Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!

Vierailija kirjoitti:

Mitä se koulushoppailu auttaa, jos lapsi ei ole oikeasti älykäs vaan enemmänkin keskiverto, kun niihin parhaimpiin lukioihin ei suurimmalla osalla ole mitään mahdollisuuksia päästä. Se on hyvin pieni vähemmistö, jolla on tarpeeksi korkea keskiarvo.

Sitäpaitsi jos niistä lähiökouluista saa niitä numeroita kerran ihan arpomalla niin eikö sieltä sitten kannata jokaisen hankkia se kympin keskiarvo, jonka avulla sitten hakea huippulukioon..

Normiälykäs lapsi hyvässä koulussa osaa paljon enemmän kun normaaliälykäs lapsi huonossa koulussa.

Mitä se huippulukioon pääseminen auttaa, ellei ole oikein lukupäätä eikä sitä osaamista, joka hyvässä koulussa karttuu. Ei tule pärjäämään siellä huippulukiossa, saati siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.

Entä sitten, kun jokaiselle oppilaalle tarvitaan kuitenkin kirja, niin mitä merkitystä on onko se samaa painosta vaiko uudempaa, kirja tarvitaan joka tapauksessa.

Jotenkin nurinkurista että muka opiskellaan, mutta sitten edes ihan perusvälineitä, kuten kirjoja, ei muka olekaan varaa hankkia. Kaiken maailman projektinjohtoon ja digihömppään on kyllä sitten varaa.

Miksi maailmassa keksiä pyörä uudestaan, kun kerran on toimiva oppimisväline, työkirja.

Jos joku ei olisi keksinyt pyörää uudestaan, ei olisi sitä työkirjaakaan.

Ja muuten: jos kerran työkirjassa on kielioppi ja sanastokin, niin mihin sitä tekstikirjaa tarvitaan? Ai niin, sehän oli paketti... :D

Ja sinusta kieltä oppii opettelemalla irrallisia sanoja ilman mitään kontekstia? Tää nyt viimeistään kertoo, miten vähän mistään ymmärrät.

Täh? Nyt ne sanat ja kieliopit kelluvatkin siellä palvotussa työkirjassa ihan irrallaan, vailla mitään kontekstia? Sitä suuremmalla syyllä pitäisi päästä eroon tuollaisista kirjoista.

I-di-oot-ti.

TEKSTIkirjassa on teksti, johon se sanasto liittyy ja jossa on käytetty sitä kielioppia, joka sitten selitetään siellä tehtäväkirjassa kootusti.

Ootko sä ikinä ollut kielen tunnilla? Läpäissyt edes peruskoulua?

Ja missä suhteessa tämä on parempi systeemi kuin se, että olisi vain yksi kirja, jossa olisi teksti, tehtävät ja vielä ja vielä selityskin, mistä on kysymys?

Nyt keskity oikein kovasti ja hillitse itsesi. Ei ole tarvetta primitiivireaktiolle, ihan vastaus kysymykseen riittää.

A. Se on halvempi.

B. Ja ne tekstikirjat kierrätetään, joten se on myös ekologisempi.

C. Sitä tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin ja näin materiaali on pitkäikäisempi.

Varmasti muitakin syitä on vielä.

Pitääkö tää tavuttaa vai kykenetkö lukemaan pitkiä lauseita?

Katso peiliin jos aina kohtaat ”primitiivireaktioita”. Läpeensä tyhmät ihmiset herättävät sellaisia älykkäissä.

- Se on halvempi.

- Joo, luonnollisesti. Mäkin ostan aina kaiken kahtena, koska se tulee halvemmaksi.

- Se on ekologisempi.

- Mitä ihmeen ekologista on siinä, että ollaan rakennettu dinosaurus, johon kuuluu tekstikirja (jossa ei ole muuta kuin tekstit), kertakäyttöinen tehtäväkirja ja päälle vielä ne verkkomateriaalit? Jos ekologisuutta etsitään, kannattaisi tehtäväkirja korvata verkkomateriaaleilla.

- Tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin...

- No voi helkutti, mitä materiaalia ei voisi?

Et sinä osta kahtena, jos sinä ostat puolet.

Se kertakäyttöinen tehtäväkirja ei ole kertakäyttöinen. Sitä voit lukea vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Se tekstikirja kierrätetään resuksi asti. Eli ekologista.

Kaikkea ei kannata panna verkkomateriaaliksi, vaan kannattaa olla yhdistelmä. Esim tehtäviä verkossa tehdessä voi pitää auki sitä kielioppiosiota.

On myös tutkittu, miten eri asioita oppii parhaiten. Sen pohjalta on kehitetty ne eri materiaalit.

Myöskään ei suositella silmien takia pelkkää koneen möllöttelyä.

Kaiken voi editoida, mutta kaikkea ei twrvitse. Kun materiaali on osissa, ei tarvitse editoida sellaista mikä ei editointia vaadi.

Paras vitsi on tämä, että tehtäväkirjaa voi lukea vuosikymmeniä.

Itse väänsin lukion opettajan kanssa siitä, voinko käyttää kierrätettyä tehtäväkirjaa. Ei käynyt päinsä, olisi pitänyt olla uusi, jos aikoi näyttää naamaansa tunnilla. Lopulta tentin englannin kurssit.

Miten tuo liittyy koko asiaan???

Mun esikoinen kertasi juurikin kuopuksen peruskoulun tehtäväkirjasta genetiivin. Se on ihan eri asia kuin se, että hän oliis mennyt sinne lukioon vanhan täytetyn tehtäväkirjan kanssa. Oletkohan sinä ihan viisas?

Ihan oikeasti tämä ei kyllä yhtään paranna käsitystäni niistä lukion tehtäväkirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se koulushoppailu auttaa, jos lapsi ei ole oikeasti älykäs vaan enemmänkin keskiverto, kun niihin parhaimpiin lukioihin ei suurimmalla osalla ole mitään mahdollisuuksia päästä. Se on hyvin pieni vähemmistö, jolla on tarpeeksi korkea keskiarvo.

Sitäpaitsi jos niistä lähiökouluista saa niitä numeroita kerran ihan arpomalla niin eikö sieltä sitten kannata jokaisen hankkia se kympin keskiarvo, jonka avulla sitten hakea huippulukioon..

Onhan siinä nyt suuri ero menit mihin tahansa lukioon, jos taitosi on hyvän ysiluokkalaisen tasolla tai sen saman koulun seiskaluokkalaisen tasolla. Koska sitä se tarkoittaa, jos erot on kolme lukuvuotta tiedoissa. Miten luulet tuon lukioon menevän oppilaan pärjäävän, jos taidot ovat kuin hyvien koulujen seiskaluokkalaisten?

Joten kyllä ainakin sen verran kannattaa sitä koulua valitessa katsoa, että ysiluokalla nyt ainakin sen ysiluokan tason verran on taitoja.

Tuo on pahin skenaario, mutta oikeasti suurin osa kouluista on ihan keskitasoa ja vain muutamat koulut ovat opetuksessa pahasti jäljessä. Suurin osa lapsista saa ihan hyvää opetusta siellä omassa lähikoulussaan, jos ei tosiaan asu näillä pahimmilla alueilla, jolloin ehkä shoppaaminen voi ollakin järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se koulushoppailu auttaa, jos lapsi ei ole oikeasti älykäs vaan enemmänkin keskiverto, kun niihin parhaimpiin lukioihin ei suurimmalla osalla ole mitään mahdollisuuksia päästä. Se on hyvin pieni vähemmistö, jolla on tarpeeksi korkea keskiarvo.

Sitäpaitsi jos niistä lähiökouluista saa niitä numeroita kerran ihan arpomalla niin eikö sieltä sitten kannata jokaisen hankkia se kympin keskiarvo, jonka avulla sitten hakea huippulukioon..

Siinä on vain se hankaluus, että kun tulet sinne huippulukioon, niin muut ovat jokaisessa aineessa paljon edellä, jolloin nuoreen voi iskeä masennus, rimakauhu ja suorituspaine. Hänen pitää saada siinä tilanteessa lisäopetusta tai koko lukio saattaa mennä penkin alle ja jatko-opinnot samalla. Tässäkin ketjussa oli joku kirjoittanut vaihtaneensa maalta huippulukioon, jääneensä ilman kavereita, saaneensa paineita ja sairastuneensa masennukseen.

Ei se koulushoppailu siis ihan riskitöntä ole. (Yhteiskunnallisista vaikutuksista en edes ala kirjoittaa.) Vanhempien pitää panostaa preppaamalla, me pystyimme onneksi aika paljon tuossa tilanteessa nuortamme auttamaan. Lisäksi sopinee vain ulospäivsuuntautuneelle nuorelle, joka on pärjännyt kaveriporukan hierarkiassa hyvin. 

Koulushoppailu vaatii vanhemmilta vaivaa ja panostusta senkin jälkeen, kun lapsi on siellä uudessa paikassa. Mahdollisesti tulee vaikeuksia, jos lapsella tai perheessä tulee jotain ongelmia. Itse selvisimme vain preppaamalla matikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.

Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.

Kyllä, mutta tuo vielä pieni osa opetusta, täällähän äidit itkevät harjoituskirjojen perään - jotka korvautuvat varsin nopeasti sillä digimateriaalilla. Mikä hyvä erityisesti pojille, kaikki  digimateriaali uppoaa paljon paremmin. No joo, jokainen tehköön omat valintansa lasten kasvatuksessa. Mutta yksi vaihtoehto tässä keskustelussa on jäänyt uupumaan: koko opintojen hankkiminen ykstyisesti. Jos sitä rahaa on ja inhoa laittaa lasta rahvaan keskelle voi sen yliopisto-opetuksenkin hankkia privaatisti. Kaikilla aloilla ei heti ole Suomessa kelvollinen mutta muuntaminen suht helppoa, oikisopetusta on jo Hgissäkin maksullisena, kautta aikojen on lääkäreiksi luettu Sveitsissä ym, ja kauppis nyt on helppo järjestää. Ehkä varmempikin konsti kuin yrittää pakolla vääntää keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetusta lapsesta neroa. Tuo maksaa, ja siinä joutuukin miettimään olisiko lapselle ollut kuitenkin parempi, että äiti olisi tehnyt omaa uraa ja hankkinut osuutensa tuloista lasten tulevaisuuden eteen pelkän kotiäitiyden ja ala-asteen tukiopetuksen sijaan. Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa yliopistoissa opiskelevista nuorista ovat päässeet sinne ihan omilla ansioillaan ilman vanhempien mahdotonta tukemista ja koulushoppailua. Ja kun nyt ikäryhmät vain pienenevät Suomessa (eikä sisäänpääsyjä ole pienennetty) tuskin tilanne hirveästi muuttuu jatkossakaan. Suhteuttakaa nyt hieman ja relatkaa, antakaa lastenne olla lapsia ja nuoria eikä omien kunnianhimojenne kohteita.

Mitä ihmeen lässytystä? Miten se digimateriaali "uppoaa" poikiin? Kun kielten opiskelu ei ole mitään pelailua, kuten amiksemme tässä luulee. Ne prepositiot pitää vaan opetella, digiympäristö ei anna mitään lisää, vie vaan aikaa ja huomiota. Opettajat ovat tämän jo huomanneet ja todenneet "digiloikan" huonontaneen oppimistuloksia.

Ja mikä vaihtoehto on hankkia yksityisesti peruskoulun tiedot? Kenelle se on vaihtoehto, kuka sen maksaa? Ei sellaisia kouluja ole edes Suomessa jonne mennään vain rahalla, idän trollille vaan tiedoksi.

Amis on FT, yliopisto-opettaja. Ja tsekkaapa joskus noita nettipohjaisia opetuksia paremmin, niitä on nykyään mm. abipreppaukseen. Digiympäristö vaan on se mihin siirrytään joka paikassa, jos se toimii yliopistossa niin miksi ei toimisi digiaikaan jo vauvasta kasvaneilla lapsilla?

Oletuksenani oli, että peruskoulusta lapsi selviää ilman apua vähintäänkin 8 tasoisesti, jos ei selviä on turha haaveilla yliopisto-opinnoista. Ja sen lukionkin voi käydä kehnomman jos tähtää ulkomaiseen, maksulliseen yliopistoon. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa yliopisto-opintoja, erityisesti jos valitsee haastavat lääkiksen tai oikiksen, tulee vastaan omaksumiskyky, ei ennalta opittu. Uutta asiaa tulee hyvin nopeasti ja nuo vain on omaksuttava, käsiteltävä ja kyettävä soveltamaan nopeasti. Jos lapsonen on puskettu tukiopetusten ja preppausten avulla hyviin tuloksiin peruskoulussa ja lukiossa taitaa olla melkoinen shokki kun tuo ei enää autakaan yliopistossa kun vastassa on tuhatsivuinen opus ja hyvin lyhyt aika omaksua asiat, niitä hidastelijoita ei hyvällä katsella. Jos lapsi tuohon kykenee hän kykenee oppimaan asiat keskivertokouluissa ilman ongelmia. Ennen vanhaankin suuri osa lääkisläisistä oli niitä 6 L kirjoittajia ihan ympäri Suomea, eikä opetus pienissä maalaislukioissa totisesti ollut korkeatasoista. Kannattaa miettiä mitä haluaa koska haluamansa voi saada - ja se taas ei sen lapsen tulevaisuuden ja mielenterveyden kannalta ole välttämättä parasta. Nämä keskustelut ovat hieman pelottavia, kuinka henkisesti epätasapainoista ainesta on yliopistoihin tulossa näiden kiihkeiden kotiemojen lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.

Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.

Kyllä, mutta tuo vielä pieni osa opetusta, täällähän äidit itkevät harjoituskirjojen perään - jotka korvautuvat varsin nopeasti sillä digimateriaalilla. Mikä hyvä erityisesti pojille, kaikki  digimateriaali uppoaa paljon paremmin. No joo, jokainen tehköön omat valintansa lasten kasvatuksessa. Mutta yksi vaihtoehto tässä keskustelussa on jäänyt uupumaan: koko opintojen hankkiminen ykstyisesti. Jos sitä rahaa on ja inhoa laittaa lasta rahvaan keskelle voi sen yliopisto-opetuksenkin hankkia privaatisti. Kaikilla aloilla ei heti ole Suomessa kelvollinen mutta muuntaminen suht helppoa, oikisopetusta on jo Hgissäkin maksullisena, kautta aikojen on lääkäreiksi luettu Sveitsissä ym, ja kauppis nyt on helppo järjestää. Ehkä varmempikin konsti kuin yrittää pakolla vääntää keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetusta lapsesta neroa. Tuo maksaa, ja siinä joutuukin miettimään olisiko lapselle ollut kuitenkin parempi, että äiti olisi tehnyt omaa uraa ja hankkinut osuutensa tuloista lasten tulevaisuuden eteen pelkän kotiäitiyden ja ala-asteen tukiopetuksen sijaan. Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa yliopistoissa opiskelevista nuorista ovat päässeet sinne ihan omilla ansioillaan ilman vanhempien mahdotonta tukemista ja koulushoppailua. Ja kun nyt ikäryhmät vain pienenevät Suomessa (eikä sisäänpääsyjä ole pienennetty) tuskin tilanne hirveästi muuttuu jatkossakaan. Suhteuttakaa nyt hieman ja relatkaa, antakaa lastenne olla lapsia ja nuoria eikä omien kunnianhimojenne kohteita.

Mitä ihmeen lässytystä? Miten se digimateriaali "uppoaa" poikiin? Kun kielten opiskelu ei ole mitään pelailua, kuten amiksemme tässä luulee. Ne prepositiot pitää vaan opetella, digiympäristö ei anna mitään lisää, vie vaan aikaa ja huomiota. Opettajat ovat tämän jo huomanneet ja todenneet "digiloikan" huonontaneen oppimistuloksia.

Ja mikä vaihtoehto on hankkia yksityisesti peruskoulun tiedot? Kenelle se on vaihtoehto, kuka sen maksaa? Ei sellaisia kouluja ole edes Suomessa jonne mennään vain rahalla, idän trollille vaan tiedoksi.

Amis on FT, yliopisto-opettaja. Ja tsekkaapa joskus noita nettipohjaisia opetuksia paremmin, niitä on nykyään mm. abipreppaukseen. Digiympäristö vaan on se mihin siirrytään joka paikassa, jos se toimii yliopistossa niin miksi ei toimisi digiaikaan jo vauvasta kasvaneilla lapsilla?

Oletuksenani oli, että peruskoulusta lapsi selviää ilman apua vähintäänkin 8 tasoisesti, jos ei selviä on turha haaveilla yliopisto-opinnoista. Ja sen lukionkin voi käydä kehnomman jos tähtää ulkomaiseen, maksulliseen yliopistoon. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa yliopisto-opintoja, erityisesti jos valitsee haastavat lääkiksen tai oikiksen, tulee vastaan omaksumiskyky, ei ennalta opittu. Uutta asiaa tulee hyvin nopeasti ja nuo vain on omaksuttava, käsiteltävä ja kyettävä soveltamaan nopeasti. Jos lapsonen on puskettu tukiopetusten ja preppausten avulla hyviin tuloksiin peruskoulussa ja lukiossa taitaa olla melkoinen shokki kun tuo ei enää autakaan yliopistossa kun vastassa on tuhatsivuinen opus ja hyvin lyhyt aika omaksua asiat, niitä hidastelijoita ei hyvällä katsella. Jos lapsi tuohon kykenee hän kykenee oppimaan asiat keskivertokouluissa ilman ongelmia. Ennen vanhaankin suuri osa lääkisläisistä oli niitä 6 L kirjoittajia ihan ympäri Suomea, eikä opetus pienissä maalaislukioissa totisesti ollut korkeatasoista. Kannattaa miettiä mitä haluaa koska haluamansa voi saada - ja se taas ei sen lapsen tulevaisuuden ja mielenterveyden kannalta ole välttämättä parasta. Nämä keskustelut ovat hieman pelottavia, kuinka henkisesti epätasapainoista ainesta on yliopistoihin tulossa näiden kiihkeiden kotiemojen lapsista?

Amis on mies, pieksämäkeläinen syrjäytynyt moniongelmainen.

Täällä on muuten moneen kertaan jo kerrottu sekin, miten Helsingin koulutilanne poikkeaa muusta maasta. Mutta ethän sinä kykene omaksumaan tietoa muuta kuin matopelin muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.

Entä sitten, kun jokaiselle oppilaalle tarvitaan kuitenkin kirja, niin mitä merkitystä on onko se samaa painosta vaiko uudempaa, kirja tarvitaan joka tapauksessa.

Jotenkin nurinkurista että muka opiskellaan, mutta sitten edes ihan perusvälineitä, kuten kirjoja, ei muka olekaan varaa hankkia. Kaiken maailman projektinjohtoon ja digihömppään on kyllä sitten varaa.

Miksi maailmassa keksiä pyörä uudestaan, kun kerran on toimiva oppimisväline, työkirja.

Jos joku ei olisi keksinyt pyörää uudestaan, ei olisi sitä työkirjaakaan.

Ja muuten: jos kerran työkirjassa on kielioppi ja sanastokin, niin mihin sitä tekstikirjaa tarvitaan? Ai niin, sehän oli paketti... :D

Ja sinusta kieltä oppii opettelemalla irrallisia sanoja ilman mitään kontekstia? Tää nyt viimeistään kertoo, miten vähän mistään ymmärrät.

Täh? Nyt ne sanat ja kieliopit kelluvatkin siellä palvotussa työkirjassa ihan irrallaan, vailla mitään kontekstia? Sitä suuremmalla syyllä pitäisi päästä eroon tuollaisista kirjoista.

I-di-oot-ti.

TEKSTIkirjassa on teksti, johon se sanasto liittyy ja jossa on käytetty sitä kielioppia, joka sitten selitetään siellä tehtäväkirjassa kootusti.

Ootko sä ikinä ollut kielen tunnilla? Läpäissyt edes peruskoulua?

Ja missä suhteessa tämä on parempi systeemi kuin se, että olisi vain yksi kirja, jossa olisi teksti, tehtävät ja vielä ja vielä selityskin, mistä on kysymys?

Nyt keskity oikein kovasti ja hillitse itsesi. Ei ole tarvetta primitiivireaktiolle, ihan vastaus kysymykseen riittää.

A. Se on halvempi.

B. Ja ne tekstikirjat kierrätetään, joten se on myös ekologisempi.

C. Sitä tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin ja näin materiaali on pitkäikäisempi.

Varmasti muitakin syitä on vielä.

Pitääkö tää tavuttaa vai kykenetkö lukemaan pitkiä lauseita?

Katso peiliin jos aina kohtaat ”primitiivireaktioita”. Läpeensä tyhmät ihmiset herättävät sellaisia älykkäissä.

- Se on halvempi.

- Joo, luonnollisesti. Mäkin ostan aina kaiken kahtena, koska se tulee halvemmaksi.

- Se on ekologisempi.

- Mitä ihmeen ekologista on siinä, että ollaan rakennettu dinosaurus, johon kuuluu tekstikirja (jossa ei ole muuta kuin tekstit), kertakäyttöinen tehtäväkirja ja päälle vielä ne verkkomateriaalit? Jos ekologisuutta etsitään, kannattaisi tehtäväkirja korvata verkkomateriaaleilla.

- Tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin...

- No voi helkutti, mitä materiaalia ei voisi?

Et sinä osta kahtena, jos sinä ostat puolet.

Se kertakäyttöinen tehtäväkirja ei ole kertakäyttöinen. Sitä voit lukea vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Se tekstikirja kierrätetään resuksi asti. Eli ekologista.

Kaikkea ei kannata panna verkkomateriaaliksi, vaan kannattaa olla yhdistelmä. Esim tehtäviä verkossa tehdessä voi pitää auki sitä kielioppiosiota.

On myös tutkittu, miten eri asioita oppii parhaiten. Sen pohjalta on kehitetty ne eri materiaalit.

Myöskään ei suositella silmien takia pelkkää koneen möllöttelyä.

Kaiken voi editoida, mutta kaikkea ei twrvitse. Kun materiaali on osissa, ei tarvitse editoida sellaista mikä ei editointia vaadi.

Paras vitsi on tämä, että tehtäväkirjaa voi lukea vuosikymmeniä.

Itse väänsin lukion opettajan kanssa siitä, voinko käyttää kierrätettyä tehtäväkirjaa. Ei käynyt päinsä, olisi pitänyt olla uusi, jos aikoi näyttää naamaansa tunnilla. Lopulta tentin englannin kurssit.

Miten tuo liittyy koko asiaan???

Mun esikoinen kertasi juurikin kuopuksen peruskoulun tehtäväkirjasta genetiivin. Se on ihan eri asia kuin se, että hän oliis mennyt sinne lukioon vanhan täytetyn tehtäväkirjan kanssa. Oletkohan sinä ihan viisas?

Ihan oikeasti tämä ei kyllä yhtään paranna käsitystäni niistä lukion tehtäväkirjoista.

Mikään mitä kirjoitin ei vaan mitenkään edes kaukaisesti liittynyt lukion tehtäväkirjoihin. 😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Ja tiekkö että sinne Ennkkukoulun eskarin pääsykokeeseenkin jonotetaan. Siis että sinne pannaan jonoon 2-3-vuotiaana ja maksetaan jonomaksu.

Enpä tiennyt tätä. Mutta hyvä kun kerroit, jospa tänne ketjuun olisi eksynyt joku taaperon äiti joka tarvitsee tätä tietoa. Tuossa vaiheessa yleensä vasta mietitään mikä olisi hyvä päiväkoti, ei siinä välttämättä hoksaa että on jo kiire ilmoittautua halutun koulun eskarijonoon!

Voisko noi oppikirjajankkaajat perustaa oman ketjun pliis!?

Vierailija kirjoitti:

Voisko noi oppikirjajankkaajat perustaa oman ketjun pliis!?

No se oppikirjajankkaus loppuu kun tuo yksi ääliö lakkaa ääliöimästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.

Entä sitten, kun jokaiselle oppilaalle tarvitaan kuitenkin kirja, niin mitä merkitystä on onko se samaa painosta vaiko uudempaa, kirja tarvitaan joka tapauksessa.

Jotenkin nurinkurista että muka opiskellaan, mutta sitten edes ihan perusvälineitä, kuten kirjoja, ei muka olekaan varaa hankkia. Kaiken maailman projektinjohtoon ja digihömppään on kyllä sitten varaa.

Miksi maailmassa keksiä pyörä uudestaan, kun kerran on toimiva oppimisväline, työkirja.

Jos joku ei olisi keksinyt pyörää uudestaan, ei olisi sitä työkirjaakaan.

Ja muuten: jos kerran työkirjassa on kielioppi ja sanastokin, niin mihin sitä tekstikirjaa tarvitaan? Ai niin, sehän oli paketti... :D

Ja sinusta kieltä oppii opettelemalla irrallisia sanoja ilman mitään kontekstia? Tää nyt viimeistään kertoo, miten vähän mistään ymmärrät.

Täh? Nyt ne sanat ja kieliopit kelluvatkin siellä palvotussa työkirjassa ihan irrallaan, vailla mitään kontekstia? Sitä suuremmalla syyllä pitäisi päästä eroon tuollaisista kirjoista.

I-di-oot-ti.

TEKSTIkirjassa on teksti, johon se sanasto liittyy ja jossa on käytetty sitä kielioppia, joka sitten selitetään siellä tehtäväkirjassa kootusti.

Ootko sä ikinä ollut kielen tunnilla? Läpäissyt edes peruskoulua?

Ja missä suhteessa tämä on parempi systeemi kuin se, että olisi vain yksi kirja, jossa olisi teksti, tehtävät ja vielä ja vielä selityskin, mistä on kysymys?

Nyt keskity oikein kovasti ja hillitse itsesi. Ei ole tarvetta primitiivireaktiolle, ihan vastaus kysymykseen riittää.

A. Se on halvempi.

B. Ja ne tekstikirjat kierrätetään, joten se on myös ekologisempi.

C. Sitä tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin ja näin materiaali on pitkäikäisempi.

Varmasti muitakin syitä on vielä.

Pitääkö tää tavuttaa vai kykenetkö lukemaan pitkiä lauseita?

Katso peiliin jos aina kohtaat ”primitiivireaktioita”. Läpeensä tyhmät ihmiset herättävät sellaisia älykkäissä.

- Se on halvempi.

- Joo, luonnollisesti. Mäkin ostan aina kaiken kahtena, koska se tulee halvemmaksi.

- Se on ekologisempi.

- Mitä ihmeen ekologista on siinä, että ollaan rakennettu dinosaurus, johon kuuluu tekstikirja (jossa ei ole muuta kuin tekstit), kertakäyttöinen tehtäväkirja ja päälle vielä ne verkkomateriaalit? Jos ekologisuutta etsitään, kannattaisi tehtäväkirja korvata verkkomateriaaleilla.

- Tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin...

- No voi helkutti, mitä materiaalia ei voisi?

Et sinä osta kahtena, jos sinä ostat puolet.

Se kertakäyttöinen tehtäväkirja ei ole kertakäyttöinen. Sitä voit lukea vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Se tekstikirja kierrätetään resuksi asti. Eli ekologista.

Kaikkea ei kannata panna verkkomateriaaliksi, vaan kannattaa olla yhdistelmä. Esim tehtäviä verkossa tehdessä voi pitää auki sitä kielioppiosiota.

On myös tutkittu, miten eri asioita oppii parhaiten. Sen pohjalta on kehitetty ne eri materiaalit.

Myöskään ei suositella silmien takia pelkkää koneen möllöttelyä.

Kaiken voi editoida, mutta kaikkea ei twrvitse. Kun materiaali on osissa, ei tarvitse editoida sellaista mikä ei editointia vaadi.

Paras vitsi on tämä, että tehtäväkirjaa voi lukea vuosikymmeniä.

Itse väänsin lukion opettajan kanssa siitä, voinko käyttää kierrätettyä tehtäväkirjaa. Ei käynyt päinsä, olisi pitänyt olla uusi, jos aikoi näyttää naamaansa tunnilla. Lopulta tentin englannin kurssit.

Miten tuo liittyy koko asiaan???

Mun esikoinen kertasi juurikin kuopuksen peruskoulun tehtäväkirjasta genetiivin. Se on ihan eri asia kuin se, että hän oliis mennyt sinne lukioon vanhan täytetyn tehtäväkirjan kanssa. Oletkohan sinä ihan viisas?

Ihan oikeasti tämä ei kyllä yhtään paranna käsitystäni niistä lukion tehtäväkirjoista.

Mikään mitä kirjoitin ei vaan mitenkään edes kaukaisesti liittynyt lukion tehtäväkirjoihin. 😂😂😂😂😂

Liittyi toki. Juuri kerroit, miten lukiolainen joutui kertaamaan englannin genetiivin peruskoulun tehtäväkirjasta. Eli tästä maanmainiosta ja ensiarvoisen tärkeästä kapistuksesta, johon on sijoitettu kielioppi ja sanastot, ei löydy genetiiviä.

Ihan oikeasti, ihme dinosaurusta puolustat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.

Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.

Kyllä, mutta tuo vielä pieni osa opetusta, täällähän äidit itkevät harjoituskirjojen perään - jotka korvautuvat varsin nopeasti sillä digimateriaalilla. Mikä hyvä erityisesti pojille, kaikki  digimateriaali uppoaa paljon paremmin. No joo, jokainen tehköön omat valintansa lasten kasvatuksessa. Mutta yksi vaihtoehto tässä keskustelussa on jäänyt uupumaan: koko opintojen hankkiminen ykstyisesti. Jos sitä rahaa on ja inhoa laittaa lasta rahvaan keskelle voi sen yliopisto-opetuksenkin hankkia privaatisti. Kaikilla aloilla ei heti ole Suomessa kelvollinen mutta muuntaminen suht helppoa, oikisopetusta on jo Hgissäkin maksullisena, kautta aikojen on lääkäreiksi luettu Sveitsissä ym, ja kauppis nyt on helppo järjestää. Ehkä varmempikin konsti kuin yrittää pakolla vääntää keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetusta lapsesta neroa. Tuo maksaa, ja siinä joutuukin miettimään olisiko lapselle ollut kuitenkin parempi, että äiti olisi tehnyt omaa uraa ja hankkinut osuutensa tuloista lasten tulevaisuuden eteen pelkän kotiäitiyden ja ala-asteen tukiopetuksen sijaan. Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa yliopistoissa opiskelevista nuorista ovat päässeet sinne ihan omilla ansioillaan ilman vanhempien mahdotonta tukemista ja koulushoppailua. Ja kun nyt ikäryhmät vain pienenevät Suomessa (eikä sisäänpääsyjä ole pienennetty) tuskin tilanne hirveästi muuttuu jatkossakaan. Suhteuttakaa nyt hieman ja relatkaa, antakaa lastenne olla lapsia ja nuoria eikä omien kunnianhimojenne kohteita.

Mitä ihmeen lässytystä? Miten se digimateriaali "uppoaa" poikiin? Kun kielten opiskelu ei ole mitään pelailua, kuten amiksemme tässä luulee. Ne prepositiot pitää vaan opetella, digiympäristö ei anna mitään lisää, vie vaan aikaa ja huomiota. Opettajat ovat tämän jo huomanneet ja todenneet "digiloikan" huonontaneen oppimistuloksia.

Ja mikä vaihtoehto on hankkia yksityisesti peruskoulun tiedot? Kenelle se on vaihtoehto, kuka sen maksaa? Ei sellaisia kouluja ole edes Suomessa jonne mennään vain rahalla, idän trollille vaan tiedoksi.

Amis on FT, yliopisto-opettaja. Ja tsekkaapa joskus noita nettipohjaisia opetuksia paremmin, niitä on nykyään mm. abipreppaukseen. Digiympäristö vaan on se mihin siirrytään joka paikassa, jos se toimii yliopistossa niin miksi ei toimisi digiaikaan jo vauvasta kasvaneilla lapsilla?

Oletuksenani oli, että peruskoulusta lapsi selviää ilman apua vähintäänkin 8 tasoisesti, jos ei selviä on turha haaveilla yliopisto-opinnoista. Ja sen lukionkin voi käydä kehnomman jos tähtää ulkomaiseen, maksulliseen yliopistoon. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa yliopisto-opintoja, erityisesti jos valitsee haastavat lääkiksen tai oikiksen, tulee vastaan omaksumiskyky, ei ennalta opittu. Uutta asiaa tulee hyvin nopeasti ja nuo vain on omaksuttava, käsiteltävä ja kyettävä soveltamaan nopeasti. Jos lapsonen on puskettu tukiopetusten ja preppausten avulla hyviin tuloksiin peruskoulussa ja lukiossa taitaa olla melkoinen shokki kun tuo ei enää autakaan yliopistossa kun vastassa on tuhatsivuinen opus ja hyvin lyhyt aika omaksua asiat, niitä hidastelijoita ei hyvällä katsella. Jos lapsi tuohon kykenee hän kykenee oppimaan asiat keskivertokouluissa ilman ongelmia. Ennen vanhaankin suuri osa lääkisläisistä oli niitä 6 L kirjoittajia ihan ympäri Suomea, eikä opetus pienissä maalaislukioissa totisesti ollut korkeatasoista. Kannattaa miettiä mitä haluaa koska haluamansa voi saada - ja se taas ei sen lapsen tulevaisuuden ja mielenterveyden kannalta ole välttämättä parasta. Nämä keskustelut ovat hieman pelottavia, kuinka henkisesti epätasapainoista ainesta on yliopistoihin tulossa näiden kiihkeiden kotiemojen lapsista?

Minäkin vierastan tätä aggressiivista henkeä tässä keskustelussa. Haluaako lapsi aivan varmasti sinne huippulukioon, lääkikseen tai oikikseen? Meidän kohdalla halusi (lääkärisuku) ja jossain vaiheessa käsitimme, että hurlumhei-lähikoulussamme ei saa sitä tavallista perusoppimäärää, jonka itse vanehmpina olemme ihan tavallisista kouluista saaneet. Koulutus ei tee ihmisestä sen kummempaa tai hienompaa, mutta itse käsitän menestymisen sellaisena, että on tyytyväinen siihen mitä tekee alasta riippumatta. Töissä kuitenkin vietetään elämässä niin paljon aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se koulushoppailu auttaa, jos lapsi ei ole oikeasti älykäs vaan enemmänkin keskiverto, kun niihin parhaimpiin lukioihin ei suurimmalla osalla ole mitään mahdollisuuksia päästä. Se on hyvin pieni vähemmistö, jolla on tarpeeksi korkea keskiarvo.

Sitäpaitsi jos niistä lähiökouluista saa niitä numeroita kerran ihan arpomalla niin eikö sieltä sitten kannata jokaisen hankkia se kympin keskiarvo, jonka avulla sitten hakea huippulukioon..

Siinä on vain se hankaluus, että kun tulet sinne huippulukioon, niin muut ovat jokaisessa aineessa paljon edellä, jolloin nuoreen voi iskeä masennus, rimakauhu ja suorituspaine. Hänen pitää saada siinä tilanteessa lisäopetusta tai koko lukio saattaa mennä penkin alle ja jatko-opinnot samalla. Tässäkin ketjussa oli joku kirjoittanut vaihtaneensa maalta huippulukioon, jääneensä ilman kavereita, saaneensa paineita ja sairastuneensa masennukseen.

Ei se koulushoppailu siis ihan riskitöntä ole. (Yhteiskunnallisista vaikutuksista en edes ala kirjoittaa.) Vanhempien pitää panostaa preppaamalla, me pystyimme onneksi aika paljon tuossa tilanteessa nuortamme auttamaan. Lisäksi sopinee vain ulospäivsuuntautuneelle nuorelle, joka on pärjännyt kaveriporukan hierarkiassa hyvin. 

Koulushoppailu vaatii vanhemmilta vaivaa ja panostusta senkin jälkeen, kun lapsi on siellä uudessa paikassa. Mahdollisesti tulee vaikeuksia, jos lapsella tai perheessä tulee jotain ongelmia. Itse selvisimme vain preppaamalla matikassa. 

Huippulukioihin tulee opiskelijoita joka puolelta, jopa pitkienkin matkojen päästä. Moni opiskelija on käynyt ihan tavallisen yläasteen, mutta pärjäävät siellä ihan normaalisti muiden joukossa. Kuinka moni sinne tulee Jakomäen yläasteelta ollen kolme vuotta muita jäljessä? Tässä keskustelussa annetaan olettaa koko ajan, että kaikki paria koulua lukuunottamatta olisivat surkeita paikkoja, jonne vain huono-osaisimmat menevät... Suurin osa kouluista on IHAN HYVIÄ, sitten on muutamia huonoja ja muutamia parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.

Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.

Kyllä, mutta tuo vielä pieni osa opetusta, täällähän äidit itkevät harjoituskirjojen perään - jotka korvautuvat varsin nopeasti sillä digimateriaalilla. Mikä hyvä erityisesti pojille, kaikki  digimateriaali uppoaa paljon paremmin. No joo, jokainen tehköön omat valintansa lasten kasvatuksessa. Mutta yksi vaihtoehto tässä keskustelussa on jäänyt uupumaan: koko opintojen hankkiminen ykstyisesti. Jos sitä rahaa on ja inhoa laittaa lasta rahvaan keskelle voi sen yliopisto-opetuksenkin hankkia privaatisti. Kaikilla aloilla ei heti ole Suomessa kelvollinen mutta muuntaminen suht helppoa, oikisopetusta on jo Hgissäkin maksullisena, kautta aikojen on lääkäreiksi luettu Sveitsissä ym, ja kauppis nyt on helppo järjestää. Ehkä varmempikin konsti kuin yrittää pakolla vääntää keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetusta lapsesta neroa. Tuo maksaa, ja siinä joutuukin miettimään olisiko lapselle ollut kuitenkin parempi, että äiti olisi tehnyt omaa uraa ja hankkinut osuutensa tuloista lasten tulevaisuuden eteen pelkän kotiäitiyden ja ala-asteen tukiopetuksen sijaan. Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa yliopistoissa opiskelevista nuorista ovat päässeet sinne ihan omilla ansioillaan ilman vanhempien mahdotonta tukemista ja koulushoppailua. Ja kun nyt ikäryhmät vain pienenevät Suomessa (eikä sisäänpääsyjä ole pienennetty) tuskin tilanne hirveästi muuttuu jatkossakaan. Suhteuttakaa nyt hieman ja relatkaa, antakaa lastenne olla lapsia ja nuoria eikä omien kunnianhimojenne kohteita.

Mitä ihmeen lässytystä? Miten se digimateriaali "uppoaa" poikiin? Kun kielten opiskelu ei ole mitään pelailua, kuten amiksemme tässä luulee. Ne prepositiot pitää vaan opetella, digiympäristö ei anna mitään lisää, vie vaan aikaa ja huomiota. Opettajat ovat tämän jo huomanneet ja todenneet "digiloikan" huonontaneen oppimistuloksia.

Ja mikä vaihtoehto on hankkia yksityisesti peruskoulun tiedot? Kenelle se on vaihtoehto, kuka sen maksaa? Ei sellaisia kouluja ole edes Suomessa jonne mennään vain rahalla, idän trollille vaan tiedoksi.

Amis on FT, yliopisto-opettaja. Ja tsekkaapa joskus noita nettipohjaisia opetuksia paremmin, niitä on nykyään mm. abipreppaukseen. Digiympäristö vaan on se mihin siirrytään joka paikassa, jos se toimii yliopistossa niin miksi ei toimisi digiaikaan jo vauvasta kasvaneilla lapsilla?

Oletuksenani oli, että peruskoulusta lapsi selviää ilman apua vähintäänkin 8 tasoisesti, jos ei selviä on turha haaveilla yliopisto-opinnoista. Ja sen lukionkin voi käydä kehnomman jos tähtää ulkomaiseen, maksulliseen yliopistoon. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa yliopisto-opintoja, erityisesti jos valitsee haastavat lääkiksen tai oikiksen, tulee vastaan omaksumiskyky, ei ennalta opittu. Uutta asiaa tulee hyvin nopeasti ja nuo vain on omaksuttava, käsiteltävä ja kyettävä soveltamaan nopeasti. Jos lapsonen on puskettu tukiopetusten ja preppausten avulla hyviin tuloksiin peruskoulussa ja lukiossa taitaa olla melkoinen shokki kun tuo ei enää autakaan yliopistossa kun vastassa on tuhatsivuinen opus ja hyvin lyhyt aika omaksua asiat, niitä hidastelijoita ei hyvällä katsella. Jos lapsi tuohon kykenee hän kykenee oppimaan asiat keskivertokouluissa ilman ongelmia. Ennen vanhaankin suuri osa lääkisläisistä oli niitä 6 L kirjoittajia ihan ympäri Suomea, eikä opetus pienissä maalaislukioissa totisesti ollut korkeatasoista. Kannattaa miettiä mitä haluaa koska haluamansa voi saada - ja se taas ei sen lapsen tulevaisuuden ja mielenterveyden kannalta ole välttämättä parasta. Nämä keskustelut ovat hieman pelottavia, kuinka henkisesti epätasapainoista ainesta on yliopistoihin tulossa näiden kiihkeiden kotiemojen lapsista?

Kysymys oli OIKEASTA SOSIOEKONOMISESTA koulusta. Ala-asteen shoppailussa voi ehkä toimia siis vanhempien "tason" mukaan, mutta yläasteella/lukiossa ehkä sen sosioekonomisen aseman sijasta onkin merkitystä havaitulla lapsen oppimistasolla? Mikäli perusasioiden oppiminen vie eliittiperheen lapselta erittäin paljon aikaa ja vaivaa jo ala-asteiässä, niin onko oikea koulu vaativa erikoiskoulu vain vanhempien aseman takia? Jos työttömän vuokratalolähiön lapsi on koulussa hyvinkin etevä ja nopea oppija, niin perheen sosioekonomisen statuksen perusteella oikea koulu eli lähikoulu ei välttämättä ole paras ratkaisu.

Oliko kysymys alunperin vain siitä, että lapsi saa oikeassa koulussa vanhempien näkemyksen mukaan oikeat kaverit VAI lapsen osaamis-/oppimisprofiilin mukaisesti valitusta koulusta?

Tämä on varmaan joku Helsinkiläinen juttu?

Täällä pohjois-Suomessa ei koulushoppailua hirveästi esiinny. Tuollainen valikoiminen alkaa vasta lukioa valitessa. Asumme itse tien toisella puolella ala- ja yläasteelta. Oli selvä, että lapset menisivät lähikouluun. Kahden kilometrin säteeltä löytyy kaksi muutakin ala-astetta, ja toisessa niistä on myös yläaste. Ei silti tullut mieleenkään hakea niihin.

Hienointa on se, kun on niitä samoja kavereita, kuin jo päiväkodissa. Kaverit asuvat lähellä, ja koulumatka on lyhyt ja turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se koulushoppailu auttaa, jos lapsi ei ole oikeasti älykäs vaan enemmänkin keskiverto, kun niihin parhaimpiin lukioihin ei suurimmalla osalla ole mitään mahdollisuuksia päästä. Se on hyvin pieni vähemmistö, jolla on tarpeeksi korkea keskiarvo.

Sitäpaitsi jos niistä lähiökouluista saa niitä numeroita kerran ihan arpomalla niin eikö sieltä sitten kannata jokaisen hankkia se kympin keskiarvo, jonka avulla sitten hakea huippulukioon..

Siinä on vain se hankaluus, että kun tulet sinne huippulukioon, niin muut ovat jokaisessa aineessa paljon edellä, jolloin nuoreen voi iskeä masennus, rimakauhu ja suorituspaine. Hänen pitää saada siinä tilanteessa lisäopetusta tai koko lukio saattaa mennä penkin alle ja jatko-opinnot samalla. Tässäkin ketjussa oli joku kirjoittanut vaihtaneensa maalta huippulukioon, jääneensä ilman kavereita, saaneensa paineita ja sairastuneensa masennukseen.

Ei se koulushoppailu siis ihan riskitöntä ole. (Yhteiskunnallisista vaikutuksista en edes ala kirjoittaa.) Vanhempien pitää panostaa preppaamalla, me pystyimme onneksi aika paljon tuossa tilanteessa nuortamme auttamaan. Lisäksi sopinee vain ulospäivsuuntautuneelle nuorelle, joka on pärjännyt kaveriporukan hierarkiassa hyvin. 

Koulushoppailu vaatii vanhemmilta vaivaa ja panostusta senkin jälkeen, kun lapsi on siellä uudessa paikassa. Mahdollisesti tulee vaikeuksia, jos lapsella tai perheessä tulee jotain ongelmia. Itse selvisimme vain preppaamalla matikassa. 

Huippulukioihin tulee opiskelijoita joka puolelta, jopa pitkienkin matkojen päästä. Moni opiskelija on käynyt ihan tavallisen yläasteen, mutta pärjäävät siellä ihan normaalisti muiden joukossa. Kuinka moni sinne tulee Jakomäen yläasteelta ollen kolme vuotta muita jäljessä? Tässä keskustelussa annetaan olettaa koko ajan, että kaikki paria koulua lukuunottamatta olisivat surkeita paikkoja, jonne vain huono-osaisimmat menevät... Suurin osa kouluista on IHAN HYVIÄ, sitten on muutamia huonoja ja muutamia parempia.

Olet ihan oikeassa. En ole tuo kirjoittaja, joka väitti olevan kolme vuotta jäljessä. Tosiasia kuitenkin taitaa olla, että matikan taidoissa varsinkin on valtaisat erot oppilaissa ja opetuksessa peruskoulun jälkeen. Pitkä saati erikoispitkä matikka on aivan eri asia aloittaa, jos samassa koulussa ollut loistava opettaja jatkaa kuin siinä tilanteessa, että peruskoulussa olet saanut joka kokeesta kympin ja sinua on opettanut vaihtuva rivi sijaisopettajia. Lukuaineet ovat vähän eri asia. Kodin merkitys on niissä ehkä suurempikin kuin koulun, joten perusfiksu nuori pärjää edelleen omillaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.

Entä sitten, kun jokaiselle oppilaalle tarvitaan kuitenkin kirja, niin mitä merkitystä on onko se samaa painosta vaiko uudempaa, kirja tarvitaan joka tapauksessa.

Jotenkin nurinkurista että muka opiskellaan, mutta sitten edes ihan perusvälineitä, kuten kirjoja, ei muka olekaan varaa hankkia. Kaiken maailman projektinjohtoon ja digihömppään on kyllä sitten varaa.

Miksi maailmassa keksiä pyörä uudestaan, kun kerran on toimiva oppimisväline, työkirja.

Jos joku ei olisi keksinyt pyörää uudestaan, ei olisi sitä työkirjaakaan.

Ja muuten: jos kerran työkirjassa on kielioppi ja sanastokin, niin mihin sitä tekstikirjaa tarvitaan? Ai niin, sehän oli paketti... :D

Ja sinusta kieltä oppii opettelemalla irrallisia sanoja ilman mitään kontekstia? Tää nyt viimeistään kertoo, miten vähän mistään ymmärrät.

Täh? Nyt ne sanat ja kieliopit kelluvatkin siellä palvotussa työkirjassa ihan irrallaan, vailla mitään kontekstia? Sitä suuremmalla syyllä pitäisi päästä eroon tuollaisista kirjoista.

I-di-oot-ti.

TEKSTIkirjassa on teksti, johon se sanasto liittyy ja jossa on käytetty sitä kielioppia, joka sitten selitetään siellä tehtäväkirjassa kootusti.

Ootko sä ikinä ollut kielen tunnilla? Läpäissyt edes peruskoulua?

Ja missä suhteessa tämä on parempi systeemi kuin se, että olisi vain yksi kirja, jossa olisi teksti, tehtävät ja vielä ja vielä selityskin, mistä on kysymys?

Nyt keskity oikein kovasti ja hillitse itsesi. Ei ole tarvetta primitiivireaktiolle, ihan vastaus kysymykseen riittää.

A. Se on halvempi.

B. Ja ne tekstikirjat kierrätetään, joten se on myös ekologisempi.

C. Sitä tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin ja näin materiaali on pitkäikäisempi.

Varmasti muitakin syitä on vielä.

Pitääkö tää tavuttaa vai kykenetkö lukemaan pitkiä lauseita?

Katso peiliin jos aina kohtaat ”primitiivireaktioita”. Läpeensä tyhmät ihmiset herättävät sellaisia älykkäissä.

- Se on halvempi.

- Joo, luonnollisesti. Mäkin ostan aina kaiken kahtena, koska se tulee halvemmaksi.

- Se on ekologisempi.

- Mitä ihmeen ekologista on siinä, että ollaan rakennettu dinosaurus, johon kuuluu tekstikirja (jossa ei ole muuta kuin tekstit), kertakäyttöinen tehtäväkirja ja päälle vielä ne verkkomateriaalit? Jos ekologisuutta etsitään, kannattaisi tehtäväkirja korvata verkkomateriaaleilla.

- Tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin...

- No voi helkutti, mitä materiaalia ei voisi?

Et sinä osta kahtena, jos sinä ostat puolet.

Se kertakäyttöinen tehtäväkirja ei ole kertakäyttöinen. Sitä voit lukea vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Se tekstikirja kierrätetään resuksi asti. Eli ekologista.

Kaikkea ei kannata panna verkkomateriaaliksi, vaan kannattaa olla yhdistelmä. Esim tehtäviä verkossa tehdessä voi pitää auki sitä kielioppiosiota.

On myös tutkittu, miten eri asioita oppii parhaiten. Sen pohjalta on kehitetty ne eri materiaalit.

Myöskään ei suositella silmien takia pelkkää koneen möllöttelyä.

Kaiken voi editoida, mutta kaikkea ei twrvitse. Kun materiaali on osissa, ei tarvitse editoida sellaista mikä ei editointia vaadi.

Paras vitsi on tämä, että tehtäväkirjaa voi lukea vuosikymmeniä.

Itse väänsin lukion opettajan kanssa siitä, voinko käyttää kierrätettyä tehtäväkirjaa. Ei käynyt päinsä, olisi pitänyt olla uusi, jos aikoi näyttää naamaansa tunnilla. Lopulta tentin englannin kurssit.

Miten tuo liittyy koko asiaan???

Mun esikoinen kertasi juurikin kuopuksen peruskoulun tehtäväkirjasta genetiivin. Se on ihan eri asia kuin se, että hän oliis mennyt sinne lukioon vanhan täytetyn tehtäväkirjan kanssa. Oletkohan sinä ihan viisas?

Ihan oikeasti tämä ei kyllä yhtään paranna käsitystäni niistä lukion tehtäväkirjoista.

Mikään mitä kirjoitin ei vaan mitenkään edes kaukaisesti liittynyt lukion tehtäväkirjoihin. 😂😂😂😂😂

Liittyi toki. Juuri kerroit, miten lukiolainen joutui kertaamaan englannin genetiivin peruskoulun tehtäväkirjasta. Eli tästä maanmainiosta ja ensiarvoisen tärkeästä kapistuksesta, johon on sijoitettu kielioppi ja sanastot, ei löydy genetiiviä.

Ihan oikeasti, ihme dinosaurusta puolustat.

Oletko sinä kännissä? Minähän kirjoitin että siitä nimenomaan se opiskeltiin.

Amis on amis, helppo tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.

Entä sitten, kun jokaiselle oppilaalle tarvitaan kuitenkin kirja, niin mitä merkitystä on onko se samaa painosta vaiko uudempaa, kirja tarvitaan joka tapauksessa.

Jotenkin nurinkurista että muka opiskellaan, mutta sitten edes ihan perusvälineitä, kuten kirjoja, ei muka olekaan varaa hankkia. Kaiken maailman projektinjohtoon ja digihömppään on kyllä sitten varaa.

Miksi maailmassa keksiä pyörä uudestaan, kun kerran on toimiva oppimisväline, työkirja.

Jos joku ei olisi keksinyt pyörää uudestaan, ei olisi sitä työkirjaakaan.

Ja muuten: jos kerran työkirjassa on kielioppi ja sanastokin, niin mihin sitä tekstikirjaa tarvitaan? Ai niin, sehän oli paketti... :D

Ja sinusta kieltä oppii opettelemalla irrallisia sanoja ilman mitään kontekstia? Tää nyt viimeistään kertoo, miten vähän mistään ymmärrät.

Täh? Nyt ne sanat ja kieliopit kelluvatkin siellä palvotussa työkirjassa ihan irrallaan, vailla mitään kontekstia? Sitä suuremmalla syyllä pitäisi päästä eroon tuollaisista kirjoista.

I-di-oot-ti.

TEKSTIkirjassa on teksti, johon se sanasto liittyy ja jossa on käytetty sitä kielioppia, joka sitten selitetään siellä tehtäväkirjassa kootusti.

Ootko sä ikinä ollut kielen tunnilla? Läpäissyt edes peruskoulua?

Ja missä suhteessa tämä on parempi systeemi kuin se, että olisi vain yksi kirja, jossa olisi teksti, tehtävät ja vielä ja vielä selityskin, mistä on kysymys?

Nyt keskity oikein kovasti ja hillitse itsesi. Ei ole tarvetta primitiivireaktiolle, ihan vastaus kysymykseen riittää.

A. Se on halvempi.

B. Ja ne tekstikirjat kierrätetään, joten se on myös ekologisempi.

C. Sitä tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin ja näin materiaali on pitkäikäisempi.

Varmasti muitakin syitä on vielä.

Pitääkö tää tavuttaa vai kykenetkö lukemaan pitkiä lauseita?

Katso peiliin jos aina kohtaat ”primitiivireaktioita”. Läpeensä tyhmät ihmiset herättävät sellaisia älykkäissä.

- Se on halvempi.

- Joo, luonnollisesti. Mäkin ostan aina kaiken kahtena, koska se tulee halvemmaksi.

- Se on ekologisempi.

- Mitä ihmeen ekologista on siinä, että ollaan rakennettu dinosaurus, johon kuuluu tekstikirja (jossa ei ole muuta kuin tekstit), kertakäyttöinen tehtäväkirja ja päälle vielä ne verkkomateriaalit? Jos ekologisuutta etsitään, kannattaisi tehtäväkirja korvata verkkomateriaaleilla.

- Tehtäväkirjan materiaalia voidaan editoida uusiin painoksiin...

- No voi helkutti, mitä materiaalia ei voisi?

Et sinä osta kahtena, jos sinä ostat puolet.

Se kertakäyttöinen tehtäväkirja ei ole kertakäyttöinen. Sitä voit lukea vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Se tekstikirja kierrätetään resuksi asti. Eli ekologista.

Kaikkea ei kannata panna verkkomateriaaliksi, vaan kannattaa olla yhdistelmä. Esim tehtäviä verkossa tehdessä voi pitää auki sitä kielioppiosiota.

On myös tutkittu, miten eri asioita oppii parhaiten. Sen pohjalta on kehitetty ne eri materiaalit.

Myöskään ei suositella silmien takia pelkkää koneen möllöttelyä.

Kaiken voi editoida, mutta kaikkea ei twrvitse. Kun materiaali on osissa, ei tarvitse editoida sellaista mikä ei editointia vaadi.

Paras vitsi on tämä, että tehtäväkirjaa voi lukea vuosikymmeniä.

Itse väänsin lukion opettajan kanssa siitä, voinko käyttää kierrätettyä tehtäväkirjaa. Ei käynyt päinsä, olisi pitänyt olla uusi, jos aikoi näyttää naamaansa tunnilla. Lopulta tentin englannin kurssit.

Miten tuo liittyy koko asiaan???

Mun esikoinen kertasi juurikin kuopuksen peruskoulun tehtäväkirjasta genetiivin. Se on ihan eri asia kuin se, että hän oliis mennyt sinne lukioon vanhan täytetyn tehtäväkirjan kanssa. Oletkohan sinä ihan viisas?

Ihan oikeasti tämä ei kyllä yhtään paranna käsitystäni niistä lukion tehtäväkirjoista.

Mikään mitä kirjoitin ei vaan mitenkään edes kaukaisesti liittynyt lukion tehtäväkirjoihin. 😂😂😂😂😂

Liittyi toki. Juuri kerroit, miten lukiolainen joutui kertaamaan englannin genetiivin peruskoulun tehtäväkirjasta. Eli tästä maanmainiosta ja ensiarvoisen tärkeästä kapistuksesta, johon on sijoitettu kielioppi ja sanastot, ei löydy genetiiviä.

Ihan oikeasti, ihme dinosaurusta puolustat.

Oletko sinä kännissä? Minähän kirjoitin että siitä nimenomaan se opiskeltiin.

Eli peruskoulun tehtäväkirjat pitää säästää lukioon, että voi opiskella kieliopin? Mitenkäs se viivojen täyttäminen, jonka piti olla ihan ensiarvoista oppimisen kannalta?

(ihan pienenä vinkkinä: englanti on maailman opiskelluin kieli, joten sen kielioppi löytyy kyllä jostain muualtakin)

Ei niin priima Hgin lähiöstäkin pääsee Hgin lääkikseen kerta rykäyksellä. Tosin lukio piti käydä vähän paremmassa.