Oletko katunut joskus sitä, jos menit naimisiin neitsyenä etkä hankkinut kokemuksia?
Pelottaako että iskee keski-iän villitys sen johdosta tms...
Kommentit (2)
Täytyy tunnustaa, että nelikymppisenä n. 25v samassa suhteessa oltuani kun oli muutenkin vaikeaa avioliitossa tuli sellainen parin vuoden aika, että jotenkin hirveästi kaipasi intohimoa ja mietti, millaista olisi ollut, jos olisi nuoruudessa saanut edes muutamia kokemuksia. Ja enemmänkin harmitti, että kun seurusteluaikana ei voinut harrastaa seksiä ja kuitenkin sitten kaikkee kosketteli tms. vaikkei yhdyntöjä ollutkaan ja niin meni monta vuotta, niin sitten kun viimein pappi sanoi aamen suhde ei ollut enää tuore. Jäi tavallaan välistä se suhteisiin kuuluva tosi rakastunut vaihe, jolloin seksikin olisi ollut uutta ja ihanaa. Olihan sitten yhdyntä ym. uutta ja ihan ihanaa sitten muutaman vuoden päästäkin kun viimein pääsi heräämään toisen vierestä, mutta ei se sitten enää ihan palavaa ollut kun rakastuminen ei ollut enää tuoretta.
Mutta sitten kun olen ihan tosissani miettinyt, niin enemmän olen ollut kiitollinen siitä, että molemmat olemme toistemme ensimmäiset eikä ole mitään vertailukokemuksia tms. Ja varmaan kun jaksoi monta vuotta pihdata niin ehkä jotenkin on suurempi itsekuri kiusauksen hetkellä avioliitossakin olla hyppäämättä vieraaseen sänkyyn kun ei ole sellaista muistikuvaa tai käyttäytymismallia ollut koskaan.
Ei iskenyt keski-ikäinen villitys, vaikken ole koskaan harrastanut seksiä kuin mieheni kanssa. Tosin en ollut neitsyt naimisiin mennessämme koska oltiin asuttiin jo muutama vuosi yhdessä ennen sitä.