Huvittaa entinen yläaste aikanen tuttu tulee samalle jumpalle eikä ole tuntevinaankaan vaikka selävästi tunnistaa :D
Tosiaan käydään parin kaverin kanssa jumpalla yhdessä ja sielä käy eräs yläaste aikanen tuttu joka selvästi tunnistaa meidät mutta ei edes tervehdi :D.
On aika ujo mutta tutummassa porukassa jopa puhelias.
Tosiaan huomaa me tunnistetaan hänet mutta on niin kuin ei tuntisikaan.
Kyllä on naurussa pitelemistä, kun samassa pukuhuoneessa vaihdetaan kamoja.
Ei olla ikinä oltu kavereita mutta ei vihamiehiäkään
Kommentit (49)
Vaikea keksiä juttelemista jonkun sata vuotta sitten ei-kaverin kanssa. Jos moikkaa noin pitkän ajan jälkeen, tulee tunne, että pitäisi sanoa muutakin.
Monet haluaa olla rauhassa tuollaisissa paikoissa. Vanhojen luokkakavereiden jutut nyt tietää kysymättäkin.
Kerran kaupungilla tapasin entisen koulukaverin, jonka kanssa olimme paljon yhdessä nuoruudessa. En tunnistanut häntä vaan olin kiusaantunut kun hän vilkuili minua ja hymyili, ihmettelin että mitähän tuokin tuijottaa. Onneksi hän tuli juttelemaan ja esitteli itsensä, ja vasta sitten huomasin tuttuja piirteitä. Oli kiva tavata, ja sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä.
Jos ei muista, mistä tyypin muistaa ja on varalta tuntematta, katsos voi olla vaikka entinen potilas, jota ei saa tuntea, vaikka tulisi vastaan. Joissain ammateissa menee niin.
Niin siis miksi sä et tervehdi häntä, jos kerran haluat? Minä näin juuri jumpassa yläasteaikaisen tuttuni, mutta en koe mitään tarvetta tervehtiä ihmistä, jonka tunsin joskus yli 15 vuotta sitten eikä oltu mitään hyviä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi sä et tervehdi häntä, jos kerran haluat? Minä näin juuri jumpassa yläasteaikaisen tuttuni, mutta en koe mitään tarvetta tervehtiä ihmistä, jonka tunsin joskus yli 15 vuotta sitten eikä oltu mitään hyviä kavereita.
Mulla on fbssä näitä jotain 10 vuotta vanhoja kavereita jotka eivät ole olleet missään yhteydessä aikoihin eikä edes kuvia profiileissa, ei mitään päivityksiä eli varmaan minulta blokattu ne mutta silti pitää toivottaa joka vuosi syntymäpäiväonnittelut ja aina sama viesti joku "onnea!". Lopulta otin koko syntymäpäivän pois fbstä, ne jotka oikeasti tietää niin onnittelee ja tapa-onnittelijat hiljenivät heti.
Mene vaan rohkeasti ap juttelemaan, tuskin hän sua nyt syö sentään. Ota vaikka kaverisi mukaan, jos et yksin uskalla. Kyllä hän varmaan ilahtuisi.
Kannattaa mainita ainakin asiasta. Melko varmasti ei tunnista. Itse tunnistan aina muutaman hyypiön kaupungilta ja moikkaan tavan vuoksi, kun koulumatkatkin käytiin yhdessä.