Te muut jotka olette toivoneet tyttöä, mutta saitte esikoiseksi pojan...

Kyse on ihmisen toiveista. Mutta rajansa kaikella. Vaikka vielä ultrassa olisi toivonut toista sukupuolta, niin kun lapsi on maailmassa niin kyllä sitä rakastaa yhtä paljon oli tyttö tai poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voidaan vaihtaa.. käy sinä poikasi haudalla niin minä voin ottaa elävän lapsen. Miks ihmiset ei oikeesti mieti mitä tänne kirjottavat.

Eiköhän jokainen tervepäinen pilkkaa kysyjää, oikeasti mitä väliä on lapsen sukupuolella.

Alottajelle kommentti olikin tarkotettu. Nii sitä ainakin luulis ettei sukupuolella ole väliä, ennemmin miettis että saako terveen lapsen.

En ole odottanut jotakin sukupuolta joten en ole myöskään pettynyt. Lapseni ovat suurenmoisia, rakastettuja ja toivottuja.

On kovin surullista, että noin tasapainoton ihminen ylipäätään lisääntyy.

Pojalla/pojilla saa aina tyttäriä, jos on hetero.

Karmiva ketju. Ei voi muuta kuin toivoa, että suurin osa viesteistä on kirjoitettu (luokattoman mauttomana) vitsinä.

T: Lapsensa menettänyt äiti

Masennus, mutta lopulta onni omasta lapsesta voitti sen.

Minun pettymykseni kesti tasan viisi sekuntia. 

Nyt tuo esikoinen on 13v. ja kolmesta lapsesta läheisin.

Todella vastenmielinen ketju. Rakastan lastani juuri sellaisena kun hän on, enkä ole koskaan toivonut hänen olevan tiettyä sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Karmiva ketju. Ei voi muuta kuin toivoa, että suurin osa viesteistä on kirjoitettu (luokattoman mauttomana) vitsinä.

T: Lapsensa menettänyt äiti

Googlaa, aiheesta löytyy oikeasti aika paljonkin juttuja. Karmivaahan ja ilkeäähän se on, mutta ymmärtääkseni on aika tavallista että ihmiset kokevat oertymyksiä kun todellisuus ei vastaakkaan odotuksia. Vielä karmivampaa on kuitenkin se että tulevaisuutta markkinoidaan mittatilausvauvoilla jolloin vanhemmat voivat vapaasti päättää jo etukäteen lapsen ominaisuudet, persoonan, luonteen, ulkonäön, taidot ja muun osaamisen sekä sukupuolen. Kun näitä lukee ymmärtää miksi tälläiselle roskalle on kysyntää 😕

Vai on tämä yhä suuri tabu. Vaikka jompaa kumpaa sukupuolta toivoisikin ei se automaattisesti tarkoita ettei sitä toista rakastaisi. 

Entäs jos lapsi on muunsukupuolinen?

0/5. Tunnistan tämän ketjun ap:n. Sama henkilö joka juuri äsken teki aivan yhtä surkean ketjun miehestä joka heitti teeveen ikkunasta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos lapsi on muunsukupuolinen?

Lääkärit tutkivat kromosomit ja tekevät sukupuolen korjauksen.

Vierailija kirjoitti:

0/5. Tunnistan tämän ketjun ap:n. Sama henkilö joka juuri äsken teki aivan yhtä surkean ketjun miehestä joka heitti teeveen ikkunasta ulos.

Sama mies joka postailee tänne koko ajan myös näitä turhia Matti- ja Olli-aloituksia. Menkää Ylilautaan sikailemaan jos on kerran pakko.

Olin pettynyt, mutta samalla onnellinen hyvin sujuneesta raskaudesta. Totta kai olin harmissani, kun ultrasta paljastui poika, mutta silti olin kuitenkin innoissani tulevasta lapsesta, lapsen huoneen sisustamisesta, vaatteista. Oli paljon suunnitelmia ja odotuksia vauvavuodelle, lapsen sukupuolesta huolimatta.

Nyt poika on jo eskarissa ja edelleen tulee toisinaan semmonen kaiheus ja "mitä-jos-olisi-toisin"-fiilis. Mietin, miten helpompaa olisi tytön kanssa... Leikit olisi rauhallisempia, nukke- ja ponijuttuja jne. Kaikki aikuisen hermoon ottavat tappelujutut olisivat totaalisen out. Mielenkiinnot ja harrastukset olisivat muutakin kuin moottoriajoneuvoja ja potkupalloa. Tyttö voisi harrastaa vaikka rytmistä voimistelua, jossa vammautumisen riski olisi pienempi kuin pojan rakastamassa jalkapallossa, jossa kaadutaan, taklataan ja pukitaan toisia nurin. Tyttö ei tappelisi serkkupoikien kanssa niin että kaikki osapuolet ovat mustelmilla ja jollakin huuli auki... Tyttö olisi varmasti tottelevaisempi, ja olisi semmonen iloinen pikku-apuri leipomisessa ja kodin askareissa... 

Saahan sitä toivoa...

Vierailija kirjoitti:

Olin pettynyt, mutta samalla onnellinen hyvin sujuneesta raskaudesta. Totta kai olin harmissani, kun ultrasta paljastui poika, mutta silti olin kuitenkin innoissani tulevasta lapsesta, lapsen huoneen sisustamisesta, vaatteista. Oli paljon suunnitelmia ja odotuksia vauvavuodelle, lapsen sukupuolesta huolimatta.

Nyt poika on jo eskarissa ja edelleen tulee toisinaan semmonen kaiheus ja "mitä-jos-olisi-toisin"-fiilis. Mietin, miten helpompaa olisi tytön kanssa... Leikit olisi rauhallisempia, nukke- ja ponijuttuja jne. Kaikki aikuisen hermoon ottavat tappelujutut olisivat totaalisen out. Mielenkiinnot ja harrastukset olisivat muutakin kuin moottoriajoneuvoja ja potkupalloa. Tyttö voisi harrastaa vaikka rytmistä voimistelua, jossa vammautumisen riski olisi pienempi kuin pojan rakastamassa jalkapallossa, jossa kaadutaan, taklataan ja pukitaan toisia nurin. Tyttö ei tappelisi serkkupoikien kanssa niin että kaikki osapuolet ovat mustelmilla ja jollakin huuli auki... Tyttö olisi varmasti tottelevaisempi, ja olisi semmonen iloinen pikku-apuri leipomisessa ja kodin askareissa... 

Ajatusleikki: Jos olisit saanut tytön ja hän olisikin ollut luonteeltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan kuin stereotyyppinen poika. Mitä olisit tehnyt?

Lapset kun ovat omia persooniaan. Siitä tytöstä ei välttämättä saa shoppailukaveria eikä pojasta kalakaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vai on tämä yhä suuri tabu. Vaikka jompaa kumpaa sukupuolta toivoisikin ei se automaattisesti tarkoita ettei sitä toista rakastaisi. 

Niimpä. Kyllä minä toivoin tyttöä mutta ei mikään lapsi voisi olla rakkaampi kuin tuo poika.

Toivoin myös punaista tukkaa mutta kyllä tuo

pellavapää on kaunis. Varmaan muitakin ajatuksia oli, mutta ne on jo unohtuneet.

Eihän lapsen sukupuoli ole loppujenlopuksi kuin yksi piirre muiden joukossa.

No ehkä toivoin ekan lapsen kohdalla tyttöä mutta ihana poika tuli. Ja on ollut kaikin puolin paljon helpompi lapsi kuin rakas pikkusiskonsa. Juuri näin päin on oikein, kiltti turvallinen isoveli ja hyvin veljen leikeissä mukana pysyvä temperamenttinen pikkusisko, keskenään erittäin läheisiä ja molemmat rakkaita.

Te, jotka trollaatte tähän keskusteluun masennuksista sun muista, hävetkää!