Te muut jotka olette toivoneet tyttöä, mutta saitte esikoiseksi pojan...

Ero, masennus ja masennuslääkkeet, mutta nyt monen vuoden jälkeen alan viimein päästä jaloilleen ja toivomaan. Jollain toisella resistanssi kestää pettymyksiä voi toki olla suurempi. En kuitenkaan enää häpeä poikaani ja koe samanlailla suurta menetystä kuten silloin alkuunsa. Koville se silti minulla otti.

Masennus kuten ensimmäisellä, mutta sen jälkeen toivuin ja opin hyväksymää esikoislapseni vaikka en saanutkaan sitä mitä toivoin.

Ette oo tosissanne...???

Myös mulla alkuun masensi ja itketti, mutta sitten lopulta oli vaan pakko jatkaa elämää. Onneksi seuraava lapsi oli aivan ihana tyttö.

Kenenkään jolle lapsen sukupuolella tai vaikkapa seksuaalisella suuntautumisella on jotain väliä, ei tulisi lisääntyä.

Joo kamala masennus tuli. Vieläkin toivoisin että tuo olisi tyttö.

T. 5-vuotiaan pojan äiti

Kuinka moni tässä ketjussa on tosissaan?

Komppaan tuota, joka mainitsi niistä, joiden ei pitäisi lisääntyä.

Tuollaisille ihmisille sopisi paremmin Reborn-nukke kuin oikea lapsi. Niitä saa sellaisia kuin haluaa. (Tämä ei ole vitsi. Esim. Youtubesta löytyy paljon videoita ja dokumentteja aiheesta.)

Kaverini toivoi tyttöä, poika tuli. Puki poikaa joskus tyttöjen vaatteisiin ja otti kuvia. Toinenkin lapsi oli poika. Kolmatta eivät kuulemma enää yritä.

Hävettää sanoa, mutta syntymän jälkeen googlettelin paljon juttuja kätkytkuolemasta, mutta sitten tajusin että jos jotain semmoista tapahtuisi poliisi varmaan tutkisi netin selaushistorian. Aika pian syntymän jälkeen erosin narsisti exästäni ja annoin lapsen adoptoitavaksi. Nyt olen taas raskaana ja toivottavasti tyttö tulee tällä kertaa. :)

Rakenneultrassa kun ultraaja näytti ruudulta selkeän pojan niin hetken pettymyksen jälkeen ilo niillänäkymin terveestä lapsesta peittosi kaikki negatiiviset tunteet.

Toisen lapsen kohdalla osasin iloita heti terveestä lapsesta, mutta tunne siitä, että olin tavallaan menettänyt sen mielikuvalapsen joka oli tyttö oli vaikeampi käsitellä.

Vieläkin välillä ajattelee, että ehkä vielä pitäisi yrittää kolmatta josko se olisi tyttö, vaikka toisaalta perhe tuntuu nyt jo täydelliseltä.

Joilekin elämä on Walmart josta poimitaan rusinoita ja kun saa muuta masennutaan. Poikalapsi ei ole edes tuota muuta vaan aarre siinä kuin tyttökin.

Tää on poikalasten vihaajan eli Alban paska-aloitus nro 55577799. Vastaakin vielä itselleen. Kuvottava tyyppi.

Tässä ensimmäinen kirjoittaja joka on tosissaan 😀. Toivoin tyttöä koska minulla oli vain tyttöjä sisaruksina ja muutenkin olin elänyt elämäni naisten ympäröimänä opiskelussa ja töissä. Kun ultrassa näkyi että tulossa on poika, olin pettynyt yhden sekunnin ja sitten asia oli ihan ok, ja vaikka meillä lapsiluku jäi yhteen, olisin ihan aidosti ja oikeasti toivonut myös seuraavasta poikaa kun oli jo kivasti rutiinia ja muutenkin pojan kasvatus tuntui mutkattomammalta.

Rakkaudella vastaanotetaan kumpikin, tosin toivoin poikaa ja poika tuli. Sain tietää aiemmin . 

Harmitti kun rakenneultrassa selvisi ja vielä jonkin aikaa toivoin et ultraaja näki väärin. Mies oli kuitenkin ihan onnessaan pojasta. Mietin asiaa ja tajusin, että tyttöhaave ehkä kumpusi jotenkin omista peloistani ja traumoistani. (Musta oli odotettu poikaa ja se näkyi pettymyksenä vanhempien suhtautumisessa ja jotenkin ajattelin haluavani tytön, että voisin antaa sille paremman lapsuuden. Pelkäsin myös jääväni yh:ksi ja, etten pärjäisi ilman isää jäävän pojan kanssa).

Keksin muutamia ratkaisuja näihin pelkoihin ja muistutin itseäni siitä, että lapset ovat sukupuolesta riippumatta yksilöitä. Sitten melkein menetin vauvan ja se pettymys sukupuoleen hälveni kun lapsen saikin pitää. Tosin rakkaus kasvoi vasta viikoissa, vaikka heti halusikin suojella pikkuista. Olin myös hankkinut sekä tyttöjen että poikien vaatteita etukäteen ja aavistuksen tyttömäisesti poika vauvana olikin vaatetettu, mikä jälkikäteen on hiukan hävettänyt.

Poika on oikein ihana ja herkkä lapsi. Pärjätään nykyään ihan hyvin kaksistaankin eli turhaan pelkäsin. Jos saisin toisen lapsen, toivoisin ehkä enemmän toista poikaa tälle kaveriksi.

Tässä puhuu yksi lapsi joka on väärää sukupuolta ja hirvittävä pettymys. Arvatkaa miltä tuntuu kuulla kun oma vanhempi kehtaa valittaa ja surkutella sinulle koko ikäsi sitä että "olisin halunnut pojan".

Olen joutunut vähätellyksi, pilkatuksi, kiusatuksi ja syrjityksi omassa perheessäni siksi että minusta tuli tyttö.

En ole hankkinut lapsia enkä edes yrittänyt seurustella, äitini niin ikään "hylkäsi" minut heti kuin pikkusiskoni syntyi ja minusta tuli perheessä syrjitty sivuinjätetty B-luokan lapsi. Sai usein kuulla miten äitini valitti mi ulle että olisi halunnut saada mieluummin työtön. En tosin tiedä miten hän oli asiaa käsitellyt vai oliko käsitellyt pertymystään ollenkaan. Silti pyrin auttamaan äitiäni pikkusiskoni kasvatuksessa ja olin usein hänen leikkitoverinaan. Minulla on edelleen paremmat välit siskooni kuin äitiini.

T. Mies

Voidaan vaihtaa.. käy sinä poikasi haudalla niin minä voin ottaa elävän lapsen. Miks ihmiset ei oikeesti mieti mitä tänne kirjottavat.

Vierailija kirjoitti:

Voidaan vaihtaa.. käy sinä poikasi haudalla niin minä voin ottaa elävän lapsen. Miks ihmiset ei oikeesti mieti mitä tänne kirjottavat.

Eiköhän jokainen tervepäinen pilkkaa kysyjää, oikeasti mitä väliä on lapsen sukupuolella.