Lue keskustelun säännöt.
Te muut jotka olette toivoneet tyttöä, mutta saitte esikoiseksi pojan...
12.02.2019 |
Miten olette eläneet pettymyksen ja eitoivotun pojan kanssa?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on tämä yhä suuri tabu. Vaikka jompaa kumpaa sukupuolta toivoisikin ei se automaattisesti tarkoita ettei sitä toista rakastaisi.
Niimpä. Kyllä minä toivoin tyttöä mutta ei mikään lapsi voisi olla rakkaampi kuin tuo poika.
Toivoin myös punaista tukkaa mutta kyllä tuo
pellavapää on kaunis. Varmaan muitakin ajatuksia oli, mutta ne on jo unohtuneet.Eihän lapsen sukupuoli ole loppujenlopuksi kuin yksi piirre muiden joukossa.
Toivoin punaista tukkaa. Mitäh :o kuinka paljon porukka opiskelee biologiaa ennen ku alkaa hinkata pissavehkeitään yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina tyttölapsista sanotaan mitä vain, mutta olin onnellinen saadessani tietää että sieltä tulee tyttö. Sitä paitsi hän oli helppo vauvana ja taaperoaika on mennyt aivan normaaleissa tunnekuohuissa. Ihan kuin noi tyttöpelkoiset itse lietsoisivat hankaluuksia, koska meidänkin lapsuudenperheessä se hankalin lapsi oli poika ja pojalla oli eniten ongelmia. Ärsyttää siis tuo tyttölasten ihan turha demonisointi.
Mä toivoin tyttöä koska en koskaan ole osannut olla poikien kanssa. En siis toivonut pelkkiä tyttöjä vaan että saisin tytön. Mulla on itsellä vain sisaria. No esikoinen oli poika ja kuopus tyttö. Olin aluksi siis hieman pettynyt kun esikoinen syntyi mutta se ei kestänyt kauaa. Jos olisin saanut pelkästään poikia niin olisin todennäköisesti joutunut käymään läpi surun siitä etten saa tytärtä. Se mikä on ollut todella positiivista huomata on se että tyttöni osaa olla poikien kanssa ihan eri tavalla kuin minä aikoinaan, on niin tottunut siihen että meillä on lauma isoveljen kavereita ettei pelkää poikia tai ole yhtään arka, koulussakin on enemmän poikien kuin tyttöjen kanssa (on 12v).
Sairasta! Täällä äidit valittaa ja masentuu kun sai lapsen! Mitä väliä onko se poika vai tyttö!
Vierailija kirjoitti:
Olin pettynyt, mutta samalla onnellinen hyvin sujuneesta raskaudesta. Totta kai olin harmissani, kun ultrasta paljastui poika, mutta silti olin kuitenkin innoissani tulevasta lapsesta, lapsen huoneen sisustamisesta, vaatteista. Oli paljon suunnitelmia ja odotuksia vauvavuodelle, lapsen sukupuolesta huolimatta.
Nyt poika on jo eskarissa ja edelleen tulee toisinaan semmonen kaiheus ja "mitä-jos-olisi-toisin"-fiilis. Mietin, miten helpompaa olisi tytön kanssa... Leikit olisi rauhallisempia, nukke- ja ponijuttuja jne. Kaikki aikuisen hermoon ottavat tappelujutut olisivat totaalisen out. Mielenkiinnot ja harrastukset olisivat muutakin kuin moottoriajoneuvoja ja potkupalloa. Tyttö voisi harrastaa vaikka rytmistä voimistelua, jossa vammautumisen riski olisi pienempi kuin pojan rakastamassa jalkapallossa, jossa kaadutaan, taklataan ja pukitaan toisia nurin. Tyttö ei tappelisi serkkupoikien kanssa niin että kaikki osapuolet ovat mustelmilla ja jollakin huuli auki... Tyttö olisi varmasti tottelevaisempi, ja olisi semmonen iloinen pikku-apuri leipomisessa ja kodin askareissa...
Tämä huvitti, koska mulla on eskarilainen tyttö, joka ei ole koskaan leikkinyt nukeilla eikä poneilla, ja harrastaa jalkapalloa. On myös varsin itsepäinen tapaus ja ääntä riittää. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on sairasta trollausta alusta asti. Ja jos joku ajattelee vähänkään tuohon suuntaan, saisi hävetä. Ihan sairasta. Älkään lisääntykö jos on tuollaiset asenteet lasta kohtaan.
Emme toipuneet mieheni kanssa tästä koskaan. Tämä tulee varjostamaan elämäämme aina. Kaikki rahamme ovat menneet terapiaan. Käymme terapiassa yksin ja yhdessä, aika näyttää miten selviämme.
Kaduttaa että lähdimme lapsen hankintaan. Poika on suuri pettymys, mutta näillä mennään ja hän jää ainoaksi lapseksemme. Uutta riskiä emme uskalla ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on sairasta trollausta alusta asti. Ja jos joku ajattelee vähänkään tuohon suuntaan, saisi hävetä. Ihan sairasta. Älkään lisääntykö jos on tuollaiset asenteet lasta kohtaan.
Tunteilleen ei mitään voi. Elämä on pilalla.
Tämä keskustelu kiteyttää hienosti kuinka empaattisia, viisaita, ja jaloja monet naiset onkaan. Luulen että tuolla asenteella ei voi tässä maailmassa elää kovinkaan onnellista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jos koskaan häpeän olla nainen. Tästä ketjusta TODELLA moni kuuluisi hoitoon, eikä huolehtimaan lapsesta. Monet kommentit kertovat kirjottajien huonosta itsetunnosta joka kännetään nyt miesten sijasta jo pieniin lapsiin. Tasa-arvo on pian muisto vain, jos tämänlainen yleistyy ja tämä ei ole suotuisa kehitys kummallekkaan sukupuolelle. Ettekö te tajua että nämä ketjut tekevät eniten hallaa itsellenne?
No ensimmäinen lapseni on poika. Ihan ok oli tämä, vaikka siskollani oli siihen mennessä jo kaksi poikaa, veljellä yksi ja miehen siskollakin yksi poika. Meni siihen porukan jatkoksi.
Sitten kun aloin toista lasta odottaa toivoin kyllä tyttöä. Siihen mennessä siskoni oli saanut kolmannen pojan. Tyttöjä ei ollut lähisukuun syntynyt ollenkaan. Oma toiveeni oli hiljaista sorttia; mietin vain miten kiva olisi, jos tulisi tyttö. Isovanhemmat sen sijaan hyvin selkeästi toivoivat jo poikasakin jatkoksi tyttöä.
Ja tyttöhän sieltä tuli. Mahtavaa. Melko pian tiesin myös, että lapsilukuni jää kahteen, joten siinäkin mielessä tyttö ja poika on aivan loistava juttu.
Nyttemmin omilla vanhemmillani on kahdeksan lastenlasta, joista seitsemän poikaa ja yksi tyttö.
Lapsiahan nämä ensisijaisesti on, mutta molemmille myös korostan miten hienoa ja iloinen olen, että on poika tai tyttö. Ihanaa, kun on kumpaakin sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ensimmäinen kirjoittaja joka on tosissaan 😀. Toivoin tyttöä koska minulla oli vain tyttöjä sisaruksina ja muutenkin olin elänyt elämäni naisten ympäröimänä opiskelussa ja töissä. Kun ultrassa näkyi että tulossa on poika, olin pettynyt yhden sekunnin ja sitten asia oli ihan ok, ja vaikka meillä lapsiluku jäi yhteen, olisin ihan aidosti ja oikeasti toivonut myös seuraavasta poikaa kun oli jo kivasti rutiinia ja muutenkin pojan kasvatus tuntui mutkattomammalta.
Miten kasvatus eroaa sukupuolen mukaan? Mä en vain tajua tuota kasvatussoperrusta, kun puhutaan lapsen sukupuolesta.
Nyt ainakin sain selville tämän ketjun luettuani, että miks jossain perheessä toiset lapset ovat suosittuja vanhemmilleen ja toiset täyttä ilmaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on sairasta trollausta alusta asti. Ja jos joku ajattelee vähänkään tuohon suuntaan, saisi hävetä. Ihan sairasta. Älkään lisääntykö jos on tuollaiset asenteet lasta kohtaan.
Tunteilleen ei mitään voi. Elämä on pilalla.
No siinä tapauksessa kannattaa olla lisääntymättä. Oikeasti. Jos poikalapsi on noin iso katastrofi, niin pysy lapsettomana.
No nyt on oikein kunnon miesviha-ketju. Vihataan poikalasta ensimmäisestä sekunnista asti. Loistava lapsuus tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Olin pettynyt, mutta samalla onnellinen hyvin sujuneesta raskaudesta. Totta kai olin harmissani, kun ultrasta paljastui poika, mutta silti olin kuitenkin innoissani tulevasta lapsesta, lapsen huoneen sisustamisesta, vaatteista. Oli paljon suunnitelmia ja odotuksia vauvavuodelle, lapsen sukupuolesta huolimatta.
Nyt poika on jo eskarissa ja edelleen tulee toisinaan semmonen kaiheus ja "mitä-jos-olisi-toisin"-fiilis. Mietin, miten helpompaa olisi tytön kanssa... Leikit olisi rauhallisempia, nukke- ja ponijuttuja jne. Kaikki aikuisen hermoon ottavat tappelujutut olisivat totaalisen out. Mielenkiinnot ja harrastukset olisivat muutakin kuin moottoriajoneuvoja ja potkupalloa. Tyttö voisi harrastaa vaikka rytmistä voimistelua, jossa vammautumisen riski olisi pienempi kuin pojan rakastamassa jalkapallossa, jossa kaadutaan, taklataan ja pukitaan toisia nurin. Tyttö ei tappelisi serkkupoikien kanssa niin että kaikki osapuolet ovat mustelmilla ja jollakin huuli auki... Tyttö olisi varmasti tottelevaisempi, ja olisi semmonen iloinen pikku-apuri leipomisessa ja kodin askareissa...
Ei hemmetti mitkä harhat sulla on tyttölapsista. ;D Hyvinhän nuo siskokset osaa mättää turpaan toisiaan, mitä olen seuranut. Olisipa tosiaan niin, että hempeilisivät vain prinsessaleikeissään. T. erotuomarina toimiva
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan häpeän olla nainen. Tästä ketjusta TODELLA moni kuuluisi hoitoon, eikä huolehtimaan lapsesta. Monet kommentit kertovat kirjottajien huonosta itsetunnosta joka kännetään nyt miesten sijasta jo pieniin lapsiin. Tasa-arvo on pian muisto vain, jos tämänlainen yleistyy ja tämä ei ole suotuisa kehitys kummallekkaan sukupuolelle. Ettekö te tajua että nämä ketjut tekevät eniten hallaa itsellenne?
Eiköhän aloittaja trollaile ja vastaa itselleen. Yleensä ketjut joissa keskustellaan sukupuolitoiveista ovat ihan normaalien ihmisten hallussa ja tyyliä toivoin vähän tyttöä, ja olin vähän pettynyt, mutta rakastuin poikaani ensi silmäyksellä jne jne. Normaalit ihmiset eivät varmaan halua jakaa kokemuksiaan näin sairaaseen ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Olin pettynyt, mutta samalla onnellinen hyvin sujuneesta raskaudesta. Totta kai olin harmissani, kun ultrasta paljastui poika, mutta silti olin kuitenkin innoissani tulevasta lapsesta, lapsen huoneen sisustamisesta, vaatteista. Oli paljon suunnitelmia ja odotuksia vauvavuodelle, lapsen sukupuolesta huolimatta.
Nyt poika on jo eskarissa ja edelleen tulee toisinaan semmonen kaiheus ja "mitä-jos-olisi-toisin"-fiilis. Mietin, miten helpompaa olisi tytön kanssa... Leikit olisi rauhallisempia, nukke- ja ponijuttuja jne. Kaikki aikuisen hermoon ottavat tappelujutut olisivat totaalisen out. Mielenkiinnot ja harrastukset olisivat muutakin kuin moottoriajoneuvoja ja potkupalloa. Tyttö voisi harrastaa vaikka rytmistä voimistelua, jossa vammautumisen riski olisi pienempi kuin pojan rakastamassa jalkapallossa, jossa kaadutaan, taklataan ja pukitaan toisia nurin. Tyttö ei tappelisi serkkupoikien kanssa niin että kaikki osapuolet ovat mustelmilla ja jollakin huuli auki... Tyttö olisi varmasti tottelevaisempi, ja olisi semmonen iloinen pikku-apuri leipomisessa ja kodin askareissa...
Ihanko olet tosissasi, kyllä meillä on tyttö ollut se hankala kasvatettava ja poika rauhallinen pohdiskelija. 6v poika makaa sohvalla lukien Aku Ankka ja pohtii, musta ei taida tulla isona mitään, kun kaikilla jollain on ollut kurja lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Karmiva ketju. Ei voi muuta kuin toivoa, että suurin osa viesteistä on kirjoitettu (luokattoman mauttomana) vitsinä.
T: Lapsensa menettänyt äiti
Samaa mietin, ei voi käsittää näitä kommentteja ja todella myös toivon, että on kamalia vitsejä vaan. Masentuako ihan oikeasti jos saa tiedon, että on poika tulossa? Kannattaisi katsoa asiaa vähän kauempaa ja iloita siitä, että lapsi on terve tai ylipäätään elossa! Millään muulla ei oikeasti ole väliä.
T: Kahden pojan äiti ja yhden enkelitytön menettänyt.
Noilla sukupuoleen fiksautuneilla täytyy olla todella erikoiset käsitykset ihmisyydestä tai ainakin todella oudot käsitykset lapsenteosta tai saamisesta, jos sukupuoli kaataa pakan. Ei lapsia tehdä sukupuolen takia tai itsensä jatkeeksi.