Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikimasentuneet: onko teillä jonkinlainen elämän "deadline" tms?
12.02.2019 |
Aamulla itken, päivällä itken, illalla itken. Yöllä itken jos en saa nukuttua. Näin on ollut lapsesta asti, nyt olen 35v. Ei tässä ole mitään järkeä. Olen päättänyt että jos sama jatkuu vielä niin lopetan elämäni kun olen 40v. Tuo 40v on mun deadline, siihen asti voin odottaa ja toivoa ja yrittää, mutta sitten kärsimys saa luvan loppua. Olenhan minä haaveillut elämän loppumisesta jo vuosikymmeniä, mutta kun olen 40v niin haaveilu saa loppua ja täytyy vain toimia vaikka kuinka paljon pelottaisi. En missään nimessä suostu kärsimään näin 100 vuotiaaksi asti, niin ei saa käydä! Kärsimystä ei saa pitkittää. Onhan tuo 40 vuotta kärsimystä ihan liikaa. Raja on oltava, loppu on tultava.
Mites sinulla? Jos olet toivottomasti masentunut tai muutoin sairas tai epätoivoisen yksinäinen tai muutoin elämäsi on sietämätöntä, tms. Onko sinulla jonkinlainen deadline tai plan B tai exit plan tai escape plan? Tai jotain. Vai aiotko vain kärsiä ja odottaa 100 vuotiaaksi asti kunnes kuolet vanhuuteen? Kuinka kauan kannattaa odottaa ja toivoa että elämä paranisi? Missä vaiheessa tietää että toivoa paremmasta ei enää ole?
...
En ymmärrä miksi ihmisten kärsimystä pitkitetään. Neliraajahalvaantuneitakin pidetään väkisin elossa koneilla ja letkuilla. Sairasta. Kun koira kärsii niin se lopetetaan ettei sen enää tarvitse kärsiä. Kun ihminen kärsii niin se pidetään väkisin elossa jotta kärsimys jatkuu mahdollisimman pitkään. Miksei ihmistä armahdeta kuten koiraa? On kauhean paljon kärsiviä ihmisiä ympäri maailmaa ja vuodesta toiseen heidän kärsimyksensä vain jatkuu ilman toivoa paremmasta. Aivan kauheaa että heidän kärsimystään vain jatketaan ja jatketaan, heitä ei päästetä pois elämästä. No, onneksi en ole neliraajahalvaantunut, joten voin ihan itse päättää kärsimykseni. Olen onnekkaampi kuin monet muut.
Anteeksi että en keksi tähän aloitukseen mitään positiivista. Mutta siis aidosti tahtoisin tietää että miten muut koko elämänsä kärsivät ihmiset ovat pohtineet tai päättäneet.
Kommentit (34)
Tavallaan on ihan samat mietteet että en aio elää jos ei tämä jollain ihmeellä tästä lähde nyt parempaan päin. Tällä hetkellä se ihme voisi olla vaikka harjoittelupaikan saaminen, mutta tuskinpa mun kyselyihin asiasta mitään vastauksia tulee. Rahaa on sen verran että kymmenisen vuotta voisin elää ihan vapaasti sellaista vaatimatonta elämää ilman huolia, mutta jos ei jokin tässä elämässä parane niin tuskin jaksan niin kauan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen mietin enää ei jaksa kuolema korjaa jossain vaiheessa jokatapauksessa.Mieti jotain positiivista,jos ei onnistu kuvittele itsesi johonkin jossa viihtyisit ja mikäs sen mukavampaa jos osaatlöytää jonkun jonka kanssa siellä olisi kivaa.
Ootko käynyt lääkärin puheilla tai onko masennuslääkitystä?
Onko elämässäsi oikeasti asiat pielessä vai itketkö vain "huviksesi"? Jos on oikeita ongelmia, niin on monia tahoja, jotka voivat auttaa. Ja myös tunneperäiseen masennukseen löytynee apua, terapia esim.
Kai se on tosi vaikea valita tai päättää ennalta jokin deadline, siis jokin tietty ajankohta jo vuosia etukäteen. Luulisin että useammat ihmiset jatkavat niin kauan kuin jaksavat. Kun eivät enää millään jaksa niin siihen se sitten loppuu, halusi tai ei. Eli silloin se loppu ei ole valinta tai päätös tai suunnitelma. Loppu vain tulee väistämättä, vaikka olisi jotain muuta toivonut tai suunnitellut.
Olen ajatellut, että vuosi vielä. Kesä pahentaa oireitani, niin yhden kesän katsoisin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko käynyt lääkärin puheilla tai onko masennuslääkitystä?
Onko elämässäsi oikeasti asiat pielessä vai itketkö vain "huviksesi"? Jos on oikeita ongelmia, niin on monia tahoja, jotka voivat auttaa. Ja myös tunneperäiseen masennukseen löytynee apua, terapia esim.
Mä en ymmärrä tätä viestiä. Onkohan olemassa ainuttakaan ihmistä joka tekee suuria elämänlopettamispäätöksiä ennen kuin on monta kertaa yrittänyt kaikkea mahdollista muuta?
Ne itsemurhan tehneet jotka minä tiedän eivät olleet hoidon piirissä koskaan olleet.
Kannattaisi kokeilla ne hoidot ainakin jos ei ole kokeillut.
Myös huumeita suosittelen, jos on exitus mielessä. Eihän siinä ole mitään hävittävää enää, ja monilla niistä on myönteisiä vaikutuksia. Amsterdamiin sieniä syömään siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 oli deadline. Nyt 31
Vieläki hengissä. Ei ne deadlinet ikinä pidä.
Hei haloo. Kannattais vähän miettiä, mitä kirjoittelee. Mites sitten suu pantais kun saisit vaikkapa syöpädiagnoosin ja elinajaksi sanottaisiin 3-5 kuukautta. Siitä ei sitten enää voikaan perääntyä. Niin kauan kun on katto pään päällä, jotain ruokaa ja paikka mihin illalla päänsä kallistaa kannattaa jaksaa ja käy vaikka kävelyllä kun kevätaurinko alkaa pian paistaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne itsemurhan tehneet jotka minä tiedän eivät olleet hoidon piirissä koskaan olleet.
Kannattaisi kokeilla ne hoidot ainakin jos ei ole kokeillut.
Myös huumeita suosittelen, jos on exitus mielessä. Eihän siinä ole mitään hävittävää enää, ja monilla niistä on myönteisiä vaikutuksia. Amsterdamiin sieniä syömään siitä :)
Noh, ei nyt tarvi ulkomaille asti lähteä, löytyy niitä täältäkin, jos ei ole pakottavaa tarvetta totella typeriä huumelakeja.
Minä olen saanut niillä vähän "jatkoaikaa" mutta eipä tässä vieläkään tiedä mitä tälle elämälle tekisi. Kaikki ok kun elän päivän kerrallaan, tulevaisuudessa kun näkyy pelkkää mustaa.
Kuka nyt ois täysin terve.. kirjoitti:
Hei haloo. Kannattais vähän miettiä, mitä kirjoittelee. Mites sitten suu pantais kun saisit vaikkapa syöpädiagnoosin ja elinajaksi sanottaisiin 3-5 kuukautta. Siitä ei sitten enää voikaan perääntyä. Niin kauan kun on katto pään päällä, jotain ruokaa ja paikka mihin illalla päänsä kallistaa kannattaa jaksaa ja käy vaikka kävelyllä kun kevätaurinko alkaa pian paistaa....
Kysymyshän esitettiin ikimasentuneille, huomasitko?
Tuo kevätaurinko on usein se viimeinen mitä masentuneena haluaa nähdä, se saattaa nimittäin masentaa vaan lisää. Itselläni ainakin aivojen kemia menee keväisin ihan sekaisin, pelottaa miten syvään kuiluun taas kohta tipahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis teetkö itse mitään olotilasi eteen vai odotatko että se itsellään korjaantuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakin deadline pyörii siellä neljänkympin hujakoilla, mutta se ei oikeastaan ole mikään vakava deadline. Että katotaan mitkä on fiilikset kun sinne pääsee. Mutta toisaalta minulla on kaikista synkimpinä hetkinä sellainen fiilis että se deadline on jo mennyt ja pitkitän vääjäämätöntä. Ikää 27 tällä hetkellä.
Ootteko kokeilleet sähköhoitoa tai lsd:tä? Sieniä? Mä varmaan kokeilisin ennen dedistä, koska millään ei kuitenkaan olisi mitään väliä. Oishan se siistiä jos olisikin joku silver bullet ja koko maailma avautuis.
Mulla on plakkarissa ylin tutkinto Kärsimyksen Korkeakoulussa.
Kärsiminen on jo niin osa luontoani, ettei tule mitään viboja ennenaikaiseen lopetukseen.
Kidun ja kärsin karvaaseen loppuun saakka, milloin se sitten tuleekin.
Koko talvena en ole tehnyt mitään, kunhan pysynyt hengissä.
Muutosta parempaan ei ole näkyvissä, tuskin odotettavissakaan.
Jo ikä tuo paineita yhäti lisääntyvään kärsimykseen.
Nallekarkit ei mene tasan. Mulla jotain pirun sitkeitä ja kitkeriä viinikumeja.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että olet masentunut.
No shit. Ei kai nyt sentään.
Arvailen vain, että mitä tarkoittaa deadline. Olen melankolinen tyyppi: tämä on opettanut minut hyväksymään asiat leppoisammin. Minulla ei ole tarvetta pitää yllä minkäänlaista kulissia tai esittää livenä tai somessa itseäni parempaa. Useimmiten otan asiat rennosti ja ”mukaudun” elämän kulkuun. Tämä tarkoittaa sitä, että koitan nähdä mahdollisuuksia monissa asioissa ja vastoinkäymiset haasteena. Lähi-idän filosofiat kiinnostaa, deadline ei ole siellä ytimessä.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa siltä, että olet masentunut.