Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikimasentuneet: onko teillä jonkinlainen elämän "deadline" tms?
12.02.2019 |
Aamulla itken, päivällä itken, illalla itken. Yöllä itken jos en saa nukuttua. Näin on ollut lapsesta asti, nyt olen 35v. Ei tässä ole mitään järkeä. Olen päättänyt että jos sama jatkuu vielä niin lopetan elämäni kun olen 40v. Tuo 40v on mun deadline, siihen asti voin odottaa ja toivoa ja yrittää, mutta sitten kärsimys saa luvan loppua. Olenhan minä haaveillut elämän loppumisesta jo vuosikymmeniä, mutta kun olen 40v niin haaveilu saa loppua ja täytyy vain toimia vaikka kuinka paljon pelottaisi. En missään nimessä suostu kärsimään näin 100 vuotiaaksi asti, niin ei saa käydä! Kärsimystä ei saa pitkittää. Onhan tuo 40 vuotta kärsimystä ihan liikaa. Raja on oltava, loppu on tultava.
Mites sinulla? Jos olet toivottomasti masentunut tai muutoin sairas tai epätoivoisen yksinäinen tai muutoin elämäsi on sietämätöntä, tms. Onko sinulla jonkinlainen deadline tai plan B tai exit plan tai escape plan? Tai jotain. Vai aiotko vain kärsiä ja odottaa 100 vuotiaaksi asti kunnes kuolet vanhuuteen? Kuinka kauan kannattaa odottaa ja toivoa että elämä paranisi? Missä vaiheessa tietää että toivoa paremmasta ei enää ole?
...
En ymmärrä miksi ihmisten kärsimystä pitkitetään. Neliraajahalvaantuneitakin pidetään väkisin elossa koneilla ja letkuilla. Sairasta. Kun koira kärsii niin se lopetetaan ettei sen enää tarvitse kärsiä. Kun ihminen kärsii niin se pidetään väkisin elossa jotta kärsimys jatkuu mahdollisimman pitkään. Miksei ihmistä armahdeta kuten koiraa? On kauhean paljon kärsiviä ihmisiä ympäri maailmaa ja vuodesta toiseen heidän kärsimyksensä vain jatkuu ilman toivoa paremmasta. Aivan kauheaa että heidän kärsimystään vain jatketaan ja jatketaan, heitä ei päästetä pois elämästä. No, onneksi en ole neliraajahalvaantunut, joten voin ihan itse päättää kärsimykseni. Olen onnekkaampi kuin monet muut.
Anteeksi että en keksi tähän aloitukseen mitään positiivista. Mutta siis aidosti tahtoisin tietää että miten muut koko elämänsä kärsivät ihmiset ovat pohtineet tai päättäneet.
Kommentit (34)
Minulla on toistuva masennus. Ei ole tuollaista suunnitelmaa. Aina elämästä kuitenkin jotain mielekästä löytyy. Sitäpaitsi oma mielenterveys romahti läheisen tehdessä itsemurhan, joten en pidä tuota erityisen hyvänä vaihtoehtona (toki jokainen päättää itse elämästään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä sama,jo ties kuinka mones vuosi menossa kun miettii että ei enää kauan jaksa tätä kärsimystä/samaa helvettiä.ja kaikki mahollinen koetettu kärsimysten helpottamiseksi,sairas ja terve.nyt alkaa vielä yks uus hoito ja siitä mietin justiinsa että jos ei tällä lähe/tämän jälkeen oikeesti kunnolla helpottamaan niin sit loppuu.kuolemaa en sinällään pelkää,vain sitä kuolinhetkeä miltä se tuntuu.mut tää kärsimys ei oo enää tän arvosta.ei tosiaan mee nallekarkit tasan,pennusta asti ongelmia ollut,pari parasta normaaleinta ja minimiongelmallista vuotta sai nuorempana elää ja ne säilyy mielessä aina et miks ei voi asiat olla niinkun sillon,niin normaalisti.aika ei palaa takasin,sais vain sen ittensä takaisin joka sillon joskus oli.
Vierailija kirjoitti:
30 ja olen nyt 21.
Tämä on aika mielenkiintoista. Minä pyörin teininä toisten masentuneiden kanssa ja muistan että meidän deadline tuolloin oli 20 vuotias. Se kun oli sen ikäisen mielestä vanha. Toki silloin pelotti se aikuisuuskin ja näin kokemuksen rintaäänellä ei suinkaan suotta. Elämä on ollut kovempaa mitä vanhemmaksi tulee. Nuoria tuetaan ja autetaan enemmän mutta aikuisena on pääasiallisesti omillaan. T. 15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko käynyt lääkärin puheilla tai onko masennuslääkitystä?
Onko elämässäsi oikeasti asiat pielessä vai itketkö vain "huviksesi"? Jos on oikeita ongelmia, niin on monia tahoja, jotka voivat auttaa. Ja myös tunneperäiseen masennukseen löytynee apua, terapia esim.Mä en ymmärrä tätä viestiä. Onkohan olemassa ainuttakaan ihmistä joka tekee suuria elämänlopettamispäätöksiä ennen kuin on monta kertaa yrittänyt kaikkea mahdollista muuta?
Todellakin on. Varsinkin vanhemmat miehet vetää ittensä hirteen ennemmin kun menee esim lääkäriin
Syökää lohta. Liikkukaa. Syökää marjoja. Syökää mäkikuismaa. Lopettakaa masturbointi/seksi (orgasmilla arvaamattomia vaikutuksia aivokemiaan). Herätkää joka päivä samaan aikaan.
Voi kiittää mua jälkee päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on tällaisia ajatuksia, syö d-vitamiinia jättiannoksia... Älä kysy miksi vaan syö sitä vaan...
En ymmärrä miksi sitä valintaa niin paheksutaan. Että elämä on olevinaan joku itseisarvo vaikka se tuntuisi pelkältä kärsimykseltä. Joo, jos ongelma olisi pelkästään siinä miltä asiat tuntuu, lääkitykset ja terapiat varmasti voisi auttaa. Ikävä kyllä usein taitaa olla tilanne että elämänpuitteet on olleet jo pitkään sellaiset että ainoastaan ihmisen ruumiillisen hengissäpysymisen edellytykset täyttyvät (on koti, ruokaa, tarpeelliset tavarat jne.). Vaikeasti masentuneen voimilla on jo aika vaikeaa rakennella niitä ehkä jo lapsuudesta asti pieleen menneitä puitteita uusiksi ja muuttaa elämää positiiviseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. En ole koskaan ollut aktiivisesti itsetuhoinen enkä halua käytännössä kuolla, en vaan juurikaan piittaa miten minun käy tai minkälaista elämäni on. Olen olemassa, joten ollaan sitten. Varsinkin kun on ihmisiä jotka välittävät minusta. Se ja sama tässä vaiheessa, jos olen itse onneton, mutta en halua samaa läheisilleni.
Olen ollut lapsesta asti masentunut ja välinpitämättömyys on toki oire.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko kokeilleet sähköhoitoa tai lsd:tä? Sieniä? Mä varmaan kokeilisin ennen dedistä, koska millään ei kuitenkaan olisi mitään väliä. Oishan se siistiä jos olisikin joku silver bullet ja koko maailma avautuis.
Olen kokeillut sieniä kerran ja kieltämättä se poisti masennukseni useaksi vuodeksi. Jotenkin silmäni vain aukesivat ja koin vahvasti tunteen että en sittenkään ole yksin täällä vaan kaikki elämä on yhteydessä toisiinsa. Nyt koko juttu kuulostaa jo sen verran tyhmältä, että mielelläni kokeilisin niitä uudestaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootteko kokeilleet sähköhoitoa tai lsd:tä? Sieniä? Mä varmaan kokeilisin ennen dedistä, koska millään ei kuitenkaan olisi mitään väliä. Oishan se siistiä jos olisikin joku silver bullet ja koko maailma avautuis.
Olen kokeillut sieniä kerran ja kieltämättä se poisti masennukseni useaksi vuodeksi. Jotenkin silmäni vain aukesivat ja koin vahvasti tunteen että en sittenkään ole yksin täällä vaan kaikki elämä on yhteydessä toisiinsa. Nyt koko juttu kuulostaa jo sen verran tyhmältä, että mielelläni kokeilisin niitä uudestaan..
Voitko vinkata mistä päin kannattaaä kerätä psykedeelisiä sieniä Uudeltamaalta? Siis mistä löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko käynyt lääkärin puheilla tai onko masennuslääkitystä?
Onko elämässäsi oikeasti asiat pielessä vai itketkö vain "huviksesi"? Jos on oikeita ongelmia, niin on monia tahoja, jotka voivat auttaa. Ja myös tunneperäiseen masennukseen löytynee apua, terapia esim.Mä en ymmärrä tätä viestiä. Onkohan olemassa ainuttakaan ihmistä joka tekee suuria elämänlopettamispäätöksiä ennen kuin on monta kertaa yrittänyt kaikkea mahdollista muuta?
Todellakin on. Varsinkin vanhemmat miehet vetää ittensä hirteen ennemmin kun menee esim lääkäriin
Heh, hassuja ukkoja. No, minä kävin ensimmäistä kertaa ammattiauttajalla vuonna 2004 ja viimeistä kertaa vuonna 2016. Tuosta 12 vuodesta ammattiapua oli vain yksi "hyöty": opin ettei ammattiavusta ole mitään hyötyä, siis ei ainakaan minulle. Jos tunnet minut 30 vuoden päästä ja silloin päätän päiväni, niin kenties ajattelet minustakin että olin vanha jäärä joka mieluummin meni hirteen kuin lääkärille. Et ehkä voi tietää jos joku on aikoinaan käynyt lääkärillä jo tosi monet kerrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä itket?
Sieniä ja huumeita kevyempi vaihtoehto on manipuloida aivosähköjä oikeille aalloille youtuben avulla. Usein aivot ovat jumiutuneet väärälle aaltoalueelle (esim tv:n katsominen vaihtaa aallot passiivisemmalle alueelle tai jatkuva stressi jumittaa aktiiviselle) ja syöttämällä oikean hertsialueen ääntä, aivot mukautuvat siihen. Hakusanoja brainwaves, binaural ja ylipäätään meditaatiot, kunhan löytää itselleen sopivat. Univaikeuksissa suosittelen Jason Stephensonin videoita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä itket?
Sieniä ja huumeita kevyempi vaihtoehto on manipuloida aivosähköjä oikeille aalloille youtuben avulla. Usein aivot ovat jumiutuneet väärälle aaltoalueelle (esim tv:n katsominen vaihtaa aallot passiivisemmalle alueelle tai jatkuva stressi jumittaa aktiiviselle) ja syöttämällä oikean hertsialueen ääntä, aivot mukautuvat siihen. Hakusanoja brainwaves, binaural ja ylipäätään meditaatiot, kunhan löytää itselleen sopivat. Univaikeuksissa suosittelen Jason Stephensonin videoita.
Youtubessa on monia erilaisia videoita tuohon. Onko sulla jotain tietoa mihin eri taajuuksien vaikutus perustuu? Onko noista jotain tutkimuksia?
Alue: Aihe vapaa
*idän.