Lue keskustelun säännöt.
Muisteluketju: Mistä muistat Olli Lindholmin? Mitä muistoja sinulle jäi hänestä?
12.02.2019 |
Itse muistan hänet hellyttävänä nallekarhutuomarina Voicessa joka oli välillä vähän kömpelö ulosannissaan ja sanomisissaan mutta joka silti tuntui todella miellyttävältä ja lämminhenkiseltä persoonalta joka osasi nauraa itselleen.
Voice ei ole enää sama ilman Ollia.
Kommentit (58)
Mun yks parhoista keikoista oli ollin ja suvin keikka. Yön levyt jää aina soimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosikin kuvista 1980-luvulla ja Tiia-Mariasta, YÖstä. *shokissa*
Vierailija kirjoitti:
18 vuotiaana, 14v sitten. Kierrettiin kesä yön perässä. Monia hyviä muistoja, toteutettuja toivebiisejä, muutama juttelukin.
Menetetty nuoruus. Olisit vaikka opiskellut jotain.
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäisenä ensirakkauteni kanssa festareilla Yön keikalla. Olin eturivissä, poika takanani, kätensä ympärilläni. Muistan miten Olli katsoi minua pitkään hymyillen silmiin laulaessaan Rakkaus on lumivalkoinen. Ilme oli jotenkin sellainen lempeän ymmärtäväinen. Tuo hetki jäi lähtemättömästi mieleeni ja palasi taas tänään kun luin Ollin kuolemasta. Surun ja haikeuden tunne yllätti. Muistoja vain...
Hyi yök...
Muistan Yö-yhteen laulajana. Ei jäänyt erityisempiä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutti jotenkin heikkohermoiselta... :/
Rehellinen muisto:
tuttu perhe tykkäsi tosi paljon Yöstä, itse en ole ikinä välittänyt. Lähdin kuitenkin mukaan keikalle, olisko ollut 2012.
En ole koskaan nähnyt niin paljoa humalaisia keski-ikäisiä.
Olli kehuskeli sillä, miten nuoret naiset yleisössä on hänen perään.
Suvi Teräsniska esiintyi myös, ja Olli sanoi, että Suvi on saanut kunnian tulla esiintymään heidän kanssa.
Mun mielestä se oli ylimielistä ja jopa törkeää, ja vähätteli Suvi Teräsniskaa aika pahasti.
Jäi jotenkin limainen ja ylimielinen kuva. Valitettavasti tämä on minun ainoa muisto hänestä.
Toki iloa tuonut kappaleillaan monille, sen huomasi keikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Festareilla ihmettelin, että kuka laulaa noin huonosti kuin karaokessa. En tunnistanut vaikka levyltä välillä kuuntelinkin.
Persoonallinen ukko. RIP ja respekt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena fanitin Dingoa ja Yö-fanit olivat vähän out. Myöhemmin kävin katsomassa läheisellä urheiluhallilla muutaman kerran kun siellä esiintyi Yö & Ilona nimiset bändit. Ilona siis lämmitteli Yötä. Kuuntelin myöhemmin myös Yötä. Nämä nuoruuden muistoja siis.
Sovinistinen törkyturpa. Viinaan ja nuoriin naisiin menevä. Narsistinen persoona. Teknisesti huono laulaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duetto Stina Girsin kanssa:
Jään sun viereen.
Lapsena "piti valita" Yö tai Dingo. Valitsin Dingon, Neumann oli iik ja ihana ja Olli ei ollu. Kuuntelin kuitenkin loppujen lopuksi kumpaakin. Yön Varietee ja Nuorallatanssija on hyviä levyjä, uudemmista en niin välittänyt enkä siitä, kun Yö alkoi vaihtaa jäseniään jatkuvasti ja tuotanto muuttui rockista iskelmällisempään suuntaan.
Ollia pidin aika kaksijakoisena ihmisenä. Käräjäriitojen ja ylipäänsä Yön jatkuvien kokoonpanomuutosten takia pidin häntä jotenkin vaikeana ihmisenä, mutta Vain elämää ja Voice of Finland näytti Ollista sen toisen puolen. Vain elämäässä Olli heittäytyi, kun veti sen koomisen version Frontside Olliesta sekä huusi punktyyliin Tiktakin Heilutaan.
Voi olla outo tunne katsoa TVOF:ia nyt kun Olli on vielä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovinistinen törkyturpa. Viinaan ja nuoriin naisiin menevä. Narsistinen persoona. Teknisesti huono laulaja.
Aika hyvin tiivistetty. Loppu varsinkin.
Minulle tuli hänestä sellainen käsitys, että on ystävällinen niille ihmisille, jotka hän itse valitsee lähipiiriinsä (ja joista kokee hyötyvänsä), ja muut eivät ole mitään.
En ole koko tyypistä ikinä kuullutkaan. Pitäisikö nyt hävetä? Mutta kun en seuraa tuota viihde- ja julkkismaailmaa ollenkaan...
Mielenkiintoista on ollut lukea muistoja niiltä, jotka olivat lapsia/ varhaisnuoria 80-luvun puolivälissä. Olin ala-asteella silloin, ja muistan että meilläkin oli jonkinlaista vastakkainasettelua Yö- ja Dingo-fanien välillä. (Musiikillisesta näkökulmasta tuossa vastakkainasettelussa ei toki ollut kauheasti järkeä, kun molemmat olivat kuitenkin melko samantyyppisiä, mutta ei kai voi olettaa, että lapset tällaista ymmärtäisivät.) Itse tykkäsin Dingosta sen ensimmäisen albumin aikoihin, mutta lopetin bändin kuuntelemisen siinä vaiheessa, kun fanihysteria alkoi mennä yli äyräiden ja se alkoi tuntua "tyttöjen musiikilta". Pysyin siis melko uskollisesti Yön kannattajajoukoissa noina kriittisinä aikoina.
Vaihdoin aina radiokanavaa, jos alkoi Tiia Mariiiiia tai muu vastaava huutohoilotus.