Lue keskustelun säännöt.
Muisteluketju: Mistä muistat Olli Lindholmin? Mitä muistoja sinulle jäi hänestä?
12.02.2019 |
Itse muistan hänet hellyttävänä nallekarhutuomarina Voicessa joka oli välillä vähän kömpelö ulosannissaan ja sanomisissaan mutta joka silti tuntui todella miellyttävältä ja lämminhenkiseltä persoonalta joka osasi nauraa itselleen.
Voice ei ole enää sama ilman Ollia.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Teki pitkän uran Jussi Hakulisen ansiosta.
Unohtamatta nyt kuitenkaan Ollin sitkeyttä ja työmoraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun 90-luvun loppupuolella jossain tupakansavuisessa kämpässä paikalliset kovikset kuunteli Särkynyttä enkeliä kasettisoittimesta, jota tuolloin kutsuttiin mankaksi, ja mietin että voi jeesus mitä separeita nää ihmiset on...että niinku tää musiikki ja huoneilmassa leijuva sankka savu..kuinka jämähtäneitä pösilöitä kaikki. ..
Siinä mun ensikosketus Yöhön.
Joskus muinoin yritettiin kaverin kanssa jutella keikan jälkeen. Meillä oli kaveri kuollut onnettomuudessa ja hän oli kova yö-fani ja oltais haudalle viety poikien nimmarit muistoksi. Muut bändin jäsenet oli tosi ymmärtäväisiä mut Olli oli jotenkin niin itteään täynnä ja ylimielinen, eikä suostunut juttelen. Tais se nimmarin laittaa. Tää meidän kamu oli siis sika paljon käynyt keikoilla, puolituttu oli siis bändille. Eikä oltu mitään epätoivoisia bändäreitä, vaan parikymppisiä ja tosi surullisia kaverin kohtalosta. Jotenkin se empatian puute tossa tilanteessa oli vaan liikaa.
Muistan joskus vuonna nakki ja kivi, että Olli oli yhtyeineen keikalla Nokian Pirkkalaistorilla, vapaa pääsy oli sinne. Jäi mieleen, että ei torjunut haleja tms. halukkailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-0 maali ruotsia vastaan 1995 teki vaikutuksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan rotuaaripiknikin ja Suvi Teräsniskan ekan keikan Ollin kans. Suvi kuuluu kaveripiiriin, joten oli tosi kiva katsoa eturivistä Suvin onnea :)
Voi, paljon muistoja 80-90 -luvun taitteesta ja teinivuosista. Muistanpa ensi suudelmankin tapahtuneen jossain urheiluhallin hämärässä vieraan pojan kanssa Ollin "laulaessa" kappaletta Laulu Rakkaudelle. Sanotaan, että en koskaan tykännyt ko. biisistä ja Ollikaan ei mikään oopperalaulaja ole... ja se poikakin... No, ei suurta romantiikkaa, mutta muisto Ollista kuitenkin.
Muuten tykkäsin aina Yöstä. Se on osa nuoruutta ja monia lauluja jaksan vieläkin kuunnella. Rip Olli, yllätti kyllä. Jotenkin nyt viedään nuoruutta kovaa tahtia: Muistoja Yöstä ja Matin mäkihyppyjä. Mitä seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistän hänet jostain syystä aina Suvi Teräsniskaan, heidän äänensä sopivat hienosti yhteen ja parhaita biisejä ovat juuri nuo yhdessä laulamansa.
Tietysti porilaisena muistan kun Ässät vihdoin voitti sen Suomen mestaruuden ja Lindholm esiintyi torijuhlassa. Voi taivahan vallat siitä parran pärinää ja valitusta, kun porilaisten mielestä Lindholm lauloi liian kauan.
En ole koskaan ymmärtänyt yö:n suosiota. Olli lauloi nuotin vierestä, vain pari kuunneltavaa kappaletta, tv-ohjelmissa ala-arvoista seksististä kommentointia ala-ikäiselle, sellaisesta muistan ollin, valitettavasti. Ymmärrän kyllä miksi joku ylipäätään diggailee jotain yhtyettä, mutta tämä kuolema ei vain koskettanut muuten kuin huomiona, että taas kuoli viisikymppinen mies. Perheenjäsenillä varmaan erilainen kuva ollista kuin median kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus levyseppä-hitsarin näköinen kaveri joka lauloi nuotin vierestä. En ymmärrä suosiota. Joku koulukiusaamisesta kertova kappale on koskettava ja sitten se ihmisen poika mikä taisikin olla Juicen sanoitus. En jää kauheasti kaipaamaan mutta yllätynyt ja pahoillani pois menosta. Rip.
Nää on näitä täysin turhia julkkiksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden illan varietee ja Laulu rakkaudelle.
Tuovat muistoja ja nuoruuden mieleen.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt yö:n suosiota. Olli lauloi nuotin vierestä, vain pari kuunneltavaa kappaletta, tv-ohjelmissa ala-arvoista seksististä kommentointia ala-ikäiselle, sellaisesta muistan ollin, valitettavasti. Ymmärrän kyllä miksi joku ylipäätään diggailee jotain yhtyettä, mutta tämä kuolema ei vain koskettanut muuten kuin huomiona, että taas kuoli viisikymppinen mies. Perheenjäsenillä varmaan erilainen kuva ollista kuin median kautta.
Karaoketason laulaja. Eli ei mikään hyvä laulaja. Huutaja. Muuta ei ole jäänyt mieleen.
Vahvin muisto on keikka Aitoon Kirkastusjuhlissa joskus, en muista edes vuotta. Olin löytänyt leirintäalueelta ihanan pojan ja oltiin katsomassa Yön keikkaa. Yön vanhat levyt on edelleen välillä kuuntelussa, Varietee kaikkein useimmin.
Punanaamainen sikaniska huohotti lavalla juostessaan ja välissä vinkui jotain korkealta ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Istuin parikin kertaa talviuintisaunassa hänen vieressään. Viimeksi syksyllä. Tykkäsin Yön 80-luvun tuotannosta.
Istuitko ihan liki siinä toivossa että saisit myytyä jutun Seiskaan?
Vierailija kirjoitti:
Käytiin takahuoneessa keikan jälkeen. Olli söi karjalanpiirakkaa ja joi maitoa.
Taisi Ollille maistua paljon muukin maito. Ja se koitui Ollin kohtaloksi.
Olin teini-ikäisenä ensirakkauteni kanssa festareilla Yön keikalla. Olin eturivissä, poika takanani, kätensä ympärilläni. Muistan miten Olli katsoi minua pitkään hymyillen silmiin laulaessaan Rakkaus on lumivalkoinen. Ilme oli jotenkin sellainen lempeän ymmärtäväinen. Tuo hetki jäi lähtemättömästi mieleeni ja palasi taas tänään kun luin Ollin kuolemasta. Surun ja haikeuden tunne yllätti. Muistoja vain...