Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä haluanko tehdä lapsia tällaiseen maailmaan
12.02.2019 |
Olen jo 30+ lapseton nainen, onnellisesti avoliitossa jo yli kymmenen vuotta.
Lapsesta asti olen tuntenut pettymystä ihmisiin. Olen ollut aina erittäin herkkä, ja oppinut näkemään & vaistoamaan ihmisistä sen mitä eivät välttämättä näytä tai sano ääneen.
Jo lapset osaavat olla ilkeitä toisilleen, koulukiusaaminen & syrjiminen on enemmänkin säänto kuin poikkeus.
Tämä sama käyttäytyminen jatkuu läpi elämän, aikuisena kiusaaminen tapahtuu vain hieman hillitymmin. Selän takana nälvimistä, arvostelua, kateutta ja yleistä juoruamista. Huomaan nämä samat käyttäytymismallit työsuhteissa, kaveriporukoissa ja jopa perhepiirissä.
Ihmisten pahuuden voi lukea päivittäin myös uutisista. Väkivaltaa, hyväksi käyttöä, sotaa, luonnon tuhoamista, terrorismia, rasismia, eläimiin kohdistuvaa pahuutta! Tuota listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nuo kaikki saa voimaan pahoin, miten ihminen voikin olla näin julma. Tämä oli vain pintaraapaisu ajatuksistani.
En todennäköisesti tule tekemään lapsia tähän maailmaan. Tiedän että olisin hyvä & rakastava äiti lapselleni, mutta en voisi suojella lastani kaikelta maailman pahuudelta. Ei kukaan ole minuakaan siltä pystynyt suojelemaan.
Kommentit (21)
Lapsia ei niin vain tehdä. niitä saadaan jos saadaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että et ole antanut anteeksi omaa lapsuuttasi on selvä merkki ettei niitä lapsia kannata tehdä. Ja sekin, että kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sen sankarin ja kaikista muista syypään kaikkiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
En todennäköisesti tule tekemään lapsia tähän maailmaan. Tiedän että olisin hyvä & rakastava äiti lapselleni, mutta en voisi suojella lastani kaikelta maailman pahuudelta. Ei kukaan ole minuakaan siltä pystynyt suojelemaan.
Voi voi kun eksistentiaalinen tuska onkin nyt osunut uniikkiin lumihiutaleeseen.
Ehkä parempi että jätät lisääntymisen meille, joilla on henkistä vahvuutta ja rautaista tahtoa.
Jos itsetunto on tuota luokkaa lapsia ei selvästikään kannata tehdä. Sillä äitiys on maailman kurjin rooli ja kukaan ei ole niin saa-ta-nal-li-sen syyllistävä kuin toinen äiti.
Tarinasi kuulostaa ihan elämältä, mutta sinä saat sen kuulosmaan jotenkin siltä, että omit itsekkäänä kaikki maailman ongelmat itsellesi. Todennäköisesti tulisit olemaan ihan tyypillinen äiti, MINUN lapsi muiden kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut terapiaa noihin ongelmiisi?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut terapiaa noihin ongelmiisi?
Minun ongelmiini? Varmaan kyllä itsekkin tiedät että asiat mistä kirjoitin on todellisia, ja yhteiskunnallisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailmaan ja menoon on järkeviä lapsenteko syitä tasan nolla (0) kappaletta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todennäköisesti tule tekemään lapsia tähän maailmaan. Tiedän että olisin hyvä & rakastava äiti lapselleni, mutta en voisi suojella lastani kaikelta maailman pahuudelta. Ei kukaan ole minuakaan siltä pystynyt suojelemaan.
Voi voi kun eksistentiaalinen tuska onkin nyt osunut uniikkiin lumihiutaleeseen.
Ehkä parempi että jätät lisääntymisen meille, joilla on henkistä vahvuutta ja rautaista tahtoa.
Ei tästä viestistäsi välittynyt ainakaan henkinen vahvuutesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä loistavat perusteet tehdä lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sinä olet pettynyt vain ihmisiin? Itse olen pettynyt koko tämän maailman perusolemukseen, enkä ole halunnut tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. Ikää jo 45, joten voi jo sanoa että päätös on pidetty.
Minua siis tympäisee yleensä se, että elämä sisältää kuolemaa ja kaiken sortin kärsimystä. Kyllä, toki myös iloa, mutta minun silmissäni se ei ole kaiken sen tuskan arvoista mitä elämä tuottaa väistämättä, ja kuolema. Lapsena jo ihmettelin, että miksi ihmiset tekee lisää ihmisiä tällaiseen maailmaan, vaikka itsekin usein selvästi kärsivät täällä, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä mutta jokainen näyttää kärsivän jollain tapaa jopa aika säännöllisesti. Lisäksi näin toki uutisia maailmankolkista, joissa oli kaikenlaisia isoja kriisejä kuten sotia, kulkutauteja tai nälkää, ja ajattelin, että ei kamala, en kyllä ikinä tänne lapsia tee. Mulle olisi tähän päätökseen riittänyt jo se, mitä olin ihan tavallisen suomalaisen hyvän perheen elämässä nähnyt sairauksia, stressiä, koulukiusaamista ja muuta ns. pientä arkeen kuuluvaa ahdistusta, mutta noiden isompien vääryyksien ja kärsimysten tajuaminen sinetöi lopullisesti päätöksen että en lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi kuulostaa ihan elämältä, mutta sinä saat sen kuulosmaan jotenkin siltä, että omit itsekkäänä kaikki maailman ongelmat itsellesi. Todennäköisesti tulisit olemaan ihan tyypillinen äiti, MINUN lapsi muiden kakarat.
Tarinani todellakin kuulostaa elämältä, oikein oivallettu. Mutta elämä voisi olla parempaa jos ihmisten ajatusmaailma muuttuisi empaattisemmaksi.
En ole itsekäs, päinvastoin.
Kirjoitin sen, miten itse henkilökohtaisesti tämän maailman näen. Miten saatkin käännettyä mielipiteeni noin negatiiviseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä olet pettynyt vain ihmisiin? Itse olen pettynyt koko tämän maailman perusolemukseen, enkä ole halunnut tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. Ikää jo 45, joten voi jo sanoa että päätös on pidetty.
Minua siis tympäisee yleensä se, että elämä sisältää kuolemaa ja kaiken sortin kärsimystä. Kyllä, toki myös iloa, mutta minun silmissäni se ei ole kaiken sen tuskan arvoista mitä elämä tuottaa väistämättä, ja kuolema. Lapsena jo ihmettelin, että miksi ihmiset tekee lisää ihmisiä tällaiseen maailmaan, vaikka itsekin usein selvästi kärsivät täällä, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä mutta jokainen näyttää kärsivän jollain tapaa jopa aika säännöllisesti. Lisäksi näin toki uutisia maailmankolkista, joissa oli kaikenlaisia isoja kriisejä kuten sotia, kulkutauteja tai nälkää, ja ajattelin, että ei kamala, en kyllä ikinä tänne lapsia tee. Mulle olisi tähän päätökseen riittänyt jo se, mitä olin ihan tavallisen suomalaisen hyvän perheen elämässä nähnyt sairauksia, stressiä, koulukiusaamista ja muuta ns. pientä arkeen kuuluvaa ahdistusta, mutta noiden isompien vääryyksien ja kärsimysten tajuaminen sinetöi lopullisesti päätöksen että en lisäänny.
Kuolema on mielestäni luonnollinen osa elämää. Mutta ihminen tekee tästä yhteiskunnasta sietämättömän. Ja tuhoaa kaikkea ympärillä olevaa.
Kuuntele itseäsi älä muita ja varsinkaan jonninjoutavia negatiivisia kommentteja joita kyllä tämä palsta on pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todennäköisesti tule tekemään lapsia tähän maailmaan. Tiedän että olisin hyvä & rakastava äiti lapselleni, mutta en voisi suojella lastani kaikelta maailman pahuudelta. Ei kukaan ole minuakaan siltä pystynyt suojelemaan.
Voi voi kun eksistentiaalinen tuska onkin nyt osunut uniikkiin lumihiutaleeseen.
Ehkä parempi että jätät lisääntymisen meille, joilla on henkistä vahvuutta ja rautaista tahtoa.
Mä toivon ettet onnistu koskaan. "Rautaista tahtoa" No ainakin kova pää, joka hölskyy ravistettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä olet pettynyt vain ihmisiin? Itse olen pettynyt koko tämän maailman perusolemukseen, enkä ole halunnut tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. Ikää jo 45, joten voi jo sanoa että päätös on pidetty.
Minua siis tympäisee yleensä se, että elämä sisältää kuolemaa ja kaiken sortin kärsimystä. Kyllä, toki myös iloa, mutta minun silmissäni se ei ole kaiken sen tuskan arvoista mitä elämä tuottaa väistämättä, ja kuolema. Lapsena jo ihmettelin, että miksi ihmiset tekee lisää ihmisiä tällaiseen maailmaan, vaikka itsekin usein selvästi kärsivät täällä, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä mutta jokainen näyttää kärsivän jollain tapaa jopa aika säännöllisesti. Lisäksi näin toki uutisia maailmankolkista, joissa oli kaikenlaisia isoja kriisejä kuten sotia, kulkutauteja tai nälkää, ja ajattelin, että ei kamala, en kyllä ikinä tänne lapsia tee. Mulle olisi tähän päätökseen riittänyt jo se, mitä olin ihan tavallisen suomalaisen hyvän perheen elämässä nähnyt sairauksia, stressiä, koulukiusaamista ja muuta ns. pientä arkeen kuuluvaa ahdistusta, mutta noiden isompien vääryyksien ja kärsimysten tajuaminen sinetöi lopullisesti päätöksen että en lisäänny.
Kuolema on mielestäni luonnollinen osa elämää. Mutta ihminen tekee tästä yhteiskunnasta sietämättömän. Ja tuhoaa kaikkea ympärillä olevaa.
Onhan se luonnollinen osa, mutta usein tapahtuu kammottavan tuskallisella tavalla. Niin luonnossa kuin ihmisten parissa. Olin alle kouluikäinen kun meillä oli munuaissairas koira, jonka kammottavia loppuvuosia katselin ja joka päivä toivoin että kuolisi jo. Mutta tajusin, että elävässä olennossa henki on kovin sitkeässä eikä tahdo usein lähteä vaikka kroppa on jo ihan loppu. Myöhemmin jouduin katselemaan äidinäitini yli 10-vuotista eloa vanhainkodissa, kyvyttömänä tekemään mitään muuta itse kuin hengittämään ja nielemään ruokaa. Minua järkytti se miten hänen silmistään näkyi että häntä ahdistaa ja on kauhea tuska, mutta pois ei pääse, kuolema ei tule eikä armahda. Ymmärrys tallella liikkumattoman ja puhekyvyttömän kehon sisällä, karmea osa. Tällaista kaikkea paskaa maailma on täynnä, ja viattomien luontokappaleiden nälkäkuolemia, hitaasti ja kiduttaen raadelluiksi tulemisia ja muuta sellaista mukavaa, minkä vuoksi ei tämä luonnollinen kuolemakaan niin kauhean ok:lta tunnu. Luonto on usein hyvin julma.
Ihmettelen aina uskovaisia, jotka näkevät luonnossa älykkään suunnittelijan kädenjäljen. Voihan se älykäs olla, mutta sitten jos on eikä kyse ole vakavasta osaamattoman tunaroinnista, sen täytyy olla hemmetin julma ja sadistinen, kun on luonut tällaisen maailman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä olet pettynyt vain ihmisiin? Itse olen pettynyt koko tämän maailman perusolemukseen, enkä ole halunnut tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. Ikää jo 45, joten voi jo sanoa että päätös on pidetty.
Minua siis tympäisee yleensä se, että elämä sisältää kuolemaa ja kaiken sortin kärsimystä. Kyllä, toki myös iloa, mutta minun silmissäni se ei ole kaiken sen tuskan arvoista mitä elämä tuottaa väistämättä, ja kuolema. Lapsena jo ihmettelin, että miksi ihmiset tekee lisää ihmisiä tällaiseen maailmaan, vaikka itsekin usein selvästi kärsivät täällä, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä mutta jokainen näyttää kärsivän jollain tapaa jopa aika säännöllisesti. Lisäksi näin toki uutisia maailmankolkista, joissa oli kaikenlaisia isoja kriisejä kuten sotia, kulkutauteja tai nälkää, ja ajattelin, että ei kamala, en kyllä ikinä tänne lapsia tee. Mulle olisi tähän päätökseen riittänyt jo se, mitä olin ihan tavallisen suomalaisen hyvän perheen elämässä nähnyt sairauksia, stressiä, koulukiusaamista ja muuta ns. pientä arkeen kuuluvaa ahdistusta, mutta noiden isompien vääryyksien ja kärsimysten tajuaminen sinetöi lopullisesti päätöksen että en lisäänny.
Kuolema on mielestäni luonnollinen osa elämää. Mutta ihminen tekee tästä yhteiskunnasta sietämättömän. Ja tuhoaa kaikkea ympärillä olevaa.
Onhan se luonnollinen osa, mutta usein tapahtuu kammottavan tuskallisella tavalla. Niin luonnossa kuin ihmisten parissa. Olin alle kouluikäinen kun meillä oli munuaissairas koira, jonka kammottavia loppuvuosia katselin ja joka päivä toivoin että kuolisi jo. Mutta tajusin, että elävässä olennossa henki on kovin sitkeässä eikä tahdo usein lähteä vaikka kroppa on jo ihan loppu. Myöhemmin jouduin katselemaan äidinäitini yli 10-vuotista eloa vanhainkodissa, kyvyttömänä tekemään mitään muuta itse kuin hengittämään ja nielemään ruokaa. Minua järkytti se miten hänen silmistään näkyi että häntä ahdistaa ja on kauhea tuska, mutta pois ei pääse, kuolema ei tule eikä armahda. Ymmärrys tallella liikkumattoman ja puhekyvyttömän kehon sisällä, karmea osa. Tällaista kaikkea paskaa maailma on täynnä, ja viattomien luontokappaleiden nälkäkuolemia, hitaasti ja kiduttaen raadelluiksi tulemisia ja muuta sellaista mukavaa, minkä vuoksi ei tämä luonnollinen kuolemakaan niin kauhean ok:lta tunnu. Luonto on usein hyvin julma.
Ihmettelen aina uskovaisia, jotka näkevät luonnossa älykkään suunnittelijan kädenjäljen. Voihan se älykäs olla, mutta sitten jos on eikä kyse ole vakavasta osaamattoman tunaroinnista, sen täytyy olla hemmetin julma ja sadistinen, kun on luonut tällaisen maailman.
Kärsimys ennen kuolemaa, se on luonnotonta. Se kärsimys vaikuttaa kaikkiin ympärillä oleviin. Olen samaa mieltä.
Alue: Aihe vapaa
Joo, kyllä nykyinen Suomi on pahin helvetti koko maailmassa ja maailmanhistoriassa.