Minkä ikäiseksi ainoa lapsi on teillä nukkunut vanhempien huoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ja miehelläsi ole ollut seksielämää 9 vuoteen?

Itsellänikin ensimmäinen ajatus oli, että ”eipä ihme että lapsi jäi ainokaiseksi”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ja miehelläsi ole ollut seksielämää 9 vuoteen?

Itsellänikin ensimmäinen ajatus oli, että ”eipä ihme että lapsi jäi ainokaiseksi”

Minusta taas kuulostaa melko tylsältä, jos sänky makkarissa on ainut mitä vanhemmat enää seksiltä haluavat.

Olikohan tämä seuraava Janna Rantalan neuvo, no jonkun asiantuntijan kuitenkin. Siinä neuvottiin, että lapsi viedään omaan sänkyyn nukkumaan ja jompikumpi vanhemmista jää huoneen lattialle nukkumaan. Tästä käytännöstä sitten luovutaan pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ja miehelläsi ole ollut seksielämää 9 vuoteen?

Itsellänikin ensimmäinen ajatus oli, että ”eipä ihme että lapsi jäi ainokaiseksi”

Ihmisen täytyy olla jotenkin traumatisoitunut, jos toisten seksielämä vaivaa noin paljon. Keskity siihen omaasi.

äiti kirjoitti:

Meidän 9-vuotias haluaa edelleenkin nukkua isän ja äitin makuuhuoneessa. Toki hänellä on siellä oma sänky.

Lasta on koetettu vuosien varrella useaan otteeseen siirtää omaan huoneeseen. Olisiko yhteensä reilun vuoden siellä. Pinnasängyssä aluksi, myöhemmin lasten sängyssä, mutta ei nukahtaminen on ollut vaikeaa ja nukkuminen levotonta, painajaisia yms. Kaikki tämä huolimatta säännöllisestä unirytmistä ja iltarutiineista, sekä aikuisen läsnäolosta.

Vanhempien huoneessa nukahtaa heti ja yö on levollinen. Lapsi itse voimakkaasti haluaa näin, joten emme viitsi pakottaa omaan huoneeseen. Olemme nyt yrittäneet kahden sängyn taktiikkaa, jolloin toinen on vanhempien huoneessa ja toinen omassa, mutta parin kokeiluyön jälkeen ei ole omaan huoneeseen halunnut.

Kysyisinkin teiltä kokemuksia, että mihin ikään asti teidän ainokaiset ovat nukkuneet vanhempien makuuhuoneessa? Ymmärrän toki, että sisaruksen kanssa on ihan eri juttu olla pienestä pitäen omassa huoneessa, eihän silloin ole yksin.

Mitä hyötyä tai haittaa mistäkin nukkumisjärjestelystä (tutkitusti / todistetusti) on ?

Kaipa se lapsi tuosta teini-ikään menessä itsenäistyy, mutta mielenkiinnosta haluaisin kuulla teidän kokemuksianne. Eniten ehkä tässä tilanteessa haittaa tilan ahtaus makuuhuoneessa. Sänkyjä ei mahdu siirtelemään, joten siivoaminen ja petien petaaminen on hankalaa.

Miten ne iltarutiinit siis menevät? Menettekö tai oletteko aiemmin menneet yhtä aikaa lapsen kanssa nukkumaan?

Noin vanhalle lapselle voit kyllä perustella asiaa jo aika lailla noin kuin tähänkin kirjoitit: makuuhuone on liian pieni kolmelle isolle ihmiselle. Nyt kun et ole enää taapero, on aika opetella omaan huoneeseen. Jos tulee hätä keskellä yötä, vedä täältä meidän sängyn alta patja esiin ja voit nukkua siinä. Mutta kolmea sänkyä tänne ei oikein enää sovi.

Ei kai se lapsi nyt muutenkaan saa teillä määrätä, miten asiat hoidetaan, vaikka ainokainen onkin. Turvallisuudentunne syntyy siitä kun on vahvat vanhemmat eikä lapsena tarvitse päättää asioista.

Tiedän perheen, jossa lapset oikeasti pyörittävät perheen nukkumisjärjestelyjä. Molemmilla on omat sängyt omassa huoneessa, mutta nukkuvat yleensä äidin kanssa vanhempien makuuhuoneessa ja isä nukkuu sohvalla (?!). Lapset jo esikoulu/kouluikäisiä. En voi käsittää, on kyllä muutenkin sillä tavalla vapaa kasvatus että lasten ehdoilla vahvasti mennään.

15v tyttö alkoi nukkua omassa huoneessa

Noin vuoden ikäisenä alkoi nukkua omassa huoneessaan. Silloin oltiin yhdessä vielä lapsen isän kanssa.

Nyt kun on 6v. Niin puolivuotta sitten tuli ero miehen kanssa ja muutettiin lapseni kanssa kerrostalo kolmioon. Lapsella olisi oma huone missä vois nukkua mutta on halunnut mielummin nukkua mun makuuhuoneessa mun isossa parisängyssä äitinsä vieressä..

Kyllä ennen kouluikää tarvii taas totuttaa tyttö nukkuu omassa huoneessaan mutta nyt on ollut jotenkin itselläkin turvallisempi olo kun lapsi on siinä vieressä nukkunut.

2 viikkoa. Meillä ei nukkunut kumpikaan, ei vauva eikä äiti, kun oltiin samassa huoneessa.

Minä olen aina ajatellut niin, että on monta hyvää tapaa järjestää perheen nukkuminen. Jotkut tarvitsevat itse sitä lapsen läheisyyttä ja toiset lapset on vaikea totuttaa yksin nukkumiseen. Sama se minulle on, vaikka joku nukkuisi aikuisten lastensa kanssa.

Mutta!

Usein käy myös niin että ihan kaikki perheessä eivät olekaan loppujen lopuksi tyytyväisiä. Jos minun pitäisi joka yö siirtyä sohvalle omasta sängystäni, asua tolkuttoman ahtaasti tai vaikka luopua oman iltakirjan lukemisesta koska samassa huoneessa myös lapset hakevat unta, se heikentäisi omaa elämänlaatuani merkittävästi. Ja minun kuitenkin pitäisi jaksaa olla se vahva, hyvinvoiva ja tasapainoinen aikuinen, joka kannattelee perhettä. Käydä töissä ja hoitaa arjen velvollisuudet. Voisiko ratkaisua siis miettiä jotain muuta kautta kuin antamalla heti lapselle periksi?

Jotkut tuntemani vanhemmat ovat kovin hyvää tarkoittavia ja hellämielisiä ja pohtivat lapsen tunteita, pelkoja ja mielipahaa aivan turhuuksiin saakka eivätkä lainkaan mieti, miten perheen aikuisetkin voisivat hyvin.

Hyvä ystäväni on ajautunut elämässään niin lasten ehdoilla pyörivään härdelliin, että ystäväni itsekin sanoo että pää tässä leviää. Lapset nukkuvat milloin missäkin ja hänellä ei ole mitään omaa paikkaa jossa olla rauhassa ja palautua. Tuntuu kuin oma koti ei edes olisi mikään koti, hän sanoi. Olimme eräässä seminaarissa ja mies huokaili, miten ihanaa oli vain olla yksin hotellihuoneessa ja maata ihan yksin isossa sängyssä.

Lapsia on siis syytä kuunnella ja ottaa huomioon heidän kehitysvaiheensa, mutta kyllä vastuun perheen asioista on oltava aikuisella. Lapset eivät voi sanella, missä he nukkuvat ja milloin aivan kuten he eivät päätä sitäkään, mihin aikaan perheessä on ruoka ja mitä se on. Nämä ovat aikuisten päätöksiä, joista voi toki aina keskustella mutta jotka viime kädessä vastuunkantaja päättää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi nukkua yksin jos isä ja äitikin saavat nukkua  keskenään? Jossain kulttuureissa lapsi  nukkuu niin kauan kuin haluaa  vanhempiensa vieressä, Meillä lapset lähtivät meidän huoneesta pois  omasta tahdostaan noin 10 vuotiaana, eipäs sen jälkeen ole enää meidän huoneessa nähty. Anna nukkua niin kauan kuin haluaa, ei muuten nuku enää 12 ikävuoden jälkeen, ei vaikka pyytäisitkin :)

Mielestäni vanhempien kuuluu nukkua kahdestaan, koska parisuhdetta täytyy vaalia. Eikä kyse ole pelkästään seksistä vaan ihan siitä, että saa rauhassa keskustella asioista. Jos on lapset vieressä, niin ei tietenkään saa keskusteltua yhtään mistään.

Hmm... ”lapsi ei halua”, ”olemme yrittäneet mutta lapsi voimakkaasti haluaa...”, ”emme viitsi pakottaa...”

Ja silti haluaisitte asiaan muutosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi nukkua yksin jos isä ja äitikin saavat nukkua  keskenään? Jossain kulttuureissa lapsi  nukkuu niin kauan kuin haluaa  vanhempiensa vieressä, Meillä lapset lähtivät meidän huoneesta pois  omasta tahdostaan noin 10 vuotiaana, eipäs sen jälkeen ole enää meidän huoneessa nähty. Anna nukkua niin kauan kuin haluaa, ei muuten nuku enää 12 ikävuoden jälkeen, ei vaikka pyytäisitkin :)

Mielestäni vanhempien kuuluu nukkua kahdestaan, koska parisuhdetta täytyy vaalia. Eikä kyse ole pelkästään seksistä vaan ihan siitä, että saa rauhassa keskustella asioista. Jos on lapset vieressä, niin ei tietenkään saa keskusteltua yhtään mistään.

Tämäkin on varmasti ihan perhekohtaista. Me emme useinkaan edes mene nukkumaan yhtäaikaa, minä olen paljon vähänunisempi. Ehdimme jutella paljon lapsen mentyä nukkumaan ( hän nukahtaa jo ennen kahdeksaa). Mies menee nukkumaan kymmenen jälkeen, ja minä puolilta öin.

Mutta lapsi ei siis nuku huoneessaamme. Tarkoitin vain, että vaikka puhummekin paljon, niin ei se tapahdu useinkaan sängyssä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi nukkua yksin jos isä ja äitikin saavat nukkua  keskenään? Jossain kulttuureissa lapsi  nukkuu niin kauan kuin haluaa  vanhempiensa vieressä, Meillä lapset lähtivät meidän huoneesta pois  omasta tahdostaan noin 10 vuotiaana, eipäs sen jälkeen ole enää meidän huoneessa nähty. Anna nukkua niin kauan kuin haluaa, ei muuten nuku enää 12 ikävuoden jälkeen, ei vaikka pyytäisitkin :)

Mielestäni vanhempien kuuluu nukkua kahdestaan, koska parisuhdetta täytyy vaalia. Eikä kyse ole pelkästään seksistä vaan ihan siitä, että saa rauhassa keskustella asioista. Jos on lapset vieressä, niin ei tietenkään saa keskusteltua yhtään mistään.

Samaa mieltä, vaikka oikein mielelläni nukun joskus myös yksin. On tärkeää kuitenkin pitää huolta myös omasta tilasta ja puolisolle ja parisuhteelle varatusta tilasta vaikka perheessä olisikin huonouninen lapsi.

No meillä lapsi nukkui samassa huoneessa muistaakseni noin 12 vuotiaaksi.  Yleensä  hän nukahti viereeni ja nostin sitten omaan sänkyynsä.  Taisi hän lähelle  parikymppisenä siirtyä yläkertaan joka muutoin oli tyhjänä.

En koe tästä olleen mitään ongelmia silloin eikä myöhemminkään.  

Jos lapsi opetetaan aivan vauvana nukkumaan omassa huoneessaan, niin sopii kai se niinkin, me vain emme sitä tehneet.  Tärkeintä, että lasta rakastetaan ja perheessä on rauha.

moniakäytäntöjä kirjoitti:

No meillä lapsi nukkui samassa huoneessa muistaakseni noin 12 vuotiaaksi.  Yleensä  hän nukahti viereeni ja nostin sitten omaan sänkyynsä.  Taisi hän lähelle  parikymppisenä siirtyä yläkertaan joka muutoin oli tyhjänä.

En koe tästä olleen mitään ongelmia silloin eikä myöhemminkään.  

Jos lapsi opetetaan aivan vauvana nukkumaan omassa huoneessaan, niin sopii kai se niinkin, me vain emme sitä tehneet.  Tärkeintä, että lasta rakastetaan ja perheessä on rauha.

Taidat olla aika vahva! Oma 12-vuotiaani painaa 40 kg joten en häntä ihan helposti nostele edes hereillä olevana, saati nukkuvana.

Meillä kohta 6 vuotias nukkuu vielä keskellä. Ollaan monesti alettu nukuttaan siskon kanssa samaan huoneeseen , mutta viimeistään yhdeltä yöllä könyää meän sänkyyn. En jaksanut sitä rallia. Joten luovutettiin. Kohta taas aloitetaan totuttaan omaan sänkyyn.

Meillä on 3 lasta, mutta esikoinen oli yli 5 vuotta ainoa. Hän siirtyi 1.5-vuotiaana omaan huoneeseen, toka lapsi vähän alle 2-vuotiaana (omaan, ei esikoisen kanssa samaan). Ei tuohon minusta mitään sääntöä ole, lapsen turvallisuuden tarpeen mukaan pitää mennä.

Ei yhtään yötä.

Vitsi muiistan vielä sen kun taaperona kun heitin viimeiseen tutttini roskiin.