Puolison ahdistava käytös ja pelko lapsen menettämisestä

Tilanne siis tällainen, että odotan lasta ja olen jättänyt puolisoni. Suhteemme aikana hän on ollut hyvin hankala ja varsinkin nyt raskauden aikana tilanne kärjistynyt niin, etten jaksanut enää ja lähdin pakoon yhteisestä kodistamme.

Kaikki meni hyvin niin kauan kun emme yhdessä asuneet. Vasta avoliiton myötä tuli ongelmia. Puolison käytös ja yhteiselomme oli yhtä vuoristorataa. Välillä hän käyttäytyi normaalisti ja oli hyvinkin hurmaava. Välillä taas oli todella ilkeä. Haukkui minua vähäisten tulojeni ja vaikka minkä muun vuoksi. Sain jatkuvasti kuulla, että kukaan ei ole ystäväni ja että kenenkään ei tarvitse pitää minusta ja että en kuulu mihinkään paikkaan maailmassa. Saattoi suuttua kuin pikkulapsi, jos jokin vaate ei miellyttänyt häntä. Kun menimme ulos, hän määräsi mitä sain pukea päälleni. Talvipakkasilla ei vanha talvitakkini kelvannut vaan pakotti laittamaan ohuen kesätakin ja tiuski miksi hytisen niin paljon. Riitaa saattoi haastaa uskomattomista asioista: jokin huonekalu ei ollut tarpeeksi suorassa tai jos ajomatkalla satoi vettä, oli sekin minun syyni. Julkisilla paikoilla ei ollut tuntevinaan minua. Näitä voisi jatkaa loputtomiin....

Toisaalta käytös oli hurmaavaa ja kehui ulkonäköäni ja sitä miten hyvä äiti minusta tulisi. Oudointa oli lapsekkaan oloinen käytös. Puhui usein vauvakielellä, jokelteli ja elehti kuin pikkuvauvat. Kutsui minua äidiksi.
Muut eivät nähneet näitä käytösvaihteluita. Kun tuli vieraita, käytös saattoi silmänräpäyksessä muuttua ylen ystävälliseksi vaikka oli äsken haukkunut minut lyttyyn. Oli hyvin taitava vaihtamaan roolia tilanteen mukaan.

Odotusaikana on myös käynyt minuun kiinni, kun olen yksinkertaisesti romahtanut ja puhjennut itkuun kun on ollut niin tyly. Ottanut kurkusta kiinni, puristanut kasvoista, retuuttanut sänkyyn ja joskus lyönyt kasvoihin. Syyksi sanoi aina, että ansaitsen sen kun pahoinpitelen häntä huutamalla ja häritsen naapureita. Lisäksi ei ole tullut mukaan synnytysvalmennukseen tai muihinkaan raskaudenaikaisiin käynteihin. Pienituloisena en kuulemma voi vaatia häneltä sellaista.

Tämä kaikki ja jatkuva puolison ailahteleva käytös on ajanut minut hermoromahduksen partaalle ja kun kävi ylivoimaisen raskaaksi nousta aamuisin sängystä ja ottaa syötävää, lähdin sukulaisten luo turvaan. Olen tehnyt sosiaalityöntekijän kanssa ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Minusta hän ei ole kykenevä isäksi ja haluan saada lapsen huoltajuuden.

Eikä tässä kaikki. Nyt puoliso uhkailee, että aikoo tehdä elämästäni vaikeaa ja takaa etten pääse mihinkään töihin. Uhkaa myös juristiystävillään.

Olen aivan voimaton ja lohduton ja uhkaviestit ahdistavat. Pelkään kuollakseni, että hän saa lapsen tai haastaa minut oikeuteen jostain. Olen muuttamassa paikkakunnalle, josta on pitkä matka hänen luokseen, mutta meinaan hajota pelkoon lapsen menettämisestä.

Onko kellään vastaavaa kokemusta? Kuulisin mielelläni. Ja asiallisia vastauksia, kiitos!