Onko täällä muita, joilla vaikea tutustua uusiin ihmisiin?

Tiedän tunteen, oon kokenut saman. Olen seurallinen ja ystävällinen mutta en koko ajan selostamassa omia asioitani uusille ihmisille.

Sama, mutta toisaalta minulla ei ollut kauheaa tarvetta olla osa jotain tiivistä klikkiä. Riitti, että tulen toimeen opiskelijakavereiden kanssa, eikä täysin suljettu ulos ryhmätehtävistä.

Nykyisessä työpaikassa tunnen oloni aika ulkopuoliseksi, mutta ei se minua haittaa, kunhan työtehtävät tulevat hoidettua. Ja sen verran aikuisia tyyppejä ovat, että kyllä ne sujuvat. Käyn töissä palkan takia, en siksi, että löytäisin sieltä hyviä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, oon kokenut saman. Olen seurallinen ja ystävällinen mutta en koko ajan selostamassa omia asioitani uusille ihmisille.

Juuri näin.

Ajattelin, että jo näin vähän vanhempina meininki olisi eri. Opiskeltais ja vois jutella koulujutut, mutta eiiii. Tiritellään, juorutaan, katsotaan nenän vartta pitkin.

Olen varmaan muiden mielestä ylpeä, kun en jaa koko elämääni ja ole koko ajan äänessä, mutta tulee vaikeat vuodet tuntea itsensä näin ulkopuoliseksi.

Onneksi olen enemmän introvertti, niin kestän tämän paremmin.

Jatkan samaan malliin ja toivon, että minut hyväksytään tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, oon kokenut saman. Olen seurallinen ja ystävällinen mutta en koko ajan selostamassa omia asioitani uusille ihmisille.

Juuri näin.

Ajattelin, että jo näin vähän vanhempina meininki olisi eri. Opiskeltais ja vois jutella koulujutut, mutta eiiii. Tiritellään, juorutaan, katsotaan nenän vartta pitkin.

Olen varmaan muiden mielestä ylpeä, kun en jaa koko elämääni ja ole koko ajan äänessä, mutta tulee vaikeat vuodet tuntea itsensä näin ulkopuoliseksi.

Onneksi olen enemmän introvertti, niin kestän tämän paremmin.

Jatkan samaan malliin ja toivon, että minut hyväksytään tällaisena.

Tsemppiä ❤

Vierailija kirjoitti:

Olen kaikille ystävällinen, mutta koen, että haluan pitää opiskelut ja muun elämän erillään. Pitäisi olla suunnilleen kertomassa koko elämäntarinansa muille, jotta tuntisi kuuluvansa joukkoon.

Täysiveriset tunnepelaajat tekee kaiken ryhmässä, mutta jos ei satu kuulumaan tähän ihmistyyppiin, on parempi jättää ne jutut väliin ja keskittyä muuhun olennaisempaa, osallistua voi tietysti silloin kun mahtuu mukaan kuuntelemalla ja myötäelämällä, tungettelevalta utelulta välttyy kääntämällä puheenaihetta tai ihan vain ohittamalla, mutta täysin jakamatta herättää torjuntaa, joten se puoli pitää olla itselle selvitettynä, että mihin saakka on valmis menemään.