Uusperheasiaa
Perheeseemme kuuluu minä, mieheni, minun kaksi lastani ja yhteinen tyttäremme. Olemme asuneet yhdessä reilu pari vuotta ja mies ollut samassa työpaikassa. Nyt oli illanvietto jossa tapasin paljon miehen työkavereita. Illan aikana kyseltiin kovasti mihin saimme tyttäremme hoitoon jne mutta kertaakaan ei kukaan maininnut sanallakaan kahta vanhempaa lasta (jotka ovat myös alle kouluikäisiä). Ilmeisesti mieheni on jättänyt kertomatta työtovereilleen että perheessämme on myös kaksi lastani aiemmasta suhteesta. Jotenkin petyin, kun tajusin asian, ja kysyin että kokeeko mies että isommat lapset eivät kuulu hänen perheeseensä. Tottakai kuulemma kuuluvat, mutta jotenkin itselleni jäi inhottava olo. Mitä sinä ajattelisit?
Kommentit (28)
En vaan mainitse mitään. Tää on hirveää tunnustaa, mutta häpeän sitä, että miehellä on kolme lasta ennestään.
mutta eikö ole omituista ettei tänä aikana ole kertaakaan kenellekään maininnut että minulla on lapsia, lapset sentään asuvat meillä´ja elävät miehen kanssa yhteistä arkea.
Osittain häpeä liittyy siihen, että kaksi lapsista on jo yli 20-vuotiaita ja itse olen 34. Tuntuu jotenkin nololta, että mulla on tuon ikäisiä lapsipuolia ja tulee automaattisesti mieleen, että mieskin on joku ikäloppu, vaikkei olekaan kuin 6 vuotta mua vanhempia.
Jotenkin olisi helpompi mielestäni "unohtaa" kertoa, jos lapset asuisivat isällään mutta miten voi unohtaa mainita lapset jotka asuvat samassa taloudessa. Tai tosiaan, koen että mies häpeää asiaa ja siksi kai olen loukkaantunutkin. Ne ovat kuitenkin minun lapsiani ja aivan yhtä tärkeitä kuin tyttäremmekin.
Jotenkin olisi helpompi mielestäni "unohtaa" kertoa, jos lapset asuisivat isällään mutta miten voi unohtaa mainita lapset jotka asuvat samassa taloudessa. Tai tosiaan, koen että mies häpeää asiaa ja siksi kai olen loukkaantunutkin. Ne ovat kuitenkin minun lapsiani ja aivan yhtä tärkeitä kuin tyttäremmekin.
Vanhempieni mökkinaapurit olivat seurustelleet heidän kanssaan 20 vuotta kaikki kesät, kunnes rouvan äiti möläytti jossain kalakesteillä, että miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta. Nainen meni ihan hiljaiseksi ja katsoi äitiään vihaisesti. Ei se mikään yllätys ollut, kun he olivat aika iäkkäitä tyttärensä vanhemmiksi ja mies oli sellainen sosiaalinen hurmuri, niin olisi vaikeaa kuvitella, että olisi nelikymppiseksi elänyt poikamiehenä. Jotenkin tuossa sukupolvessa nuo erot ja uusperheasiat ovat vielä noloja... Ehkä miehelläsi on samanlainen arvomaailma?
puhuu yksityisasioistaan vähän ja on hädin tuskin maininnut lapsensa syntymän. Minullakin on työkavereita joista en tiedä onko naimisissa tai lapsia.
Meillä kuitenkin lapset ovat kaikki pieniä ja keskimmäiselle lapselle mieheni on käytännössä isä, koska oli vauva kun erosimme oikea isänsä muutti pois. Mieheni on kuskannut lapsia harrastuksiin ja osallistunut heidän hoitoonsa alusta saakka kuin omien lapsiensa. Siksi koin tämän niin outona. Se on kyllä totta että hän puhuu vähän ylipäätään ja vielä vähemmän varmasti itsestään tai perheestään.
mutta toisaalta, tämä asia olisi luonnollisesti tullut heti ilmi kuitenkin. Ehkä työpaikalla asiaa on ollut helpompi salata tai paremminkin, jättää kertomatta, kun en samalla tavalla tapaa työkavereita.
että työkavereilleen juttelee vain omista lapsistaan.
Meillä on yhteensä viisi lasta, ei yhtään yhteistä. Ja kyllä se niin menee että minä puhun omistani ja mies omistaan. Ei minusta ole ollenkaan kummallista että mieheni ei puhu työkavereilleen tästä ainoasta kanssamme asuvasta lapsesta (minun 7v tytär). Muut asuvat jo omillaan. No, jos ihan tarkkoja ollaan, vastaan kyllä kysyttäessä että miehen esikoiselle kuuluu. Hänen menemisensä tuppaavat kiinnostamaan kun "paikkakunnan oma poika" vie Suomea maailmalle.
niin silti se on monille edelleen noloa kun on joutunut ottamaan "käytetyn naisen".
Ehkä miehesi ei ole sinut menneisyytesi kanssa eikä pidä sinun lapsiasi ominaan (kuten ei tarvitsekaan, onhan heillä oma isä).
Mä olen ollut kaksi vuotta samassa työpaikassa, enkä vieläkään tiedä kaikista työkavereista ja heidän perheistään mitään. Lasten syntymät ja naimisiinmenot on tulleet ilmi, kun niitä on tapana juhlistaa työpaikalla, mutta ei ole hajuakaan siitä, kellä on uusperhe ja kellä ei, muutamia lähimpiä lukuunottamatta.
ole niin seuramiehiä? Silloin on ok, ettei ole maininnut sinun lapsia. Jos taas on sellainen puhelias vaikuttaa tosiaan siltä, ettei pidä lapsiasi perheenään tai jopa häpeää heitä.
jotka eivät puhu paljoa perheestään.
Se on kyllä pakko korjata että mieheni ei suinkaan ole "joutunut"ottamaan "käytettyä" naista, vaan hän itse HALUSI perheeseemme, jätti pitkäaikaisen naisystävänsä jolla ei ollut lapsia. Jos kokisi että olen käytetty tms niin varmaan olisi pysynyt yhdessä ex:nsä kanssa. Todennäköistä on ettei paljon puhu perheestään ja oman lapsen syntymä on tietenkin ollut kaikkien tiedossa kun on jäänyt isyysvapaalle. Voi kyllä olla että jossain tilanteessa olisi voinut tuoda asian ilmi mutta jättänyt syystä tai toisesta kertomatta.
en nyt mitenkään sulkeutuneena pitäisi. Olisin siis oletttanut että varsinkin jossain illanvietossa tms olisi perhetilanteemme tullut ilmi.
Meillä on samanlainen perhe,ja aina puhutaan että lapset..eli kyllä kaikki tietää että niitä monta on vaikka tuo nuorin on virallisesti yhteinen=)Ja mies on käynyt näyttämässä työpaikkaansakkin vanhemmille lapsille niin eiköhän nuo tiedä että ne olemassa on=)
Alusta asti oon puhunut avoimesti että ollaan uusperhe,mutta emme erityisesti korosta kuka on kenenkin lapsi=)
kakruillaan päivittäin ja loppujen lopuks selvis et ne oli ollu huostaanotettuina jo vuosia. En tuntenu ns siviilissä tyyppiä mut silti yllätyin.
joka otti edellisestä liitosta olevat lapseni omikseen. Pitää saman arvoisina perheessä kuin ytheisiäkin lapsia. En ikinä ottaisi miestä, joka ei hyväksyisi lapsiani.
hänen oikeita lapsia.