Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koira otti isännyyden :(
10.02.2019 |
Meillä on 1,5-vuotias rotikkapoika joka on omapäinen. Tänään kun olin lenkillä sen kanssa ja sytytin tupakkaa se näytti mulle hampaita. On ollu aiemminki mut ei näin paha. Nyt se on sohvalla eikä anna mennä sinne. Pelottaa..
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt koiran mielestä huono laumanjohtaja. Pallit pois ja osaavalle kouluttajalle terveempää suhdetta rakentamaan.
1,5 vuotiaalta keskenkasvuiselta EI palleja pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei tuon pahempaa, meillä koira takavarikoi auton avaimet ja omi sen vain omaan käyttöönsä. Nyt tulee ja menee miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rotikka ja tupakka.
Wt.
Miksi piti hankkia vaikeasti hallittava rotu ja vielä uros?!
Miettisitkö kuitenkin harkiten kommenttiasi ensin napin painallusta?
Omat kokemukseni:
1) Tohtorismies, erittäin hyvässä virassa, perheellinen, tupakoimaton, todella fiksu kaikin puolin, otti rodusta selvää ennen ostopäätöstä, koira hyvästä kennelistä ja siellä myös kasvattajan kanssa asiat kunnossa.
Nartturotikka, iältään myös tuossa murrosiässä, alkoi näyttää miehelle hammasta ja näykkiä, kerran jo puraisikin, vaimolle ja lapsille totteleva ja ystävällinen. Ottivat avuksi koirapsykologin, joka määräsi (vain) miehen syöttämään joka ikisen ruokaan liittyvän, nappulat ja herkut, omasta kädestään ja kaikenlaista muutakin. Tuotti tulosta, homma onnistui.
2) Iäkäs vanhempi rouva, sairaanhoidon ammattilainen, tupakoimaton, yksin asuja, jolle hänen aikuiset lapsensa ostivat "turvaksi" urosrotikan, jonka jotenkin "opettivat" aggressiiviseksi. Ei aiempaa koirakokemusta. Koira oli aluksi todellinen "tappokone", mutta rouva sai sen rauhoittumaan todelliseksi lampaaksi, en tiedä miten. Hänellä oli useita ystäviä, joilla oli koira. Ilmeisesti sieltä tuli kasvatusneuvoja.
3) Edellinen rouva joutui koiran sairauden takia luopumaan rotikastaan, mutta hankki tilalle samaa rotua olevan nartun. Mielettömän ihana koira, oli minullakin usein hoidossa. Ihan kotikoulutus koiralla, mutta nainen tiesi miten toimitaan, ei antanut koiran ruveta miksikään dominaksi, vaikka sekin pentuiässä kokeili rajojaan.
4) Naapurin rouva n. 40v, tupakoiva, ei akateeminen, mutta ammatti ja töissä.
Otti kaksi rotikkaa, joiden kanssa ei ainakaan mitään näkyviä vaikeuksia, kovasti piti kyllä aina kiroilla kun niitä komenteli. Minun paimenrotua oleva koirani laittoi nämä rotikat aina "ojennukseen" tavatessamme. Kunnon haukku keuhkojen pohjasta, niin nämä menivät emäntänsä taakse piiloon. :)
5) Miehen kaveri, keski-ikäinen merimies, en tiedä tupakoiko, otti urosrotikan. Murrosiässä koira aloitti kunnon temppuilut. Miehen kanssa pärjäsi, naisen kimppuun hyökkäsi, mutta nainen sai paistinpannun käteensä ja kumautti päähän. Jatkosta en tiedä. Ilmeisesti joko lopetettiin tai joku muu vaihtoehto. Lapsiperhe, tuskin pitivät.
6) Miehen kaveri 50v, huoltopäällikkö, ei tupakoiva. Otti rotikkanartun avovaimonsa (ei tupakoiva) kanssa. Ei mitään ongelmia. Tapasin koiran useita kertoja, ja joka kerran otti ilolla vastaan ja tarjosi peräpäätään rapsuteltavaksi, kuten asiaan kuuluu. Suloinen.
Tämä rotu vaatii koulutuksen, mutta eipäs yleistetä kuitenkaan.
Ikäviä tapauksia noissa esimerkeissäsi. Omat kokemukseni rotikoista ovat valitettavasti myös voittopuolisesti huonoja, vaikka muutama leppoisa koiru mahtuukin joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei tuon pahempaa, meillä koira takavarikoi auton avaimet ja omi sen vain omaan käyttöönsä. Nyt tulee ja menee miten haluaa.
Onslow vai Daisykö siellä kirjottelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rotikka ja tupakka.
Wt.
Miksi piti hankkia vaikeasti hallittava rotu ja vielä uros?!
Miettisitkö kuitenkin harkiten kommenttiasi ensin napin painallusta?
Omat kokemukseni:
1) Tohtorismies, erittäin hyvässä virassa, perheellinen, tupakoimaton, todella fiksu kaikin puolin, otti rodusta selvää ennen ostopäätöstä, koira hyvästä kennelistä ja siellä myös kasvattajan kanssa asiat kunnossa.
Nartturotikka, iältään myös tuossa murrosiässä, alkoi näyttää miehelle hammasta ja näykkiä, kerran jo puraisikin, vaimolle ja lapsille totteleva ja ystävällinen. Ottivat avuksi koirapsykologin, joka määräsi (vain) miehen syöttämään joka ikisen ruokaan liittyvän, nappulat ja herkut, omasta kädestään ja kaikenlaista muutakin. Tuotti tulosta, homma onnistui.
2) Iäkäs vanhempi rouva, sairaanhoidon ammattilainen, tupakoimaton, yksin asuja, jolle hänen aikuiset lapsensa ostivat "turvaksi" urosrotikan, jonka jotenkin "opettivat" aggressiiviseksi. Ei aiempaa koirakokemusta. Koira oli aluksi todellinen "tappokone", mutta rouva sai sen rauhoittumaan todelliseksi lampaaksi, en tiedä miten. Hänellä oli useita ystäviä, joilla oli koira. Ilmeisesti sieltä tuli kasvatusneuvoja.
3) Edellinen rouva joutui koiran sairauden takia luopumaan rotikastaan, mutta hankki tilalle samaa rotua olevan nartun. Mielettömän ihana koira, oli minullakin usein hoidossa. Ihan kotikoulutus koiralla, mutta nainen tiesi miten toimitaan, ei antanut koiran ruveta miksikään dominaksi, vaikka sekin pentuiässä kokeili rajojaan.
4) Naapurin rouva n. 40v, tupakoiva, ei akateeminen, mutta ammatti ja töissä.
Otti kaksi rotikkaa, joiden kanssa ei ainakaan mitään näkyviä vaikeuksia, kovasti piti kyllä aina kiroilla kun niitä komenteli. Minun paimenrotua oleva koirani laittoi nämä rotikat aina "ojennukseen" tavatessamme. Kunnon haukku keuhkojen pohjasta, niin nämä menivät emäntänsä taakse piiloon. :)
5) Miehen kaveri, keski-ikäinen merimies, en tiedä tupakoiko, otti urosrotikan. Murrosiässä koira aloitti kunnon temppuilut. Miehen kanssa pärjäsi, naisen kimppuun hyökkäsi, mutta nainen sai paistinpannun käteensä ja kumautti päähän. Jatkosta en tiedä. Ilmeisesti joko lopetettiin tai joku muu vaihtoehto. Lapsiperhe, tuskin pitivät.
6) Miehen kaveri 50v, huoltopäällikkö, ei tupakoiva. Otti rotikkanartun avovaimonsa (ei tupakoiva) kanssa. Ei mitään ongelmia. Tapasin koiran useita kertoja, ja joka kerran otti ilolla vastaan ja tarjosi peräpäätään rapsuteltavaksi, kuten asiaan kuuluu. Suloinen.
Tämä rotu vaatii koulutuksen, mutta eipäs yleistetä kuitenkaan.
Ikäviä tapauksia noissa esimerkeissäsi. Omat kokemukseni rotikoista ovat valitettavasti myös voittopuolisesti huonoja, vaikka muutama leppoisa koiru mahtuukin joukkoon.
Niin on. Mutta tarkoitin vain, että on tapauksia ja tapauksia. Useimmiten se ongelma kävelee siellä flexin muovisen kelan päässä.
Koulutus pitäisi laittaa pakolliseksi kaikille näille "pelätyille roduille" ja muillekin isoille nyt ainakin. Näin voitaisiin tosin toimia ihan kaikkien rotujen suhteen.
Samalla nähtäisiin edes jäävuoren huippu siitä, millaiseen kotiin ja millaiselle tyypille menee. Ja siinäpä sitten ne, joiden on syytäkin, karsiutuisivat pois, kun moni ei viitsi nähdä vaivaa. Ja paperittomillekin joku luonnetesti ja siitä todistus. Jotenkin näiden ohella ja avulla voisi vaikuttaa tuohon hirvittävään pentutehtailuunkin. Kalliiksi tulisi, mutta tähän voisi sitä pientä koiraveroa kohdistaa. En usko, että kukaan fiksu ja vastuuntuntoinen pullikoisi vastaan.
Niin sitä itse kukanenkin luulee olevansa taitava koirankasvattaja, mutta voi tehdä sen pahimman karhunpalveluksen sekä koiralle, että pahimmillaan mahdollisille uhreille ja vielä niille omille rakkailleen.
Minulla oli aika aika terävä (sellainen alfatyyppi) paimenkoirauros, jonka "koulutus" kesti koko sen 12 vuoden iän, mutta tuotti tulosta, oli mieletön hurtta :) Koko ajan kerrattiin (aktivointia) miten tulee toimia, aina kun kohdattiin ihmisiä ja muita eläimiä. Ei ikinä mitään ongelmaa. Naapurit suorastaan rakastivat sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piikki korjaa tuollaisen koiran
Miksi koiran pitäisi kärsiä kelvottoman kasvattajan vuoksi?
Koira ei kärsi nukutuksesta. Sen sijaan moni voi kärsiä kyseisestä koirasta.
Kasvattajat toki myös vastuuseen.
Tietysti eläimet kärsivät nukutuksesta. Siinähän annetaan aineita, jotka estävät sätkimisen jne. joten näyttää ihmiselle rauhalliselta. Vaikka olisi nukutettu niin tuntee silti tukehtumisen ja sydämen pysähtymisen. Ei kenestäkään henkeä saada pois niin, ettei se tuntuisi missään.
Lieneekö harhaluulosi yleinen, kun Suomessakin on vastuuttomuus lisääntynyt.
On varmaan yleinen harhaluulo. Samaa ajattelen ihmisten kohdalla, jos pakkoeutanasia tulee, tuntuu kauhealta ajatus tukehtumisesta...
Voivoi, olepa nyt pomo ja näytä se koiralle. On ollut sakemanneja eikä yksikään ole silmille hyppinyt. Koirassa ei ole vikaa vaan sen omistajassa. Ota oikea linja ja säilytä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rotikka---voiko mikään olla enää enemmän wt?
Vierailija kirjoitti:
Rotikka---voiko mikään olla enää enemmän wt?
Teemu Selännekin ja useat Hollywoodtähdet ja -miljonäärit (itse tehty omaisuus) myös wt?
Nykyään alkaa kuule olla pelkkää älyä ja viisautta mahdollisuuksiensa puitteissa ottaa suojakseen koira, vaikka sitten se rotikka, kun ei sua pikkupuudeli paljon puolusta. Mikä sinä olet ketään nimittelemään? Sun möläytys on wt. Kertoo tarvittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piikki korjaa tuollaisen koiran
Miksi koiran pitäisi kärsiä kelvottoman kasvattajan vuoksi?
Koira ei kärsi nukutuksesta. Sen sijaan moni voi kärsiä kyseisestä koirasta.
Kasvattajat toki myös vastuuseen.
Tietysti eläimet kärsivät nukutuksesta. Siinähän annetaan aineita, jotka estävät sätkimisen jne. joten näyttää ihmiselle rauhalliselta. Vaikka olisi nukutettu niin tuntee silti tukehtumisen ja sydämen pysähtymisen. Ei kenestäkään henkeä saada pois niin, ettei se tuntuisi missään.
Lieneekö harhaluulosi yleinen, kun Suomessakin on vastuuttomuus lisääntynyt.
On varmaan yleinen harhaluulo. Samaa ajattelen ihmisten kohdalla, jos pakkoeutanasia tulee, tuntuu kauhealta ajatus tukehtumisesta...
Eläin ei kärsi oikein tehdystä eutanasiasta enempää kuin mistä tahansa rauhoituksen ja nukutuksen vaativasta toimenpiteestä. Eutanasiassa eläin esirauhoitetaan ja nukutetaan ensin ihan tavallisella leikkauksissakin käytettävällä anesteetilla erittäin syvään, koomaa vastaavaan tilaan. Tämän jälkeen annostellaan varsinainen lopetusaine, joka pysäyttää sydämen. Eläin ei todellakaan "tunne kun sydän pysähtyy". Tästä on siis tieteellinen näyttö, ei perustu mutuiluun. Joskus eläimiä on lopetettu (ja jossain varmaan lopetetaan edelleen) annostelemalla suoraan sydämen pysäyttävää ainetta, mikä on tietysti julmaa eikä näin saa toimia.
Kuolemaantuomittujen teloituksissa käytettävät aineet eivät kuulu osaamisalaani, mutta suurin ongelma niissä lienee monien anesteettien saatavuusongelmat poliittisista ja imagosyistä, ei se, etteikö tiedettäisi miten lääkkeellinen teloitus voitaisiin parhaiten suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rotikka ja tupakka.
Wt.
Miksi piti hankkia vaikeasti hallittava rotu ja vielä uros?!
Miettisitkö kuitenkin harkiten kommenttiasi ensin napin painallusta?
Omat kokemukseni:
1) Tohtorismies, erittäin hyvässä virassa, perheellinen, tupakoimaton, todella fiksu kaikin puolin, otti rodusta selvää ennen ostopäätöstä, koira hyvästä kennelistä ja siellä myös kasvattajan kanssa asiat kunnossa.
Nartturotikka, iältään myös tuossa murrosiässä, alkoi näyttää miehelle hammasta ja näykkiä, kerran jo puraisikin, vaimolle ja lapsille totteleva ja ystävällinen. Ottivat avuksi koirapsykologin, joka määräsi (vain) miehen syöttämään joka ikisen ruokaan liittyvän, nappulat ja herkut, omasta kädestään ja kaikenlaista muutakin. Tuotti tulosta, homma onnistui.
2) Iäkäs vanhempi rouva, sairaanhoidon ammattilainen, tupakoimaton, yksin asuja, jolle hänen aikuiset lapsensa ostivat "turvaksi" urosrotikan, jonka jotenkin "opettivat" aggressiiviseksi. Ei aiempaa koirakokemusta. Koira oli aluksi todellinen "tappokone", mutta rouva sai sen rauhoittumaan todelliseksi lampaaksi, en tiedä miten. Hänellä oli useita ystäviä, joilla oli koira. Ilmeisesti sieltä tuli kasvatusneuvoja.
3) Edellinen rouva joutui koiran sairauden takia luopumaan rotikastaan, mutta hankki tilalle samaa rotua olevan nartun. Mielettömän ihana koira, oli minullakin usein hoidossa. Ihan kotikoulutus koiralla, mutta nainen tiesi miten toimitaan, ei antanut koiran ruveta miksikään dominaksi, vaikka sekin pentuiässä kokeili rajojaan.
4) Naapurin rouva n. 40v, tupakoiva, ei akateeminen, mutta ammatti ja töissä.
Otti kaksi rotikkaa, joiden kanssa ei ainakaan mitään näkyviä vaikeuksia, kovasti piti kyllä aina kiroilla kun niitä komenteli. Minun paimenrotua oleva koirani laittoi nämä rotikat aina "ojennukseen" tavatessamme. Kunnon haukku keuhkojen pohjasta, niin nämä menivät emäntänsä taakse piiloon. :)
5) Miehen kaveri, keski-ikäinen merimies, en tiedä tupakoiko, otti urosrotikan. Murrosiässä koira aloitti kunnon temppuilut. Miehen kanssa pärjäsi, naisen kimppuun hyökkäsi, mutta nainen sai paistinpannun käteensä ja kumautti päähän. Jatkosta en tiedä. Ilmeisesti joko lopetettiin tai joku muu vaihtoehto. Lapsiperhe, tuskin pitivät.
6) Miehen kaveri 50v, huoltopäällikkö, ei tupakoiva. Otti rotikkanartun avovaimonsa (ei tupakoiva) kanssa. Ei mitään ongelmia. Tapasin koiran useita kertoja, ja joka kerran otti ilolla vastaan ja tarjosi peräpäätään rapsuteltavaksi, kuten asiaan kuuluu. Suloinen.
Tämä rotu vaatii koulutuksen, mutta eipäs yleistetä kuitenkaan.
Ikäviä tapauksia noissa esimerkeissäsi. Omat kokemukseni rotikoista ovat valitettavasti myös voittopuolisesti huonoja, vaikka muutama leppoisa koiru mahtuukin joukkoon.
Niin on. Mutta tarkoitin vain, että on tapauksia ja tapauksia. Useimmiten se ongelma kävelee siellä flexin muovisen kelan päässä.
Koulutus pitäisi laittaa pakolliseksi kaikille näille "pelätyille roduille" ja muillekin isoille nyt ainakin. Näin voitaisiin tosin toimia ihan kaikkien rotujen suhteen.
Samalla nähtäisiin edes jäävuoren huippu siitä, millaiseen kotiin ja millaiselle tyypille menee. Ja siinäpä sitten ne, joiden on syytäkin, karsiutuisivat pois, kun moni ei viitsi nähdä vaivaa. Ja paperittomillekin joku luonnetesti ja siitä todistus. Jotenkin näiden ohella ja avulla voisi vaikuttaa tuohon hirvittävään pentutehtailuunkin. Kalliiksi tulisi, mutta tähän voisi sitä pientä koiraveroa kohdistaa. En usko, että kukaan fiksu ja vastuuntuntoinen pullikoisi vastaan.
Niin sitä itse kukanenkin luulee olevansa taitava koirankasvattaja, mutta voi tehdä sen pahimman karhunpalveluksen sekä koiralle, että pahimmillaan mahdollisille uhreille ja vielä niille omille rakkailleen.
Minulla oli aika aika terävä (sellainen alfatyyppi) paimenkoirauros, jonka "koulutus" kesti koko sen 12 vuoden iän, mutta tuotti tulosta, oli mieletön hurtta :) Koko ajan kerrattiin (aktivointia) miten tulee toimia, aina kun kohdattiin ihmisiä ja muita eläimiä. Ei ikinä mitään ongelmaa. Naapurit suorastaan rakastivat sitä.
Onko tietoa, onko tällaista koulutusta koskaan harkittu millään tasolla? Olisi kyllä hyvä juttu.
Alue: Aihe vapaa
Hanki kissa, se rauhoittaa rotikan.