Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sairaalat eivät palkkaa lähihoitajia Suomessa?
10.02.2019 |
Suomen kuvalehdessä oli perjantaina aiheesta juttu: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lahihoitajat-eivat-kelpaa-sair…
Siinä kerrotaan, että sairaalat väittävät, että lähihoitajat eivät ole tarpeeksi osaavia. Superin eli lähihoitajien ammattiliiton asiantuntija taas väittää, että sairaalat vain eivät tiedä, kuinka osaavia lähihoitajat oikeasti ovatkaan ja kuinka hyvä koulutus heillä on. Jutussa kerrotaan, että lähes kaikki lähihoitajat työskentelevät avoterveydenhuollossa, kun Superin tavoite olisi, että 15 % työskentelisi sairaaloissa. Nyt tämä tavoite on tosi kaukana.
Pitäisikö Suomessakin eriyttää sairaaloissa sairaan- ja lähihoitajien työtä enemmän, kuten monessa muussa maassa, jolloin lähihoitajia ehkä uskallettaisiin enemmän palkata perushoitoon ja avustaviin tehtäviin ja toisaalta sairaanhoitajia riittäisi sairaanhoidollisiin tehtäviin? Sairaanhoitajapulahan alkaa jo olla olemassa ja tulee kovasti pahenemaan Ruotsin ja Norjan malliin. Nythän erikoissairaanhoidossa lähihoitajiltakin usein vaaditaan muutakin osaamista kuin perushoitoa ja kun sairaalat eivät luota, että satunnaisesti palkatulla lähihoitajalla sitä olisi, eivät palkkaa ollenkaan.
Kommentit (69)
Monesti lähihoitajia ei ole siksi, että halutaan kaikkien osastojen hoitajien olevan päteviä kaikkiin sairaanhoidollisiin tehtäviin. Ihan järkevää minusta. Moni sairaala tosiaan ei juuri lainkaan palkkaa lähihoitajia. Miksi pitäisikään kun sairaanhoitajat voi tehdä samat hommat? Sairaanhoitaja menee työnhaussa aina lähihoitajan edelle, niin se vaan on. Varsinkin sairaalat ja erikoissairaanhoito on pääosin sairaanhoitajien ja lääkäreiden aluetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä olen lähihoitajana erikoissairaanhoidossa töissä, ja siellä on monia muitakin. Eikä missään ole mitään aikomusta muuttaa niitä pestejä sairaanhoitajiksi, päinvastoin, on useissa paikoissa siirrytty omapotilassysteemiin, eli töitä ei enää jaeta töiden perusteella, vaan potilaat jaetaan ja lähihoitaja hoitaa potilaan kokonaisvaltaisesti lääkärinkierroista lääkkeenantoihin ja perushoitoon. Poislukien tietysti iv-hoito, johon ei oikeuksia ole. Näin HUS-alueella.
Mistä seuraa se ongelma, että osalla potilaista on AMK-tutkinnon suorittanut hoitaja, osalla ammattikoulupohjainen. Toinen saa kokonaisvaltaista hoitoa, toisen oireet jne. voivat jäädä lähihoitajalta huomaamatta.
Erikoissairaanhoidossa on yleensä töissä parhaan ammattitaidon omaavat lähihoitajat, joilla on hyvä työkokemus ja hyvä perehdytys siihen erikoisalaan minkä osastolla ovat töissä. Ja aina on myös vuoron vastaavan sairaanhoitajan tuki tarvittaessa.
Itse olen ollut alunperin lähihoitaja, ja sittemmin opiskellut sairaanhoitajaksi, ja olen siis myös ollut töissä erikoissairaanhoidossa jo lähihoitajana. Siinä vaiheessa oli useamman vuoden kokemus tk-sairaaloiden ja kaupunginsairaaloiden vuodeosastoilta kun pääsin erikoissairaanhoitoon töihin lähihoitajana.
Miksi ei siis palkattaisi vain lähihoitajia ja jokaiseen yksikköön vuoroon 1 sh? Miksi ihmeessä kouluttaa ihmisiä 4-5 vuotta, kun yhtä pätevää väkeä saa 3 vuodessa ja työkokemuksella?
Sairaanhoitajan koulutus on 3,5 vuotta, lähihoitajan 3 vuotta.
Olen sekä lh että sh eikä näillä koulutuksilla ole toistensa kanssa juuri mitään tekemistä. Ihan kokemuksella voin sanoa. Ja tosiaan toinen on korkeakoulututkinto ja toinen ammattitutkinto.
Hyvä ettei ole. Harjotteluissa parhaimpia paikkoja ja parhain ryhmähenki on ollut aina siellä missä vain sairaanhoitajia eikä ollenkaan lähihoitajia. Ihan oikeasti, en tiedä mikä ihmeen juttu se oikein on.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
3 vuotta koulua on pitkä koulu. Tuntee itsensä ihan lääkärin veroiseksi. Ylpeä saa olla kun on lähihoitaja. Siitäpä repikää sairaanhoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks lähihoitajat aina itkee tätä samaa? Miksi lähärit ei sitten opiskele sairaanhoitajiksi jos sh työ kiinnostaa enemmän? Senkus haette sh:ksi ja lopetatte marisemisen.
Vierailija kirjoitti:
Miks lähihoitajat aina itkee tätä samaa? Miksi lähärit ei sitten opiskele sairaanhoitajiksi jos sh työ kiinnostaa enemmän? Senkus haette sh:ksi ja lopetatte marisemisen.
Ai hoitajakouluun ihan haetaan :D sinnehän otetaan kuka vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks lähihoitajat aina itkee tätä samaa? Miksi lähärit ei sitten opiskele sairaanhoitajiksi jos sh työ kiinnostaa enemmän? Senkus haette sh:ksi ja lopetatte marisemisen.
Ai hoitajakouluun ihan haetaan :D sinnehän otetaan kuka vain.
Mikä hoitajakoulu? Ja ei todellakaan oteta. Lähihoitajaksi pääsee kuka tahansa, mutta sairaanhoitajaksi ei enää pääsekään kuka tahansa.
Niin se on että lääkikseen haetaan, hoitsuopistoon mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti lähihoitajia ei ole siksi, että halutaan kaikkien osastojen hoitajien olevan päteviä kaikkiin sairaanhoidollisiin tehtäviin. Ihan järkevää minusta. Moni sairaala tosiaan ei juuri lainkaan palkkaa lähihoitajia. Miksi pitäisikään kun sairaanhoitajat voi tehdä samat hommat? Sairaanhoitaja menee työnhaussa aina lähihoitajan edelle, niin se vaan on. Varsinkin sairaalat ja erikoissairaanhoito on pääosin sairaanhoitajien ja lääkäreiden aluetta.
Ei mene. Jos haussa on lähihoitajan paikka, sairaanhoitajaa ei voi siihen ottaa. Sama toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
Voi tavaton ( lyön käsiäni yhteen)! Olen itse joutunut opettamaan sairaanhoitajalle miten laitetaan nm- letku ja miten tehdään vatsakalvodialyysi. Olen kuullut sairaanhoitajan sanovan, että hän ei pystyisi sairaalatyöhön. Olen tavannut sairaanhoitajan, joka ei pystynyt hoitotyöhön ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että suurin osa sairaanhoitajista on rautaisia ammattilaisia. Samoin lähihoitajien kohdalla. Suuntautumisesta riippuen oman alansa asiantuntijoita. Kaikkia ammatteja tarvitaan eikä yksikään ole toistaan parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
Voi tavaton ( lyön käsiäni yhteen)! Olen itse joutunut opettamaan sairaanhoitajalle miten laitetaan nm- letku ja miten tehdään vatsakalvodialyysi. Olen kuullut sairaanhoitajan sanovan, että hän ei pystyisi sairaalatyöhön. Olen tavannut sairaanhoitajan, joka ei pystynyt hoitotyöhön ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että suurin osa sairaanhoitajista on rautaisia ammattilaisia. Samoin lähihoitajien kohdalla. Suuntautumisesta riippuen oman alansa asiantuntijoita. Kaikkia ammatteja tarvitaan eikä yksikään ole toistaan parempi.
Minäkin olen kaikenlaista opettanut muille, valmiille sairaanhoitajille opiskelijoista puhumattakaan, mutta sinä puhut taas tempuista. Temput vaihtelevat erityisaloittain ja niitä opetellaan useinkin vasta työssäkin. Yhdellekään sairaanhoitajalle, enkä edes opiskelijalle, en kuitenkaan ole joutunut opettamaan, että sillä on eroa, onko leikkaus tehty t'ähystyksenä, vai onko koko vatsa aukaistu. eikä kenellekään ole tarvinnut kenenkään kertoa, että jos ihmisestä vuotaa lyhyehkössä ajassa puolitoista litraa verta tai veristä kudosnestettä, niin asiassa voi olla joku ongelma ja se pitää tuoda tietoon. Juuri tässä tuntuu olevan lähihoitajakoulutuksen suurin puute. Tempuista puhutaan hirveästi, mutta ei ymmärretä perusanatomiaa ja fysiologiaa, eikä ymmärretä edes niiden temppujen tarkoitusta, riskejä ja seurattavia asioita.
Tämä viimeisin lähihoitaja ei suinkaan ole ollut ainoa vastaava. Aina välillä lähihoitajia on tässä vuosien varrella yritetty rekrytoida, koska sairaanhoitajista on pulaa ja on ajateltu, että parityössä lähihoitaja voisi korvata sairaanhoitajan tai keikkailevan sairaanhoitajaopiskelijan toisen sairaanhoitajan työparina, kuten muutamat jäljellä olevat vanhat perushoitajatkin tekevät, mutta lähes aina on mennyt syteen. Yksi hyvä on löytynyt viimeisen 7 vuoden aikana ja hänkin lähti puoli vuotta täällä oltuaan jatkamaan sairaanhoitajaksi ja tuli sh:na takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
Voi tavaton ( lyön käsiäni yhteen)! Olen itse joutunut opettamaan sairaanhoitajalle miten laitetaan nm- letku ja miten tehdään vatsakalvodialyysi. Olen kuullut sairaanhoitajan sanovan, että hän ei pystyisi sairaalatyöhön. Olen tavannut sairaanhoitajan, joka ei pystynyt hoitotyöhön ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että suurin osa sairaanhoitajista on rautaisia ammattilaisia. Samoin lähihoitajien kohdalla. Suuntautumisesta riippuen oman alansa asiantuntijoita. Kaikkia ammatteja tarvitaan eikä yksikään ole toistaan parempi.
Minäkin olen kaikenlaista opettanut muille, valmiille sairaanhoitajille opiskelijoista puhumattakaan, mutta sinä puhut taas tempuista. Temput vaihtelevat erityisaloittain ja niitä opetellaan useinkin vasta työssäkin. Yhdellekään sairaanhoitajalle, enkä edes opiskelijalle, en kuitenkaan ole joutunut opettamaan, että sillä on eroa, onko leikkaus tehty t'ähystyksenä, vai onko koko vatsa aukaistu. eikä kenellekään ole tarvinnut kenenkään kertoa, että jos ihmisestä vuotaa lyhyehkössä ajassa puolitoista litraa verta tai veristä kudosnestettä, niin asiassa voi olla joku ongelma ja se pitää tuoda tietoon. Juuri tässä tuntuu olevan lähihoitajakoulutuksen suurin puute. Tempuista puhutaan hirveästi, mutta ei ymmärretä perusanatomiaa ja fysiologiaa, eikä ymmärretä edes niiden temppujen tarkoitusta, riskejä ja seurattavia asioita.
Tämä viimeisin lähihoitaja ei suinkaan ole ollut ainoa vastaava. Aina välillä lähihoitajia on tässä vuosien varrella yritetty rekrytoida, koska sairaanhoitajista on pulaa ja on ajateltu, että parityössä lähihoitaja voisi korvata sairaanhoitajan tai keikkailevan sairaanhoitajaopiskelijan toisen sairaanhoitajan työparina, kuten muutamat jäljellä olevat vanhat perushoitajatkin tekevät, mutta lähes aina on mennyt syteen. Yksi hyvä on löytynyt viimeisen 7 vuoden aikana ja hänkin lähti puoli vuotta täällä oltuaan jatkamaan sairaanhoitajaksi ja tuli sh:na takaisin.
Se on kyllä totta että usein pätevimmät lähihoitajat jatkavat muutaman vuoden sisällä sairaanhoitajiksi, näin tein itsekin. Mutta ei se poista sitä että pätevä lähihoitaja kyllä osaa ja ymmärtää nuo mainitsemasi asiat. Ikävää on vain se että niitä vähemmän päteviä on olemassa ihan hirmuisesti paljon enemmän kuin niitä oikeasti päteviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksinkertaisesti helpointa, että sairaalan hoitaja on pätevä tekemään ihan kaikkia hoitajan hommia (=sairaanhoitaja). Päteviä on toki myös terkkarit, kätilöt ja ensihoitajat koska heilläkin sh pätevyys. Kaikista helpointa kun on i.v luvat jne.
Usein kaikilla sairaanhoitajillakaan ei ole iv-lupia osastolla. Omalla työpaikallani iv-hoitoa toteuttavat vain lääkärit, kyseessä on vastasyntyneiden osasto. Lääkkeet jakaa aina lääkevuorossa oleva, joka on sh. Jokainen hoitaja sitten antaa itse potilailleen lääkkeet, niin lh kuin sh:kin. Tehovalvontayksikön päivystyksessä on aina sairaanhoitaja, mutta sitäkään eivät tee kaikki sairaanhoitajat vaan erikseen siihen perehdytetyt, joilla on osastolta vuosien kokemus ensin. Eli perusvuoroa tekevällä lh:lla ja sh:lla ei toimenkuvat eroa mitenkään.
Onko teillä sitten palkkakin sama yhtenäisellä toimenkuvalla työskentelevällä lähihoitajalla ja sairaanhoitajalla?
Kehitteillä on kaukohoitajuus. Hoitajat siis hoitavat esim. kotoa käsin. Internetin välityksellä hoituu ja voidaan hoitajamiehitystä luonnollisesti vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
Voi tavaton ( lyön käsiäni yhteen)! Olen itse joutunut opettamaan sairaanhoitajalle miten laitetaan nm- letku ja miten tehdään vatsakalvodialyysi. Olen kuullut sairaanhoitajan sanovan, että hän ei pystyisi sairaalatyöhön. Olen tavannut sairaanhoitajan, joka ei pystynyt hoitotyöhön ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että suurin osa sairaanhoitajista on rautaisia ammattilaisia. Samoin lähihoitajien kohdalla. Suuntautumisesta riippuen oman alansa asiantuntijoita. Kaikkia ammatteja tarvitaan eikä yksikään ole toistaan parempi.
Minulla on sairaanhoitajan pätevyys ja täytyy myöntää, etten kyllä sairaalatyötä tekisi ikinä. Tai siis erikoissairaanhoidon polilla kyllä voin olla, mutta vuodeosastolla en. Harkat sairaaalassa oli ihan ok ja jopa mukavia, mutta työpaikkana en voisi kuvitellakaan. En myöskään voisi olla esim. Vanhainkodeissa, psyk. Paikoissa, leikkurissa... Ei, ei, ei. Poliklinikat, terveyskeskukset ja erilaiset järjestöt on mun mieleen. Terveydenhoitajapuolella taas työterveyshuolto, terveyskeskus ja koulu kiinnostaa, mutta esim. Neuvola ei missään tapauksessa. En voisi ikinä työskennellä neuvolassa.. ei vaan ole minua varten ollenkaan.
En pelkää myöntää ettei kaikki hoitotyö ole yhtään mua varten, vaikka pätevyys löytyy. Ihan varmasti joku vuosia työtä tehnyt lähihoitaja pärjää minua paremmin esim. Siellä sairaalan vuodeosastolla ja se on mulle ihan ok. Siksi kai meitä onkin paljon erilaisia hoitajia, että jokainen löytää sitten jostain oman paikkansa. Kaikki arvostus myös esim. Kotihoidon hoitajille, mua ei sinne saisi kirveelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksinkertaisesti helpointa, että sairaalan hoitaja on pätevä tekemään ihan kaikkia hoitajan hommia (=sairaanhoitaja). Päteviä on toki myös terkkarit, kätilöt ja ensihoitajat koska heilläkin sh pätevyys. Kaikista helpointa kun on i.v luvat jne.
Usein kaikilla sairaanhoitajillakaan ei ole iv-lupia osastolla. Omalla työpaikallani iv-hoitoa toteuttavat vain lääkärit, kyseessä on vastasyntyneiden osasto. Lääkkeet jakaa aina lääkevuorossa oleva, joka on sh. Jokainen hoitaja sitten antaa itse potilailleen lääkkeet, niin lh kuin sh:kin. Tehovalvontayksikön päivystyksessä on aina sairaanhoitaja, mutta sitäkään eivät tee kaikki sairaanhoitajat vaan erikseen siihen perehdytetyt, joilla on osastolta vuosien kokemus ensin. Eli perusvuoroa tekevällä lh:lla ja sh:lla ei toimenkuvat eroa mitenkään.
Onko teillä sitten palkkakin sama yhtenäisellä toimenkuvalla työskentelevällä lähihoitajalla ja sairaanhoitajalla?
Ei, vaan molemmat saavat KVTESin mukaista palkkaansa, joka määräytyy pätevyyden, eli koulutuksen mukaan. Toki ero on pienempi kuin monessa muussa paikassa, eli lh:n peruspalkassa on vaativuuslisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
Voi tavaton ( lyön käsiäni yhteen)! Olen itse joutunut opettamaan sairaanhoitajalle miten laitetaan nm- letku ja miten tehdään vatsakalvodialyysi. Olen kuullut sairaanhoitajan sanovan, että hän ei pystyisi sairaalatyöhön. Olen tavannut sairaanhoitajan, joka ei pystynyt hoitotyöhön ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että suurin osa sairaanhoitajista on rautaisia ammattilaisia. Samoin lähihoitajien kohdalla. Suuntautumisesta riippuen oman alansa asiantuntijoita. Kaikkia ammatteja tarvitaan eikä yksikään ole toistaan parempi.
Minäkin olen kaikenlaista opettanut muille, valmiille sairaanhoitajille opiskelijoista puhumattakaan, mutta sinä puhut taas tempuista. Temput vaihtelevat erityisaloittain ja niitä opetellaan useinkin vasta työssäkin. Yhdellekään sairaanhoitajalle, enkä edes opiskelijalle, en kuitenkaan ole joutunut opettamaan, että sillä on eroa, onko leikkaus tehty t'ähystyksenä, vai onko koko vatsa aukaistu. eikä kenellekään ole tarvinnut kenenkään kertoa, että jos ihmisestä vuotaa lyhyehkössä ajassa puolitoista litraa verta tai veristä kudosnestettä, niin asiassa voi olla joku ongelma ja se pitää tuoda tietoon. Juuri tässä tuntuu olevan lähihoitajakoulutuksen suurin puute. Tempuista puhutaan hirveästi, mutta ei ymmärretä perusanatomiaa ja fysiologiaa, eikä ymmärretä edes niiden temppujen tarkoitusta, riskejä ja seurattavia asioita.
Tämä viimeisin lähihoitaja ei suinkaan ole ollut ainoa vastaava. Aina välillä lähihoitajia on tässä vuosien varrella yritetty rekrytoida, koska sairaanhoitajista on pulaa ja on ajateltu, että parityössä lähihoitaja voisi korvata sairaanhoitajan tai keikkailevan sairaanhoitajaopiskelijan toisen sairaanhoitajan työparina, kuten muutamat jäljellä olevat vanhat perushoitajatkin tekevät, mutta lähes aina on mennyt syteen. Yksi hyvä on löytynyt viimeisen 7 vuoden aikana ja hänkin lähti puoli vuotta täällä oltuaan jatkamaan sairaanhoitajaksi ja tuli sh:na takaisin.
Tempuista sinä itsekin puhut. Nehän oppii kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. .
Paitsi että eivät ole. Ainakaan sairaaloiden mielestä eikä näin ruohonjuuritasoltakaan nähtynä. Meidänkään viimeisin lähihoitajakokeilu ei kahdessa kuukaudessa oikein oppinut, mitä eroa on laparoskopialla ja laparotomialla tai miten se vaikuttaisi hänen työhönsä. Osasi vaihtaa vaipan ja rasvata jalat ja suihkuttaa (paitsi haavoja) ja kertomansa mukaan jakaa lääkkeitä ja pistää sitä ja tätä, mutta kun meillä muualle kuin suoneen pistetään lähinnä insuliinit, niin eipä siitä paljon ole iloa. Haavojakin osasi kertomansa mukaan hoitaa, siis osasi laittaa laastarin ja rasvata punoittavan pepun kai sitten. Katetroidakin osasi kai teoriassa, mutta ei mummoja eikä eturauhasvaivaisia, dreenejäkin osasi kuulemma hoitaa, mitä nyt ei erottanut, eikä oppinut erottamaan, olivatko imussa vai laskuputkena ja varsinkaan että mitä väliä sillä olisi saati miksi voisi olla erillisen maininnan arvoista, jos 1,5 litraa vetävä dreenipussi on lähes täysi.
Sai lähteä koeajalla.
Voi tavaton ( lyön käsiäni yhteen)! Olen itse joutunut opettamaan sairaanhoitajalle miten laitetaan nm- letku ja miten tehdään vatsakalvodialyysi. Olen kuullut sairaanhoitajan sanovan, että hän ei pystyisi sairaalatyöhön. Olen tavannut sairaanhoitajan, joka ei pystynyt hoitotyöhön ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että suurin osa sairaanhoitajista on rautaisia ammattilaisia. Samoin lähihoitajien kohdalla. Suuntautumisesta riippuen oman alansa asiantuntijoita. Kaikkia ammatteja tarvitaan eikä yksikään ole toistaan parempi.
Minäkin olen kaikenlaista opettanut muille, valmiille sairaanhoitajille opiskelijoista puhumattakaan, mutta sinä puhut taas tempuista. Temput vaihtelevat erityisaloittain ja niitä opetellaan useinkin vasta työssäkin. Yhdellekään sairaanhoitajalle, enkä edes opiskelijalle, en kuitenkaan ole joutunut opettamaan, että sillä on eroa, onko leikkaus tehty t'ähystyksenä, vai onko koko vatsa aukaistu. eikä kenellekään ole tarvinnut kenenkään kertoa, että jos ihmisestä vuotaa lyhyehkössä ajassa puolitoista litraa verta tai veristä kudosnestettä, niin asiassa voi olla joku ongelma ja se pitää tuoda tietoon. Juuri tässä tuntuu olevan lähihoitajakoulutuksen suurin puute. Tempuista puhutaan hirveästi, mutta ei ymmärretä perusanatomiaa ja fysiologiaa, eikä ymmärretä edes niiden temppujen tarkoitusta, riskejä ja seurattavia asioita.
Tämä viimeisin lähihoitaja ei suinkaan ole ollut ainoa vastaava. Aina välillä lähihoitajia on tässä vuosien varrella yritetty rekrytoida, koska sairaanhoitajista on pulaa ja on ajateltu, että parityössä lähihoitaja voisi korvata sairaanhoitajan tai keikkailevan sairaanhoitajaopiskelijan toisen sairaanhoitajan työparina, kuten muutamat jäljellä olevat vanhat perushoitajatkin tekevät, mutta lähes aina on mennyt syteen. Yksi hyvä on löytynyt viimeisen 7 vuoden aikana ja hänkin lähti puoli vuotta täällä oltuaan jatkamaan sairaanhoitajaksi ja tuli sh:na takaisin.
Se on kyllä totta että usein pätevimmät lähihoitajat jatkavat muutaman vuoden sisällä sairaanhoitajiksi, näin tein itsekin. Mutta ei se poista sitä että pätevä lähihoitaja kyllä osaa ja ymmärtää nuo mainitsemasi asiat. Ikävää on vain se että niitä vähemmän päteviä on olemassa ihan hirmuisesti paljon enemmän kuin niitä oikeasti päteviä.
Lähihoitaja ei jatka mihinkään, mutta voi hakea toiseen koulutukseen. Lähihoitaja ei ole välivaihe vaan oma koulutus.
Alue: Aihe vapaa
Sairaanhoitoon suuntautunut lähihoitaja on pätevä sairaalatyöhön. Tietenkin osasto aina perehdyttää ja opettaa juuri siellä tarvittavat erityisjutut. Aivan kuten sairaanhoitajienkin kohdalla. Minulla on vammaistyön suuntautuminen eikä tarvittavaa osaamista sairaalaan. Eikä tosin kiinnostustakaan.