Lue keskustelun säännöt.
"Masentunut parantaa itse itsensä"
10.02.2019 |
Terapiasta usein sanotaan, että parantaja löytyy omasta päästä esim. masennuksen kohdalla.
Mitä tällä tarkoitetaan ja uskotko asian olevan näin?
Mikä rooli terapialla ja lääkkeillä on tässä prosessissa?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päättämässä masennushoitoa psykologin kanssa. Kun muistelen taaksepäin, vuosi sitten oli aivot "turvoksissa". Siis samanlainen olo, kuin tosi kovassa flunssassa ja pää tuntuu raskaalta. Ei se lähde pois, kuin sitä ajatuskierrettä jumppaamalla. Siinä se terapeutti tai psykologi oli auttelemassa, että mitkä niistä ajatuksista ja ajatusmalleista on jotenkin vinksallaan. Sitten täytyi miettiä uudelleen monta asiaa. EI se toinen ihminen siinä mitään ihmeitä tee, vaan on vain juttukaverina, kestää kuunnella ne rankatkin jutut yms. Itsekin sitä työtä täytyy tehdä. Jos potilas ei siinä itse ajattele niitä asioita ja myös muualla kuin siellä terapiakäynnillä niin ei varmaan ala ajatus kirkastua yhtään.
Se on jännä juttu. Minulle sanoivat ensimmäisessä hoitopaikassa, että ajattelen todella paljon asioita ja samaa toisteli tämä psykologi, jolle seuraavaksi siirryin. Oli vaan käynyt niin, että jossain vaiheessa oli syntynyt huonoja kierteitä ja ne täytyi minulle sormella osottaa. Uskon, että olisin edelleen hoidossa, jos olisin yhtään passiivinen möllöttelijä.
Tämä nyt on sitten vain minun kokemus tuosta taudista. Nyt on jotakin korjattu. Vielä omanarvontunto pitäisi jostain raapia kasaan ja vähän rohkeutta, että kykenisi ottamaan vastaan rakkautta ja arvostusta tuntematta oloaan noloksi...
- N21, keskivaikea masennus
Mä en pääse psykologille juttelemaan vaikka mua on vaivannut keskivaikea masennus yli 20 vuotta. Saan vaan lääkkeitä. Onkohan tässä joku ikäjuttu? Yli 35v ei ole prioriteettilistan kärjessä?
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päättämässä masennushoitoa psykologin kanssa. Kun muistelen taaksepäin, vuosi sitten oli aivot "turvoksissa". Siis samanlainen olo, kuin tosi kovassa flunssassa ja pää tuntuu raskaalta. Ei se lähde pois, kuin sitä ajatuskierrettä jumppaamalla. Siinä se terapeutti tai psykologi oli auttelemassa, että mitkä niistä ajatuksista ja ajatusmalleista on jotenkin vinksallaan. Sitten täytyi miettiä uudelleen monta asiaa. EI se toinen ihminen siinä mitään ihmeitä tee, vaan on vain juttukaverina, kestää kuunnella ne rankatkin jutut yms. Itsekin sitä työtä täytyy tehdä. Jos potilas ei siinä itse ajattele niitä asioita ja myös muualla kuin siellä terapiakäynnillä niin ei varmaan ala ajatus kirkastua yhtään.
Se on jännä juttu. Minulle sanoivat ensimmäisessä hoitopaikassa, että ajattelen todella paljon asioita ja samaa toisteli tämä psykologi, jolle seuraavaksi siirryin. Oli vaan käynyt niin, että jossain vaiheessa oli syntynyt huonoja kierteitä ja ne täytyi minulle sormella osottaa. Uskon, että olisin edelleen hoidossa, jos olisin yhtään passiivinen möllöttelijä.
Tämä nyt on sitten vain minun kokemus tuosta taudista. Nyt on jotakin korjattu. Vielä omanarvontunto pitäisi jostain raapia kasaan ja vähän rohkeutta, että kykenisi ottamaan vastaan rakkautta ja arvostusta tuntematta oloaan noloksi...
- N21, keskivaikea masennus
Mä en pääse psykologille juttelemaan vaikka mua on vaivannut keskivaikea masennus yli 20 vuotta. Saan vaan lääkkeitä. Onkohan tässä joku ikäjuttu? Yli 35v ei ole prioriteettilistan kärjessä?
M37
Avun saamisessa voi olla paikkakuntakohtaisia eroja. Se on täysin totta, että alaikäinen saa helpoiten hoitoa ja esim. alaikäinen anorektikko voidaan pakottaa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi sitä, että vain sinä itse voit tunnistaa niitä tapahtumia ja olotiloja ja sitä mitä siitä on seurannut. Sinähän olet oman elämäsi ainoa todistaja 24/7. Kirjoista ja terapiasta saa vinkkejä miten löytää nuo kipukohdat ja miten työstää niitä eteenpäin. Sinä joudut kuitenkin korjaamaan omat aivosi, koska ulkopuolelta niitä ei pysty korjaamaan.
Miksi tähän välttämättä tarvittaisiin terapiaa? Tai eikö terapia altista sille, että potilas siirtää vastuun paranemisestaan terapeutille?
Tunnelukossa tai muuten ongelmissa oleva ihminen ei välttämättä pysty tarkastelemaan asioita "itsensä ulkopuolelta". Siten hän hyötyy ulkopuolisesta avusta, jolla ei ole henkilökohtaista sidettä ongelmaisen asioihin, eikä koe samoja tunteita. Siten terapeutti voi antaa teoreettista tietoa ja näkökulmaa siihen miten tarkastella omia ongelmiaan ja tunteitaan ja kuinka lähteä purkamaan mieltä. Jos on tyhjä pää ja lukossa niin eipä sinne niitä avuliaita omia ideoita itsensä auttamisesta tipahtele. Terapeutti voi osoittaa huomaamaan sellaisia asioita, joille asiakas on "sokeutunut". Pitää esimerkiksi normaalina ja hyvöksyttävänä kohtaamistaan alistamista parisuhteessa, vaikka se ei sitä ole.
Aivoista pystytään kuvantamaan esimerkiksi se hetki kun oppilas saa tunnilla ahaa-elämyksen. Asiakkaalle tarvitaan "se jokin", joa aiheuttaa hänessä näitä ahaa-elämyksiä. Joskus niitä ei pysty tuottamaan itse ja silloin terapeutti on hyvä apu.
Kirjoistako aloit kopioimaan tänne tekstiä ja terapeuttia leikkimään vailla minkäänlaista koulutusta tai tietoa.
Itseoppinut auttaja voi olla paljon parempi kuin joku lisensoitu terapeutti.
Suosittelen varomaan itseoppinutta "terapeuttia", joka kopioi terapeuttien kirjojen tekstiä.
Pointti oli, että psykologialla tuskin on tarjota sellaisia välineitä jotka toimisivat paljon paremmin kuin tavallisen, välittävän läheisen tuki. Itseoppinut "ihmissuhdetaituri" osaa kuunnella, esittää kysymyksiä, jotta autettava ehkä pääsee jyvälle siitä, että eivät ongelmat ehkä olekaan ylitsepääsemättömiä, olen ihan hyvä ihminen. Tämän tajuamiseen ei aina tarvita terapiaa tai terapeuttisia menetelmiä!
Olen pahoillani, en toistaiseksi usko saavani ammattiauttajianne käännytetyiksi, tai hyvän vallan alle paitsi mitä nyt hivenen vaikutan esimerkisi palstan kautta. En kuitenkaan ole mitenkään luovuttanut. Ennemmin toisin, haen pohjaa sille miten saada asiaani eteenpäin: Myos näillä kirjoituksilla.
****Psykiatria ei ole pelastanut elämälle ja täydellisyydelle, onnelle yhtäkään diagnosoimaansa.****
htep!