Hei te pariskunnat, jotka nukutte eri huoneissa!

Puoliso on huono nukkuja ja minä kuorsaan. Nukumme eri huoneissa ”arkiöisin”, eli silloin kun jomman kumman pitää mennä töihin aamulla. Joskus myös lomilla kotona ollessamme, jos olemme olleet pitkään esim. mökillä pienissä tiloissa. Näin on ollut ihan suhteen alusta saakka.

Onneksi ollaan jo ihan aikuisia ihmisiä eikä tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. Hyvät yöunet ovat paljon tärkeämmät kuin ihmisten ihmettely.

Vierailija kirjoitti:

2 pientä lasta. Ei vaan oikeasti mahduta kaikki samaan sänkyyn + esikoinen nukkuu paremmin muualla jos vauvalla huono yö.

Missäs se lasten isä sitten nukkuu? Lastenhuoneen lattiallako?

Epäreilulta erillään nukkuminen tuntuu silloin, jos toinen joutuu nukkumaan selkä mutkalla jossain lattialla, koska vauva on ajanut pois aviovuoteesta. Vauva omaan sänkyyn tai pinnis sivuvaunuksi ja mies takaisin vaimon viereen, jos ei ole muita syitä erillään nukkumiselle (esim. levottomuus tai kuorsaus).

Yhdessä 23 vuotta, naimisissa 19. Yhteenmuuttamisesta lähtien nukuttu arkena eri huoneissa. Molemmat on huonounisia ja oltaisiin erottu varmasti vuoden sisällä yhteenmuutosta jos ei olisi saatu nukkua yksin.

Kekkosen Urkki ja Sylvikin nukkuivat eri kammareissa Tamminiemessä

Vierailija kirjoitti:

Jonsei mahdu pari samaan sänkyyn, niin se on ero edessä wuorenwarmasti 5 vuoden sisällä

Me ollaan wuorenwarmasti nukuttu viimeiset 15 vuotta eri huoneissa ja ikinä ei olla oltu tässä liitossa niin onnellisia kuin nyt. Ikinä ei varmastikaan tulla nukkumaan samassa huoneessa kuin tilapäisesti, meillä on niin erilainen unirytmi ja minä niin herkkäuninen. Kun mies tulee nukkumaan myöhemmin kuin minä, saatan jäädä valvomaan vaikka kolmeksi tunniksi sen jälkeen. Aivan kamalaa miten ei heti tajuttu alkaa nukkua eri huoneissa. Rauhassa nukkuminen on taivaallista.

Itse imetän vauvaa ja nukun hänen kanssaan, mies nukkuu eri huoneessa isomman lapsen kanssa. Ei tarvitse muiden herätä yöimetyksiin ja itkuihin.

Lapsi 6kk heräilee yöisin, ja töissä on kuitenkin käytävä. Lisäksi työhuoneen sänky on selälleni parempi.

Viikonloppuisin sitten toisinaan samassa makkarissa.

Jotenkin ihanaa lukea näitä, itse ollaan miehen kanssa nukuttu vuosia erillään koska ollaan molemmat niin herkkäunisia ja alkuaikojen vaikeuksien jälkeen päätettiin että molemmat nukkuu erillään että saadaan unta, aina tuntenut oloni kummalliseksi sen takia mutta näemmä todella monet muutkin nukkuvat erillään.

Molemmat kuorsataan niin, että toista häiritsee. Lisäksi meillä ihan eri rytmi, minä menen nukkumaan aikaisin ja vastaavasti herään aikaisin. Mies menee nukkumaan 2-3 tuntia myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 pientä lasta. Ei vaan oikeasti mahduta kaikki samaan sänkyyn + esikoinen nukkuu paremmin muualla jos vauvalla huono yö.

Missäs se lasten isä sitten nukkuu? Lastenhuoneen lattiallako?

Epäreilulta erillään nukkuminen tuntuu silloin, jos toinen joutuu nukkumaan selkä mutkalla jossain lattialla, koska vauva on ajanut pois aviovuoteesta. Vauva omaan sänkyyn tai pinnis sivuvaunuksi ja mies takaisin vaimon viereen, jos ei ole muita syitä erillään nukkumiselle (esim. levottomuus tai kuorsaus).

Olen eri, mutta meillä isä nukkuu päämakuuhuoneessa ja minä vauvan huoneessa (sängyssä minäkin, vauva sivuvaunussa). Välillä vaihdetaan, että saan täyden yön. Ei mitään syytä miksi töissä käyvän isän pitäisi olla väsynyt aamulla.

Meillä 2 pientä lasta. Ensimmäisen kohdalla nukuttiin 5 kk eri huoneissa. Valitettavasti toisen kohdalla jo raskausaikana piti siirtyä eri huoneisiin kun esikoinen nukkui huonosti. Nyt siis jo melkein 2 vuotta nukuttu erikseen lähes joka yö. Ei voi mitään, lapset valvottaa ja oman mielenterveyden takia pakko vuorotella, että edes toinen saa vuoroöin unta. Tämä järjestely ei haittaa, koska on vain väliaikaista. Elämäntilanteessa, jossa unta saa vain pieninä paloina, on vaan kiitollinen jos saa ylipäätään nukuttua!

Aika moni tuntuu vain hiljaisesti hyväksyvän kuorsauksen. Kuorsatessa hapen saanti heikkenee aina, ilma ei kulje kunnolla. Puhumattakaan mahdollisesta uniapneasta, jossa hengityskatkokset voivat aiheuttaa pitkänkin hapenpuutteen aivoille. Näihin liittyy usein väsymistä, muistiongelmia, ärtyisyyttä yms. Ensisijaisesti kannattaa laihduttaa jos on ylipainoa sekä lopettaa tupakointi ja alkoholin käyttö. Jo pari olutta illassa heikentää unen laatua. Voi myös kyse olla rakenteellisesta ahtaudesta hengitysteissä, tähystyksellä selviää. CPAP laite sitten tarvitaan jos muu ei auta. Uniapnea lisää riskiä myös muihin sairauksiin.

Sitä tuli nukuttua yhdessä pitkään. Nyt eri huone. Kyllä ei meinannut toiselle sopia millään. Eikä se tietysti kaiken kaavion mukaan mikään ihanne ratkaisu ole.

Vanhemmiten herkistyy kaikelle ,koko elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2 pientä lasta. Ensimmäisen kohdalla nukuttiin 5 kk eri huoneissa. Valitettavasti toisen kohdalla jo raskausaikana piti siirtyä eri huoneisiin kun esikoinen nukkui huonosti. Nyt siis jo melkein 2 vuotta nukuttu erikseen lähes joka yö. Ei voi mitään, lapset valvottaa ja oman mielenterveyden takia pakko vuorotella, että edes toinen saa vuoroöin unta. Tämä järjestely ei haittaa, koska on vain väliaikaista. Elämäntilanteessa, jossa unta saa vain pieninä paloina, on vaan kiitollinen jos saa ylipäätään nukuttua!

Sanoisin, että vieraannutte toisistanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin julmaa toista kohtaan nukkua erillään

Mutta julmaa ei ole valvottaa häntä kuorsauksella joka yö?

Tunnen n. 80 vuotiaan naisen, joka huokaisi miehensä kuoltua, että onneksi nyt saa nukkua vihdoin rauhassa, kun 57 vuotta on valvonut, kun mies kuorsasi, mutta miehen mielestä avioparin pitää nukkua vierekkäin.

Jäin miettimään, että montahan kertaa tämä vaimo on miettinyt yöllä, että kuristaa miehensä.

Nukun vauvan kanssa koska yöimetykset ei ole vielä loppuneet, ei mies mahdu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonsei mahdu pari samaan sänkyyn, niin se on ero edessä wuorenwarmasti 5 vuoden sisällä

Me ollaan wuorenwarmasti nukuttu viimeiset 15 vuotta eri huoneissa ja ikinä ei olla oltu tässä liitossa niin onnellisia kuin nyt. Ikinä ei varmastikaan tulla nukkumaan samassa huoneessa kuin tilapäisesti, meillä on niin erilainen unirytmi ja minä niin herkkäuninen. Kun mies tulee nukkumaan myöhemmin kuin minä, saatan jäädä valvomaan vaikka kolmeksi tunniksi sen jälkeen. Aivan kamalaa miten ei heti tajuttu alkaa nukkua eri huoneissa. Rauhassa nukkuminen on taivaallista.

Enpä usko. Kyllä se jota joskus oli on mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jonsei mahdu pari samaan sänkyyn, niin se on ero edessä wuorenwarmasti 5 vuoden sisällä

Huh, onneksi sanoit, että samassa sängyssä. Meinasin jo säikähtää, koska teemme ristiin työvuorot. Minä viikon öitä, mies viikon päivää silloin ja taas toisin päin. Nukumme samassa sängyssä, mutta eri aikaan. Kun toinen lähtee töihin, toinen tulee nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2 pientä lasta. Ensimmäisen kohdalla nukuttiin 5 kk eri huoneissa. Valitettavasti toisen kohdalla jo raskausaikana piti siirtyä eri huoneisiin kun esikoinen nukkui huonosti. Nyt siis jo melkein 2 vuotta nukuttu erikseen lähes joka yö. Ei voi mitään, lapset valvottaa ja oman mielenterveyden takia pakko vuorotella, että edes toinen saa vuoroöin unta. Tämä järjestely ei haittaa, koska on vain väliaikaista. Elämäntilanteessa, jossa unta saa vain pieninä paloina, on vaan kiitollinen jos saa ylipäätään nukuttua!

Sanoisin, että vieraannutte toisistanne.

Tätä olen miettinyt välillä, mutta enemmän vieraannuttaa se, jos on aina väsynyt eikä jaksa koskaan illalla viettää aikaa kahdestaan kuin se missä nukkuu. Kyllä sitä ehtii kuorsata toisen kainalossa myöhemminkin. Pääasia että yrittää pitää pikkulapsiaikana edes jotain läheisyyttä yllä! Se meinaa nopeasti lähtee väärälle polulle ja vieraannuttaa jos ei ole mitään läheisyyttä.

Nukumme molemmat paremmin omissa huoneissa.

Sitten välillä vietetään laatuaikaa jommankumman huoneessa, viimeksi tänä aamuna minun sängyssäni. 

Olemme erittäin tyytyväisiä tähän järjestelyyn.