Sunnuntaiolo on karsea. Muilla?

Vastasinkin tuonne toiseen aloitukseen. Itsellä ei ole sunnuntaimasennusta, koska ei tarvitse lähteä töihin. Syön hyvän aamupalan ja ajattelen lähteä kirpparille, joka on tuossa ihan lähellä.

Olen ollut nyt laihiksella ja vanhat farkut mahtuu päälle. Odotan kevättä ja kaikkia niitä vaatteita, joihin mahdun 😊

Minulla oli sunnuntaimasennusta, kun asuin yksin ja vielä seurustellessakin nuoruudessa. 25-vuotiaana sunnuntaimasennus loppui, kun viikonloppuihin lisäsin liikunnan joka päivälle pe, la, su. Kokeilkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sunnuntaimasennusta, kun asuin yksin ja vielä seurustellessakin nuoruudessa. 25-vuotiaana sunnuntaimasennus loppui, kun viikonloppuihin lisäsin liikunnan joka päivälle pe, la, su. Kokeilkaa.

Itsellä ei ole masennusta, mutta missään nimessä en liikkuisi. Siitä vasta masentuisinkin, jos pitäisi lähteä rämpimään tuonne ikävään keliin tai sitten punttisalille, jossa viime keskustelujen mukaan on likaiset ja hikiset penkit.

Puhumattakaan uimahalleista! Siellä on vain kauniita naisia, jotka ivaten nauravat tavisihmisille.

Mistä Ap:n karsea olo johtuu? 

Minulla ok olo ja hyvä mieli. Eilen lauantaina vanha kaveri otti yhteyttä, ja oli kivaa, hyvät keskustelut. Tänään löhöpäivä kotosalla. Vähän stressaa tuleva viikko, mutta maanantaina ei vielä mitkään deadlinet pauku...Vielä on aikaa onneksi "toipua". Usein piristyn iltaa kohti. 

Oikeastaan ihan hiton hyvä sunnuntai. Keksiä on saanut ja olutta siihen päälle. Kohta käyn ostamassa lisää ja nautin kun ei tarvi huomenna herätä töihin. Ilmakin on lauhtunut niistä kuolema pakkasista.  Oikeesti tää on tosi hyvä päivä. Kokoomuksen kannatuskin laskee niin mitä tässä voi muuta sanoa kuin jees?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sunnuntaimasennusta, kun asuin yksin ja vielä seurustellessakin nuoruudessa. 25-vuotiaana sunnuntaimasennus loppui, kun viikonloppuihin lisäsin liikunnan joka päivälle pe, la, su. Kokeilkaa.

Itsellä ei ole masennusta, mutta missään nimessä en liikkuisi. Siitä vasta masentuisinkin, jos pitäisi lähteä rämpimään tuonne ikävään keliin tai sitten punttisalille, jossa viime keskustelujen mukaan on likaiset ja hikiset penkit.

Puhumattakaan uimahalleista! Siellä on vain kauniita naisia, jotka ivaten nauravat tavisihmisille.

"Likaiset penkit" - en ole tuota lukenut, mutta täällä on joku outo palstasadisti, joka saa  kai kicksejä siitä että aiheuttaa toisille ällötyksen tunteita.  Sairaus sekin, jos nyt ollaan samassa tyypissä tai heitä on useampia. Heidän mielestään koko maailma on paskan peitossa. Mene rauhassa salille, jos nautit! Emmekä me naiset naura uimahalleissa taviksille. Viimeksi opetin yhden miehen kellumaan. Hän ilahtui. Kaikki ihmisten välinen kontakti ei perustu sex appealin arviointiin!

Enkä ole mikään uimaope, oli vaan hauska huomata, että osasin saada hänet niin rennoksi että uskalsi antaa päänsä vajota niin alas, että vartalo rentoutui. 

Suomeksi tuon tilan nimi on krapula. Älkää sievistelkö!

Mulla ollu aina sunnuntaiahdistus. Sitä ei taida ymmärtää ku semmoset joilla sama. Vaikka muuten liikunkin, sunnuntaina se ahdistaa. Kannattaa ehkä vaan lukea tai kattoa tv.tä. Ei ajatella mitää kovin syvällisiä asioita. Tai kuunnella vaan meditaatiomusiikkia ja lötköttää sohvalla.

Joskus on, mutta nykyisin olen päässyt siitä aika hyvin eroon. Olen pyrkinyt ottamaan tavasi että sunnuntai on päivä jonka pyhitän itselleni - en tee mitään pakollista tai sovi menoja sille päivälle jos vain voin. Saan olla vaan, tehä mitä huvittaa.

Tänäänkin nukuin pitkään ja äsken tulin hiihtolenkiltä. Ihanan rentoutunut ja hyvä olo, ei kiire minnekään. Illemmalla lueskelen hyvää kirjaa ja olen vaan. 

Paljon auttoi sekin, kun vajaa vuosi sitten valmistuin opintojeni suhteen. Nyt on vain työt, eli ei tarvitse täyttää vapaa-aikaa opiskelulla tai lopputyön väännöllä tai millään. Työt on töissä ja jää töihin ja työni on mukavaa, joten ei enää ahista etukäteen viikon alku. Kun saa riittäväti sitä aikaa ihan vain itselleen ja lataillen akkuja.