Epäsosiaaliset miehet

Teini-iässä jännäpojat pääsevät harjoittelemaan tyttöjen kanssa. Ei kai se ole ihmekkään, kun kiltimmälle miehelle ei edes sitä kokemusta kerry naisten kanssa olemisesta? :(

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä jännäpojat pääsevät harjoittelemaan tyttöjen kanssa. Ei kai se ole ihmekkään, kun kiltimmälle miehelle ei edes sitä kokemusta kerry naisten kanssa olemisesta? :(

Yritä jo kasvaa aikuiseksi sieltä teini-iästä. Olet aikuinen mies. Mikään ei estä sinua kerryttämästä kokemusta ihmisten, myös naisten, kanssa olemisesta. Elämäsi on omalla vastuullasi.

Minä en naisena ole koskaan piitannut kenenkään varallisuudesta. Tärkeintä on se, että mies on keskustelussa läsnä ja aidosti kiinnostunut tutustumaan.

Ihmiset, joiden lasi on yleisesti ottaen puoliksi tyhjiä, ovat raskasta seuraa. Tiedän kuitenkin montakin ihan fiksua miestä, jotka jumittaa itsesäälissä ja "en mä kuitenkaan osaa/pysty/jaksa -asenteessa". Tekis mieli potkaista persukselle, menee hyvät miehet hukkaan ihan itseltäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme kaveriporukalla yrittäneet saada eräälle kaverillemme naista. Monesti olemme kutsuneet joitakin sinkkuja naisia illanviettoon, jotka sitten ovat olleet kiinnostuneet tästä kaveristamme. Mutta kun kaverian sosiaaliset taidot loppuvat juuri siihen ja itseinho alkaa, on se kamalaa katsottavaa.

Jos nainen kysyy, mitä mies tekee työkseen, vastaa mies:

"No en mitään ihmeellistä." (lentää työkseen matkustajakonetta, aika perusduunia siis)

Nainen kysyy, pitääkö mies kissoista / koirista / nimeä joku lemmikki tähän.

"Ihan kivoja." (mies on äärimmäisen eläinrakas ja haluaisi lemmikin, muttei työnsä takia voi ottaa)

Kaikkein pahin oli, kun eräs nainen kaikesta huolimatta kysyi, olisiko mies kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan viikonloppuna kylpylään, kun naisella oli sinne joku palkintomatka kahdelle ja kaveri puuttuu. Kaverimme sitten vastasi:

"En mä oikein tiedä, et sä tällaista halua, pilaan kuitenkin koko reissun."

Hämmentyneenä nainen sitten totesi, että ei hän usko, että mies pilaa reissua, tulisi nyt kun hän haluaisi tutustua. Mies siihen:

"Kiitti mut kyllä mä tiiän, että sä säälistä mut kutsut."

Ei ollut nainen enää missään yhteyksissä porukkaamme ikinä. Myöhemmin kaverillemme valkeni, että näin käyttäytyy oikeasti kiinnostunut nainen ja harmittelee tänäkin päivänä, että tilaisuus meni ohitse.

Mitä *piip* pitää vielä tehdä, että kaveri onnistuu?! Kun hänelle yrittää neuvoa sosiaalisen taidon aakkosia, hän vain toteaa, että on toivoton tapaus, kuolee yksin ja turha yrittää muuttaa itseään, ei se kuitenkaan toimi. No tuolla asenteella ei varmana toimi, eikä se nainen postiluukusta putoa.

Terveisiä porvoosta. Mutta upposi peukuista päätellen aivottomiin av-mammoihin kybällä.

Sinä kun siellä luolassasi hämärässä et tapaa oikeita ihmisiä, tuollaisia ihmisiä löytyy

Vierailija kirjoitti:

Kyllähä se vähän vaivaannuttavaa on kun yrittää vähän jutella jonkun kiinnostavan miehen kanssa mutta saa vaan tyhjän katseen tai epämäärästä muminaa. Siinäpä sit koeta lukea onko kiinnostusta kun ei edes puhua voi ihan vain kuin kenelle tahansa.

Ja tämän kohtaamisen jälkeen mies viestittää, että synkkasi mahtavasti!

Vierailija kirjoitti:

Minä en naisena ole koskaan piitannut kenenkään varallisuudesta. Tärkeintä on se, että mies on keskustelussa läsnä ja aidosti kiinnostunut tutustumaan.

Ihmiset, joiden lasi on yleisesti ottaen puoliksi tyhjiä, ovat raskasta seuraa. Tiedän kuitenkin montakin ihan fiksua miestä, jotka jumittaa itsesäälissä ja "en mä kuitenkaan osaa/pysty/jaksa -asenteessa". Tekis mieli potkaista persukselle, menee hyvät miehet hukkaan ihan itseltäänkin.

Ketään ei kiinnosta mistä sinä naisena olet piitannut. Kyse on laajojen ihmisryhmien yleisistä mieltymyksistä, ja niissä nyt varallisuus sattuu olemaan yksi kriteeri.

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä jännäpojat pääsevät harjoittelemaan tyttöjen kanssa. Ei kai se ole ihmekkään, kun kiltimmälle miehelle ei edes sitä kokemusta kerry naisten kanssa olemisesta? :(

Sinullekin on varmasti monenlaista toimintaa johon voit mennä mukaan. Jos asut hevon kuusessa ja ei ole, muuta lähimpään isompaan keskukseen jossa on. Selvästi sinulle on jotain älyllisiä tai neurologisia haasteita. Autismi, lievä kehitysvamma, päävamma tms. Mene mukaan vertaistoimintaa tai tarvittaessa päihdekuntoutukseen. Pieni muutos päivässä on valtava muutos kymmenessä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en naisena ole koskaan piitannut kenenkään varallisuudesta. Tärkeintä on se, että mies on keskustelussa läsnä ja aidosti kiinnostunut tutustumaan.

Ihmiset, joiden lasi on yleisesti ottaen puoliksi tyhjiä, ovat raskasta seuraa. Tiedän kuitenkin montakin ihan fiksua miestä, jotka jumittaa itsesäälissä ja "en mä kuitenkaan osaa/pysty/jaksa -asenteessa". Tekis mieli potkaista persukselle, menee hyvät miehet hukkaan ihan itseltäänkin.

Ketään ei kiinnosta mistä sinä naisena olet piitannut. Kyse on laajojen ihmisryhmien yleisistä mieltymyksistä, ja niissä nyt varallisuus sattuu olemaan yksi kriteeri.

Suunnittelitko pariutuvasi laajojen ihmisryhmien kanssa? Ei onnistu. Se että et ilahdu naisesta joka ei välitä varallisuudesta tarkoittaa ettet oikeasti edes halua pariutua. Miksi valehtelet itsellesi? Ryyppääminen on tärkeintä etkä anna minkään uhata sitä? Toisaalta perustelet ryyppäämistäsi naisilla joten sinun on pakko hokea epätosia mantrojasi?

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme kaveriporukalla yrittäneet saada eräälle kaverillemme naista. Monesti olemme kutsuneet joitakin sinkkuja naisia illanviettoon, jotka sitten ovat olleet kiinnostuneet tästä kaveristamme. Mutta kun kaverian sosiaaliset taidot loppuvat juuri siihen ja itseinho alkaa, on se kamalaa katsottavaa.

Jos nainen kysyy, mitä mies tekee työkseen, vastaa mies:

"No en mitään ihmeellistä." (lentää työkseen matkustajakonetta, aika perusduunia siis)

Nainen kysyy, pitääkö mies kissoista / koirista / nimeä joku lemmikki tähän.

"Ihan kivoja." (mies on äärimmäisen eläinrakas ja haluaisi lemmikin, muttei työnsä takia voi ottaa)

Kaikkein pahin oli, kun eräs nainen kaikesta huolimatta kysyi, olisiko mies kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan viikonloppuna kylpylään, kun naisella oli sinne joku palkintomatka kahdelle ja kaveri puuttuu. Kaverimme sitten vastasi:

"En mä oikein tiedä, et sä tällaista halua, pilaan kuitenkin koko reissun."

Hämmentyneenä nainen sitten totesi, että ei hän usko, että mies pilaa reissua, tulisi nyt kun hän haluaisi tutustua. Mies siihen:

"Kiitti mut kyllä mä tiiän, että sä säälistä mut kutsut."

Ei ollut nainen enää missään yhteyksissä porukkaamme ikinä. Myöhemmin kaverillemme valkeni, että näin käyttäytyy oikeasti kiinnostunut nainen ja harmittelee tänäkin päivänä, että tilaisuus meni ohitse.

Mitä *piip* pitää vielä tehdä, että kaveri onnistuu?! Kun hänelle yrittää neuvoa sosiaalisen taidon aakkosia, hän vain toteaa, että on toivoton tapaus, kuolee yksin ja turha yrittää muuttaa itseään, ei se kuitenkaan toimi. No tuolla asenteella ei varmana toimi, eikä se nainen postiluukusta putoa.

Kehota ystävääsi menemään kognitiiviseen psykoterapiaan mitä pikimmiten! Ei varmaan ole ongelma lentäjän liksoilla.

Siellä hän oppii haastamaan negatiiviset perusoletuksensa ja minäkuvansa ja löytämään vaihtoehtoisia malleja tilalle. Kun itseymmärrys paranee ja minäkuvasta tulee realistisempi, niin samalla myös itsetunto kohenee. Terapeutin kanssa voi miettiä parempia strategioita vuorovaikutustilanteisiin naisten kanssa ja harjoitella niitä roolileikkien ja visualisointiharjoitusten avulla, kunnes ne saa siirrettyä tositilanteisiin.

Kannattaa valita naisterapeutti ongelma huomioon ottaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en naisena ole koskaan piitannut kenenkään varallisuudesta. Tärkeintä on se, että mies on keskustelussa läsnä ja aidosti kiinnostunut tutustumaan.

Ihmiset, joiden lasi on yleisesti ottaen puoliksi tyhjiä, ovat raskasta seuraa. Tiedän kuitenkin montakin ihan fiksua miestä, jotka jumittaa itsesäälissä ja "en mä kuitenkaan osaa/pysty/jaksa -asenteessa". Tekis mieli potkaista persukselle, menee hyvät miehet hukkaan ihan itseltäänkin.

Ketään ei kiinnosta mistä sinä naisena olet piitannut. Kyse on laajojen ihmisryhmien yleisistä mieltymyksistä, ja niissä nyt varallisuus sattuu olemaan yksi kriteeri.

Suunnittelitko pariutuvasi laajojen ihmisryhmien kanssa? Ei onnistu. Se että et ilahdu naisesta joka ei välitä varallisuudesta tarkoittaa ettet oikeasti edes halua pariutua. Miksi valehtelet itsellesi? Ryyppääminen on tärkeintä etkä anna minkään uhata sitä? Toisaalta perustelet ryyppäämistäsi naisilla joten sinun on pakko hokea epätosia mantrojasi?

En puhunut omista mieltymyksistäni mitään.

Entä jos ei vaan viitsi teeskennellä kiinnostunutta naisten viini ja matkusteluelämästä? Saako sitten olla "epäsosiaalinen"?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas niin, että tulen liian hyvin toimeen naisten kanssa ja olen heidän seurassaan täysin rento, joten mut nähdään vaan ystävänä.

Enpä usko syyn olevan tuo. Ellet sitten muuten viestitä, että nainen ei ole kiinnostava. Tietysti miehelle "täysin rento" voi tarkoittaa myös sitä, että puhuu naiselle kuin jätkäkaverille, kertoo menevänsä nyt p*askalle ja kehuu ohikulkuvan naisen tissejä. Sen hyvin moni nainen ottaa selvänä torjuntana, vaikka olisikin ollut kiinnostunut.

Mun ongelma näin naisena on, että olen täysin rento sellaisten miesten kanssa, joista en ole kiinnostunut enempää kuin kaverina - ja siksipä nämä miehet kuvittelevat minun olevan heihin ihastunut. Kiinnostavien miesten kanssa olen paniikissa ja jäykistelen.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei vaan viitsi teeskennellä kiinnostunutta naisten viini ja matkusteluelämästä? Saako sitten olla "epäsosiaalinen"?

On tuhansia naisia joita ei kiinnosta viini ja matkustelu. Lopeta instatyrkyistä haaveilu ja etsi nainen jolla on samoja mieltymyksiä kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Eivät osaa rentoutua naisten kanssa, eivät tiedä, mistä aiheista tai miten naisten kanssa keskustellaan. Ovat tylyjä tai päästävät sammakoita suusta.

Kiinnittäkää siis huomiota sosiaalisiin taitoihin! Ottakaa kantaa.

Epäsosiaaliset miehet käyttäytyy aika samalla tavalla miesporukassakin. Teen töitä alalla missä vietetään paljon aikaa istuen nokka tietokoneella ja jossa on pakko keskittyä pikkutarkkoihin asioihin. Yleensä olen työryhmän se sosiaalisin miksi yleensä olen myös tiimin vetäjä, kahvilla istuessa siinä pitää yrittää avata keskustelua tuppisuisten miesten ja naisten kanssa sitten.

Se temppu millä hiljaisen tuppisuun saa avautumaan on vilpitön kritiikittömyys. Piruilla saa kunhan tekee niin kaikista (itsestäänkin) eikä nosta epäsosiaalista silmätikuksi. Täytyy ottaa huomioon että kyseessä voi olla ihminen joka ei ole jutellut ihmisille kaupan kassaa enempää moneen vuoteen, ei ehkä ole koskettanut toista ihmistä vielä pitempään, joten pakostakin ovat kömpelöitä sanavalinnoissaan ja sammakkoja voi päästä suusta. Kun luo sen rennomman ilmapiirin että on lupa töpeksiä ilman että suljetaan ryhmän ulkopuolelle niin pärjäät aspergereidenkin kanssa ihan hyvin.

Enkä siis ole mikään hempeä "kaikilla on kivaa" puheterapeutti vaan iso kalju hevari jolla on härskit vitsit. Ainoa ihmistyyppi jonka kanssa en pärjää on mielensäpahoittaja, mitä en ole aidosti hiljaisissa ihmisissä ikinä tavannut, ironisesti niitä tulee vastaan enempi äänekkäämpien porukoissa. Ihmisiä jotka rupeavat ryhmän diktaattoreiksi siitä mitä saa sanoa ja ei sillä uhalla että pahastuvat kovin jossei tehdä niinkuin hän haluaa tai jos ollaan eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei vaan viitsi teeskennellä kiinnostunutta naisten viini ja matkusteluelämästä? Saako sitten olla "epäsosiaalinen"?

No joo, kaikkein loukkaavinta kyllä todella on, jos toinen vain esittää olevansa kiinnostunut ajatuksistani päästäkseen sänkyyni. Jos et ole kiinnostunut daamista myös ihmisenä sen tissiparin lisäksi, niin silloin kannattaakin olla epäsosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme kaveriporukalla yrittäneet saada eräälle kaverillemme naista. Monesti olemme kutsuneet joitakin sinkkuja naisia illanviettoon, jotka sitten ovat olleet kiinnostuneet tästä kaveristamme. Mutta kun kaverian sosiaaliset taidot loppuvat juuri siihen ja itseinho alkaa, on se kamalaa katsottavaa.

Jos nainen kysyy, mitä mies tekee työkseen, vastaa mies:

"No en mitään ihmeellistä." (lentää työkseen matkustajakonetta, aika perusduunia siis)

Nainen kysyy, pitääkö mies kissoista / koirista / nimeä joku lemmikki tähän.

"Ihan kivoja." (mies on äärimmäisen eläinrakas ja haluaisi lemmikin, muttei työnsä takia voi ottaa)

Kaikkein pahin oli, kun eräs nainen kaikesta huolimatta kysyi, olisiko mies kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan viikonloppuna kylpylään, kun naisella oli sinne joku palkintomatka kahdelle ja kaveri puuttuu. Kaverimme sitten vastasi:

"En mä oikein tiedä, et sä tällaista halua, pilaan kuitenkin koko reissun."

Hämmentyneenä nainen sitten totesi, että ei hän usko, että mies pilaa reissua, tulisi nyt kun hän haluaisi tutustua. Mies siihen:

"Kiitti mut kyllä mä tiiän, että sä säälistä mut kutsut."

Ei ollut nainen enää missään yhteyksissä porukkaamme ikinä. Myöhemmin kaverillemme valkeni, että näin käyttäytyy oikeasti kiinnostunut nainen ja harmittelee tänäkin päivänä, että tilaisuus meni ohitse.

Mitä *piip* pitää vielä tehdä, että kaveri onnistuu?! Kun hänelle yrittää neuvoa sosiaalisen taidon aakkosia, hän vain toteaa, että on toivoton tapaus, kuolee yksin ja turha yrittää muuttaa itseään, ei se kuitenkaan toimi. No tuolla asenteella ei varmana toimi, eikä se nainen postiluukusta putoa.

Eiköhän tuossa ole kyse epäonnistumisen pelosta. Kaveri ei haluakaan aloittaa suhdetta kun pelkää tulevansa dumpatuksi. Mulla oli pitkään toisinpäin, jotenkin pelkäsin sitä, että alan suhteeseen väärän tyypin kanssa, mutta en osaa lopettaa suhdetta.

Taas lähtökohtana että miehen pitää puhua nainen pyörryksiin, hurmata ja olla naisen arvoinen. Muuten MIES jää yksin. Kenen haaremiin naiset sitten menevät? Maaseutu tyhjenee naisista, miehet jäävät hoitamaan tiloja (vapaa valinta, en kritisoi) mutta tämän johdosta kaupungeissa on enemmän naisia kuin miehiä. Nyt jos pudotetaan introvertit miehet pois, kisa käy jo aika kuumana.

Onneksi kaikki naiset ovat supliikkeja, kohteliaita, sulavaa juttuseuraa. Tämä ongelma koskee siis vain miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas niin, että tulen liian hyvin toimeen naisten kanssa ja olen heidän seurassaan täysin rento, joten mut nähdään vaan ystävänä.

Enpä usko syyn olevan tuo. Ellet sitten muuten viestitä, että nainen ei ole kiinnostava. Tietysti miehelle "täysin rento" voi tarkoittaa myös sitä, että puhuu naiselle kuin jätkäkaverille, kertoo menevänsä nyt p*askalle ja kehuu ohikulkuvan naisen tissejä. Sen hyvin moni nainen ottaa selvänä torjuntana, vaikka olisikin ollut kiinnostunut.

Mun ongelma näin naisena on, että olen täysin rento sellaisten miesten kanssa, joista en ole kiinnostunut enempää kuin kaverina - ja siksipä nämä miehet kuvittelevat minun olevan heihin ihastunut. Kiinnostavien miesten kanssa olen paniikissa ja jäykistelen.

Siis mitä? Luulet tietäväsi paremmin mikä minun syyni on kun en kehtaa tehdä aloitteita? Ja sitten sanot vielä saman, minun ilmoittaman syyn olevan omasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei vaan viitsi teeskennellä kiinnostunutta naisten viini ja matkusteluelämästä? Saako sitten olla "epäsosiaalinen"?

On tuhansia naisia joita ei kiinnosta viini ja matkustelu. Lopeta instatyrkyistä haaveilu ja etsi nainen jolla on samoja mieltymyksiä kuin sinulla.

Jep, nainen pitää etsiä, metsästää. Hiljaiseen elämään taipuvainen hakea sitten sieltä kotoa.

Hurmaa nainen, ole hänen arvoisensa.

Yleistähän on että naisilla on huonot sosiaaliset taidot. Tämä nähdään hyvin naisvaltaisilla aloilla, jossa väärinkäset ja loukkaantumiset ovat arkipäivää. Ihan sama kun naiset nostavat itsensä empaattisiksi, mutta empatia ei koske kuin lapsia ja eläimiä. Naisten tulisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen miten itse toimivat ja lopettaa näiden mantrojen hokeminen. Jos on huono itsetunto niin sen kohottamiseen on parmempia keinoja kuin tämä.