Onko Facebookista pois jättäytyminen sinulle vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, vaikea sanoa. Moni varmaan ihmettelisi, että mihin katosin. Facebook ei ole suuressa roolissa elämässäni, mutta jaan sinne ajoittain sellaisia humoristisia pohdintoja elämänmenosta. Moni on sanonut, että niitä on ilo lukea, ja ehkä niitä joku jäisi kaipaamaan. Omaan elämääni se ei juurikaan vaikuttaisi. Ei se vie aikaa eikä voimavaroja, joskaan ei tuota juuri iloakaan.

Oletko tyyliin Liibalaaban ylläpitäjä?

Pidän fb:n kautta yhteyttä tiettyihin ystäväporukoihin, joten kyllähän heidän kuulumistensa seuraaminen ja yhteisten juttujen järkkääminen hankaloituisi, jos poistaisin profiilini.

Muuten en käytä naamakirjaa lainkaan ja käyn siellä tyyliin 15 min kerran tai kaksi viikossa, joten en koe sen mädättävän aivojani tai pilaavan elämääni mitenkään olennaisesti.

Sosiaalinen elämäni on Facebookissa. Minulla on yksi ainoa ystävä, jota näen ja jonka kanssa viestittelen Facebookin ulkopuolella. Kaikki muut ovat Face-kavereita, joista kukaan tuskin huomaisi minun kadonneen ja ottaisi muuten yhteyttä, jos poistaisin tilini.

Facebook on hyvin fiksusti rakennettu sovellus, jossa luodaan ihmiselle sellainen käsitys että hänen tekemisensä muka kiinnostaisivat lapsuudenkodin naapurissa asuvaa Maija - Reettaa.

Näinhän se ei oikeasti ole.

Tämmöinen käsitys ihmisillä kuitenkin on.

Se, että lähdet Facebookista ei oikeasti järisytä yhtään kerään tai suista maapalloa radaltaan. Sinä vain luulet niin, koska ihmisillä on taipumus helposti kuvitella että ovat jotenkin superkiinnostavia.

Tämmöiseen narsismiin koko facebook perustuu ja luulen, että siihen on kyllä herätty.

Nykyajan minäminä - kulttuuri ja yksilökeskeisyys on tulossa tiensä päähän ja ihmiset alkavat taas kaipaamaan aitoon yhteyteen toistensa kanssa.

Ei facebook yhdistä vaan erottaa ihmisiä kauemmas toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen elämäni on Facebookissa. Minulla on yksi ainoa ystävä, jota näen ja jonka kanssa viestittelen Facebookin ulkopuolella. Kaikki muut ovat Face-kavereita, joista kukaan tuskin huomaisi minun kadonneen ja ottaisi muuten yhteyttä, jos poistaisin tilini.

Ja sinä tarvitset tämmöisiä ystäviä mihin? Eikö se yksi hyvä riitä?

Lähdin jo

Ei kovin moni huomannut kun poistuin 2 vuotta sitten. Ja ne muutamat jotka huomasi ei koskaan muista sitä muutenkaan. Ei elämä sen kummallisemmalta tuntunut sen jälkeen, puhelimessa kestää akku pidempään eli Jee sille.

Vierailija kirjoitti:

Facebook on hyvin fiksusti rakennettu sovellus, jossa luodaan ihmiselle sellainen käsitys että hänen tekemisensä muka kiinnostaisivat lapsuudenkodin naapurissa asuvaa Maija - Reettaa.

Näinhän se ei oikeasti ole.

Tämmöinen käsitys ihmisillä kuitenkin on.

Se, että lähdet Facebookista ei oikeasti järisytä yhtään kerään tai suista maapalloa radaltaan. Sinä vain luulet niin, koska ihmisillä on taipumus helposti kuvitella että ovat jotenkin superkiinnostavia.

Tämmöiseen narsismiin koko facebook perustuu ja luulen, että siihen on kyllä herätty.

Nykyajan minäminä - kulttuuri ja yksilökeskeisyys on tulossa tiensä päähän ja ihmiset alkavat taas kaipaamaan aitoon yhteyteen toistensa kanssa.

Ei facebook yhdistä vaan erottaa ihmisiä kauemmas toisistaan.

Tässäkin ketjussa on moni kertonut, että pysyy Facebookissa erilaisten ryhmien vuoksi. Näin myös minä, vaikka en ole päivittänyt profiiliani pariin vuoteen.

Facebook on helpoin kanava löytää tapahtumia. Ja kertoa niistä kaverille.

Esimerkiksi suosikki kahvilan tarjouksia (kakkubuffa), aamusauna, bändien keikat/uuden levyn julkaisut jne.

Vähemmän siellä enää kaverit julkaisevat omia tapahtumiaan ja itse vielä vähemmän.

Toki ne muutamat poikkeukset löytyvät.

Entä jos jäisit pois vauva-palstalta?

En lähtisi.

Tärkeimpänä se, että 90% ympäri Suomen asuvien ystävien kanssa käydystä kommunikoinnista tapahtuu messengerin ryhmäkeskustelussa. Jutellaan siellä useaan otteeseen ympäri päivän.

Lisäksi tippuisin kärryiltä mitä keikkoja tulossa yms, koska seuraan Facessa paljon bändejä.

Muutoin ei ongelmaa olisi. Ryhmiä en juurikaan käytä, enkä minä tai ystäväni juurikaan julkaise seinälleen mitään.

Tiedonsaanti monista asioista ja tapahtumista hankaloituisi. On ihan mukava, kun se muistuttaa, että "keikka josta olet kiinnostunut lähestyy" tai kun reissuun lähtiessä voi jo käydä paikallisessa fb-ryhmässä kyselemässä lisätietoja.

Vierailija kirjoitti:

Jättäydyin jo, ei tapahtunut yhtikäs mitään muuta kuin että elämänlaatu parani siinä muelessä ettei tarvinnut kokoajan vahdata naamakirjaa ja lukea ihmisten flunssista, lapsista ja lomamatkoista. Aikaa jäi enemmän ihan real life 👍

Ei ole myöskään painetta verrata omaa elämää muihin tai ylläpitää mitään kiiltokuvaa.

Ymmärrän että kaikilla ei näin olekaan, mutta minulla oli ja facebook hallitsi elämääni ihan liikaa.

Sama täällä! Jätin FB:n jo vuosia sitten. Aluksi vähän kirpaisi, olihan se kuulunut monta vuotta kiinteästi elämään, mutta voi mikä helpotuksen ja vapauden tunne siitä tulikaan! Niin hyvä tunne että takaisin en kaipaa yhtään. Nyt kun mietin FB:a, niin onhan se jotenkin "pöhkö", en nyt parempaa sanaa löytänyt. 😉😉😉 Varsinkin ne synttärionnittelut! En tiedä onko siellä vielä se typerä tapa että etusivulle tulee muistutus jonkun synttäreistä? Mä en tykännyt niistä, usein mietin että en haluaisi jotakuta puolituttua onnitella, mutta jos en onnittele, niin ei sekään hyvä....Yleensä sitten onnittelin. Jos joskus menisin vielä takaisin, ehkä mummona aikani kuluksi, niin sen tekisin toisin että kavereiksi hyväksyisin vain pienen ja hyvin tutun joukon. Aikanaan tuli ehkä liikaa haalittua "kavereita", määrä taisi olla laatua parempi silloin. 😨

Itse poistin itseni facebookista. En jää kaipaamaan niitä ihmisten päivityksiä elämästään. Milloin kerrotaan unelmalomasta, milloin kerrotaan salipäivästä peppu esillä. Minulla on sentään elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäydyin jo, ei tapahtunut yhtikäs mitään muuta kuin että elämänlaatu parani siinä muelessä ettei tarvinnut kokoajan vahdata naamakirjaa ja lukea ihmisten flunssista, lapsista ja lomamatkoista. Aikaa jäi enemmän ihan real life 👍

Ei ole myöskään painetta verrata omaa elämää muihin tai ylläpitää mitään kiiltokuvaa.

Ymmärrän että kaikilla ei näin olekaan, mutta minulla oli ja facebook hallitsi elämääni ihan liikaa.

Sama täällä! Jätin FB:n jo vuosia sitten. Aluksi vähän kirpaisi, olihan se kuulunut monta vuotta kiinteästi elämään, mutta voi mikä helpotuksen ja vapauden tunne siitä tulikaan! Niin hyvä tunne että takaisin en kaipaa yhtään. Nyt kun mietin FB:a, niin onhan se jotenkin "pöhkö", en nyt parempaa sanaa löytänyt. 😉😉😉 Varsinkin ne synttärionnittelut! En tiedä onko siellä vielä se typerä tapa että etusivulle tulee muistutus jonkun synttäreistä? Mä en tykännyt niistä, usein mietin että en haluaisi jotakuta puolituttua onnitella, mutta jos en onnittele, niin ei sekään hyvä....Yleensä sitten onnittelin. Jos joskus menisin vielä takaisin, ehkä mummona aikani kuluksi, niin sen tekisin toisin että kavereiksi hyväksyisin vain pienen ja hyvin tutun joukon. Aikanaan tuli ehkä liikaa haalittua "kavereita", määrä taisi olla laatua parempi silloin. 😨

Suurin osa on varmaan jo piilottanut synttäripäivänsä profiilista, koska ei kaipaa onnitteluja. Eikä kukaan täysjärkinen aikuinen pidä kirjaa siitä onnitteleeko joku vai ei, edes livenä.

Itse poistin jo vuosia sitten ”turhat” tutut enkä ole päivittänyt profiiliani aikoihin. Mutta käytän Facebookia silti päivittäin ympäri maailmaa asuvien kaverien kanssa yhteydenpitoon.

Facebookin luonne on muuttunut paljon siitä, kun olit vielä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäydyin jo, ei tapahtunut yhtikäs mitään muuta kuin että elämänlaatu parani siinä muelessä ettei tarvinnut kokoajan vahdata naamakirjaa ja lukea ihmisten flunssista, lapsista ja lomamatkoista. Aikaa jäi enemmän ihan real life 👍

Ei ole myöskään painetta verrata omaa elämää muihin tai ylläpitää mitään kiiltokuvaa.

Ymmärrän että kaikilla ei näin olekaan, mutta minulla oli ja facebook hallitsi elämääni ihan liikaa.

Sama täällä! Jätin FB:n jo vuosia sitten. Aluksi vähän kirpaisi, olihan se kuulunut monta vuotta kiinteästi elämään, mutta voi mikä helpotuksen ja vapauden tunne siitä tulikaan! Niin hyvä tunne että takaisin en kaipaa yhtään. Nyt kun mietin FB:a, niin onhan se jotenkin "pöhkö", en nyt parempaa sanaa löytänyt. 😉😉😉 Varsinkin ne synttärionnittelut! En tiedä onko siellä vielä se typerä tapa että etusivulle tulee muistutus jonkun synttäreistä? Mä en tykännyt niistä, usein mietin että en haluaisi jotakuta puolituttua onnitella, mutta jos en onnittele, niin ei sekään hyvä....Yleensä sitten onnittelin. Jos joskus menisin vielä takaisin, ehkä mummona aikani kuluksi, niin sen tekisin toisin että kavereiksi hyväksyisin vain pienen ja hyvin tutun joukon. Aikanaan tuli ehkä liikaa haalittua "kavereita", määrä taisi olla laatua parempi silloin. 😨

Tuota, en tiedä ikääsi, mutta mummona on ihan toiset palvelut käytössä. Teinit eivät enää edes liity Facebookiin.

dnhhrdhtde kirjoitti:

Itse poistin itseni facebookista. En jää kaipaamaan niitä ihmisten päivityksiä elämästään. Milloin kerrotaan unelmalomasta, milloin kerrotaan salipäivästä peppu esillä. Minulla on sentään elämä. 

Sitähän me emme tiedä, koska et raportoi elämästäsi somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen elämäni on Facebookissa. Minulla on yksi ainoa ystävä, jota näen ja jonka kanssa viestittelen Facebookin ulkopuolella. Kaikki muut ovat Face-kavereita, joista kukaan tuskin huomaisi minun kadonneen ja ottaisi muuten yhteyttä, jos poistaisin tilini.

Ja sinä tarvitset tämmöisiä ystäviä mihin? Eikö se yksi hyvä riitä?

Minusta on välillä mukavaa osallistua yleisempiin keskusteluihin naamatuttujen/kavereiden seinillä. Ei kaikkien kanssa edes tee mieli ystävystyä niin, että heitä järjestetysti tapaisi tai heihin ottaisi henkilökohtaisemmin yhteyttä, mutta heidän mielipiteitään on hauska lukea ja niihin vastailla. Se on juuri sellaista pinnallisempaa vuorovaikutusta "ilman sitoumuksia", kuitenkin tosielämästä tuttujen ihmisten kanssa - toisin kuin vaikka täällä Vauva-palstalla. Ajattelen myös, että samalla sitä pitää itsensä jollakin tavalla toisten muistissa, ja ehkä tällainen samalle seinälle kirjoittelu saattaa jonakin päivänä poikiakin oikean ystävyyssuhteen, kunhan sellaisen ylläpitämiseen on energiaa.

En ole koskaan ollutkaan siellä. Rahvaan temmellyskenttä.

Olettehan dramaattisia ja mustavalkoisiakin. Ymmärrän jos muodostuu vakava riippuvuus, että profiilin poisto on ainut ratkaisu kuten alkoholistille absolutismi on ainut mahdollisuus. Mutta useimmille kohtuukäyttö on kai vaihtoehto. Itseäkin joskus face ärsyttää ja saatan olla pitkään kirjautumattomana sisään mutta usein vilkaisen päivittäin nopsaan feedin läpi. On tiettyjä ryhmiä joiden ainut viestikanava on facessa ja sitten on ryhmiä joissa jaetaan kiinnostavaa tietoa, joiden vuoksi mieluusti selaan feediä tai vilkaisen ryhmät. Se on kuin yksi uutiskanava, enemmän mulle sopivaksi personoitu. Ei sen silti tarvi hallita elämää eikä mun tartte potea epätäydellisyyttä vertailemalla muiden kauneuteen ja urotekoihin.