Kannattaako onnellisuutta tavoitella?
Olin aiemmin onnellinen. Sitten sattui muutama tosi ikävä juttu, joiden jälkeen en ole ollut onnellinen. Nyt muutamia kuukausia myöhemmin olen yrittänyt löytää onnea elämästäni. Aina kuitenkin tulee jotain, joka romuttaa kaiken.
Pitäisikö hyväksyä elämä ilman onnea, ja lakata tavoittelemasta sitä?
Kommentit (22)
Jos ympärilläsi kehotetaan tyytymään, luultavasti he ovat ainakin osittain oikeassa. Mutta kun et kerro tarkemmin, vaikea kommentoida. He voivat olla osittain väärässä sen suhteen, mihin pitää tyytyä.
Mutta jos elämässä on ollut vastoinkäymistä ja menetyksiä, niitä vastaan kuuluukin ensin pullikoida, ennenkuin voi antautua surulle. Sitten tulee taas onnellisuuden vuoro. Jos yrität väkisin skipata välttämättömiä vaiheita kriisissäsi positiivisuususkon nimeen, pitkität vain onnen uutta saapumista.
Jonain päivänä huomaat, että elämään kuuluu ne menetyksetkin. Se nuorena haaveiltu täydellisen elämän käsikirja on lopultakin lapsellinen sisällöltään, siitä kuuluukin kasvaa ulos. Pointti on siinä, että jonain päivänä otat elämänpalaset eteesi ja järjestelet ne parhain päin, ja lähdet aktiivisesti sorvaamaan sellaisia osia, joita tarvitset saadaksesi yhtälön toimimaan jälleen.
Se on toinen juttu, että vastoinkäymiset voivat kytkeytyä toisiinsa. Menetät ystävän, koska menetit terveyden ja hän ei kestänyt rinnallasi koska muutuit liian itsekeskeiseksi että hän olisi sinua osannut ja ehtinyt kannatella, tms. Silloin tarvitset rehellisyyttä enemmän kuin onnellisuutta, ja halun lähteä korjaamaan asioita, joiden rikki menemiseen olet itse ollut osittain syypää. Koska niinkuin pahat asiat kytkeytyvät yhteen, niin tekevät myös hyvät. Korjatessasi välejäsi muihin saat myös lisää voimia ja tukea, ja löydät tulevaisuudenuskosi koska vakuutut pystyväsi vaikuttamaan siihen, mihin edelleen voit ja sinun kuuluukin vaikuttaa. Muutut riippuvaisesta, pettyneestä nuoresta ihmisestä aikuiseksi, joka pystyy tuottamaan muillekin tärkeitä asioita.
Aiemmin siis autoin muita, olin rehellinen ja yritin muutenkin olla kunnollinen ihminen. En odottanut hyötyväni käytöksestäni, elin niin, koska tunsin että se on oikein. Nyt en jaksa auttaa muita. En vain jaksa.
Haluan joko olla onnellinen tai lakata haluamasta olemasta onnellinen. Tulen hulluksi tässä olotilassani. (Voi, tulisinpa! Ehkä silloin tähän löytyisi jokin ratkaisu.)
Ap