Kannattaako onnellisuutta tavoitella?

Mielenkiintoinen aloitus. En osaa nopeasti vastata muuta, kuin että oletan, että onnen etsintä kannattaa. Mistä olet hakenut?

No jos on vasta muutama kuukausi mennyt,niin odottele ihan rauhassa onnellisuuden palautumista.

Minut saa onnelliseksi ainoastaan Isän ja Jeesuksen läsnäolo - se tunne kun Pyhä Jumala kohtaa ja antaa sen ilon, rakkauden ja rauhan elämään.

Sitä mä ainakin haluan tavoitella joka ikinen päivän - on tietysti olemassa muitakin tärkeitä asioita, muttei yhtäkään niin tärkeää ole kun Jumala itse.

Ei sitä onnea etsitä mistään ulkopuolelta. Se tulee itsestäsi sisältä, sun täytyy päättää olla onnellinen.

Onnellisuus yleensä haihtuu iän myötä. Pidä siitä kiinni niin pitkään kun pystyt.

 Jos ihmisellä on halu oppia tuntemaan itsensä, on se hyvä alku onnen tavoitteluun. Opetella sitä mikä on oikein ja rehellistä, uskoa itseen, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, rakastaa itseään, jotta pystyy rakastamaan toisia. Jos ei ole itsensä kanssa tasapainossa on oikea toisen ihmisen rakastaminen mahdotonta.

Minä aikoinani opiskelin kaikkea mikä koski ihmisenä olemista, noin tutustuin monien mutkienkin kautta ihmiseen joka olen. Sitä kautta opin arvostamaan ja kunnioittamaan itseäni ja sen kautta muita ihmisiä.

Kun on rauha itsensä kanssa on tyytyväinen mutta janoinen elämän suhteen, eiköhän noista se onnellisuuskin löydy. Tuskin ulkonäöllä on mitään tekemista oikean onnellisuuden kanssa.

Minusta ei. En kuitenkaan ole vastustellut onnellisuutta. Monen arvokkaan asian tavoittelemisen "sivutuotteena" tulee myös onnellista oloa. Moni pieni asia tuo iloa ja onnen tunnetta.

Uhkaavia huonoja asioita ja kärsimyksiä pyrin torjumaan ennalta.

Onnellisuus todella tulee sisältä niinkuin ylempänä sanottiin. Mutta itse on järjestettävä asioita siihen suuntaan, että onnellisuus voi syntyä. 

Esimerkiksi voi tavoitella taloudellista vakautta jos köyhyys estää onnellisuutta, tai downshiftata jos kiire estää sitä. Tai jos on itsetunto- ongelmia, niihin voi etsiä helpotusta, tai hoitaa esim. alkoholiongelmaa. 

Eli konkreettisilla toimilla voi parantaa mahdollisuutta omaan onnellisuuteensa. 

Kannattaa tavoitella omaisuutta. Siinä saa onnellisuudenkin silloin kaupan.päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä onnea etsitä mistään ulkopuolelta. Se tulee itsestäsi sisältä, sun täytyy päättää olla onnellinen.

Voiko vain päättää olla onnellinen?

Minusst tuo onnellisuus on vähän sellainen termiii että siiihen littyy aika vahvastii suoriutumiskeskeisyys että ennemminkin tasapaino.

Mä olin joskus noin kolme vuotta onnellinen. Sitten jäin kiinni ruohon kasvattamisesta.

Ei voi päättää olevansa onnellinen sen enempää kuin ei voi päättää tuntevansa mitään muutakaan yksittäistä tunnetilaa 24/7 koko lopun ikäänsä. Jos on onneton, se kertoo jostain.

Ulkonäkö ei liity onnellisuuteeni. Niin pinnallinen en ole.

Uskon asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Miten voisin lakata onnellisuuden tavoittelun? Miten tyytyisin elämääni näin, ilman onnellisuutta? Kaikki sanovat "tyydy", mutta kukaan ei kerro miten se tapahtuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei liity onnellisuuteeni. Niin pinnallinen en ole.

Uskon asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Miten voisin lakata onnellisuuden tavoittelun? Miten tyytyisin elämääni näin, ilman onnellisuutta? Kaikki sanovat "tyydy", mutta kukaan ei kerro miten se tapahtuu.

Ap

Mieti, mikä olisi arvokkaampaa, tärkeämpää kuin onnellisuus. Älä pyri siihen, että lakkaat tavoittelemasta onnellisuutta, vaan korvaa se jollain muulla, mitä tavoitella.

En keksi mikä olisi tuon tärkeämpää. Ehdotuksia? Ap

Voihan sitä tavoitella, mutta lyhyitä ne onnen hetket on. Mieluummin tavoittelisin merkityksellistä elämää, sitä, että jätät hyviä muistijälkiä tapaamiesi ihmisten (ja eläinten myös) elämään. "Millainen sato kypsyy askeltesi jäljissä..." kuten yhdessä runossa kysytään.

Antaessaan saa. Enkä tarkoita tietenkään mitään toisten hyväksikäytettäväksi antautumista.

Olen siis yrittänyt tehdä asioita, jotka minut tekevät onnelliseksi. Ei onnistu. Joko epäonnistun tai jotkin asiat eivät enää tuota onnea.

Olen yrittänyt löytää uusia asioita. En ole löytänyt.

Koko ajan tulee jotain kuraa, mikä pilaa elämäni.

Muistan kuitenkin ajan, jolloin olin onnellinen. Mieleni haluaa olla onnellinen. On tuskastuttavaa kun en siihen pysty, ja olen vain entistä onnettomampi.

Miten mielensä voi kouluttaa, ettei enää halua mitään?

Ap

Vissi perä on sanonnassa, että onni tulee eläen, siis ikään kuin sivutuotteena. Kannattaa elää arvojensa mukaan. Ja toivottavasti niihin arvoihin kuuluu myös muiden auttaminen, rehellisyys jne. 

Olen aiemmin auttanut ja osallistunut hyväntekeväisyyteen. Enää en taloudellisesti pysty. En todellakaan nauttinut myöskään siitä, että annoin aikaani - päin vastoin. En enää halua auttaa ketään. En ole nyt saanut apua mistään, kun olisin itse tarvinnut. (Vuosiin en mitään ollut vaillakaan, autoin ihan auttamisen ilosta. ) Ap