Lue keskustelun säännöt.
Mikä teillä muilla vähän alle kolmekymppisillä on elämäntilanne?
08.02.2019 |
Itse olen tehnyt töitä lukion jälkeen, ollut kaupassa töissä. Olen nyt 26-vuotias. Poikaystävä löytyy, ollaan oltu yhdessä kohta yhdeksän vuotta. Meillä on yhteinen kaveriporukka lukiosta, mutta harvemmin tulee nähtyä enää. Harmi sinänsä, työmaailmasta ei oikeen saa uusia kavereita :( opiskelemaan haluan, ehkä se muuttaa elämäni parempaan suuntaan. Hassua, koska silloin alaikäisenä kuvittelin jo että tässä vaiheessa elämää olisi taskussa tutkinto ja työpaikka sitä kautta, lapsia, kavereita, matkustelua jne.
Kommentit (81)
Olen 29-vuotias. Mieheni minua seitsemän vuotta vanhempi. Lapseni on 11. Molemmat olemme miehen kanssa vakitöissä. Matkustelemme paljon perheenä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vapaa-aika kuluu paljolti lapsen harrastuksen parissa, mutta meillä on myös ihana ystäväpiiri. SUkulaisiakin tapaamme usein. Pidän kovasti kotitöistä ja erityisesti puutarhan hoitamisesta. Juuri nyt on ihanaa, kun pääsee idättämään taimia.
Kaikinpuolin olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on korkeakoulututkinto, käyn töissä, olen naimisissa, ei lapsia. Asutaan koirien ja hevosten kanssa vanhalla remontoitavalla maatilalla. Elämä on nyt hyvää juuri tällaisena, mutta haluaisin vielä lapsia.
Olen ollut yhden lapsen yh nyt 5 vuotta. Amk opinnäytettä vaille valmis. Sain juuri äskettäin vakinaisen työpaikan. Asumme vuokralla kerrostalossa, oman asunnon ostaminen on ajatuksena kunhan saan vielä hiukan säästettyä.
Aika mukavasti menee, kun miettii että 21-vuotiaana tulin äidiksi vain lukion käyneenä, ja myöhemmin erosin lapsen isästä. Silloin olinkin sitten 23-vuotias yksinhuoltaja vailla koulupaikkaa tai työpaikkaa. Olen kyllä älyttömän kiitollinen, että löysin aikanani tämän nykyisen työn joka nyt sitten poiki vakkarin.
28v, FM, määräaikaisessa työsuhteessa (en koulutusta vastaavassa, palkka melko huono), asun vuokralla poikaystävän ja kissan kanssa, ei suurempia suunnitelmia seuraavillekaan vuosille, koska vakiduunia ei ole kummallakaan. Vapaa-ajalla harrastan liikuntaa ja luen. Elämä on helvetin tylsää ja rutiininomaista suorittamista, inhoan kokoaikaista toimistotyötäni. Ja tulevaisuutta ei tosiaan voi pahemmin suunnitella, eletään päivä ja työsuhde kerrallaan.
Kavereita on ne samat vanhat, koulu- ja opiskeluajoilta. Pidetään yhteyttä ja nähdään kun ehditään. Työelämästä en ole koskaan saanut uusia kavereita, vaikka toimeen tullaankin niin se toveruus päättyy kun työsuhde päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokrakaksiossa sinkkuna elelen. Fysioterapeutti, määräaikaisia sopimuksia. Kissa löytyy. Ikää 28. Pitkä parisuhde kaatui pari vuotta sitten. Ihan mukavaa elämää, kavereita on. Toivottavasti joskus löydän miehen ja saan lapsia. Tosin pitäs käydä jossain enemmän tai ladata Tinder.
26v, AMK tutkinto ja vakituinen työ. Asutaan asumisoikeusasunnossa miehen kanssa, tarkoitus ostaa oma muutaman vuoden päästä. Yhdessä ollaan oltu nyt 7 vuotta ja häät tiedossa ensi vuonna.
Nuoruuden kaveriporukka on edelleen olemassa ja näemme säännöllisen epäsäännöllisesti. Uusia ystäviä (ne läheisimmät) on löytynyt aikuisiällä.
Matkustellaan jonkin verran puolison kanssa, pohjoisessa lähinnä, mutta myös Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan muutamaa päivää vaille kolmekymppisenä.. Kolmas lapsi syntyi viime vuonna. Opiskelin lasten välissä ja määräaikaisia työsuhteita tehnyt. Mies on onneksi vakavarainen, jonka takia ollaan saatu maksettua asuntolainaa ihan kivasti.
Olen 26-vuotias. Minulla on yksi lapsi, eläimiä , omakotitalo (jonka omistan yksin), vakityöpaikka ja avomies. En pidä matkustelusta, joten sisustan mielummin kotia yms. Muutaman tutkinnon olen suorittanut ja jossain vaiheessa voisin suunnitella jonkun yrityksen perustamista. Liikuntaa harrastan kun kerkeän. Mielelläni harrastaisin enemmänkin, mutta tällä hetkellä elämäni on melko hektistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27 vuotta. Vakityö, 2 lasta, naimisissa. Puolison kanssa ollaan oltu yhdessä 12 vuotta. Oma talo, pari kissaa.. :D Nyt viime vuosina on alettu matkustelemaan perheen kesken kun lapset on jo alakouluikäisiä. Jossain vaiheessa kiinnostaisi ehkä opiskella.
hyvin menee, nyt opettaja, palkka 5200 eur/kk täysillä lomaoikeuksilla, äitiyslomalla juuri nyt
mieheni lakimies
rahaa on, auto myös, samoin koira,
eli peruskulissit on kunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 28. Asun ulkomailla. Vietämme avomieheni kanssa ihanaa, downshiftattua elämää joka sopii täydellisesti kaltaisillemme vapaille sieluille (teemme molemmat luovan alan freelance-töitä kotoa käsin). Matkustelemme paljon, olemme molemmat seikkailuhenkisiä tyyppejä ja ollaan kierretty yhdessä maailmaa rinkat selässä, mm. Etelä-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Ainakin kerran vuodessa ollaan pidemmällä (vähintään 2kk) matkalla, plus lyhyempiä reissuja silloin tällöin.
Ollaan tosi sosiaalisia ja meillä on aika laaja kaveripiiri täynnä samanhenkisiä ihmisiä. Läheisimpään ystäväpiiriin kuuluu 12 tyyppiä. Heidän kanssaan tulee kierrettyä kaikenlaisia tapahtumia festareista ja reiveistä galleria-avajaisiin ja muihin kulttuurijuttuihin. Olemme tosi läheisiä ystäviemme kanssa ja vietämme vähintään pari iltaa viikossa ystävien seurassa pitkän illallisen merkeissä.
Lapsia ei ole eikä tule. Elämämme on juuri näin täydellistä. Ollaan oltu yhdessä vajaat 4 vuotta ja viime vuonna ruvettiin puhumaan naimisiinmenosta, suunnitelmissa on ens syksyksi pienet, intiimit ja rennot häät joiden jälkeen lähdemme 6kk häämatkalle tarkoituksena ruksata viimeiset 2 maanosaa (Oseania ja Antarktis) listaltamme pois muutaman muun bucketlist-maan lisäksi :D
Joskus hamassa tulevaisuudessa haaveilemme pienestä talosta isolla kasvispuutarhalla jossain lämpimässä, mutta siihen asti ei ole mitään tarvetta asettua aloilleen tai hidastaa nykyistä rennon railakasta elämänmenoamme.
Teen rakastamaani työtä. Se on elämäntapakin, joten välillä on vaikeaa erotetella työtä ja vapaa-aikaa.
Perheen ja työn yhteensovittaminen käy usein suhteellisen helposti. Olen siitä hyvin kiitollinen.
Minulla on rakkaita läheisiä ihmisiä, jotka auttavat myös silloin, kun elämä ei ole parhainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän vajaa 30. Muutama vuosi vielä opiskeltavaa arvostettuun ammattiin yliopistolla. Käyn opiskelujen ohessa toimistotyössä mistä en juurikaan pidä. Sen avulla olen kuitenkin saanut rahaa säästöön ja pidämme ensi lukuvuonna välivuoden pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa reppureissaten. Asumme vuokralla emmekä todennäköisesti koskaan tule ostamaan omaa asuntoa. Lapsia emme halua ja poiaystäväni suunnitteleekin sterilisaatiota. Olemme usein uupuneita arkeen työn ja opiskelujen takia emmekä halua elämämme olevan tälläistä kauaa. Tulevaisuudelta toivon enemmänkin paljon vapaa-aikaa kun rahaa. Olemme kuitenkin onnellisia, koska tiedämme, että tämä elämänvaihe ei kestä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen 28. Asun ulkomailla. Vietämme avomieheni kanssa ihanaa, downshiftattua elämää joka sopii täydellisesti kaltaisillemme vapaille sieluille (teemme molemmat luovan alan freelance-töitä kotoa käsin). Matkustelemme paljon, olemme molemmat seikkailuhenkisiä tyyppejä ja ollaan kierretty yhdessä maailmaa rinkat selässä, mm. Etelä-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Ainakin kerran vuodessa ollaan pidemmällä (vähintään 2kk) matkalla, plus lyhyempiä reissuja silloin tällöin.
Ollaan tosi sosiaalisia ja meillä on aika laaja kaveripiiri täynnä samanhenkisiä ihmisiä. Läheisimpään ystäväpiiriin kuuluu 12 tyyppiä. Heidän kanssaan tulee kierrettyä kaikenlaisia tapahtumia festareista ja reiveistä galleria-avajaisiin ja muihin kulttuurijuttuihin. Olemme tosi läheisiä ystäviemme kanssa ja vietämme vähintään pari iltaa viikossa ystävien seurassa pitkän illallisen merkeissä.
Lapsia ei ole eikä tule. Elämämme on juuri näin täydellistä. Ollaan oltu yhdessä vajaat 4 vuotta ja viime vuonna ruvettiin puhumaan naimisiinmenosta, suunnitelmissa on ens syksyksi pienet, intiimit ja rennot häät joiden jälkeen lähdemme 6kk häämatkalle tarkoituksena ruksata viimeiset 2 maanosaa (Oseania ja Antarktis) listaltamme pois muutaman muun bucketlist-maan lisäksi :D
Joskus hamassa tulevaisuudessa haaveilemme pienestä talosta isolla kasvispuutarhalla jossain lämpimässä, mutta siihen asti ei ole mitään tarvetta asettua aloilleen tai hidastaa nykyistä rennon railakasta elämänmenoamme.
Käyttekö usein Suomessa?
No minullapa ei ole näin ihanaa, kuin muilla kirjoittaneilla. Mutta maailman parhaan pojan olen saanut elämääni, hänen harrastuksensa vuoksi teen työtä josta en erityisemmin pidä, mutta sillä saan maksettua pienet asumiskustannuksemme ja lapseni kallliin harrastuksen. Kaikki vapaa-aika meneekin sitten siellä harrastuksessa. lapsen isä on kuollut, joten olen ainut vanhempi, joka noista voi huolehtia.
Minulla on onnekseni suuri lähipiiri, joista saan paljon iloa myöskin elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 28. Asun ulkomailla. Vietämme avomieheni kanssa ihanaa, downshiftattua elämää joka sopii täydellisesti kaltaisillemme vapaille sieluille (teemme molemmat luovan alan freelance-töitä kotoa käsin). Matkustelemme paljon, olemme molemmat seikkailuhenkisiä tyyppejä ja ollaan kierretty yhdessä maailmaa rinkat selässä, mm. Etelä-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Ainakin kerran vuodessa ollaan pidemmällä (vähintään 2kk) matkalla, plus lyhyempiä reissuja silloin tällöin.
Ollaan tosi sosiaalisia ja meillä on aika laaja kaveripiiri täynnä samanhenkisiä ihmisiä. Läheisimpään ystäväpiiriin kuuluu 12 tyyppiä. Heidän kanssaan tulee kierrettyä kaikenlaisia tapahtumia festareista ja reiveistä galleria-avajaisiin ja muihin kulttuurijuttuihin. Olemme tosi läheisiä ystäviemme kanssa ja vietämme vähintään pari iltaa viikossa ystävien seurassa pitkän illallisen merkeissä.
Lapsia ei ole eikä tule. Elämämme on juuri näin täydellistä. Ollaan oltu yhdessä vajaat 4 vuotta ja viime vuonna ruvettiin puhumaan naimisiinmenosta, suunnitelmissa on ens syksyksi pienet, intiimit ja rennot häät joiden jälkeen lähdemme 6kk häämatkalle tarkoituksena ruksata viimeiset 2 maanosaa (Oseania ja Antarktis) listaltamme pois muutaman muun bucketlist-maan lisäksi :D
Joskus hamassa tulevaisuudessa haaveilemme pienestä talosta isolla kasvispuutarhalla jossain lämpimässä, mutta siihen asti ei ole mitään tarvetta asettua aloilleen tai hidastaa nykyistä rennon railakasta elämänmenoamme.
Käyttekö usein Suomessa?
Kerran vuodessa minun perhettä & sukulaisia tapaamassa, avomieheni ei ole suomesta :)
Naimisissa, pari lasta, oma talo, korkeakouluopinnot kesken, harrastan erästä kestävyyslajia tavoitteellisesti. Elämä on nyt just ihanaa, on ollut hyvä ratkaisu opiskella kun lapset pieniä, on paljon joustavampaa kun työelämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 28. Asun ulkomailla. Vietämme avomieheni kanssa ihanaa, downshiftattua elämää joka sopii täydellisesti kaltaisillemme vapaille sieluille (teemme molemmat luovan alan freelance-töitä kotoa käsin). Matkustelemme paljon, olemme molemmat seikkailuhenkisiä tyyppejä ja ollaan kierretty yhdessä maailmaa rinkat selässä, mm. Etelä-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Ainakin kerran vuodessa ollaan pidemmällä (vähintään 2kk) matkalla, plus lyhyempiä reissuja silloin tällöin.
Ollaan tosi sosiaalisia ja meillä on aika laaja kaveripiiri täynnä samanhenkisiä ihmisiä. Läheisimpään ystäväpiiriin kuuluu 12 tyyppiä. Heidän kanssaan tulee kierrettyä kaikenlaisia tapahtumia festareista ja reiveistä galleria-avajaisiin ja muihin kulttuurijuttuihin. Olemme tosi läheisiä ystäviemme kanssa ja vietämme vähintään pari iltaa viikossa ystävien seurassa pitkän illallisen merkeissä.
Lapsia ei ole eikä tule. Elämämme on juuri näin täydellistä. Ollaan oltu yhdessä vajaat 4 vuotta ja viime vuonna ruvettiin puhumaan naimisiinmenosta, suunnitelmissa on ens syksyksi pienet, intiimit ja rennot häät joiden jälkeen lähdemme 6kk häämatkalle tarkoituksena ruksata viimeiset 2 maanosaa (Oseania ja Antarktis) listaltamme pois muutaman muun bucketlist-maan lisäksi :D
Joskus hamassa tulevaisuudessa haaveilemme pienestä talosta isolla kasvispuutarhalla jossain lämpimässä, mutta siihen asti ei ole mitään tarvetta asettua aloilleen tai hidastaa nykyistä rennon railakasta elämänmenoamme.
Käyttekö usein Suomessa?
Kerran vuodessa minun perhettä & sukulaisia tapaamassa, avomieheni ei ole suomesta :)
Hauska, että kuitenkin käyt tällä palstalla. Mikä sinut tähän tuo?
29v, 2 lasta, omakotitalo, vakituinen työpaikka ja miehellä myös. Matkustelin 20-25 vuotiaana aika paljon, nyt pienten lasten kanssa lähinnä kotimaassa. Tyytyväinen olen elämääni :)