Ahdistus alan vaihdosta

Siinä mielessä joo alan vaihtaja että valmistuin juuri ammattikorkeakoulusta ja tajusin työnhakuvaiheessa että mua ei kiinnosta sen alan työt ollenkaan. Nyt pitäis sitten keksiä että mikä mua sitten aidosti kiinnostais kun on tullut opiskeltua jo kaksi ammattia ja kumpaakaan niistä en halua tehdä. Ahdistaa  ja kaduttaa että en ole koskaan pysähtynyt miettimään että mitä ihan aidosti haluaisin vaan oon opiskellut sellaiset ihan perus kivat ammatit joilla on aika varma työllistyminen. 

Et ole ainoa, täällä myös sh 35v samoissa ajatuksissa. Tiedän että työpaikkani on varmaan alan mielyttävimmästä päästä ja voin sanoa, että pitkään tein unelmatyötä. Nykyään ongelmana on loputon kiire, liian pienet miehitykset, pakko tehdä tuplavuoroja kun joku sairastuu koska sijaisia ei saa ottaa. Haluan tehdä työni hyvin, mutta siihen ei nykyisellään anneta mahdollisuutta. En voi tehdä 2-3 ihmisen töitä yhden vuoron aika.

Meillä on useampi sh vaihtamassa alaa, ymmärrän että työllistymismahdollisuudet laskevat alan vaihtajilla, varsinkin kun ikää kertyy. Mutta ei tätäkään tunnollinen työntekijä enää jaksa, en nimittäin suostu laiminlyömään potilaiden tarpeita.

Lue lääkäriksi, sulla jo hyvä pohja siihen.

Sanon nykyään nuorille hoitoalaa harkitseville, että keksivät suosisti jotain aivan muuta. Tämä työ ei ole enää empaattisille ja herkille.

Se kohtuuton kiire ja vajaamiehitykset ei pelkästään yksityisten hoitolaitosten ongelma, ihan suurissa sairaaloissa on parin viime vuoden aikana tapahtunut muutoksia hoitajamitoituksissa. Ensin vedetään vajaalla pakon edessä, johto huomaa että potilaat ovat siitä huolimatta hengissä ja ”pärjäsitte silloin kerrankin” niin väkeä vähennetäänkin pysyvästi. Siis nykyään hoitajat sinnittelevät liian usein työpäiviä syömättä ja pissaamatta, potilaille tehdään vain kaikkein välttämättömin. Lääkäritkin ovat vaatineen lisää hoitajia, mutta johto kohauttaa olkapäitä.

Koskakohan tähän oikeasti puututaan.

Lääkäriksi voisi opiskella kaupungissani, mutta en usko ettäkö ikinä pääsisin lääkikseen opiskelemaan. Kemiaa ja fysiikkaa opiskeltuna vain lukion pakolliset kurssit, matikassakin olen ehkä vain hieman keskivertoa parempi.

Kaduttaa miksen vaihtanut alaa jo opiskeluaikana, kun jo silloin tuntui että ahdistaa työharjoittelut. Jostain syystä oli vain pakko vetää koulu läpi ja ajatella, että ehkä se sitten työelämässä on erilaista.

Onneksi yhteishakuun on vielä yli kuukausi aikaa, mutta pian pitäisi keksiä mitä sitä haluaa tehdä. Tällä hetkellä mikä vaan paitsi hoitoala tuntuu hyvälle vaihtoehdolle! En todellakaan jaksa lukea enää yhtään keskustelua jossa hoitoalaa/hoitajia haukutaan potilaiden tai omaisten toimesta. Olen niin loppu tähän.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Sanon nykyään nuorille hoitoalaa harkitseville, että keksivät suosisti jotain aivan muuta. Tämä työ ei ole enää empaattisille ja herkille.

Se kohtuuton kiire ja vajaamiehitykset ei pelkästään yksityisten hoitolaitosten ongelma, ihan suurissa sairaaloissa on parin viime vuoden aikana tapahtunut muutoksia hoitajamitoituksissa. Ensin vedetään vajaalla pakon edessä, johto huomaa että potilaat ovat siitä huolimatta hengissä ja ”pärjäsitte silloin kerrankin” niin väkeä vähennetäänkin pysyvästi. Siis nykyään hoitajat sinnittelevät liian usein työpäiviä syömättä ja pissaamatta, potilaille tehdään vain kaikkein välttämättömin. Lääkäritkin ovat vaatineen lisää hoitajia, mutta johto kohauttaa olkapäitä.

Koskakohan tähän oikeasti puututaan.

Tuo on kyllä aivan totta, mutta miten asiaa auttaa se neuvo, ettei kannata hoitoalaa edes harkita? Henkilöstö vähenee vähenemistään ja kuka tästä kärsii? Lapset ja vanhukset.

I

Mullakin siis tausta sote-alalta, työskentelin ensin lähihoitajana ja siitä työstä pidin kyllä siihen saakka että asiakkaita alkoi tulla ovista ja ikkunoista mutta hoitajien määrä pysyi samana. Työmäärä ja kiire vain kasvoi kasvamistaan kunnes mulle riitti ja ajattelin että sosiaaliala on luonteva jatko tohon hommaan. Kuitenkin jo opintojen aikana ajattelin että en tule sitä työtä loppuikääni tekemään mutta kävin kuitenkin koulun loppuun koska ei olisi ollut mitään järkeä jättää sitä keskenkään. Nyt sitten ei ole mitään hajua että mitä tässä tilanteessa tekisi, töitä haen pelkästään sen takia että en halua työttömänäkään olla. 

-1 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriksi voisi opiskella kaupungissani, mutta en usko ettäkö ikinä pääsisin lääkikseen opiskelemaan. Kemiaa ja fysiikkaa opiskeltuna vain lukion pakolliset kurssit, matikassakin olen ehkä vain hieman keskivertoa parempi.

Kaduttaa miksen vaihtanut alaa jo opiskeluaikana, kun jo silloin tuntui että ahdistaa työharjoittelut. Jostain syystä oli vain pakko vetää koulu läpi ja ajatella, että ehkä se sitten työelämässä on erilaista.

Onneksi yhteishakuun on vielä yli kuukausi aikaa, mutta pian pitäisi keksiä mitä sitä haluaa tehdä. Tällä hetkellä mikä vaan paitsi hoitoala tuntuu hyvälle vaihtoehdolle! En todellakaan jaksa lukea enää yhtään keskustelua jossa hoitoalaa/hoitajia haukutaan potilaiden tai omaisten toimesta. Olen niin loppu tähän.

-ap

lääkikseen ei tarvitse fysiikkaa eikä matematiikka kuin perusteet.

Haluisitko, että tuleva työkin olisi jotain, missä olisit ihmisten kanssa tekemisissä? Miten olisi fyssari, suuhygienisti, sosionomi...? Tai voisitko perustaa jonkin hoiva-alan yrityksen?

Joka tapauksessa rohkaisen toimimaan, parempi se on käydä katsastamassa joku toinen ala, vaikkei se olisikaan ihan unelmien täyttymys. Ainakin ymmärrys laajenee.

Vierailija kirjoitti:

Sanon nykyään nuorille hoitoalaa harkitseville, että keksivät suosisti jotain aivan muuta. Tämä työ ei ole enää empaattisille ja herkille.

Se kohtuuton kiire ja vajaamiehitykset ei pelkästään yksityisten hoitolaitosten ongelma, ihan suurissa sairaaloissa on parin viime vuoden aikana tapahtunut muutoksia hoitajamitoituksissa. Ensin vedetään vajaalla pakon edessä, johto huomaa että potilaat ovat siitä huolimatta hengissä ja ”pärjäsitte silloin kerrankin” niin väkeä vähennetäänkin pysyvästi. Siis nykyään hoitajat sinnittelevät liian usein työpäiviä syömättä ja pissaamatta, potilaille tehdään vain kaikkein välttämättömin. Lääkäritkin ovat vaatineen lisää hoitajia, mutta johto kohauttaa olkapäitä.

Koskakohan tähän oikeasti puututaan.

Tätä olen itsekin ihmetellyt. Viikonlopun jälkeen osastonhoitaja kehuu, miten on hienosti pärjätty viikonloppu vajaamiehityksellä, kun puolet työntekijöistä on ollut sairaana. No pärjätty ja pärjätty, kun on tehty vain kaikkein välttämätön ilman ruoka- ja vessataukoja.

Itse olen juuri empaattinen ja herkkä, saan usein hyvää palautetta potilailta mikä sinänsä lämmittää. Mutta toisaalta otan myös negatiiviset puheet todella raskaasti itseeni. Enkä jaksa enää sitä väsymystä mikä on jokaisen työpäivän jälkeen. Enkä halua sairastuttaa itseäni tällä vuorotyöllä, josta rahallinen korvauskin on niin huono.

- ap

Kiinnostaako sosiaaliala? Työ päiväkodissa/lastensuojelussa? Yrittäjyys? Työ vakuutusyhtiössä, Kelalla? Vaihtoehtoja joissa työ erilaista, ei niin kiireistä mutta johon ei tarvi uutta pitkää koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Haluisitko, että tuleva työkin olisi jotain, missä olisit ihmisten kanssa tekemisissä? Miten olisi fyssari, suuhygienisti, sosionomi...? Tai voisitko perustaa jonkin hoiva-alan yrityksen?

Joka tapauksessa rohkaisen toimimaan, parempi se on käydä katsastamassa joku toinen ala, vaikkei se olisikaan ihan unelmien täyttymys. Ainakin ymmärrys laajenee.

Joskus aiemmin mietin sosionomiksi opiskelua, mutta tulin siihen tulokseen että ”sama paska eri paketissa.” Eli todellakin ei mitään sote-alan opintoja. Mieluummin olen vastuussa asioista kuin ihmisistä.

Työ vakuutusyhtiössä tai Kelalla voisi tulla hyvä vaihtoehto. Varmaan päivätyönkin saisi siinä. Pitääpä katsella niitä, kiitos vinkistä 11.

Ihmettelen vaan, että vieläköhän tulevaisuudessa nähdään paljon sairaanhoitajia tai lähihoitajia, jotka tekevät koko uransa hoitoalalla. Tuntuu ettei kovin monella ole paljoakaan hyvää sanottavaa työstään. Aika surullista.

-ap

ExoPol' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nykyään nuorille hoitoalaa harkitseville, että keksivät suosisti jotain aivan muuta. Tämä työ ei ole enää empaattisille ja herkille.

Se kohtuuton kiire ja vajaamiehitykset ei pelkästään yksityisten hoitolaitosten ongelma, ihan suurissa sairaaloissa on parin viime vuoden aikana tapahtunut muutoksia hoitajamitoituksissa. Ensin vedetään vajaalla pakon edessä, johto huomaa että potilaat ovat siitä huolimatta hengissä ja ”pärjäsitte silloin kerrankin” niin väkeä vähennetäänkin pysyvästi. Siis nykyään hoitajat sinnittelevät liian usein työpäiviä syömättä ja pissaamatta, potilaille tehdään vain kaikkein välttämättömin. Lääkäritkin ovat vaatineen lisää hoitajia, mutta johto kohauttaa olkapäitä.

Koskakohan tähän oikeasti puututaan.

Tuo on kyllä aivan totta, mutta miten asiaa auttaa se neuvo, ettei kannata hoitoalaa edes harkita? Henkilöstö vähenee vähenemistään ja kuka tästä kärsii? Lapset ja vanhukset.

I

Miksi kouluttautua työhön, mitä kukaan ei arvosta, palkka on naurettava alhainen ja sosiaalinen elämä on olematonta vuorotyön vuoksi. Saat sydän syrjällään juosta potilaan luota toiselle ja koet jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta siitä että et ehdi tekemään työtäsi kunnolla. Ihmiset vähättelevät ja haukkuvat hoitajia, vähäisestäkin palkasta vähennetään hallituksen toimesta. Omaiset hyppivät silmille ja päivän päätteksi et ole syönyt, et juonut, et käynyt pissalla, olet vain laiska paska hoitaja.

Lapset ja vanhukset ansaitsevat niin paljon enemmän. Sama vaikka hoitajia koulutettaisiin kuinka paljon, säästöt sanelevat hoitajamitoitukset, ei se kuinka paljon koulutettuja hoitajia maasta löytyy. Sijaisia kohdellaan kuin roskaa, milloin vain voi työt loppua ja tilalle vedetään seuraava nuori tyttö koulunpenkiltä suoraan kentälle ilman kunnollista perehdytystä.

Mielestäni kahden tai useamman ammatin välillä puntaroivalle nuorelle on vain reilua kertoa kysyttäessä rehellisesti mitä hoitajan työ oikeasti on.

Mikset vaan jatko-opiskele terveydenhoitajaksi? Päivätyö ja monessa paikassa on terkkareista ihan pulaa nykyään. Työllisyys on hyvä. Olen itse th-opiskelija ja sh:n hommia en kyllä tekisi, vaikka saan niihinkin pätevyyden. Kyllä nämä ammatit on kaksi aivan eri asiaa.

Psyk. Sairaanhoitajan hommat?

Terkkarit ja röntgenhoitajat on pääosin tyytyväisiä työhönsä.

Hae lentoemännäksi. Vuorotyöstä tosin et pääse eroon vaan työvuorot muuttuvat entistä kaoottisemmiksi. :D

Silti ehdotan. Sh ammatti plussaa ja koulutus 4-8 viikkoa vaan.

Olen vähän seuraillut mitä alaa vaihtava ovat ryhtyneet tekemään. Yleistyvästi tuntuu, että ihmiset lähtevät kokonaan sote-alalta, sillä kaikkialla taitaa olla sama ongelma, potilaan etu tai hyvinvointi ei ole enää ensisijaista.

Jos kuitenkin haluaa maisemanvaihdon, mutta ei täysin alanvaihtoa, niin muutaman sairaanhoitajan tiedän siirtyneen helposti suoraan esim. vakuutusyhtiöihin, palkka hieman alhaisempi, mutta siisti toimistotyö. Lääke-, laite-, tai tarvike-edustajilla palkka ok ja saa matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Hae lentoemännäksi. Vuorotyöstä tosin et pääse eroon vaan työvuorot muuttuvat entistä kaoottisemmiksi. :D

Silti ehdotan. Sh ammatti plussaa ja koulutus 4-8 viikkoa vaan.

Joo lentoemännän työssä plussaa olisi tuo lyhyt koulutus, mutta nuo entistä huonommat työajat ei oikein houkuta. Ja pitäis vissiin muuttaa pääkaupunkiseudulle.

Terveydenhoitajan työssäkin on taas se vastuu ihmisistä ja siinä saa paskaa niskaansa äitiysneuvolassa odottavilta äideiltä (nykyään entistä enemmän narkkareita ja muita ongelmatapauksia), lastenneuvolassa lasten vanhemmilta, kouluterveydenhoitajana vittuilevilta teineiltä. Joten edelleen siis haluan kokonaan pois sote-alalta.

-ap

Ette te tänäpäivänä löydä työtä missä ei saisi tehdä töitä " perse hiestä märkänä" joka alalla on sama juttu. Kunnalla on jotain paperinpyöritys hommia viä jollain kohta eläkkeelle jääville.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän seuraillut mitä alaa vaihtava ovat ryhtyneet tekemään. Yleistyvästi tuntuu, että ihmiset lähtevät kokonaan sote-alalta, sillä kaikkialla taitaa olla sama ongelma, potilaan etu tai hyvinvointi ei ole enää ensisijaista.

Jos kuitenkin haluaa maisemanvaihdon, mutta ei täysin alanvaihtoa, niin muutaman sairaanhoitajan tiedän siirtyneen helposti suoraan esim. vakuutusyhtiöihin, palkka hieman alhaisempi, mutta siisti toimistotyö. Lääke-, laite-, tai tarvike-edustajilla palkka ok ja saa matkustaa.

Mä taas olen huomannut, että tosi moni nimenomaan vaihtaa jollekin sotealalle, koska työllistyminen niin hyvää.