Mitä mieltä miehestä joka ei ole koskaan mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Sanoin myös, että jos se mies haluaisi olla kanssani, meille tulisi varmaan sitten ero. Mies oli vaan ihan että joo joo. Ei ollut tervettä minusta.

Ei tullut suhdetta eikä eroakaan samantien, mies olis vain jatkanut yhteistä elämää edelleen. Tällainenko muka normaalia?

Aika pitkälle samalla tavalla reagoisin vaimolleni, joka on hyvin rakas minulle. Jos toinen kehittää tunteita muita kohtaan, enkä minä halua alkaa jakamaan vaimoani, niin mitäs siinä sitten voi? En voi pakottaa ketään olemaan kanssani. En koe tarpeelliseksi leikkiä jotain pelejä, mikäli  sanani ja tekoni suhteessa ei riitä, niin sitten se ei riitä.

Ultimaattinen vapaus on hyvä mittari suhteen kestävyydelle ja luottamukselle.

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ole mustasukkaisia irtosuhteissa, vain parisuhteissa. Mies joka ei ole millään tapaa mustasukkainen, missään olosuhteissa, ei ole yhteen naiseen sitoutuvaa tyyppiä.

Edelleenkin, ihmisellä voi ja saakin olla kaikenlaisia tuntemuksia, mutta ei ole tervettä jos ne tuntemukset aiheuttaa äärimmäistä käytöstä. Tällä logiikalla, minun mies kyselemässä mihin menen, ketä siellä on ja kerran kymmeneen vuoteen naurahtaminen että on mustis on ihan tervettä.

Puolison kyttääminen, siihen liittyvä ärtyminen ja muut mustasukkaisuuden ilmenemismuodot Ei ole terveitä.

Mustasukkaisuus (erityisesti miesten) on universaali ilmiö parisuhteissa, ei sellainen mies ole normaali, joka ei tunne mustasukkaisuutta millään tapaa. Edellisen huomion lisäksi on tietenkin mahdollista myös, että ap:n mies on psykopaatti.

Tunne on eri asia kuin sen näyttäminen ulospäin. Oma mieheni ei ole koskaan osoittanut mustasukkaisuutta, mutta enhän minä tiedä, tunteeko hän sitä joskus. Syytä siihen ei ainakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ollut. Otin sen merkkinä siitä, ettei hän rakastanut minua, ja se on ihan totta. Ei rakastanut. Oli ehkä sitoutunut sun muuta paskaa, mutta en mä hänelle ollut se rakas. JOKAINEN on omasta rakkaastaan mustasukkainen, edes vähän.

Esim. mun mies ei ollut silloinkaan mustasukkainen, kun mä rakastuin erääseen vanhaan ihastukseeni tavattuani hänet vuosien jälkeen uudelleen. Kävin sen miehen kanssa kahvilla parikin kertaa ja puhuin hänestä miehelleni koko ajan. Sanoin myös, että jos se mies haluaisi olla kanssani, meille tulisi varmaan sitten ero. Mies oli vaan ihan että joo joo. Ei ollut tervettä minusta.

Ei tullut suhdetta eikä eroakaan samantien, mies olis vain jatkanut yhteistä elämää edelleen. Tällainenko muka normaalia?

Tuohan on ihan eri asia kuin se mistä aloittaja puhuu. Sinä tarkoituksella yritit tehdä miestä mustasukkaiseksi. Minä en ole tehnyt, joten pidän itsestäänselvänä, ettei mieskään saa mitään mustasukkaisuuskohtauksia.

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ole mustasukkaisia irtosuhteissa, vain parisuhteissa. Mies joka ei ole millään tapaa mustasukkainen, missään olosuhteissa, ei ole yhteen naiseen sitoutuvaa tyyppiä.

Edelleenkin, ihmisellä voi ja saakin olla kaikenlaisia tuntemuksia, mutta ei ole tervettä jos ne tuntemukset aiheuttaa äärimmäistä käytöstä. Tällä logiikalla, minun mies kyselemässä mihin menen, ketä siellä on ja kerran kymmeneen vuoteen naurahtaminen että on mustis on ihan tervettä.

Puolison kyttääminen, siihen liittyvä ärtyminen ja muut mustasukkaisuuden ilmenemismuodot Ei ole terveitä.

Mustasukkaisuus (erityisesti miesten) on universaali ilmiö parisuhteissa, ei sellainen mies ole normaali, joka ei tunne mustasukkaisuutta millään tapaa. Edellisen huomion lisäksi on tietenkin mahdollista myös, että ap:n mies on psykopaatti.

Onko se teiltä jotenkin pois jos muilla on hyvä, turvallinen ja tasapainoinen parisuhde?

”Joka ei ole mustasukkainen, ei rakasta”, ajattelee moni. Aiheesta on kirjoitettu paljon ja se puhuttaa ihmissuhdekuvioita miettiviä, teatterin, elokuvan, laulun ja taiteen tekijöitä. Tästä huolimatta aihetta on tutkittu tieteellisesti hyvin vähän. Mustasukkaisuutta tunteena hävetään ja henkilökohtaisesti sitä on vaikea käsitellä. Sen primitiivisyyden vuoksi sitä ei myöskään kukaan saisi tunnustaa potevansa. On kuitenkin hyvä tietää, että mustasukkaisuus on normaali ja inhimillinen tunne.

Mustasukkaisuuden kokeminen on hyvin yksilöllinen asia. Toiset ovat kaikissa tunteen ilmaisuissaan intensiivisempiä ja toiset taas laimeampia temperamenttinsa mukaan. Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.

On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, miten toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään."

Mustasukkaisuutta on kylläkin tutkittu jonkin verran mm. avojen magneettikuvauksen avulla ja se on aivan kiistatonta (ethän tuota itsekään varsinaisesti kiistä), että kaikki normaalit ihmiset tuntevat mustasukkaisuutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että mustasukkaisuuden laatu ja voimakkuus riippuu parisuhteen tilasta (ja kumppanien välisistä eroista). Yksilölliset erot ovat toissijaisia. Mustasukkaisuuden laatuu ja voimakkuus riippuu ennen kaikkea olosuhteista (oma huomio).

Yksi tuttuni jaksaa vuosienkin jälkeen jankuttaa, kuinka karmea hänen ex-miehensä oli, koska oli mustasukkainen. Niin varmaan olikin; toisaalta nainen myös petti ahkerasti. Nykyään hän mainostaa olevansa polyamorinen ja kehuu nykyistä miestään, joka hyväksyy kaiken. Ehkä näin, mutta miehen ryyppääminen ja masennus ehkä nekin kertovat jostain. Käytännössä molemmat elävät omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ole mustasukkaisia irtosuhteissa, vain parisuhteissa. Mies joka ei ole millään tapaa mustasukkainen, missään olosuhteissa, ei ole yhteen naiseen sitoutuvaa tyyppiä.

Edelleenkin, ihmisellä voi ja saakin olla kaikenlaisia tuntemuksia, mutta ei ole tervettä jos ne tuntemukset aiheuttaa äärimmäistä käytöstä. Tällä logiikalla, minun mies kyselemässä mihin menen, ketä siellä on ja kerran kymmeneen vuoteen naurahtaminen että on mustis on ihan tervettä.

Puolison kyttääminen, siihen liittyvä ärtyminen ja muut mustasukkaisuuden ilmenemismuodot Ei ole terveitä.

Mustasukkaisuus (erityisesti miesten) on universaali ilmiö parisuhteissa, ei sellainen mies ole normaali, joka ei tunne mustasukkaisuutta millään tapaa. Edellisen huomion lisäksi on tietenkin mahdollista myös, että ap:n mies on psykopaatti.

Tunne on eri asia kuin sen näyttäminen ulospäin. Oma mieheni ei ole koskaan osoittanut mustasukkaisuutta, mutta enhän minä tiedä, tunteeko hän sitä joskus. Syytä siihen ei ainakaan ole.

Tämä. Minä koen välillä mustasukkaisuuden tunteita miehestäni, mutta en koskaan osoita niitä koska hän ei anna mustasukkaisuuteen mitään aihetta oikeasti. Sama on myös toisinpäin, mies on tunnustanut että on välillä minusta mustasukkainen, mutta silti aina kannustaa esim. osallistumaan työpaikan juhliin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun mies ei ollut silloinkaan mustasukkainen, kun mä rakastuin erääseen vanhaan ihastukseeni tavattuani hänet vuosien jälkeen uudelleen. Kävin sen miehen kanssa kahvilla parikin kertaa ja puhuin hänestä miehelleni koko ajan. Sanoin myös, että jos se mies haluaisi olla kanssani, meille tulisi varmaan sitten ero. Mies oli vaan ihan että joo joo. Ei ollut tervettä minusta.

Ei tullut suhdetta eikä eroakaan samantien, mies olis vain jatkanut yhteistä elämää edelleen. Tällainenko muka normaalia?

Ei, ei ole normaalia olla nainen joka alkaa seurustelemaan toisen miehen kanssa, vaikka oma mies odottaa kotona.

Jos sinulla olisi yhtään selkärankaa, olisit jättänyt ensimmäisen miehen ja sitten vasta alkanut virittämään suhdetta seuraavaan.

Vai että oikein psykopaatti,mihin unohtui narsistisovinistiterroristi?Vielä pahempaa jos ilmenee että mies onkin sosiaalidemokraatti.Mustasukkainen ihminen heijastaa omia ajatuksiaan ympäröiviin ihmisiin eikä ikimaailmassa voi käsittää että toinen ihminen ei ole samanlainen liero kuin itse.

No sehän tiedetään, ettei me miehet osata koskaan olla naisten mieliksi. Jos on mustasukkainen, niin valitetaan siitä. Jos ei ole mustasukkainen, niin valitetaan puolestaan siitä. Jos tahtoo paljon seksiä, niin 'hitto kun on aina vonkaamassa'. Jos ei tahdo paljon seksiä, niin 'mikä miehessä vikana kun ei seksi kelpaa'. Jne.

Minä olen tuollainen mies. Minä _luotan_ naisystävääni täysin, ja toivoisin että hän ajattelisi minusta samoin. Minusta sellainen näkyvä mustasukkaisuus on monesti todella lapsellista ja typerää käytöstä.

Jos joku tuosta ajattelee "etten rakasta" niin on kyllä väärässä.

Vierailija kirjoitti:

En siis ole ikinä huomannut mieheni olevan mustasukkainen, vaikka olen itse aina saanut paljon huomiota muilta miehiltä. Ei kuulemma oikein osaa olla mustasukkainen. Miten suhtautuisit tähän?

Tuollaisessa sinun tilanteessasi hyvä juttu. Jos kerran saat paljon huomiota miehiltä, niin onhan hyvä että sinulla on mustasukaton mies, koska muutoinhan elämäsi olisi yhtä mustisraivoamista päivästä toiseen. 

Ei me olla mieheni kanssa toisistamme enää näin viiden vuoden jälkeen mustiksia, kun toisen luonne ja käytöstavat on hyvin selvillä. Alkuun tietysti oli tilanteita joita joutu selvittelemään, mutta kun kaikki on nyt selvitetty, ja molemmilla samat tiedot ja toiveet, niin mustistelu on ihan turhaa. 

Ja siis haluavatko jotkut ihmiset kokea niitä jatkuvia mustisraivareita ja tappeluita? On ne osa tervettä parisuhdetta?

Hän luottaa sinuun niin paljon että ei koe tarvetta olla mustasukkainen.

Minullakin on mies, joka ei koskaan ole mustasukkainen. Hänen mielestään on ok katsella muita naisia, kai olettaa minunkin vilkuilevan muita miehiä. Ehkä se pohjautuu tuohon käytökseen.

Mielummin ottaisin aavistuksen "omaansa" puolustavan kuin täysin passiivisen. Mutta luulen sen olevan joko tai, ei siltä väliltä tai ripauksella.

Vierailija kirjoitti:

On itse rehellinen ja uskoo muidenkin olevan.

Tätä meinasin itsekin tulla sanomaan. Oma mies ei ole mustasukkainen. Luotamme toisiimme kuin peruskallioon. En ole itsekään koskaan edes miettinyt, että minun tarvitsisi itsekään olla mustasukkainen.

Mustasukkaisuus kertoo tyhmyydestä. Hyvä älykkyystesti mahdollista kumppania valittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ollut. Otin sen merkkinä siitä, ettei hän rakastanut minua, ja se on ihan totta. Ei rakastanut. Oli ehkä sitoutunut sun muuta paskaa, mutta en mä hänelle ollut se rakas. JOKAINEN on omasta rakkaastaan mustasukkainen, edes vähän.

Esim. mun mies ei ollut silloinkaan mustasukkainen, kun mä rakastuin erääseen vanhaan ihastukseeni tavattuani hänet vuosien jälkeen uudelleen. Kävin sen miehen kanssa kahvilla parikin kertaa ja puhuin hänestä miehelleni koko ajan. Sanoin myös, että jos se mies haluaisi olla kanssani, meille tulisi varmaan sitten ero. Mies oli vaan ihan että joo joo. Ei ollut tervettä minusta.

Ei tullut suhdetta eikä eroakaan samantien, mies olis vain jatkanut yhteistä elämää edelleen. Tällainenko muka normaalia?

Tuohan on ihan eri asia kuin se mistä aloittaja puhuu. Sinä tarkoituksella yritit tehdä miestä mustasukkaiseksi. Minä en ole tehnyt, joten pidän itsestäänselvänä, ettei mieskään saa mitään mustasukkaisuuskohtauksia.

En yrittänyt, vaan tilanne oli tuollainen! Sanoin miehelle kun oli pakko paljastaa ihastuneeni siihen toiseen mieheen, että ymmärrän, jos hän haluaa erota. Mies sanoi, ettei hän halua erota ja minusta olisi ollut tosi omituista olla puhumatta tilanteestani yhtään mitään, kumppaneita kun olemme ja kaiken jaamme, jos ei kerran halua erota. Jos ei olisi hlunnut olla kanssani, olisin sen ymmärtänyt. Niinpä puhuin miehelle siitä toisesta, koska se oli itselleni tietenkin tosi vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Olettaisi, että mies olisi siinä tilanteessa mustasukkainen, mutta ei ollut. Mielestäni se oli epänormaalia. Aivan kuin hän ei välittäisi suhteestamme laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun mies ei ollut silloinkaan mustasukkainen, kun mä rakastuin erääseen vanhaan ihastukseeni tavattuani hänet vuosien jälkeen uudelleen. Kävin sen miehen kanssa kahvilla parikin kertaa ja puhuin hänestä miehelleni koko ajan. Sanoin myös, että jos se mies haluaisi olla kanssani, meille tulisi varmaan sitten ero. Mies oli vaan ihan että joo joo. Ei ollut tervettä minusta.

Ei tullut suhdetta eikä eroakaan samantien, mies olis vain jatkanut yhteistä elämää edelleen. Tällainenko muka normaalia?

Ei, ei ole normaalia olla nainen joka alkaa seurustelemaan toisen miehen kanssa, vaikka oma mies odottaa kotona.

Jos sinulla olisi yhtään selkärankaa, olisit jättänyt ensimmäisen miehen ja sitten vasta alkanut virittämään suhdetta seuraavaan.

Sanoin kuten äsken kirjoitin, miehelle, että olen ihastunut toiseen ja ymmärrän, jos hän haluaa erota. Mies ei hlunnut, joten se siitä erosta tuossa vaiheessa.

Mä en tykkää miehestä, joka ei ole yhtään mustasukkainen. Tulee fiilis, että pitää mua itsestäänselvyytenä tai yhdentekevänä. Ei , ei.  Onneksi nykyinen mies onkin juuri sopivan mustis. Antaa mun mennä menoni rauhassa eikä kyttää puhelinta tms., mutta kyllä saa vieras kosija huutia, jos tulee vaikka baarissa mua iskemään ja mies sen näkee :)

Ei ole minunkaan mies mustasukkainen ja häneltä paljastui 3-vuoden sivusuhde. Nyt mietitään suhteemme avaamista, koska mies on luonteeltaan ilmeisen monisuhteinen. Aloitin tutkimaan myös omaa suhtautumistani ja kokeilemaan eri suhdemalleja.