HAHAHA aamiainen saattaa lihottaa!! Tiesin aina sitä!

Virallinen suositus (runsas aamupala on "päivän tärkein ateria") ei tässäkään asiassa perustu tieteelliseen näyttöön. Totuus vaikuttaa päinvastaiselta, eikä artikkelin tutkimus todellakaan ole ainut laatuaan. 16/8-dieetti toimii ja se on helpointa toteuttaa skippaamalla aamupala.

Vierailija kirjoitti:

Virallinen suositus (runsas aamupala on "päivän tärkein ateria") ei tässäkään asiassa perustu tieteelliseen näyttöön. Totuus vaikuttaa päinvastaiselta, eikä artikkelin tutkimus todellakaan ole ainut laatuaan. 16/8-dieetti toimii ja se on helpointa toteuttaa skippaamalla aamupala.

Siksihän se on nimeltään englanniksi "breakfast". Paaston merkitys elimistön metabolisten prosessien kannalta ymmärrettiin jo muinoin. Muslimitkin paastoavat ramadanina.

Riippuu sitä mikä kenellekin sopii. Kalorit/kulutus pätee. Jos energiaa ei kulu, mikään ei toimi. Ei hengitys, ei verenkierto, ei aivot.

Minä olen aina syönyt aamulla tuhdin aterian, sellaisen kuin useimmat syövät lounaalla. Syön myös päivällisen ja lounaan, mutta annoskoot ovat tosi pieniä. Summa sumarum, sama lopputulos.

Itsellä on kokemusta painoindeksissä 30 elämisestä ja tällaista oli elämäni silloin:

Skippasin aamupalan. Sitten olin iltapäivällä hirveän nälkäinen ja houkutti ottaa tuhti ruoka. Herkkujani oli mm. kebab ranskalaisilla ja tuollainen ruoka houkutti minua nälkäisenä. Olin yhdessä vaiheessa masentunut, ja saatoin pahimmillaan iltaankin asti paastota, jolloin käytännössä ahdoin hirveän määrän ruokaa ja houkutti kaikki suolainen, rasvainen, lihottava ja sokerinen. Satunnaisesti puputin paljon hiilaria kuten leipää nälkääni jota teki mieli. Napostelin paljon enkä ymmärtänyt ruokarytmistä juuri mitään.

Nykyään elän painoindeksissä 21 ja tällaista on elämäni nyt:

Syön aamupalan. Se on monesti esimerkiksi kaurapuuro tai proteiinipitoinen smoothie tai joku ruoka joka pitää nälkää, mutta on kevyehkö silti. Päivällä ei ole ruokahimoja ja syön täysipainoisen lounaan lautasmallin mukaan. Syön säännöllisesti neljä kertaa päivässä ns tavallista kotiruokaa. En napostele välissä ja leivän ahmiminenkin on jäänyt. Ei houkuta olla missään unettavassa rasva-suola-sokerikoomassa vaan pitää ennemmin semmoinen mukavan kevyt olo mikä tulee säännöllisestä täyspainoisesta syömisestä.

Tuo tutkimus tuntuu hölmöltä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on vain niin että laihtumiseen tarvitaan sen verran itsekuria, että pieni nälkä aina on hyvä asia. Jos sitä ei kestä, niin ei myöskään ole ansainnut laihtumista tai rakkautta keneltäkään.

Jatkuva pieni nälkä näkyy sitten kilpirauhasen hajoamisena.

Syön aina aamiaisen, se on lempiateriani. Puuroa marjoilla ja pari kuppia kahvia yleensä.

Mutta sanoohan sen järkikin ettei se että syöt muroja tai paahtoleipää aamupalaksi, tee muroista tai paahtoleivästä terveellisiä. Sisältö ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on vain niin että laihtumiseen tarvitaan sen verran itsekuria, että pieni nälkä aina on hyvä asia. Jos sitä ei kestä, niin ei myöskään ole ansainnut laihtumista tai rakkautta keneltäkään.

Jatkuva pieni nälkä näkyy sitten kilpirauhasen hajoamisena.

Ja mihinkähän tämä väite perustuu? Linkkiä, kiitos!

Kilpirauhasen toimintahäiriöiden kehittymiseen et voi elintavoillasi vaikuttaa. Ne tulee jos ovat tullakseen. Väite nälän aiheuttamasta toimintahäiriöstä on puppua.

Vain laiskat voivat jättää aamiaisen nauttimatta. Minä ainakin kävelen töihin useamman kilometrin. 

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhasen toimintahäiriöiden kehittymiseen et voi elintavoillasi vaikuttaa. Ne tulee jos ovat tullakseen. Väite nälän aiheuttamasta toimintahäiriöstä on puppua.

Taitaa olla läskien itselleen keksimä tekosyy sille, että pitää koko ajan mussuttaa jotain, ettei vaan kilpirauhanen hajoa nälän tunteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Lihominen ei edelleenkään ole rakettitiedettä. Jos syö enemmän kuin mitä oma energian kulutus on, silloin lihoo. Aamiaisella tai sen syömättömyydellä ei ole osuutta asiaan.

Jos aamiainen vaimentaa nälkää myöhemmin päivällä, kuten se väestötasolla tutkimusten mukaan näyttää tekevän, se vähentää päivän kokonaiskaloreita. 

Kenenkään ei ole onneksi pakko syödä aamiaista. Ei edes silloin, vaikka se tuntuisi auttavan painonhallinnassa. Vapaa maa. Minäkin syön silloin kun huvittaa. 

Onko joku läskivihaaja päässyt tänään osastolta, kun koko etusivu on täynnä ketjuja lihavista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos söisin aamulla paljon, söisin päivän mittaan liikaa. Aamulla ei ole vielä kova nälkä, koska olen syönyt edellisenä päivänä iltapalan. Tykkään syödä ison lounaan, ison aamiaisen sijaan.

Ei sillä ole väliä mihin aikaan syö kunhan syö juuri sen verran mitä kuluttaa, tai vähemmän jos haluaa laihtua. Hyvin yksinkertaista.

Totta kai sillä on merkitystä, milloin syö. 

On eri asia esimerkiksi syödä lounas urheilusuorituksen jälkeen kuin joskus muulloin. 

Minua kyllä kummastuttaa hämmästyttää tämä nykyajan ruokahysteria. Mitä saa syödä ja mihin aikaan. Kaikki mielikuvitukselliset dieetit jotka on ainoa oikea tapa syödä jne.

Olen sen verran vanha että olen kasvanut aikana jolloin aamuisin syötiin puuroaamiainen, aikuiset otti yleisesti eväät työpaikalle ruisleipää ja lisukkeet, maitoa pulloon ja kahvia termariin. Lapset söi koulussa lämpimän aterian. Kotiin tullessa sitten päivän pääruoka perunoita ja kastiketta, leipää ja voita. Jälkiruokakin aina oli, jotain kiisseliä tms. Oli keittoruokia ja laatikkoruokia, ihan tavallista suomalaista kotiruokaa. Illalla iltatee ja voileipä. Lauantaisin leivottiin pullaa.

Ja ihmiset oli hoikkia ja normaalipainoisia. Harvemmin näki ylipainoisia saatikka lihavia. Missä kohtaa muutos on tapahtunut ja miksi? Ruoka ei lihota. Se on se miten paljon syö (mässäily) sokeriset herkut ja limsat, liikkumattomuus, valtava alkoholin kulutus (sisältää muuten tuhdisti kaloreita!). Mm nämä asiat. 

Ei ollut tarvetta erityisille ravitsemusneuvojille. Sellaisista tiedettykään. Tietenkin oli myös syömishäiriöisiä siihen aikaan, aina ollut. mutta heidän kohdallaan kyse oli vakavasta sairaudesta kuten nykyäänkin. En väitä etteikö lihavia ollut, mutta paljon paljon vähemmän kuin nyt, kun lihavuus on normaali, hoikkuus "sairaus".

Itse en ole koskaan tajunnut aamiaisen ihannointia. Syön kyllä joskus, tyyliin reissussa hotelliaamiaisen tms mutta yleensä skippaan ja otan vain ison mustan kahvin.

Jos syön aamiaista, tulee nälkä aiemmin ja annoskoot pitäisi loppupäivän olla minimaalisia. Kivempi syödä tukeva lounas, ja vähän kevyempi illallinen ja mahdollisesti joku pieni välipala.

Toki jos jollain aamiainen hillitsee nälkää päivän mittaan, sittenhän se kannattaa syödä.

Minä en ole syönyt aamupalaa sen jälkeen, kun muutin 18 vuotiaana kotoa pois. Olen nyt 54v ja edelleen hoikka. En ole saanut mitään ahmimiskohtauksia, vaikka en aamupalaa ole syönyt, enkä illalla kaksin kourin tunkenut ruokaa suuhun.

Minä olen vain kokenut, että voin näin paremmin. Yritin jossain vaiheessa aamupalaa syödä, kun sitä suositeltiin useasta suunnasta. Mutta minulle tuli huono olo ja tuntui, että koko kroppa on pakissa ja mikään ei toimi.

Joku kirjoitti, että laiskat ei syö aamupalaa, kun hän kävelee töihin. En tiedä, mitä tällä tarkoitat. Itse juoksen aamulenkit tyhjällä mahalla ja syön vasta niiden jälkeen. Hyvin jaksan juosta 10km lenkin näin. Pidemmille lenkeille olen joutunut ottamaan kyllä jotain juotavaa tms matkaan. Jossain 20km kohdalla alkaa nimittäin tuntumaan, että hiilarit loppuu ja meno hyytyy.

Uskon, että jokaisen aineenvaihdunta on erilainen. Itse olen illanvirkku ja kuhkin aina myöhään ja aamulla olen aina vähän nk.unessa, kun herään, vaikka olisin pannut nukkumaankin ajoissa. Olen hyväksynyt, että aineenvaihduntani ja kroppani herää myöhemmin ja tarvitsee näin ollen ravintoa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kummastuttaa hämmästyttää tämä nykyajan ruokahysteria. Mitä saa syödä ja mihin aikaan. Kaikki mielikuvitukselliset dieetit jotka on ainoa oikea tapa syödä jne.

Olen sen verran vanha että olen kasvanut aikana jolloin aamuisin syötiin puuroaamiainen, aikuiset otti yleisesti eväät työpaikalle ruisleipää ja lisukkeet, maitoa pulloon ja kahvia termariin. Lapset söi koulussa lämpimän aterian. Kotiin tullessa sitten päivän pääruoka perunoita ja kastiketta, leipää ja voita. Jälkiruokakin aina oli, jotain kiisseliä tms. Oli keittoruokia ja laatikkoruokia, ihan tavallista suomalaista kotiruokaa. Illalla iltatee ja voileipä. Lauantaisin leivottiin pullaa.

Ja ihmiset oli hoikkia ja normaalipainoisia. Harvemmin näki ylipainoisia saatikka lihavia. Missä kohtaa muutos on tapahtunut ja miksi? Ruoka ei lihota. Se on se miten paljon syö (mässäily) sokeriset herkut ja limsat, liikkumattomuus, valtava alkoholin kulutus (sisältää muuten tuhdisti kaloreita!). Mm nämä asiat. 

Ei ollut tarvetta erityisille ravitsemusneuvojille. Sellaisista tiedettykään. Tietenkin oli myös syömishäiriöisiä siihen aikaan, aina ollut. mutta heidän kohdallaan kyse oli vakavasta sairaudesta kuten nykyäänkin. En väitä etteikö lihavia ollut, mutta paljon paljon vähemmän kuin nyt, kun lihavuus on normaali, hoikkuus "sairaus".

Minullakin ikää mittarissa melkein 50v ja omasta lapsuudesta muistan, että meillä ei koskaan illalla syöty mitään ns oikeaa ruokaa. Leipää tai vastaavaa lähinnä. Eli päivän ateriat oli aamiainen, lounas ja kevyt "päivällinen" joka muistutti lähinnä iltapalaa. Päiväkahvilla saattoi olla joskus pullaa.

Aika moni ikätoveri on kertonut samaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kokemusta painoindeksissä 30 elämisestä ja tällaista oli elämäni silloin:

Skippasin aamupalan. Sitten olin iltapäivällä hirveän nälkäinen ja houkutti ottaa tuhti ruoka. Herkkujani oli mm. kebab ranskalaisilla ja tuollainen ruoka houkutti minua nälkäisenä. Olin yhdessä vaiheessa masentunut, ja saatoin pahimmillaan iltaankin asti paastota, jolloin käytännössä ahdoin hirveän määrän ruokaa ja houkutti kaikki suolainen, rasvainen, lihottava ja sokerinen. Satunnaisesti puputin paljon hiilaria kuten leipää nälkääni jota teki mieli. Napostelin paljon enkä ymmärtänyt ruokarytmistä juuri mitään.

Nykyään elän painoindeksissä 21 ja tällaista on elämäni nyt:

Syön aamupalan. Se on monesti esimerkiksi kaurapuuro tai proteiinipitoinen smoothie tai joku ruoka joka pitää nälkää, mutta on kevyehkö silti. Päivällä ei ole ruokahimoja ja syön täysipainoisen lounaan lautasmallin mukaan. Syön säännöllisesti neljä kertaa päivässä ns tavallista kotiruokaa. En napostele välissä ja leivän ahmiminenkin on jäänyt. Ei houkuta olla missään unettavassa rasva-suola-sokerikoomassa vaan pitää ennemmin semmoinen mukavan kevyt olo mikä tulee säännöllisestä täyspainoisesta syömisestä.

Tuo tutkimus tuntuu hölmöltä.

Hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan. Minulla on päinvastainen kokemus. Yritin elää virallisterveellisesti mutta 5-6 kertaa päivässä syöminen lopulta vain lihotti. Söin seuraavan pienen aterian jo ennen kuin tuli kunnolla nälkä. 

Nyt taas syön kaksi suurta ateriaa klo 12 ja klo 18. Muuna aikana juon vettä. En sorru pikaruokiin (ellen suunnitelmallisesti halua juuri pikaruokaa) vaan koostan ateriani terveellisesti ja runsasrasvaisina. Makeanhimo on kadonnut enkä kaipaa välipaloja. Ei tule sokerikoomaa eikä iltapäivän väsymystä.

Kaikkien pitää siis löytää oma juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vain laiskat voivat jättää aamiaisen nauttimatta. Minä ainakin kävelen töihin useamman kilometrin. 

Minä kävelen neljä kilometriä töihin kesät talvet. Se sujuu oikein hyvin paastomahalla - olen siis edellisenä iltana syönyt klo 18, lähden 7.30 kävelemään, ja syön töissä lounaan klo 12 :).

Tuhti aamiainen tarvittiin ennen, kun tehtiin ruumiillisia töitä. Hullua olisi ollut metsäsavottaan pakkasella lähteä päiväksi puljaamaan ilman kunnon aamiaista. Lämpimään toimistoon istumaan mennessä ei samanlaista energialatausta tarvitse.