We can´t do it, Yle Areenassa. Ruotsissa on jo kriisi milloin kamelin selkä katkee Suomessa?

Itse olen juuri tällainen uupunut 37v. Sairastuin jo paljon nuorempana.

En jaksa tähän nyt kirjoittaa sitä kaikkea mitä tekisi mieli kommentoida.

On niin monia tekijöitä jotka siihen vie. Yhteiskunnan mahdottomiksi asetetut vaatimukset ja säännöt. Liika info, emme pysty käsittelemään sitä kaikkea, vaan jossain vaiheessa aivot väsyy.

Jos olet älykäs ja oikeudenmukainen, osaat ajatella asioita monelta tasolta, ymmärrät hyvin ne väärät asiat. Olet herkkä, vaistoat ympäristöä, se on kuluttavaa, ennenkaikkea kun olet tunnollinen, (ja perfektionisti) haluat tehdä asiat erityisen hyvin, hoitaa lapsesi hyvin etkä vasemmalla kädellä jne jne.

En sulkisi pois myöskään kaikkea sitä kuormitusta mitä me saadaan ympäristöstä eli kemikaalit, laitteet. Kuka tästä voisi tutkimusta näyttää mitä se tosissaan meidän solutasolla tekee ja miten kukin reagoi. Emmehän edes tiedä mitä kaikkea purkkeihin laitetaan, kaikkea ei kerrota.

Kyllä voisi olettaa kaiken muun ohella, että kemilaakuormitus voi olla yksi osatekijä elimistön romahtamiseen, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Syöpäkin on jostain syystä nykyään nuorten sairaus.

On täysin ok haluta olla kotiäiti.

On täysin ok hoitaa askareet ja lapset sillä välin kun mies tuo vaurautta talouteen.

Niin on toimittu tuhansia vuosia onnistuneesti.

Tasa-arvon myötä on pyritty keksimään pyörä uudelleen ja sen seurauksena naiset on pakotettu sellaiselle uralle elämään sellaista elämää, mistä he eivät oikeasti nauti. Käteen jää romahdus ja masennus.

Lopettakaa, te vahvat itsenäiset naiset! Tämä on teille vapautta, lakata olemasta nainen ja tulla aivopestyksi pienestä tytöstä lähtien mieheksi! Te olette vahvoja, itsenäisiä naisia ketkä eivät tarvitse ketään! Tämä on se unelma jonka olete itsellenne halunneeet, tätäen olette sen saava! ;)

Vierailija kirjoitti:

Ennen nainen sai helpon elämän, kasvatti lapset ja seurasi kauniita ja rohkeita telkkarissa siinä sivussa kun pesi pari koneellista pyykkiä ja laittoi juuri sitä safkaa mitä halusi.

Nyt naisen pitää osata koodata, olla uranainen, seurustella hyvissä ravintoloissa ja kahviloissa sekä perustaa perhe siinä sivussa ilman kenenkään apua. 

En nyt muista mikä järjestö tätä naisten nykyistäonnellisuutta ajoi, mutta tuloksia alkaa näköjään syntyä.

Ruotsihan on maailman feministisin valtio. 

Luulisi, että naiset olisivat siellä onnellisimmillaan, kun esim. naisia on paljon enemmän johtotehtävissäkin kuin Suomessa. Heillähän on nyt feministinen hallituskin päättämässä asioista. Mikäköhän nyt mättää tasa-arvon unelma maassa?

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa, te vahvat itsenäiset naiset! Tämä on teille vapautta, lakata olemasta nainen ja tulla aivopestyksi pienestä tytöstä lähtien mieheksi! Te olette vahvoja, itsenäisiä naisia ketkä eivät tarvitse ketään! Tämä on se unelma jonka olete itsellenne halunneeet, tätäen olette sen saava! ;)

Minä en ole halunnut. En ollut edes syntynyt kun rintsikoita poltettiin. Haluaisin vain pienen mökin perheelleni. Haluaisin kuokkia maata päivästä toiseen ja viljellä perunoita oman perheen tarpeisiin. Se on aika pieni ala mitä laskennallisesti pitää hoitaa että perhe eläimineen eläisi sadollaan. Haluaisin kasvattaa siinä sivussa kanoja.

Missä oikeasti elän? Harmaassa betoniviidakossa lian ja roskan keskellä liian lähellä muita yrmeitä ihmisiä. Vihreästä puhtaasta ympäristöstä saa vain haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se työelämä ihmisiä aja loppuun, vaan järjetön tarve suorittaa vapaa-ajalla, yliaktiivinen sosiaalisuus ja somettaminen, koko maailman huolien seuraaminen ja kantaminen. 

Koettakaapa sellaista elämää, että käytte vain töissä ja vapaa-aikana elätte itsellenne. Teette mikä mukavalta tuntuu tai olette tekemättä mitään. Sulkekaa silmät ja korvat uutisilta ja somevirralta, lopettakaa kantamasta huolta maailman uhkista ja olemasta joka asiaan jotain mieltä. 

Töiden jälkeen kotiin, kävelylle, omiin puuhiin ja harrastuksiin. Pois somet, uutiset ja maailman parantaminen. Tehkää kivoja juttuja ja nauttikaa elämästä ilman kiirettä, ilman suorittamista.

Viisainta asia mitä olen koskaan lukenut, sydämmelliset kiitokset tästä <3 Tällaista kaipaan lisää, pahoinvointini on johtunut siitä että jos haluaa elää tavallista elämä niin siitäkin syytetään jostain tai olet jotenkin huono ihminen jos et ole aktiivisesti parantamassa maailma. En voi venyä loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mennyt luottamus yhteiskuntaan, ihmisiin.

Ei ole enää halua tehdä yhtään mitään! Luovuus kuoli jo aikoja sitten. Ei enää edes omissa kodissa on vapaa kun henkisesti tuntuu aina siltä että jos teen jotain niin varmasti joku siel ulkona olisi arvostelemassa.

Tämä just. Meidät on hallittu, kahlittu ja peloteltu kuoliaiksi.

Vierailija kirjoitti:

On täysin ok haluta olla kotiäiti.

On täysin ok hoitaa askareet ja lapset sillä välin kun mies tuo vaurautta talouteen.

Niin on toimittu tuhansia vuosia onnistuneesti.

Tasa-arvon myötä on pyritty keksimään pyörä uudelleen ja sen seurauksena naiset on pakotettu sellaiselle uralle elämään sellaista elämää, mistä he eivät oikeasti nauti. Käteen jää romahdus ja masennus.

Ei tämä oikein toimi nyky-yhteiskunnassa kun meillä on koneet ja laitteet jotka hoitaa kotityöt pitkälti (ainakin verrattuna niihin aikoihin kun pyykit pestiin jääkylmässä purossa mökin takana) ja lapsia hankitaan korkeintaan kolme; vaikka äiti olisi kymmenisen vuotta elämästään kotona niin sitten olisi se aika kun lapset käyvät koulua ja viettävät aikaa mieluummin kavereiden kanssa kuin kotona, ja naiset tylsistyisivät kuoliaaksi kotona. Hulluiksihan kotirouvat 50-luvulla tulivatkin (jolloin kotirouvamalli syntyi, aiemmin naiset osallistuivat talon töihin ja lapset hoituivat siinä sivussa).

Täällä yksi 25- vuotias nainen. Aluksi vaikuttaa olevan asiat hyvin, on mies, terve lapsi, vakityöpaikka, suuri tukiverkosto ja ystäväpiiri.

Jäin vasta kuitenkin sairaslomalle uupumuksen ja varmaan sairastan lievää/keskivaikeaa masennusta. Töissä vaaditaan liikaa, ei tuuraajia joten pitää melkein viikottain venyä ja venyä koska säästetään, ylitöiksi menee viikottain. Siinä hoidat samalla yksin pientä uhma-ikäistä lasta kun mies on töissä myös iltaisin ja vapaa- ajalla mies on kuin toinen lapsi. Mies käy töissä ja vapaa- aika pitäisi kulua vaan pelaten tietokonepelejä, nainenhan joutaa kyllä töiden jälkeen hakemaan lapsen tarhasta, käymään kaupassa, tekemään ruokaa, siivoamaan lapsen sotkut, pestä pyykkiä ja laittaa seuraavaksi aamuksi kaikki valmiiksi. Olen täysin uupunut. Pelottaa palata sairasloman jälkeen takaisin töihin jos se on taas tätä samaa rumbaa. Tuntuu kuin arkipäivät olisi vain selviytymistä päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei se työelämä ihmisiä aja loppuun, vaan järjetön tarve suorittaa vapaa-ajalla, yliaktiivinen sosiaalisuus ja somettaminen, koko maailman huolien seuraaminen ja kantaminen. 

Koettakaapa sellaista elämää, että käytte vain töissä ja vapaa-aikana elätte itsellenne. Teette mikä mukavalta tuntuu tai olette tekemättä mitään. Sulkekaa silmät ja korvat uutisilta ja somevirralta, lopettakaa kantamasta huolta maailman uhkista ja olemasta joka asiaan jotain mieltä. 

Töiden jälkeen kotiin, kävelylle, omiin puuhiin ja harrastuksiin. Pois somet, uutiset ja maailman parantaminen. Tehkää kivoja juttuja ja nauttikaa elämästä ilman kiirettä, ilman suorittamista.

Hyvä teksti, otan opikseni ❤️ T. Se 25- vuotias uupunut

Älkää koskaan kritisoiko vapauttanne, teh vahvat itsenäiset naiset, ketkä eivät tarvitse ketään! Jos te kritisoitte tätä, sen on RASSISSMIA!! Tai jotain muuta -ismia! Jotenka muistakaas se. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syyttäisin feminismiä tästä. Saksan malli olisi paras. Miesten palkat on korkeat ja vaimo voisi halutessaan olla kotona lasten kanssa tai vaihtoehtoisesti olla töissä ja tehdä uraa. Kyllä tämäkin oli nähtävissä jo aikoja sitten. Mies on mies ja nainen on nainen. Näin se vain menee ja todennäköisesti tuo on parasta näin kaikille.

mies50v

Ehkä feminismillä on oma osuutensa, mutta nykynuorimies ei suostu siihen, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia tai ei ainakaan niillä hänen tienaamillaan rahoilla. Paljon on tälläkin palstalla noita hyvin tienaavan miehen puolisoita kotona hoitamassa niitä yhteisiä lapsia, jossa nainen ja lapset elävät suorastaan puutteessa. Saksassa ei varmaan käytetä lokkinimitystä kotiäidistä ja vaimosta, kuten Suomessa.

Jos mies saisi enemmän palkkaa täällä Suomessa ei tapahtuisi muuta kuin, että perheen sisäisen elintason kuilu suurenisi entisestään. Suomessa ei nykyisin arvosteta (mies) perhettä vaan jokainen arvostaa vain ja ainostaan niitä omia rahojaan ja käyttää ne vain itseensä, ei perheeseensä. Näkeehän sen hyvin kuinka monelle miehelle, jopa niiden omien lasten elatusmaksut ovat mahdottomia ihan periaatteellisista syistä maksaa. Vaikka tulot olisivat mitkä. Kun ne määrätään, niin valehdellaan kuinka ollaan lähes rahattomia, vaikka paikalle on ajettu bemarilla.

TÄMÄ. Itsekin erosin tällaisesta nykyaikaisesta ”miehestä”. Mulle tuli silloin aika puskista että tällaistakin on, olin tottunut kasvamaan ihan erilaisessa ympäristössä jossa miehille oli aidosti tärkeää pitää perheestä huolta.

En ikinä tule ymmärtämään miksi naisen pitäisi ottaa perheessä vastuu niin monista asioista. Ymmärrän kyllä, että miehen ajatuskapasiteetti on joskus rajallinen tietyissä asioissa (sori vaan) ja ehkä just siksi naisten pitäisikin saada keskittyä enemmän lapsiin ja kotiin liittyviin asiohin, JOS niin haluavat, eikä kotiäitiyden pitäisi olla millään tavoin paheksuttua. Nythän naiset kumartaa vain epätasa-arvolle yrittäessä pitää kaikki langat käsissä miehen räplätessä jotain pintapuolista lapsen hoidossa sen auton putsaamisen lisäksi (sori vaan taas).

Erosta kohta neljä vuotta ja en halua enää parisuhdetta.

Nyt mennään uupuneena yksinhuoltajana, mutta parempi sekin kuin vanha asetelma. Ei ihme että naiset uupuu. Olet joko kaksin yksin tai yksin yksin.

hengitysilma loppunut. Tuntuu ettei saa edes itse enää päättää omasta elämästään. On olemassa vieläkin kokonaisia perinteisiä perheitä jossa ei ole ongelmia, on olemassa myös nekin jotka haluavat pysyä kotiäitinä ja tehdä se ruoka rakastamalleen miehelleen. Miten se on teistä poissa jos mies tienaa ja maksaa veroja ja vaimo kasvattaa kunnollisia lapsia ja pitää kodin kasassa?

Mikä tässä on niin raivostuttavaa, miksi se pilaa päiväsi, miksi koet sitä huonona? Oletko kenties aivopessyt?

Miten se on sinulta pois jos joku ei syö aamiaista, tai ei tee juurikin samalla tavalla kuin sinä? Miten se on sinulta pois jos yksinäisellä on ihana koira joka pitää seuraa? miten se on sinulta pois jos ei ole somessa?

Miksi aiheuttaa valtavaa raivoa jos joku ei tiedä sijoittamisesta?

Ihmiset ovat täysin sokaistuneet!! Ymmärrättekö että kohta katkee suoni??

Minun puolestani saatte suut vaahdossa yrittää ja vispata, minun puolestani saatte kaikki hukkua omaan trendipas---kaan! Minä olen onnellinen koska kuljen oma polkua enkä halu että kukaan häiritse minun sielunrauha.

Miksi tästä ei voisi aloittaa me toon kaltaista kampanjaa. ”I can’t do it!!”

Vierailija kirjoitti:

hengitysilma loppunut. Tuntuu ettei saa edes itse enää päättää omasta elämästään. On olemassa vieläkin kokonaisia perinteisiä perheitä jossa ei ole ongelmia, on olemassa myös nekin jotka haluavat pysyä kotiäitinä ja tehdä se ruoka rakastamalleen miehelleen. Miten se on teistä poissa jos mies tienaa ja maksaa veroja ja vaimo kasvattaa kunnollisia lapsia ja pitää kodin kasassa?

Mikä tässä on niin raivostuttavaa, miksi se pilaa päiväsi, miksi koet sitä huonona? Oletko kenties aivopessyt?

Miten se on sinulta pois jos joku ei syö aamiaista, tai ei tee juurikin samalla tavalla kuin sinä? Miten se on sinulta pois jos yksinäisellä on ihana koira joka pitää seuraa? miten se on sinulta pois jos ei ole somessa?

Miksi aiheuttaa valtavaa raivoa jos joku ei tiedä sijoittamisesta?

Ihmiset ovat täysin sokaistuneet!! Ymmärrättekö että kohta katkee suoni??

Minun puolestani saatte suut vaahdossa yrittää ja vispata, minun puolestani saatte kaikki hukkua omaan trendipas---kaan! Minä olen onnellinen koska kuljen oma polkua enkä halu että kukaan häiritse minun sielunrauha.

Wow sulta on jäänyt aamun rauhoittavat lääkkeet ottamatta. Niitähän ne kotimammat popsi 50-luvullakin :D  Jos olisit ottanut lääkkeesi, ymmärtäisit ehkä että ei tässä ole yksittäisiä kotiäitejä kritisoitu, tuotu esiin näkökohtia että suurin osa naisista ei halua olla kotona koko elämäänsä... mutta nykytyöelämän vaatimukset on aika kohtuuttomia, niin naisille kuin miehillekin.

Mua ei ainakaan tappanut vapaa-aika vaan sen puute. Ei ole miestä tai lasta jota vois "syyttää". Työskentelin raskaassa ammatissa, jossa oli joku koko ajan jotain vailla. Ylitöitä jatkuvasti ja puhelimeen piti vastata. Piti lähteä lomalle maapallon toiselle puolelle missä ei ole nettiä ettei kukaan ota yhteyttä. Se kertoi siitä hetkestä paljon. Kun romahdin lopullisesti, niin olin kävelemässä sillalta alas sen takia, että joku kysy tietä. En vaan jaksanut yhtään kysyjää enää. Oli aika shokki tajuta, että en mä jaksakaan ja tarvin vapaa-aikaa. Olen aina rakastanut työn tekemistä.

Mikä ihmeen sisäinen kuilu? Minä maksoin meidän talouden maksuista 80,% vaikka molemmat oli töissä. Toki tienasin tuplasti enemmän kuin sairaalassa töissä ollut avokki, mutta nämähän ovat ammatinvalinta kysymyksiä.

Kyllä meillä rahat oli yhteisiä vaikka eri tilit olikin

Mies50v

Vierailija kirjoitti:

Eikö se itsenäisen ja vahvan naisen elämä ollutkaan ruusuilla tanssimista?

Ei, kun edelleen pitää hoitaa myös se perinteisen naisen rooli, eli miehet lykkäävät lapset ja kotityöt kokonaan naisen vastuulle ja kinuavat siihen päälle vielä seksiorjuutta.

No jaa, syy on varmaankin elämän suorittamisessa (kaikki tähtää täydellisyyteen: työ, perhe, harrastukset) ja työelämän vaatimusten kiristymisessä. Toki vaikuttaa se että ennen ei puhuttu tunteista taikka väsymyksestä - äidiltäni 63 v kysyin että miten jaksoittekin 3 lapsen kanssa pyörittää vuorotyöläisten arkea niin helposti. Sain vastauksen että joskus oli niin uupunut että itki itsensä uneen. Me penskat ei koskaan huomattu mitään. Ehkä nyt on "lupa" puhua yhteiskunnassa näistä asioista.

Hyvä oli vinkki tässä ketjussa siitä että ei someilua tai suorittamista, ottakaa hetki itsellenne ja tehkää mukavia juttuja: luontoon, kirja käteen taikka meditoimaan. Kyllä se mielialakin siitä kohenee. Itse vaihdoin työpaikkaa kun olin niin uupunut, syy oli vanhan työpaikan arvot joita en jakanut. Mietin pitkään ennenkuin tajusin missä on vika.

Eihän tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että naiset itse haukkaavat liian ison palan. Kummallisia ylisuorittajia. Ja niin se vaan on, että se perinteinen miesten asema mitä te olette niin kovasti kadehtineet, ei ole mitään herkkua loppujen lopuksi. Ette te edes jaksa sitä.