Rehellisesti sanottuna minusta imettaminen on kamalaa! Sattuu ja jatkuvasti on nannit niin kipeat ettei pysty imettamaan. Aion silti yrittaa edes puoli vuotta imetysta mutta kylla

Omasta mielestäni en kehu " luonnollista" mitenkään valheellisesti, koska se oli helppoa, vaivatonta ja kivutonta minulla. Uskon, että sinäkin pääset siihen asianmukaisella opastuksella!

Vierailija:

Omasta mielestäni en kehu " luonnollista" mitenkään valheellisesti, koska se oli helppoa, vaivatonta ja kivutonta minulla. Uskon, että sinäkin pääset siihen asianmukaisella opastuksella!

eikä se kotiinpääsy ole mikään mittari, sehän riippuu monesta muustakin asiasta kuin äidin nopeasta toipumisesta. mm. vauvan kunnosta ja siitä miten lastenlääkäri sattuu olemaan paikalla (esim. viikonloppu).

Sä olet selvästi just sellainen mukavuussektioitu, joka lukee faktat vain itselleen sopivasti. Kun kuitenkin SUUNNITELLUISSA sektioissakin kuolee äitejä kolminkertainen määrä alatiesynnytykseen verrattuna, seuraavien lasten kohtukuoleman riski on 8-kertainen sektion jälkeen vrt. alatiesynnytys, niin en mä kyllä huvikseni sinne menisi.

PS. Olet muuten aika tarkasti tentannut huonetovereidesi asiat : )

Vierailija:

Vierailija:

Esim hyvin mennyt sektio ei koskaan yllä samalle tasolle hyvin menneen alatien kanssa, kun katsotaan hyötyjä vauvalle ja vaivoja äidille. Esim itse edellisellä kerralla istuin suoraan synnytyksestä, kotiin seuraavana päivänä, eikä mitään vaivoja.

Samoin äm:n kanssa ei koskaan voi tulla sitä tilannetta, kuten esikoisen tutteleiden kanssa:meille sattui tetroja pilaantuneesta erästä, ja vauvalle kamala vatsatauti siitä hyvästä. saati että korvikkeesta saisi lähellekään kaikkea sitä hyvää (suoja-aineita, oikea raivtsemuksellinen rakenne) mitä äm:mästä.

eikä se kotiinpääsy ole mikään mittari, sehän riippuu monesta muustakin asiasta kuin äidin nopeasta toipumisesta. mm. vauvan kunnosta ja siitä miten lastenlääkäri sattuu olemaan paikalla (esim. viikonloppu).

itselle on tehty suunniteltu sektio joka onnekseni meni täysin nappiin. olin miljoonasti paremmassa kunnossa kuin yksikään samassa huoneessa ollut alatieäiti. he olivat erittäin kipeitä, söivät pidempään ja vahvempia kipulääkkeitä kuin minä, eivät pystyneet istumaan, vauvanhoito oli heillä kipujen vuoksi hankalaa, verta olivat menettäneet (2 tyyppiä) yli litran, siinä missä minä 200 ml, maito nousi kaikilla samaan aikaan, paitsi yhdellä alatieäidillä 2 päivää myöhemmin kuin minulla. haava oli minulla kipeä 2 päivää, leikkauspäivän ja seuraavan. tämän jälkeen en enää syönyt kipulääkkeitä ja liikuin vaivatta. alatieäitien tikit kinnasivat alapäässä ja jokunen itki aivan ääneen. joku alatieäiti jouduttiin myös katetroimaan kun ei pystynyt pissaamaan. ulostelääkkeitä saivat kaikkia ja ulosteelle pääsivät samoihin aikoihin kuin minäkin. vaikea tämän kokemuksen jälkeen nähdä ne alatiesynnytyksen suunnattomat edut.

Minulla on oikein kätilöiden havaintojen mukaan erinomaiset " imettäjän nännit" (kuulostaa kaamealta) ja lapsi oli hyväkuntoinen, reipas imemään ja osasi heti ottaa loistavan tehokkaan imuotteen. Silti nännit olivat ihan tajuttoman kipeät ja verillä ensimmäiset viikot. Piti ihan ulvaista tuskasta kun imetys alkoi aina parin tunnin välein. Pikkuhiljaa kipu kuitenkin hävisi ja nännit paranivat. Sitten onnistunut maidontäyteinen imetys (ja vuorovaikutus vauvan kanssa) jatkui vuoden verran. Sitten ongelmana alkoi olla jo oma liiallinen laihtumiseni. Maitoa tuli, mutta oman energiavarastoni kustannuksella. Lapsen suureksi harmiksi katsoin siis aiheelliseksi lopettaa. Mutta tämä on toki jo toinen tarina ;)

Kokemuksia on molemmista, pulloa annettiin kun maitoa ei vielä tullut riittävästi. Onneksi päästiin pulloista eroon pian.

Vierailija:

Minulla on oikein kätilöiden havaintojen mukaan erinomaiset " imettäjän nännit" (kuulostaa kaamealta) ja lapsi oli hyväkuntoinen, reipas imemään ja osasi heti ottaa loistavan tehokkaan imuotteen. Silti nännit olivat ihan tajuttoman kipeät ja verillä ensimmäiset viikot. Piti ihan ulvaista tuskasta kun imetys alkoi aina parin tunnin välein. Pikkuhiljaa kipu kuitenkin hävisi ja nännit paranivat. Sitten onnistunut maidontäyteinen imetys (ja vuorovaikutus vauvan kanssa) jatkui vuoden verran. Sitten ongelmana alkoi olla jo oma liiallinen laihtumiseni. Maitoa tuli, mutta oman energiavarastoni kustannuksella. Lapsen suureksi harmiksi katsoin siis aiheelliseksi lopettaa. Mutta tämä on toki jo toinen tarina ;)

Toki pitää yrittää, eikä heti luovuttaa. On kuitenkin tilanteita, jossa jokin muu kuin imetys voi olla parempi vaihtoehto. Onko sitä mahdotonta hyväksyä?!

Vierailija:

Sä olet selvästi just sellainen mukavuussektioitu, joka lukee faktat vain itselleen sopivasti. Kun kuitenkin SUUNNITELLUISSA sektioissakin kuolee äitejä kolminkertainen määrä alatiesynnytykseen verrattuna, seuraavien lasten kohtukuoleman riski on 8-kertainen sektion jälkeen vrt. alatiesynnytys, niin en mä kyllä huvikseni sinne menisi.

PS. Olet muuten aika tarkasti tentannut huonetovereidesi asiat : )

Vierailija:

Vierailija:

Esim hyvin mennyt sektio ei koskaan yllä samalle tasolle hyvin menneen alatien kanssa, kun katsotaan hyötyjä vauvalle ja vaivoja äidille. Esim itse edellisellä kerralla istuin suoraan synnytyksestä, kotiin seuraavana päivänä, eikä mitään vaivoja.

Samoin äm:n kanssa ei koskaan voi tulla sitä tilannetta, kuten esikoisen tutteleiden kanssa:meille sattui tetroja pilaantuneesta erästä, ja vauvalle kamala vatsatauti siitä hyvästä. saati että korvikkeesta saisi lähellekään kaikkea sitä hyvää (suoja-aineita, oikea raivtsemuksellinen rakenne) mitä äm:mästä.

eikä se kotiinpääsy ole mikään mittari, sehän riippuu monesta muustakin asiasta kuin äidin nopeasta toipumisesta. mm. vauvan kunnosta ja siitä miten lastenlääkäri sattuu olemaan paikalla (esim. viikonloppu).

itselle on tehty suunniteltu sektio joka onnekseni meni täysin nappiin. olin miljoonasti paremmassa kunnossa kuin yksikään samassa huoneessa ollut alatieäiti. he olivat erittäin kipeitä, söivät pidempään ja vahvempia kipulääkkeitä kuin minä, eivät pystyneet istumaan, vauvanhoito oli heillä kipujen vuoksi hankalaa, verta olivat menettäneet (2 tyyppiä) yli litran, siinä missä minä 200 ml, maito nousi kaikilla samaan aikaan, paitsi yhdellä alatieäidillä 2 päivää myöhemmin kuin minulla. haava oli minulla kipeä 2 päivää, leikkauspäivän ja seuraavan. tämän jälkeen en enää syönyt kipulääkkeitä ja liikuin vaivatta. alatieäitien tikit kinnasivat alapäässä ja jokunen itki aivan ääneen. joku alatieäiti jouduttiin myös katetroimaan kun ei pystynyt pissaamaan. ulostelääkkeitä saivat kaikkia ja ulosteelle pääsivät samoihin aikoihin kuin minäkin. vaikea tämän kokemuksen jälkeen nähdä ne alatiesynnytyksen suunnattomat edut.

isompi, erityisesti vauvalle. En saanut itse valita synnytystapaani.

Sektion riskeistä on julkisuudessa vaan niin hirveät varoittelut ja aina puhutaan kuinka automaattisesti alatieäidit ovat heti ylhäällä sängystä vailla kipuja kun sektioäidit parantelevat haavaansa kuukausikaupalla eivätkä kykene hoitamaan lastaan. Olin siis erittäin yllättynyt kun omalla kohdalla olikin päinvastoin. Olin huoneen ainoa ns. hyväkuntoinen ja pirteä ja hoisin itse oman vauvani toisesta päivästä lähtien. Alatieäitien huono kunto oli todellinen yllätys myös minulle.

Kun välissä ei ole muuta kuin ohut verho niin on aika mahdotonta olla kuulematta muiden synnyttäjien asioita. Kaikki hoitajat eivät madalla ääntään, eikä se aina auta vaikka madaltaisikin. Kaikki kuuluu - aivan kaikki.

Silloin kyllä vakavasti harkitsin pulloruokintaa, mutta päätin kuitenkin jatkaa imetystä vielä vähän ja katsoa helpottaako. Mitkään rasvat yms. ei mulla tehonneet.



Nyt olen tosi tyytyväinen kun ei tartte pullojen kanssa sählätä, tuntuu niin helpolta vaan pistää tissi vauvan suuhun ja ruoka kulkee kätevästi mukana. Meidän poika syö aika nopeasti ja maitoa heruu niin helposti ettei siihen imetykseen todellakaan kulu tuntitolkulla aikaa.



Tämä nyt minun kokemukseni, eli uskoisin, että ajan kanssa sinullakin helpottaa. Jos kuitenkin tunnet, että jatkuu vaan ihan kamalana niin anna touhun olla ja siirry pullotteluun ihan hyvällä omallatunnolla. Kyllä se vauva niinkin kasvaa ja hyvin voi!