Miten murtaa pitkään sinkkuna olleen miehen suojakuori?

Miksi et etsinyt alunperinkin sellaista miestä joka haluaa suhteelta samoja asioita kuin sinä? Jos syvällisten puhuminen on sinulle erityisen tärkeää, niin miksi et etsi miestä joka tekee näin, miksi etsit miehen joka ei tykkää puhua ja alat heti vaatimaan häntä muuttumaan?

Vierailija kirjoitti:

Sillä mitään suojakuorta ole. Ihminen (niin mies kuin nainenkin) puhuu noista syvällisistä jutuista jos haluaa. Jos taas ei halua, niin ei puhu. 

N39

Ja käyttää jotain tekosyitä: Kun minä olen tällainen ujo ja hiljainen, niin en oikein osaa puhua. Vaan kyllä osaa puhua loistavasti vaikka kuinka syvällisistä sitten, kun vain haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taivas, taas oikein tyypillinen naisprojekti. "Minähän koulutan tästä miehestä tunteistaan puhuvan". Etkö yhtään tajua, että tämä on juurikin se ikiaikainen nainen muka kouluttaa rentusta miehen tarina, joka ei koskaan toimi.

Noin ei vain saa ajatella! Niillä pitää mennä mitä on! Ajatus toisen muuttamisesta on äärettömän huono lähtökohta parisuhteelle.

Tuollaiset naiset on sekopäitä, hankkikoot susikoiran mitä kouluttaa.

Jos ihminen haluaa/haluaisi itsekin kehittyä ihmisenä, kyseessä ei ole mikään koirankoulutusprojekti vaan toinen voi olla aidosti tukena siinä rinnalla. On ihan oikeasti olemassa aikuisia ihmisiä joilla ei ole ennen ollut turvallista ihmissuhdetta jossa asioista olisi saanut avautua.

Toki jotkut eivät koko elämässään halua puhua syvällisiä, eli sikäli olisi tärkeää ap:n päästä jotenkin perille siitä että onko mies halukas/kiinnostunut avaamaan uria siihen suuntaan. T. se M38 ekalta sivulta.

Jos ekstaasi ei ole vaihtoehto, loputtomalla kärsivällisyydellä, ehkä.

Olen itse todella pahasti traumatisoitunut ihminen, mutta ollessani tosissani seurustelun kanssa luovun suojakuoristani. Se on ainoa tapa millä suhde voi toimia. Mies ei ole kanssasi yhtä tosissaan kuin sinä miehen kanssa. Ehkä ei ole vieläkään toipunut aiemmasta suhteesta. Jotkut lähtevät liian aikaisin kokeilemaan seurustelua, vaikka eivät vielä olisi saaneet aiempaa suhdettaan käsiteltyä tarpeeksi. Tästä on omakohtaista kokemusta. Älä polta siipiäsi väärän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kahden kuukauden tutustuminen ja haluaisit keskustella suhteestanne syvällisiä? Ymmärrän miestä. Mitä jos syvällisten sijaan kysyisit häneltä vaikkapa milloin hän aikoo ottaa kesäloman ja millaisia suunnitelmia hänellä on kesälle. Tai pääsiäisen viettokin voisi olla suhteen tuossa vaiheessa ihan riittävän "syvällinen" kysymys.

Jotkut ovat hyvin hyvin hitaita puhumaan mistään ja korvaavat puhumattomuuden seksillä ja turhanpäiväisellä höpötyksellä. Joillekin se on niin ihan kelvollinen suhde, mutta itse en sellaiseen enää lähtisi tai sitten olisin itsekin samalla mielellä ja suhde olisi vain tilapäivänen kaverisuhde seksillä, joka vaihtuisi jopa hyvin nopeasti ja enempää ajattelematta syvällisempään uuteen suhteeseen.

En voisi enää edes kuvitella tilannetta, missä vain juttelisin viikko toisen perään toisen kesälomien alkamisajoista tai viikonlopun viettämisestä. Ei se ole ystävyyttä, vaan kaveruutta.

Tunnen muutamankin miehen, joiden on hyvin helppo puhua minun kanssani syvällisiäkin. Eivät he kaikille puhu, mutta olen luottamuksen arvoinen heti.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas uskon, ettei se parin vuoden sinkkuus ole syy suojakuoreen. On oppinut omasta kodistaan mallin jossa ei puhuta, näytetä tunteita ym. Jos omat vanhemmat ei osanneet, niin miten jälkikasvu voisi osata?

Kysy mieheltä millainen suhde vanhemmillaan oli, oliko lapsuudenkodissa millainen ilmapiiri, puhuttiinko tunteista ymym

Minä luulen myös, että mies vain on sellainen simpukka, että hänestä ei saa mitään irti ja syy löytyy lapsuudesta. Kuinka kauan jaksat tuollaista kevytsuhdetta? Jos mies ei edes yritä avata mitään asiaa syvällisemmin, vaan muuttaa kaiken epämääräiseksi jutusteluksi, niin minulla nousisi karvat pystyyn. Kaksi kuukautta on jollekin lyhyt aika, mutta minulle se on pitkä aika. Jos antaa itsestään paljon, mutta ei saa mitään takaisin, niin suhde ei voi olla toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas uskon, ettei se parin vuoden sinkkuus ole syy suojakuoreen. On oppinut omasta kodistaan mallin jossa ei puhuta, näytetä tunteita ym. Jos omat vanhemmat ei osanneet, niin miten jälkikasvu voisi osata?

Kysy mieheltä millainen suhde vanhemmillaan oli, oliko lapsuudenkodissa millainen ilmapiiri, puhuttiinko tunteista ymym

Just näin. Ei se parin vuoden sinkkuus ihmisen persoonaa tyystin muuta.

Mutta nuo kysymykset sen sijaan; ihmiset ohittavat tuollaiset sujuvasti jos eivät halua tai osaa avautua, ovat aika henkilökohtaisia.

Jos minä olisin ap kysyisin mieheltä hänen suhdettaan ja mielipidettä syvällisten ja tunneasioiden jauhantaan esim aiemmassa elämässään. Luultavasti se vastaus kertoo enemmän kuin mikään muu. Onko hän enemmän tekojen vai pehmopuheiden mies omasta mielestään.

Ap:n asenne kuulostaa vähän huonolta ja jotenkin kokemattomalta. Ilmeisesti et ole tavannut ihmisiä jotka eivät puhu syvällisiä tai analysoi tunneasioita? Sinulla on käynyt tuuri jos olet aina löytänyt syvällisiä puhuvia ihmisiä jos sellaista olet toivonut. Oletus että jokainen sellaista tekee on väärä. Älä ainakaan luule että voit kouluttaa miehestä sellaista, skenaario näyttää aika ahdistavalta. Älä ikinä rakenna suhdetta muuttumissuunnitelman varaan.

Kuulostaa siltä, että ap on mielessään päättänyt, että hän tiwtää paremmin, millainen mies on oikeasti, vaikka mies havainnoiden vaikuttaakin ihan erilaiselta. Ja 2 kk tutustumisen jälkeen!

Mitäpä jos alkaisit suhtautua mieheen realistisesti. Esim jos hän ei vaikuta tunteelliselta, hän luultavasti oikeasti ei ole tunteellinen. Jos hän on eronnut edellisestä suhteesta, niin häntä ei nyt täydy rakastaa ehjäksi vaan terveen epäluuloisesti tutustua pikkuhiljaa ja selvittää, mitä ongelmia edellisessä suhteessa oli. Mielellään niin, että puhuj myös sen suhteen toisen osspuolen kanssa ja saa molempien näkemyksen asiaan.

Ja jos miehen teot ja sanat vaikuttavat olevan ristiriidassa, niin pitää kiinnittää siihen huomiota vähän huolestuneena. Ja jos sanat ovat ristiriidassa muiden sanojen kanssa, niin sekin on vähän merkki siitä, että pitäisi olla varuillasn.

Ap on kohta huonoimmassa tapauksessa väkivaltaisessa suhteessa, jossa hän vakuuttaa itselleen ja muille, ettei mies oikeasti ole sellainen ja kääntyy mutkalle saadakseen miehen hoivattua 'oikeaksi itsekseen'.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap on mielessään päättänyt, että hän tiwtää paremmin, millainen mies on oikeasti, vaikka mies havainnoiden vaikuttaakin ihan erilaiselta. Ja 2 kk tutustumisen jälkeen!

Mitäpä jos alkaisit suhtautua mieheen realistisesti. Esim jos hän ei vaikuta tunteelliselta, hän luultavasti oikeasti ei ole tunteellinen. Jos hän on eronnut edellisestä suhteesta, niin häntä ei nyt täydy rakastaa ehjäksi vaan terveen epäluuloisesti tutustua pikkuhiljaa ja selvittää, mitä ongelmia edellisessä suhteessa oli. Mielellään niin, että puhuj myös sen suhteen toisen osspuolen kanssa ja saa molempien näkemyksen asiaan.

Ja jos miehen teot ja sanat vaikuttavat olevan ristiriidassa, niin pitää kiinnittää siihen huomiota vähän huolestuneena. Ja jos sanat ovat ristiriidassa muiden sanojen kanssa, niin sekin on vähän merkki siitä, että pitäisi olla varuillasn.

Ap on kohta huonoimmassa tapauksessa väkivaltaisessa suhteessa, jossa hän vakuuttaa itselleen ja muille, ettei mies oikeasti ole sellainen ja kääntyy mutkalle saadakseen miehen hoivattua 'oikeaksi itsekseen'.

Oivallisesti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut nyt noin 2kk miestä, joka on ollut monta vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Kaikki sujuu muuten hienosti ja mies tuntuu olevan hulluna minuun, mutta syvällisistä asioista ja esim. "suhteestamme" mies ei osaa puhua. Menee todella vaikeaksi, takeltelee tai on vallan tuppisuuna, kun yritän puhua jostain muusta kuin pinnallisista asioista.

Oletan, että mies on rakentanut itselleen kunnon "kovan äijän" suojakuoren, eikä nyt osaa astua roolistaan ulos. Vinkkejä tai kokemuksia siitä, miten tämä kuori murretaan lempeästi? Painostaa en halua, ei se johda mihinkään. Mutta en myöskään halua tyytyä pinnalliseen jutusteluun, tylsäähän siitä pidemmän päälle tulee.

Onko tullut mieleen, että mies vain on sellainen luonteeltaan ? Miksi yrität väkisin saada avautumaan, kuulostaa että yrität saada muuttumaan.

Oma mieheni on sellainen että ei hän puhu syvällisemmistä asioista, jos tarkoitat sillä itsen ruotimista mitä tulkitsen sinun tarkoittavan. Ei ei ruodi itseään kun ei ole tarvis. Jos riitelemme ja hänellä on aihetta mennä itseensä, menee ja reflektoi tilanteen. Mutta muuten hän vain elää ja on. Hän on onnellinen. Hän ei ole minkään sisäisen epävarmuuden piinaama jota täytyy pohtia iltaisin tuntikausia. Alkuun itsekin mietin paljon mitä mies miettii kun ei sano mitään? Mies on sanonut että jos jokin asia vaivaa, hän sanoo kyllä. Jos hän tuntee hetkellistä riittämättömyyttä, hän saattaa sanoa sen tai olla vain hiljaa ja aamulla tunne on väistynyt eikä tarvetta puhua siitä. Mies pystyy käsittelemään omat tunteensa ihan itsekseenkin joutumatta vatvomaan niitä toisen kanssa.

Miehen kanssa ollessa mä olen oppinut omista tunteista vastuunottoa ja käsittelemään omia tunteitani itse. Miehelle saan kyllä tunteitani tarvittaessa vatvoa ja hän sanookin että kuuntelee mielellään, ei vaan välttämättä keksi mitään sanottavaa koska hänellä ei ole samanlaista tarvetta vatvoa omia tunteitaan toisen kanssa - hänen tunteensa ovat selkeitä jotka tulevat ja menevät eikä hän analysoi niitä palapalalta (eikä niin tunteille kuuluisi tehdäkään, loppujen lopuksi se on neuroottista ja kuluttavaa. Tunteiden avaus kannattaa ongelmatilanteissa). Mies luottaa itseensä ja on tyytyväinen siihen että on tavoitellut elämää minkälaisen haluaa ja pystyy elämään sitä. Eikä tämä tarkoita etteikö miehellä olisi syvällisempiä ajatuksia, esimerkiksi arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Mutta ne asiat tulevatkin esille juuri siinä arkipäiväisessä keskustelussa.

Ap projisoit itseäsi mieheen liikaa ja luulet kaikkien olevan kuin sinä.

Anna miehen olla sellainen kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Kahden kuukauden tutustuminen ja haluaisit keskustella suhteestanne syvällisiä? Ymmärrän miestä. Mitä jos syvällisten sijaan kysyisit häneltä vaikkapa milloin hän aikoo ottaa kesäloman ja millaisia suunnitelmia hänellä on kesälle. Tai pääsiäisen viettokin voisi olla suhteen tuossa vaiheessa ihan riittävän "syvällinen" kysymys.

En olisi edes kahta kuukautta suhteessa, jossa ei voisi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut nyt noin 2kk miestä, joka on ollut monta vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Kaikki sujuu muuten hienosti ja mies tuntuu olevan hulluna minuun, mutta syvällisistä asioista ja esim. "suhteestamme" mies ei osaa puhua. Menee todella vaikeaksi, takeltelee tai on vallan tuppisuuna, kun yritän puhua jostain muusta kuin pinnallisista asioista.

Oletan, että mies on rakentanut itselleen kunnon "kovan äijän" suojakuoren, eikä nyt osaa astua roolistaan ulos. Vinkkejä tai kokemuksia siitä, miten tämä kuori murretaan lempeästi? Painostaa en halua, ei se johda mihinkään. Mutta en myöskään halua tyytyä pinnalliseen jutusteluun, tylsäähän siitä pidemmän päälle tulee.

Mistä hän pystyy siis puhumaan?

Up

Pesismailalla, tai kaulimella/paistinpannulla jos haluat noudattaa perinteisiä tapoja

Ylös ylös, tämä on mielestäni mielenkiintoinen aihe.

Taltalla ja nuijalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden kuukauden tutustuminen ja haluaisit keskustella suhteestanne syvällisiä? Ymmärrän miestä. Mitä jos syvällisten sijaan kysyisit häneltä vaikkapa milloin hän aikoo ottaa kesäloman ja millaisia suunnitelmia hänellä on kesälle. Tai pääsiäisen viettokin voisi olla suhteen tuossa vaiheessa ihan riittävän "syvällinen" kysymys.

En olisi edes kahta kuukautta suhteessa, jossa ei voisi puhua.

Minä en todellakaan olisi kahden kuukauden kohdalla osannut keskustella _suhteesta_, siinähän vasta oli alettu tutustua toisiimme. Olisin ahdistunut, jos toinen olisi alkanut kuulustella tyyliin "Mikä tää meidän juttu on?"