Miten murtaa pitkään sinkkuna olleen miehen suojakuori?

Vierailija kirjoitti:

Ja millainen suhde se olisi, jos asioista ei voida puhua aivoimesti ja aidosti? Ap

Vaikea sille joka haluaa puhua. Itse kokeilin parikymmentä vuotta ja erosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taivas, taas oikein tyypillinen naisprojekti. "Minähän koulutan tästä miehestä tunteistaan puhuvan". Etkö yhtään tajua, että tämä on juurikin se ikiaikainen nainen muka kouluttaa rentusta miehen tarina, joka ei koskaan toimi.

Noin ei vain saa ajatella! Niillä pitää mennä mitä on! Ajatus toisen muuttamisesta on äärettömän huono lähtökohta parisuhteelle.

Itse ajattelin tämän niin, että ennemminkin haluan tutustua mieheen aidosti, en muuttaa häntä. Vaikea uskoa, että miehessä olisi oikeasti vain tuo kuori. Ja millainen suhde se olisi, jos asioista ei voida puhua aivoimesti ja aidosti? Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, jos joku haluaa olla pelkästään pintatason ihminen keskusteluissaan niin toki siihen on hänellä oikeus.

-Ap

Kuinka paljon sinulla on elämänkokemusta ap? On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät vaan ole yhtään syvällisiä. Syvällisille tyypeille nämä tuntuvat "vain kuorilta", mutta se on se mitä he ovat. Eikä se ole halukysymys, eivät he erityisesti halua olla pintatason ihmisiä. He vain ovat sitä. Se on heidän kehityspsykologiansa tulosta.

Kyllä minulle elämänkokemusta on jonkin verran jo kertynyt. Oikeasti pelkästään pinnallista ihmistä en ole vielä tavannut koskaan, vaikka kieltämättä moni siltä varsinkin nykypäivänä vaikuttaa.

-Ap

Se ei puhu, koska olet aina saatavilla. Ei tarvitse.

Vähän sama kuin täällä joku mies kyselisi näin: 

"Miten murtaa pitkään sinkkuna olleen naisen suojakuori?

Olen tapaillut nyt noin 2kk naista, joka on ollut monta vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Kaikki sujuu muuten hienosti ja nainen tuntuu olevan hulluna minuun, mutta seksistä nainen ei osaa puhua eikä halua juurikaan seksiä. Menee todella vaikeaksi, takeltelee tai on vallan tuppisuuna, kun yritän puhua seksistä tai ehdotan seksiä. Hän haluaa seksiä korkeintaan kerran kuussa, yleensä ei sitäkään.

Oletan, että nainen on rakentanut itselleen kunnon "hyveellisen ja siveän naisen" suojakuoren, eikä nyt osaa astua roolistaan ulos. Vinkkejä tai kokemuksia siitä, miten tämä kuori murretaan lempeästi? Painostaa en halua, ei se johda mihinkään. Mutta en myöskään halua tyytyä vähäiseen seksiin, tylsäähän siitä pidemmän päälle tulee. Haluan suhteen, jossa on seksiä joka päivä, täytyyhän naisenkin oikeasti sellaista suhdetta haluta, kun vain luopuu siitä suojakuorestaan"

Mitä ap vastaisit tälle miehelle, joka yrittää nyt murtaa tuon deittinsä "suojakuorta".

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin täällä joku mies kyselisi näin: 

"Miten murtaa pitkään sinkkuna olleen naisen suojakuori?

Olen tapaillut nyt noin 2kk naista, joka on ollut monta vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Kaikki sujuu muuten hienosti ja nainen tuntuu olevan hulluna minuun, mutta seksistä nainen ei osaa puhua eikä halua juurikaan seksiä. Menee todella vaikeaksi, takeltelee tai on vallan tuppisuuna, kun yritän puhua seksistä tai ehdotan seksiä. Hän haluaa seksiä korkeintaan kerran kuussa, yleensä ei sitäkään.

Oletan, että nainen on rakentanut itselleen kunnon "hyveellisen ja siveän naisen" suojakuoren, eikä nyt osaa astua roolistaan ulos. Vinkkejä tai kokemuksia siitä, miten tämä kuori murretaan lempeästi? Painostaa en halua, ei se johda mihinkään. Mutta en myöskään halua tyytyä vähäiseen seksiin, tylsäähän siitä pidemmän päälle tulee. Haluan suhteen, jossa on seksiä joka päivä, täytyyhän naisenkin oikeasti sellaista suhdetta haluta, kun vain luopuu siitä suojakuorestaan"

Mitä ap vastaisit tälle miehelle, joka yrittää nyt murtaa tuon deittinsä "suojakuorta".

Nauroin tälle vähän liikaa :D Toivottavasti seksimieltymykset eivät ole ihan sama asia kuin tämä tilanne, pidän todella peukkuja pystyssä että tämä tästä vielä syventyy...

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin täällä joku mies kyselisi näin: 

"Miten murtaa pitkään sinkkuna olleen naisen suojakuori?

Olen tapaillut nyt noin 2kk naista, joka on ollut monta vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Kaikki sujuu muuten hienosti ja nainen tuntuu olevan hulluna minuun, mutta seksistä nainen ei osaa puhua eikä halua juurikaan seksiä. Menee todella vaikeaksi, takeltelee tai on vallan tuppisuuna, kun yritän puhua seksistä tai ehdotan seksiä. Hän haluaa seksiä korkeintaan kerran kuussa, yleensä ei sitäkään.

Oletan, että nainen on rakentanut itselleen kunnon "hyveellisen ja siveän naisen" suojakuoren, eikä nyt osaa astua roolistaan ulos. Vinkkejä tai kokemuksia siitä, miten tämä kuori murretaan lempeästi? Painostaa en halua, ei se johda mihinkään. Mutta en myöskään halua tyytyä vähäiseen seksiin, tylsäähän siitä pidemmän päälle tulee. Haluan suhteen, jossa on seksiä joka päivä, täytyyhän naisenkin oikeasti sellaista suhdetta haluta, kun vain luopuu siitä suojakuorestaan"

Mitä ap vastaisit tälle miehelle, joka yrittää nyt murtaa tuon deittinsä "suojakuorta".

Toivoton lähtökohtien ero vapaaehtoispohjalta.

Anna aikaa. Aika ja luottamus saattavat saada miehen tajuamaan, että et ole lähdössä mihinkään. Tuossa on tietenkin iso riski muutamalle asialle, ensimmäisenä on se, että sinua alkaa tympimään ja toisena se, että jatkatte ja ette juttele koskaan mistään tärkeästä.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja vasta joskus kymmenen vuotta sitten tajusin kunnolla erään vakavan asian edessä, että me emme ole puhuneet kunnolla koskaan. Itse ole avoin ihminen, mutta mies oli oppinut jo vanhemmiltaan ja ties mistä puhumattomuuden. Olin tuudittautunut siihen mukaan ja elimme ihan ok arkea kunnes eteen tuli isoja asioita. Niistä ei yksinkertaisesti päässyt yli ilman vakavaa puhumista.

Oli hyvin vaikeaa puhua miehen kanssa asioista, mutta ilman puhumista tilanne ei pystynyt paranemaan. Saimme ihan pienen murun puhuttua ja elämä jatkui, mutta eihän se siihen tietenkään jäänyt, vaan tuli toinen, kolmas ja ties kuinka mones tilanne, kun asiaa piti taas avata. Minäkään en olisi halunnut enää siihen lähteä, mutta parisuhteen ja perheen koossa pysymisen kannalta se oli pakko. Niinpä puhuimme ja huusimme, huusimme ja puhuimme, mutta vähä vähältä asia selkiintyivät ja aukesivat. Tuon jälkeen meillä on mennyt erittäin hyvin ja mies on aivan eri mies kuin ennen. Hän on rento, asiat jo hyvissä ajoissa auki puhuva ja avoin ihminen, joka on avannut minulle ihan kaiken.

Hänen taustalla oli salattua koulukiusaamista ja muuta ikävää, joka ei näkynyt ulospäin, mutta sisältä se kaikki löytyi.

Kahden kuukauden tutustuminen ja haluaisit keskustella suhteestanne syvällisiä? Ymmärrän miestä. Mitä jos syvällisten sijaan kysyisit häneltä vaikkapa milloin hän aikoo ottaa kesäloman ja millaisia suunnitelmia hänellä on kesälle. Tai pääsiäisen viettokin voisi olla suhteen tuossa vaiheessa ihan riittävän "syvällinen" kysymys.

Koska ihmiset ihan oikeasti ymmärtäisivät sen tosiasian, että jokainen on persoonaltaan ja tavoiltaa erilainen. Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Jos lähtökohta on se, että toista täytyy yrittää muuttaa, niin tuhon tie alkaa siitä. Kumppani joko hyväksytään virheineen tai siirrytään sellaiseen, jonka omituisuudet voi sietää. Kukaan ei voi muuttaa muuta kuin itseään ja omaa ajattelutapaansa.

Koska mies on jo kerran eronnut ja mitä ilmeisemmin mainitsemistasi puhumattomuuden syistä olet melkoisen haasteen edessä. Luottamus ja avoimuus ovat asioita, jotka ilmenevät meissä niin eri tavoin. Joskus ongelmana onkin se, ettei toinen osaa tulkita niitä.

Et kerro kuinka paljon hallitset keskusteluja, koetatko kaivella miehen sanoista syvällisempiä merkityksiä jne? Voisitko vain kuunnella ja tehdä kysymyksiä? Tartu johonkin, mitä mies sanoo ja pyydä perustelemaan tai kertomaan miksi, mitä varten, miten meinasit jne. Älä siis lähden maalailemaan jotakin asiaa omilla mielipiteilläsi, koska se on sinulle helppoa, vaan kuvittele kuinka sinä ajat Ferrarilla ja mies ruosteisella mopolla. Hiljennä miehen tahtiin ja körötelkää hänen tahdissaan.

Miehiä mitenkään yleistämättä olen kuitenkin huomannut, että heille on vaikeaa seurata naisten juttuja: Miehillä on vakionopeuden säädin yhdellä kaistalla ja naiset ajavat kahdella kaistalla nopeampaa, hitaampaa ja pyörähtävät sivuteillä. Joten kun puhut miehesi kanssa pysy siinä yhdessä teemassa ja  anna miehen miettiä rauhassa vastauksiaan. Se on joskus todella tylsää odotella, mutta joskus se on ainoa keino saada vastauksia.

2 kk on aika lyhyt aika... Ahdistavaa, jos pitäisi 2 kk tapailun jälkeen tietää kaikenmaailman suhdekiemurat ja mitenkä tässä nyt edetään ja koska muutetaan saman katon alle ja mennään naimisiin ja tehdään lapsia... Ja kaikki eivät todellakaan osaa/halua puhua, mutta teot sen sitten näyttävät. Sanoit, että mies on hulluna sinuun ja haluaa viettää aikaa kanssasi, niin mitä ne korulauseet siinä auttaa? Mitä haluat oikein kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ihan oikeasti ymmärtäisivät sen tosiasian, että jokainen on persoonaltaan ja tavoiltaa erilainen. Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Jos lähtökohta on se, että toista täytyy yrittää muuttaa, niin tuhon tie alkaa siitä. Kumppani joko hyväksytään virheineen tai siirrytään sellaiseen, jonka omituisuudet voi sietää. Kukaan ei voi muuttaa muuta kuin itseään ja omaa ajattelutapaansa.

Aplodit tälle. Erittäin hyvin sanottu.

Mitä tuollaiseen "suojakuoreen" tulee...jos kyse nyt olisi siitä, että mies on tällaisen kasvattanut, niin sitä ei missään nimessä pidä mennä noin vain rikkomaan, varsinkaan noin varhaisessa vaiheessa tapailua. Ihmiset eivät kehittele suojakuoria itselleen vain kiusatakseen muita ja testatakseen potentiaalisia kumppaneita. Siellä voi taustalla olla hyvinkin kipeitä pettymyksiä ja ehkä jonkinasteisia traumojakin. Jokaisella on oikeus suojella itseään, vaikka se toista närkästyttäisikin.

Hyvä kysymys. Minäkään en puhu tunteistani kumppanilleni, vaikka kyllä osaankin. Puhun silloin, jos jokin ärsyttää ja jos jotain toivon muutettavan, mutta näin muuten en kaada ongelmiani enkä kyllä rakkaudentunnustuksiakaan kumppanini niskaan. Osoitan rakkauttani kuitenkin todella aktiivisesti muilla keinoilla ja saa olla kyllä sokea, jos ei näitä osoituksia huomaa. Ei kaikkia ole luotu puhumaan. Minusta jotkut keskittyvät aivan liikaa puhevälitteiseen rakkaudenosoitukseen, kuten juuri tunnustuksiin. Oma maailmani ei siihen kaadu, vaikken kuulisi "rakastan sinua" lausahdusta kymmeneen vuoteen kumppanini suusta ja toivon, ettei kumppaninikaan siitä ahdistu. Vielä hän tuossa vierellä kuuden vuoden jälkeenkin on. Minusta tuntuu jotenkin kornilta leperrellä, anteeksi nyt vain.

M23

On virhe olettaa, että miehillä edes olisi mitään syvällisiä näkemyksiä. Miehille suhde on sitä että saadaan seksiä samalta naiselta, ja kaikki muu suhteessa on tuohon tavoitteeseen pääsemistä ja sen ylläpitämistä. "Kova äijä" ei ole mikään suojakuori, se on mitä mies on.

Minä taas uskon, ettei se parin vuoden sinkkuus ole syy suojakuoreen. On oppinut omasta kodistaan mallin jossa ei puhuta, näytetä tunteita ym. Jos omat vanhemmat ei osanneet, niin miten jälkikasvu voisi osata?

Kysy mieheltä millainen suhde vanhemmillaan oli, oliko lapsuudenkodissa millainen ilmapiiri, puhuttiinko tunteista ymym

Vierailija kirjoitti:

On virhe olettaa, että miehillä edes olisi mitään syvällisiä näkemyksiä. Miehille suhde on sitä että saadaan seksiä samalta naiselta, ja kaikki muu suhteessa on tuohon tavoitteeseen pääsemistä ja sen ylläpitämistä. "Kova äijä" ei ole mikään suojakuori, se on mitä mies on.

Huhhuh. Olipas yksipuolinen näkemys. Kertoo paljolti siitä, miyen sinä näet miehet ja miten automaattinen oma sisäinen ohjauksesi on: tuo on simun vahva uskomus ja keräät tuontyyppisiä miehiä automaatiolla elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Minäkään en puhu tunteistani kumppanilleni, vaikka kyllä osaankin. Puhun silloin, jos jokin ärsyttää ja jos jotain toivon muutettavan, mutta näin muuten en kaada ongelmiani enkä kyllä rakkaudentunnustuksiakaan kumppanini niskaan. Osoitan rakkauttani kuitenkin todella aktiivisesti muilla keinoilla ja saa olla kyllä sokea, jos ei näitä osoituksia huomaa. Ei kaikkia ole luotu puhumaan. Minusta jotkut keskittyvät aivan liikaa puhevälitteiseen rakkaudenosoitukseen, kuten juuri tunnustuksiin. Oma maailmani ei siihen kaadu, vaikken kuulisi "rakastan sinua" lausahdusta kymmeneen vuoteen kumppanini suusta ja toivon, ettei kumppaninikaan siitä ahdistu. Vielä hän tuossa vierellä kuuden vuoden jälkeenkin on. Minusta tuntuu jotenkin kornilta leperrellä, anteeksi nyt vain.

M23

Minä ahdistuisin sinun kumppaninasi. Onneksi mun mies näyttää rakkautensa, sanoo sen sanoilla ja kehuu usein. Niin kuin minä häntä. Koskaan " Minä rakastan sinua" -lause ei ole liikaa. Aina se tuntuu yhtä ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Minäkään en puhu tunteistani kumppanilleni, vaikka kyllä osaankin. Puhun silloin, jos jokin ärsyttää ja jos jotain toivon muutettavan, mutta näin muuten en kaada ongelmiani enkä kyllä rakkaudentunnustuksiakaan kumppanini niskaan. Osoitan rakkauttani kuitenkin todella aktiivisesti muilla keinoilla ja saa olla kyllä sokea, jos ei näitä osoituksia huomaa. Ei kaikkia ole luotu puhumaan. Minusta jotkut keskittyvät aivan liikaa puhevälitteiseen rakkaudenosoitukseen, kuten juuri tunnustuksiin. Oma maailmani ei siihen kaadu, vaikken kuulisi "rakastan sinua" lausahdusta kymmeneen vuoteen kumppanini suusta ja toivon, ettei kumppaninikaan siitä ahdistu. Vielä hän tuossa vierellä kuuden vuoden jälkeenkin on. Minusta tuntuu jotenkin kornilta leperrellä, anteeksi nyt vain.

M23

..."toivon ettei kumppanini siitä ahdistu". No voi hyvänen aika, olet ollut noin pitkän kumppanisi kanssa etkä ole kysynyt kuinka tärkeää hänelle on kuulla rakkaudentunnustuksesi?! Joillekin se voi olla tärkeää. Ja tuollainen asia ei vaadi niin kauheasti vaivaa sanoa ääneen....mutta voi tehdä lumppanin todella onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja käyttäydyn kuin aloittajan kuvailema mies. Eli mies haluaa jo suunnitella kaikenlaista ja hokee minun olevan hänen elämänsä rakkaus. Minä taas vasta tarkkailen miestä ja mietin, voisiko suhteesta tulla jotakin. Mitä enemmän mies haluaa minut "omistaa", sitä enemmän tunnen tarvetta vetäytyä kuoreeni. Pitäisi varmaan erota.

Jos tämä mies haluaisi minut pitää, hänen pitäisi rauhoittua ja lopettaa kyseleminen. Luottaa siihen, että yhdessä vietetty aika on minustakin mukavaa ja antaa ajan kulua. Jotta ehkä vuoden-parin kuluttua uskon tämän olevan pysyvää ja haluan sitoutua ns. vakavasti.

Kaikki tänne ja heti -asenne on huono lähtökohta ellevät suhteen osapuolet kumpikin satu haluamaan kaikkea heti. Vaihtoehto on sekin, että mies ei vain ole puhelias eikä osaa ilmaista itseään sanallisesti. Minä osaan kunhan vain tunnen itse ensin jotakin.

Ja mikähän estää tällaista hitaasti lämpenevää kertomaan kumppanille näitä asioita. Ei kumppani ole ajatustenlukija, eikä tarvitsekaan olla.

No jos parissa kuukaudessa ei ole mitään merkittävää tapahtunut, niin kannattaa antaa olla. Mies ei ole sinulle sopiva. Jatka etsintääsi. Parempia miehiä löytyy.