Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset rahtaa kukkia ja kynttilöitä haudoille niska vääränä, mutta eläessä eivät välitä käydä "läheistensä" luona
05.02.2019 |
saati kukkia viedä. Kuolleita kohdellaan Suomessa paremmin kuin eläviä, mistä tämä oikein johtuu.
Muistakaahan jo tänään sitä omaistanne, vaikka puhelinsoitolla, jota ette ole aikoihin muistaneet. Voi olla jo huomenna poissa.
Kommentit (24)
Mistä keksit, että kuolleita kohdellaan paremmin? Ei ne mummonsa unohtaneet käy haudalla, kyllä siellä käy se sama porukka, joka vieraili hoitokodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ikävää, että suurin osa tajuaa toisen ihmisen merkityksen vasta kun tämä on poissa.
Niinpä. Eläessä kohdellaan välinpitämättömästi ja kylmästi, mutta heti kun kuolee niin kaikilla on pelkkää positiivista sanottavaa.
Suomalaiset? Ihan sama juttu se on muissakin länsimaissa.
Minulta ei ole läheisiä ihmisiä kuollut, ja ne sukulaiset ketä kuolleet en muistanut heitä heidän elossa ollessaan enkä käy heidän haudoillaankaan. Mummoni tekee hidasta kuolemaa vanhainkodissa tälläkin hetkellä, ja olen käynyt siellä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Jotkut ajattelevat minua kylmäksi, kun taas minusta mummoni on/oli kylmä, kun ei meitä lapsenlapsiaan huomioinut mitenkään meidän ollessa pieniä ja mummon ollessa elinvoimainen. Joten sorry, ei ole mitään puhuttavaa mummon kanssa.
Ainoa kenen haudalla käyn on kissani, ja sitä kyllä huomioin tämän elossa ollessaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on suvussa pari haudanpalvojaa, haudoilla juoksevat kyllä, eläessä ei käyty ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävää, että suurin osa tajuaa toisen ihmisen merkityksen vasta kun tämä on poissa.
Miksemme silti siitäkään opi, taas jatkamme välinpitämättömyyttä jäljellä olevien kanssa.
Eikö sitä vaan jaksa pitää ihmisiin yhteyttä, vai mistä se johtuu.
Toisaalta, en kyllä ole haudalla ramppaajakaan, ja käyn vain sellaisten haudalla, joita olen rakastanut, mummoni ja siäni. Näitä myös tapasin liki päivittäin heidän eläessään.
Mutta kyllä mua harmittaa että olen niin laiska yhteydenpitäjä elämäni ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.."mummoni ja siäni" :D... reps.. siis isäni.
8
En ole vienyt kenenkään haudalle kukkia. Hautajaiskutsussa pyysimme osoittamaan mahdolliset kukkatervehdysvarat syöpäsäätiölle tai jollekin muulle hyväntekeväisyyskohteelle.
Hautaustahdossani lukee, että toivon itseni poltettavan halvimmassa arkussa, jonka krematorio hyväksyy, ja tuhkat sirotellaan ihan koruttomasti kansallispuistoon tai mereen Metsähallituksen luvalla. Seremoniat, rituaalit ja palvontapaikat eivät ole minun juttuni. Joillain on tarve esittää isoja eleitä, ehkä kompensoidakseen huonoa omaatuntoaan tai korostaakseen omaa tärkeyttään. Siksi kai kolari- ja murhapaikoillekin rahdataan kukkia, kynttilöitä ja muuta krääsää, olettaisin.
Kun äitini eli, soitin hänelle melkein joka päivä. Välimatka oli pitkä, joten usein ei nähty. Hänen kuoltuaan ajattelen häntä usein ja välillä juttelen hänelle. Toivon, ettei hän ala vastailla. Ikävä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan käy kenenkään haudoilla. Voin muistella kuollutta kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan käy kenenkään haudoilla. Voin muistella kuollutta kotonakin.
Jos ketjussa aiheena haudanpalvojat, miksi siihen pitää erikseen tulla sanomaan, ettei sellanen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Tiedän yhden, joka valitti minulle, kun en käynyt isäni haudalla laittelemassa kukkia. Tämä valittaja ei käynyt katsomassa palvelutalossa olevaa äitiään 10 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan käy kenenkään haudoilla. Voin muistella kuollutta kotonakin.
Jos ketjussa aiheena haudanpalvojat, miksi siihen pitää erikseen tulla sanomaan, ettei sellanen ole.
Ketjun aiheena oli suomalaiset. Olen suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin yleensä pyhäinpäivänä tätä samaa. Kauhistellaan ja jeesustellaan Halloweenia, kun sitä joskus vietetään lähellä pyhäinpäivää. Kun se on niin harras päivä, silloin muistellaan niitä kuolleita, käydään haudoilla, ollaan tekopyhiä. Tunnistan siis ap:n ajatuksen ja allekirjoitan sen.
Lienee kai selvää, etten itse ole haudoilla kävijä. Tämä saattaisi kyllä muuttua, jos puolisoni tai lapseni kuolisi, tai siis muuttuisi varmasti. Mutta ne muut kuolleet läheiset, mummi ja veljeni, heitä muista usein keskellä arkisia juttuja. Eivät he ole mielestäni kadonneet minnekään, ja kunnioitin heitä jo heidän eläessään.
Eikä tämä koske vaan vanhusten muistamista, kyllä ne läheiset voi kuolla minkä ikäsinä tahansa.
Minulle veljeni haudalla "juokseminen" ja kukkien sekä kynttilöiden vienti on osa suruprosessia. Oikeastaan minä hoidan hänen hautapaikkaansa ja mielelläni sen teen. Mummon haudalla ramppasin ensimmäisenä vuonna. Nyt en ole vuosiin käynyt.
Kuolleet ei kinastele eikä käyttäydy muutenkaan hankalasti.
Vierailija kirjoitti:
No ei ne välttämättä ole niitä samoja ihmisiä, jotka unohtaa elävät mutta muistaa kuolleet.
koitaham ymmärtää lukemaasi. Kukaan ei ole niin väittänytkään, mutta sellaisia on paljon.
Tätä minäkin mietin.
Vakavan masennuksen kourissa perheeni käänsi selkänsä ja eräs uhosi p*rkelettä ja S**tanaa.
Teki mieli tehdä lopullinen teko ja kostaa kaikki.
No ei ne välttämättä ole niitä samoja ihmisiä, jotka unohtaa elävät mutta muistaa kuolleet.