Äidin käytös erotilanteessa

Mikäli napanuoran katakaisu ei tule kyseeseen, pitää sitä venyttää jo kunnolla.

Ei kannata selitellä, jos kerran ei halua ymmärtää, voit vaan toistaa, että teidän yhteinen päätös, ei kuulu muille.

Hyvin normaali reaktio ihmiseltä jolla ollut odotuksia teidän tulevaisuudesta.

Hän on voinut nähdä mielessään teidän yhteisten lasten kasvavan ja pyttymys voi olla vaikea käsitellä.

Vaikka ero onkin vain sinun ja miehen, niin ero satuttaa myös läheisiä eli anna aikaa surra.

Pahinta mitä ehkä voisit tehdä olisi tuoda joku uusi tyyppi kuvioihin mukaan liian äkkiä.

Äitinä sanon ettei mikään ole omassa elämässäni ollut, niin kipeää kuin lapsen ero.

Ymmärrän kyseen olevan vain heidän kahden elämästä, mutta näin äitinä sattuu seurata kuinka taloudellisesti vakaasta tilanteesta siirrytään täysin toiseen suuntaan.

Uusi rakkaus luottotiedot menettänyt, jolla tulevaisuus näyttää kaikkea muuta kuin valoisalta.

Kiitos vastauksista ja hienoa saada myös saman kokeneen äidin näkökanta esille. Ymmärrän nyt jo asiaa hieman paremmin äitini näkökannasta.

Kauanko sinulla äitinä kesti päästä pahimmasta yli?

Jotenkin haluaisin vaan iskostaa hänelle sen ajatuksen, että siinä on pian taas kaksi onnetonta ihmistä, jos hommaa koittaisimme väkisin saada toimimaan ilman motivaatiota.

Eihän sitä tiedä jos meistä vielä joskus tulee jotain, mutta nyt tilanne oli liian tulehtunut liian kauan ja ero oli helpottava ratkaisu.

Mun äiti oli samanlainen mun siskon eron aikoihin, vaikka kyseessä ei ollut edes kovin pitkä eikä mielestäni kovin hyvä suhdekaan - lapsi heillä kyllä on, joten ehkä se oli syy - mutta äiti puhuu välillä vielä 10v myöhemminkin miten olivat niin hyvä pari. Itse en osallistu noihin puheisiin. Ilmeisesti ei siskolle puhu niitä vaan muille.

Sano vaan napakasti, että asia ei kuulu hänelle, ollos hyvä ja lakkaa puhumasta asiasta. Jos hän jatkaa niin sano, että koska et pysty kunnioittamaan rajojani, niin otan hieman etäisyyttä sinuun. Ja sitten älä vastaa puheluihin, viesteihin.

Minä sain myös oman äidin kanssa aikanaan riidellä asiasta, kun kerroin, että erotaan. Itse olin kyllä muuttanut toiselle paikkakunnalle ajat sitten ja sellaisten asioiden kanssa ei ollut ongelmaa. Mutta tuo ero oli jostain syystä äidille aivan ylitsepääsemätön asia. Riideltiin tosiaan aiheesta ja tein hyvin selväksi, että tämä on minun elämä, minä päätän. Ajan myötä helpotti, kun näki, että minä olin onnellisempi kun ikinä ja lapsetkin voi ihan hyvin ja elämä jatku.

Kysyisin, miksi hän kokee tarpeelliseksi että sinun pitäisi palata takaisin parisuhteeseen, jossa olit onneton? Kysyisin, haluaako hän että olen onneton koko loppuelämäni, vai ainoastaan tämän eroprosessin ajan?

Yleensä oman lapsen ero on kallis maksettava vanhemmille. Etenkin naiset kauhistuvat elintason laskua ja sitä yritetään paikata anomalla vanhemmilta "viikkorahaa".

Äitisi varmaan ajattelee, että erositte liian kevyin perustein.

Mulle tulee hyväksymättömyydestä mieleen yksi lähipiirin ero. Miehen äiti ei olisi halunnut sitä, koska hänen mielestään pari sopi hyvin yhteen eikä hänen mielestään ollut mitään syytä erota. Heidän eronsa oli vuosia suunniteltu ja tapahtui yhteisymmärryksessä. Noin 5 vuotta eron jälkeen mies antoi ymmärtää ero oli sittenkin virheliike. Tämäkin pari oli sovussa myös eron jälkeen. - Riitaisat erot olisi varmaan muidenkin helpompi hyväksyä kuin sopuerot.

Anna äidillesi aikaa tottua ajatukseen.

Tää riippuu todella paljon ihmisistä ja myös siitä mitä äidilleen siitä erosta ja syistä on valmis kertomaan.

Omalla kohdalla voin sanoa, että en kuuntelisi tuollaista sontaa. Kertoisin kertaalleen, että tämä on minun/meidän päätös, avaisin syitä sen verran kun kokisin tarpeelliseksi, sanoisin olevani onnellisempi ilman sitä ukkoa ja voisin todeta että ikävä kun pahoitti mielensä, mutta asia ei kuulu hänelle ja kehottaisin jatkossa pitämään mölyt mahassa. Enkä todellakaan kuuntelisi. Sitten ei oltais vähään aikaan puheissa, jos ei aikuinen ihminen osais käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Tää riippuu todella paljon ihmisistä ja myös siitä mitä äidilleen siitä erosta ja syistä on valmis kertomaan.

Omalla kohdalla voin sanoa, että en kuuntelisi tuollaista sontaa. Kertoisin kertaalleen, että tämä on minun/meidän päätös, avaisin syitä sen verran kun kokisin tarpeelliseksi, sanoisin olevani onnellisempi ilman sitä ukkoa ja voisin todeta että ikävä kun pahoitti mielensä, mutta asia ei kuulu hänelle ja kehottaisin jatkossa pitämään mölyt mahassa. Enkä todellakaan kuuntelisi. Sitten ei oltais vähään aikaan puheissa, jos ei aikuinen ihminen osais käyttäytyä.

Jos olisin äitisi, niin noin esittämällä asiasi meillä voisi olla useamman vuoden hiljaista.

Älä komentele ihmistä jolla paha olla asian kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sanon ettei mikään ole omassa elämässäni ollut, niin kipeää kuin lapsen ero.

Ymmärrän kyseen olevan vain heidän kahden elämästä, mutta näin äitinä sattuu seurata kuinka taloudellisesti vakaasta tilanteesta siirrytään täysin toiseen suuntaan.

Uusi rakkaus luottotiedot menettänyt, jolla tulevaisuus näyttää kaikkea muuta kuin valoisalta.

Monesti naiset tekevät sen virheen, että eron jälkeen hankkivat "päinvastaisen" miehen, eli menevät toiseen ääripäähän... joka tietää yleensä vain enemmän ongelmia. Lopulta he eroavat siitä toisestakin ääripäästä.

Mä en itse asiassa tajua tätä ilmiötä, mutta tää on hyvinkin tuttua. Äidilleni omat miessuhteeni ovat olleet vastaavanlaisen reaktion alla. Hän on murehtinut, etten aiheuta kenellekään sydänsuruja ja aiemman avoliittoni eron yhteydessä hän laittoi miehensä soittelemaan painostuspuheluita että otan mieheni takaisin. en halunnut jäädä sen tylsän pihin sovinistin kanssa yhteen, mutta ainoa ongelma suhteessamme eksän kanssa olin minä ja minähän muutun epäongelmaksi nopeasti jos vain haluan. Nyt sama homma on menossa, kun olen puhunut nykyisen aviomieheni käytöksestä ja olen harkinnut erilleen muuttoa. Ei kuulemma kannata ja se on kauhea ajatuskin ja plapla. Ihan kuin minulla ei olisi päätäntävaltaa elämälleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää riippuu todella paljon ihmisistä ja myös siitä mitä äidilleen siitä erosta ja syistä on valmis kertomaan.

Omalla kohdalla voin sanoa, että en kuuntelisi tuollaista sontaa. Kertoisin kertaalleen, että tämä on minun/meidän päätös, avaisin syitä sen verran kun kokisin tarpeelliseksi, sanoisin olevani onnellisempi ilman sitä ukkoa ja voisin todeta että ikävä kun pahoitti mielensä, mutta asia ei kuulu hänelle ja kehottaisin jatkossa pitämään mölyt mahassa. Enkä todellakaan kuuntelisi. Sitten ei oltais vähään aikaan puheissa, jos ei aikuinen ihminen osais käyttäytyä.

Jos olisin äitisi, niin noin esittämällä asiasi meillä voisi olla useamman vuoden hiljaista.

Älä komentele ihmistä jolla paha olla asian kanssa!

Kyllä ihmisen pitää voida suojella itseään siltä että joku tunkee määräilemään ja paheksumaan hänen ihmissuhteitaan. Jos se johtaa välirikkoon niin se on ihan sen tunkeilevan äidin oma valinta.

Äidin voi olla vaikea katsoa vierestä, kun tytär tekee elämänsä virheen. Äidin mielestä. Ehkä hän muistaa omasta nuoruudestaan, että kuka naisen hyvinvoinnin turvaa ellei mies? Suomen tulevaisuudesta ei tiedä, mihinkään ei voi luottaa. Velat haluttaisiin viimein nylkeä kansasta kunnon ottein. Ehkä äitisi toivoi lapsenlapsia juuri sinulta, ja unelma murtui. Miehesi oli hänelle varmaan kuin oma poika.

Jaa tämä on sitten jopa näin yleistä, luulin äitini olevan joku kummallinen poikkeama asian käsittelyssä.

En ole vielä edes päässyt kunnolla prosessoimaan asiaa mielessäni kun joudun kuuntelemaan ja vastaamaan äitini jankutukseen (asuin eron jälkeen hetken äitini luona).

Mielestäni olen hänelle avannut ja selittänyt eroon johtaneita syitä kattavasti ja kärsivällisesti. Mutta ilmeisesti mikään syy ei ole riittävä.

Plääh, raskasta joutua aikuisena selittelemään päätöksiään, vaikka kukaan ei pääse pääni sisälle millään ja tiedä mitä tunnen tai haluan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äidin voi olla vaikea katsoa vierestä, kun tytär tekee elämänsä virheen. Äidin mielestä. Ehkä hän muistaa omasta nuoruudestaan, että kuka naisen hyvinvoinnin turvaa ellei mies? Suomen tulevaisuudesta ei tiedä, mihinkään ei voi luottaa. Velat haluttaisiin viimein nylkeä kansasta kunnon ottein. Ehkä äitisi toivoi lapsenlapsia juuri sinulta, ja unelma murtui. Miehesi oli hänelle varmaan kuin oma poika.

Mikään näistä syistä ei silti oikeuta tuollaista käytöstä. Kyllä minäkin haluaisin, että serkkuni lopettaisi irtosuhteet ja alkaisi käyttämään kondomia eikä vetoaisi pillereitten ihmeisiin, mutten voi mennä hänen luokseensa piämään luentoa aiheesta saati seistä hänen sänkynsä vieressä vahtimassa kuka häntä hoitelee. Sama juttu äidillään - hänen pitää löytää oma elämänsä ja alkaa keskittyä muihin asioihin eikä sijaiselää AP:n kautta. Käsittämätön ajatuskin. 

Ja vastaus edellisen sivun viestiin: mies oli/on tosiaan äidilleni kuin oma poika kun seurusteltiin todella nuorista lähtien.

Ollaan kyllä siskon kanssa yritetty selittää, että hän voi kyllä nähdä miestä vaikka ei yhdessä oltaisikaan. Mutta mikään ei auta.

Anopin kanssa juttelu oli oikeasti jopa terapiaa tähän verrattuna..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja vastaus edellisen sivun viestiin: mies oli/on tosiaan äidilleni kuin oma poika kun seurusteltiin todella nuorista lähtien.

Ollaan kyllä siskon kanssa yritetty selittää, että hän voi kyllä nähdä miestä vaikka ei yhdessä oltaisikaan. Mutta mikään ei auta.

Anopin kanssa juttelu oli oikeasti jopa terapiaa tähän verrattuna..

Ap

Kuulostaa vähän pervolle, mutta omalla tavallaan äidit "rakastuu" niihin hyviin vävyihin eli onhan se menetys ja voi tuntua oikeasti pahalle kuin oman lapsen jättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sanon ettei mikään ole omassa elämässäni ollut, niin kipeää kuin lapsen ero.

Ymmärrän kyseen olevan vain heidän kahden elämästä, mutta näin äitinä sattuu seurata kuinka taloudellisesti vakaasta tilanteesta siirrytään täysin toiseen suuntaan.

Uusi rakkaus luottotiedot menettänyt, jolla tulevaisuus näyttää kaikkea muuta kuin valoisalta.

Kertoo minusta ihan liikaa kirjoittajan maailmasta...