Kerrotaan muistoja luukullisista kioskeista

Lapsuuteni kotikadulla oli kioski, jonka luukulla kävimme aina ostamassa irtokarkkeja. Karkeilla oli mielikuvituksellisia nimiä, niitä oli paljon monenlaisia ja ne olivat hyviä. Tuhlasin kaikki rahani siihen kioskiin.

Muistan vieläkin kioskinpitäjien nimet. Omistaja vaihtui kerran lapsuuteni aikana. Toinen omistaja oli keski-ikäinen pariskunta, jolta sain silloin tällöin bonuksena pari karkkia ylimääräistä, koska olin kanta-asiakas.

Kioskin takahyllyiltä löytyi oli kaikenlaista erikoisempaakin tavaraa. Kerran minä ja siskoni saimme yllättäen kutsun yhden naapurintytön synttäreille. Kioskilta löytyi ihana lahja: keltainen posliinilintu.

Tarkoitat varmaan kittareita?

Merenneidot ja salmiakkisuolakurkut ja Miami Vice-purkat hain meidän lähellä olevalta kioskilta..

Vaasas oli kioski, josta sai irtokarkkeja, mutta naismyyjä ei olisi tahtonut nähdä vaivaa pistellä niitä pussiin. Tyrkytti valmiita pusseja. Ärsyttävää. Muuten oli hyvät valikoimat.

Meidän lapsuudenkodin lähellä oli kaksi kioskia. Haimme niistä lähinnä karkkia. Luukulla valittiin pussin karkkeja. Täälläkin yksi karkki maksoi 10 penniä. Isoimmat olivat jopa 50 p. Muistan ainakin merenneitosalmiakit, krokotiilit, remmit, pienet autot ja kolapallot. Yleensä saimme hakea 5 markalla karkkia. Äidin kanssa veimme loton kioskille ja joskus saimme valita arvat. 

Olimme vakioasiakkaita ja saimme joskus vähän ekstraa. Kioskin myyjät olivat mukavia. 

Ei se ollut kioski vaan kipsa. Sinne mentiin treenien jälkeen verskat yllä ostamaan karuja tai juatavapullo.