Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen yleensä maatuu jos ei tule poltetuksi.

Se ei toki ole kovin yleistä mutta on raportoitu muutamia arkussa heräämisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muista syntymäänsä, eikä kuolemaansa.

Meitä oltiin vastassa kun synnyimme, samoin meitä ollaan vastassa kun kuolemme.

No worries.

SEE YOU IN Hell.....

htep kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa. Onko tiede selvittänyt mikä on esimerkiksi ihmisen sielu? Energiahan ei kuulemma katoa, joten minne se ihmisen energia katoo kuoleman kohdatessa?

Ihmisen energia on aineenvaihdunnan ravinnosta tuottamaa energiaa.

Kun elintoiminnot loppuvat, loppuu myös ihmisen energiantuotanto. Sen ulkoinen merkki on mm ruumiinlämmön putoaminen ympäristön lämpötilan mukaiseksi.

Kun ruumis alkaa maatua, lämpötila taas nousee, kun bakteerien aineenvaihdunta nostaa sitä. Ruumis toimii siis bakteerien energiavarastona, kunnes sitä ei enää ole. Energia ei siis katoa mihinkään. Se muuttaa muotoaan lämmöksi, hajoamistuotteiksi ja osa siirtyy bakteerien enrgiaksi.

Tietoisuus katoaa, kun prosessori ja massamuisti, eli aivot katoavat. Jotkin kokemukset jatkavat

ilmeisesti epigeneettisessä perimässä jälkipolville, jos sellaisia on. On myös esitetty, että elinsiirrännäinen voisi toimia jonkinlaisena epigeneettisenä siirteenä, mutta tuosta on todella vaikea sanoa mitään varmaa.

Tuo epigenetiikka on mielenkiintoinen juttu sikäli, että se avaa ainoan todennettavissa olevan oven siihen, että elävän olennon tietoisuus voisi jollain tasolla jatkaa olemassaoloaan.

Tähän liittyy mm se kysymys, miten käki voi osata munia toisen linnun pesään, sillä vanhemmiltaan se ei ole sitä oppinut, eikä genetiikka tuota suoraan selitä. Jonkinlainen informaation siirto siinä kuitenkin tapahtuu.

Et voi sanoa, että tietoisuus katoaa, koska kaikki mita on, jattää kaikkeuteen jäljen. Se jälki on sielu. Voit ajatella, että se on RW-CD, ohjelma siellä. Voit pitää sitä kädessäsi, ja kun ns kuolet, on levy valmis, sitten sitä ei voi enää korjata. Egyptiläinen sanoi aikanaan että se on sydän, pieni avoin astia, jota voi pitää kadessä, ja joka tullaan punnitsemaan lopulta "kaikkeuden" totuutta vastan . Se mikä on tietoisuuden lopputulos.

Et sitä oikein voi kumota. Edes aine ei katoa, aine toki voi muuttua energiaksi ja kääntäen. Se on fysiikkaa.

Niin, kyllähän tietoisuuden ja fyysisen kehon avulla kaikkeuteen tulee jälkiä jätettyä.

Myös tietoa voi siirtää esimerkiksi kirjoittamalla sitä ylös. Tieto ja tekojemme fyysiset jäljet eivät kuitenkaan ole tietoisuus.

Maailmasta löytyy toki esimerkiksi kadonneiden kulttuurien rauniokaupunkeja, mutta eivät ne itsessään ole tietoisuus. Jos tietoinen olento ne myöhemmin löytää, se tiedostaa, että paikalla on ollut kulttuuri. Sellaisenaan ne merkit ovat kuitenkin vain kasa materiaa, joka siis sinänsä on energian olomuoto, kuten kaava E=mc2 todistaa.

Ja niinhän minä juuri sanoin, ettei ihmisen energia mihinkään katoa kuolemassa. Energia/massa on meillä vain lainassa. Kun kuolemme se siirtyy muihin olomuotoihin. Tuo taas ei kerro tietoisuudesta yhtään mitään. Ruumiin voi esimerkiksi polttaa, jolloin syntyy lähinnä lämpöenergiaa ja hiilivetyjä. Ei niillä mitään tietoisuutta ole.

En ole sen jälkeen uskonut mihinkään ihmisen erityisyyteen ja "sieluun" kun näin tiedemies Carl Saganin näyttävän kaukaa avaruudesta Maa-planeetasta otetusta kuvasta. Hän sanoi sitä vaaleansiniseksi pilkuksi (pale blue dot).

Alko vähän tajuta miten merkityksettömiä me olemme ns "isossa kuvassa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan muista syntymäänsä, eikä kuolemaansa.

Meitä oltiin vastassa kun synnyimme, samoin meitä ollaan vastassa kun kuolemme.

No worries.

Jälkimmäinen väite on paskaa koska kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa.

Sun väite on paskaa koska olet väärässä.

Ohis. Mistä tiedät?

Mistä sä tiedät?

Mä en ole tässä ketjussa väittänyt tietäväni mitään. Sinä olet kun väitit toisen kirjoitusta paskaksi. Ja koska sinä ilmeisesti tiedät, niin kysyn sinulta: mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen yleensä maatuu jos ei tule poltetuksi.

Se ei toki ole kovin yleistä mutta on raportoitu muutamia arkussa heräämisiä.

Joista useimmat ovat tapahtuneet ns. kolmansissa maissa. Aika harvoin Suomessa jengiä enää herää ruumishuoneella.

ExoPol' kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa. Onko tiede selvittänyt mikä on esimerkiksi ihmisen sielu? Energiahan ei kuulemma katoa, joten minne se ihmisen energia katoo kuoleman kohdatessa?

Ihmisen energia on aineenvaihdunnan ravinnosta tuottamaa energiaa.

Kun elintoiminnot loppuvat, loppuu myös ihmisen energiantuotanto. Sen ulkoinen merkki on mm ruumiinlämmön putoaminen ympäristön lämpötilan mukaiseksi.

Kun ruumis alkaa maatua, lämpötila taas nousee, kun bakteerien aineenvaihdunta nostaa sitä. Ruumis toimii siis bakteerien energiavarastona, kunnes sitä ei enää ole. Energia ei siis katoa mihinkään. Se muuttaa muotoaan lämmöksi, hajoamistuotteiksi ja osa siirtyy bakteerien enrgiaksi.

Tietoisuus katoaa, kun prosessori ja massamuisti, eli aivot katoavat. Jotkin kokemukset jatkavat ilmeisesti epigeneettisessä perimässä jälkipolville, jos sellaisia on. On myös esitetty, että elinsiirrännäinen voisi toimia jonkinlaisena epigeneettisenä siirteenä, mutta tuosta on todella vaikea sanoa mitään varmaa.

Tuo epigenetiikka on mielenkiintoinen juttu sikäli, että se avaa ainoan todennettavissa olevan oven siihen, että elävän olennon tietoisuus voisi jollain tasolla jatkaa olemassaoloaan.

Tähän liittyy mm se kysymys, miten käki voi osata munia toisen linnun pesään, sillä vanhemmiltaan se ei ole sitä oppinut, eikä genetiikka tuota suoraan selitä. Jonkinlainen informaation siirto siinä kuitenkin tapahtuu.

Oho. Tämän ketjun selventävin ja eiprovoavin vastaus.. Tässäpä purtavaa loppuillaksi..😂

No nämähän ovat ihan mielenkiintoisia juttuja ja kuitenkin on syytä muistaa, että itse elämän mysteeriin meillä ei ole mitään vastausta, eikä sitä ehkä löydetäkään koskaan.

Siihen ei vastaa yksikään uskonto, simulaatioteoria, tai teoreettinen fysiikka. Kaikkiin sisältyy kysymys, mitä tapahtui sitä ennen. Olen ajat sitten hyväksynyt sen asian, että ensimmäisen dna:n ja jopa rna:n syntytapahtuma jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Välitilassa heitetään kolikkoa jos tulee kruuna suuntana on taivas.Klaavan tullessa suunta on helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkään kuolemaa aivan kamalasti. Aviomieheni on minua vanhempi ja pelkään joka päivä että se kuolee eikä me koskaan enää nähdä. Löydän jonkun lohdutuksen vain uudelleen näkemisestä mutta sekin on vähän arvoitus mielessäni. Jotain henkistä tukea varmasti tarvitsisin.

"Wsjir (osiris) elää, minä elän; hän ei ole kuollut; minä en ole kuollut."

Viaton elää, hän ei kuole. 

Samoin St (Isis) on läsnä, kun viaton "herää" kuolleista.

Tuossa jotakin............ ....... 

En lukenut muita vastauksia, mutta tässä omani : Kuolemani jälkeen syöksyn valoisaan, lämpimään tunneliin, jonka päässä minua odottaa vastaanottokomitea. Se muodostuu ennen minua kuolleista lähiomaisistani ja ystävistäni. Jälleennäkemisen riemu on sanoinkuvaamaton. Ymmärrämme toisiamme sanoitta ja ruumiimme on poissa. Vaihdamme ajatuksia kaikkeudesta ja tiedämme nyt miksi asiat tapahtuivat. Näemme vuosisatojen taakse ja tunnemme kaikkien tunteet, ajatukset ja kokemukset. Siirrymme taivaisiin jatkamaan autuasta oloamme kunnes taas koittaa aika astua alas ruumiiseen sidottuina.

Erilainen muori kirjoitti:

En ole sen jälkeen uskonut mihinkään ihmisen erityisyyteen ja "sieluun" kun näin tiedemies Carl Saganin näyttävän kaukaa avaruudesta Maa-planeetasta otetusta kuvasta. Hän sanoi sitä vaaleansiniseksi pilkuksi (pale blue dot).

Alko vähän tajuta miten merkityksettömiä me olemme ns "isossa kuvassa".

Tämä on juuri sen tarkoitus! Se on salaliitto, jonka tarkoituksena on, että koemme itsemme merkityksettömiksi, mitättömäksi pieneksi pisteeksi avaruudessa. Se ei ole totta! Maa on litteä. Meidän yläpuolellamme on taivaankansi, eikä sen ulkopuolella ole mitään avaruutta, vaan Jumalan valtakunta.

Miksi sinä lähet mukaan tuollaiseen, että emme ole minkään arvoisia. Miksi haluat ajatella niin? Meidän elämällämme on tarkoitus ja me olemme tärkeitä. Emme ole tulleet tänne sattumalta!!! Meille syötetään kuvaa maapallosta, koska silloin emme ymmärrä olemassaolomme tärkeyttä, vaan taivumme vallanpitäjien tahtoon, olemme pelkkiä loputtomia työmuurahaisia koska ”olemmehan vain pieni piste avaruudessa”. Emme ole! Arvostakaa itseänne!

Up

htep kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkään kuolemaa aivan kamalasti. Aviomieheni on minua vanhempi ja pelkään joka päivä että se kuolee eikä me koskaan enää nähdä. Löydän jonkun lohdutuksen vain uudelleen näkemisestä mutta sekin on vähän arvoitus mielessäni. Jotain henkistä tukea varmasti tarvitsisin.

"Wsjir (osiris) elää, minä elän; hän ei ole kuollut; minä en ole kuollut."

Viaton elää, hän ei kuole. 

Samoin St (Isis) on läsnä, kun viaton "herää" kuolleista.

Tuossa jotakin............ ....... 

Ja ei tietoisuutta todellakaan voi todistaa katoavaksi. Jos tietoisuus on esimerkiksi sitä, että käsittää, että: "Minä olen", sitä voidaan kutsua itsetietoisuudeksi. Minusta melko pienellä lapsella voi olla sellainen tietoisuus, ellei syntymästä asti. Tai jopa ennen. Silti nyt lasken varsinaisen ihmisyyden alkavan syntymästä.

Mutta tietoisuuteen: Käsitän tietoisuuden laajemmin, syvemmälle, kuin vain ymmärrykseksi siitä että "minä olen", näen sen alustana joka on valmis ottamaan vastaan käsityksen, esimerkiksi siitä, että "mina olen". No mikä on tämä alusta? Se on ilmeisesti materiaa jokaisen sisällä. Mutta: Se materia vuorovaikuttaa miljoonien, miljardien kvanttihiukkasten kanssa, jotka kulkevat lävitse. Sikäli kuin näillä hiukkasilla myos, eli kaikkeudella on jossakin muodossa tietoisuus, ei toki minkään muunkaan tietoisuus voi kadota (niin kauan kuin mm. aika, ikuisuus on).  Sitä(kin) voi kutsua jumaluudeksi. Mutta ennenkaikkea, jo kausaalisen ketjun vuoksi tietoisuuden olemassaolo ihmisessä on tietysti lähtoisin kaiken alusta. Siitä mikä jää selvittämättomäksi syyksi, ja piiloutuu kaiken alkuun, niin että siitä ei saa selvyyttä. Mutta tuon kausaalisen ketjun: Ensin oli ilmeisesti alkuräjahdys, ja sen alussa syntyivät kaikki luonnonlait- vuoksi voidaan minusta sanoa, että "tietoisuus", mitä se onkaan on myos siellä, ja sen on myos oltava siellä, koska ilman sitä (alkua) ei mitään ihmistä voi olla olemassa.  Sanon sen jumaluudeksi: ntr.  Mutta  minusta jokainen jumaluus on ihmisen luoma kuva siitä mikä on jumalaista. Minusta niitä voi olla oikeampia, ja peräti kelpaamattomia. Tietenkin todellinen jumaluus on - sikäli kuin ihmisen luoma kuva hänestä on oikeaan osuva myos silloin tavallaan täysin todellinen.

Huomaa kuitenkin lopuksi: Jumaluuden olemukseen kuitenkin kuuluu sekin, että hän-he itse jäävät salatuiksi. Tässä elämässä täällä ainoastaan.

UP

up

Kannattaa lukea John Burken kirja Taivaan Rajalla.

Toivottavasti kaikki on minun osalta tässä tai jos nyt pakko on syntyä uudelleen niin toivottavasti jonain torakkana joka liiskataan heti ensi näkemältä. Jos taivas/helvetti on olemassa niin tuskin ainakaan taivaaseen hyväksytään enkä kyllä haluakaan jos sinne kaikki maanpäälliset uskovaiset pääsevät, sen verran ilkeitä ihmisiä ovat.  Helvetissä vois olla aika kotoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kaikki on minun osalta tässä tai jos nyt pakko on syntyä uudelleen niin toivottavasti jonain torakkana joka liiskataan heti ensi näkemältä. Jos taivas/helvetti on olemassa niin tuskin ainakaan taivaaseen hyväksytään enkä kyllä haluakaan jos sinne kaikki maanpäälliset uskovaiset pääsevät, sen verran ilkeitä ihmisiä ovat.  Helvetissä vois olla aika kotoisaa.

......"torakkana joka liiskataan ensi näkemältä", sanoit.........

Niin no. Kyllä tosiaan olen liiskannut hyonteisiä. En kuitenkaan edes torakoita, jos vaikka kadulla sellainen sattuisi etelässä, siis itse asiasa täällä juoksemaan.... Yleensäkin aidosti ajattelen, että elämä, hyvä ei katoa, itseasiassa vain ja juuri siis siirrän elämän ikuisuuteen, toiseen maailmaan.

Ehkä torakka on siellä puun juurella, eikä ole harmiksi kenellekään, tai sitten on: Katumattomalle, joka kyllä hävitetään aikanaan, ikuisuudessa olemattomuuteen. Mutta siis; egyptiläinen teksti  sanoo, että, kääntymäton syntinen saa kohdata sen että tulee tuntemaan: "Viholliset, jotka tulevat kaikissa muodoissaan". mm. hyonteiset.  Se on hyvin sanottu. Pelastunut ei sellaista voi toivoa, mutta koska paha pitää hävittää niin sitten ne jotka hävittävät, sitten hävittävät.

Kattokaa tv.stä viestejä tuonpuoleisesta frii kanavalta tai tlc kanavalta mamma meedio. siinä vähän valoa aivoille ja tietoisuudellenne.