Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
02.02.2019 |
Mitä luulet kuoleman jälkeen tapahtuvan? Uskotko esim. jälleensyntymiseen/sielunvaellukseen vai onko tämä kaikki tässä?
Kommentit (59)
Kuoleman jälkeen muuttuu pian maaksi. Jos kuolee vaikka metsään niin mätäneminen alkaa heti, jos on kesä. Muutaman päivän kuluttua löytyy vain luuranko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan muista syntymäänsä, eikä kuolemaansa.
Meitä oltiin vastassa kun synnyimme, samoin meitä ollaan vastassa kun kuolemme.
No worries.
Jälkimmäinen väite on paskaa koska kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa.
Sun väite on paskaa koska olet väärässä.
Ohis. Mistä tiedät?
Mistä sä tiedät?
Tiede ei ole löytänyt ensimmäistäkään merkkiä uskontopaskan väitteiden olemassaolosta.
Jos tuo ei riitä niin.. ei voi idiootille mitään...
Kuoleman jälkeen tulee elämä joka on yhtä ikuinen kuin ikusuus, tai sitten toinen lopullinen kuolema. Se että ruumis sitten joskus ns. nayttää kuolleelta, johtuu siitä, että elämä on lentänyt siitä pois.
Se koskee kaikkea elämää. Elämä on sielu. Se "eräs muoto"
Näin ajattelen ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan muista syntymäänsä, eikä kuolemaansa.
Meitä oltiin vastassa kun synnyimme, samoin meitä ollaan vastassa kun kuolemme.
No worries.
Jälkimmäinen väite on paskaa koska kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa.
Sun väite on paskaa koska olet väärässä.
Ohis. Mistä tiedät?
Mistä sä tiedät?
Tiede ei ole löytänyt ensimmäistäkään merkkiä uskontopaskan väitteiden olemassaolosta.
Jos tuo ei riitä niin.. ei voi idiootille mitään...
Harmittaako?
Miksi.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Onko tiede selvittänyt mikä on esimerkiksi ihmisen sielu? Energiahan ei kuulemma katoa, joten minne se ihmisen energia katoo kuoleman kohdatessa?
Ihmisen energia on aineenvaihdunnan ravinnosta tuottamaa energiaa.
Kun elintoiminnot loppuvat, loppuu myös ihmisen energiantuotanto. Sen ulkoinen merkki on mm ruumiinlämmön putoaminen ympäristön lämpötilan mukaiseksi.
Kun ruumis alkaa maatua, lämpötila taas nousee, kun bakteerien aineenvaihdunta nostaa sitä. Ruumis toimii siis bakteerien energiavarastona, kunnes sitä ei enää ole. Energia ei siis katoa mihinkään. Se muuttaa muotoaan lämmöksi, hajoamistuotteiksi ja osa siirtyy bakteerien enrgiaksi.
Tietoisuus katoaa, kun prosessori ja massamuisti, eli aivot katoavat. Jotkin kokemukset jatkavat ilmeisesti epigeneettisessä perimässä jälkipolville, jos sellaisia on. On myös esitetty, että elinsiirrännäinen voisi toimia jonkinlaisena epigeneettisenä siirteenä, mutta tuosta on todella vaikea sanoa mitään varmaa.
Tuo epigenetiikka on mielenkiintoinen juttu sikäli, että se avaa ainoan todennettavissa olevan oven siihen, että elävän olennon tietoisuus voisi jollain tasolla jatkaa olemassaoloaan.
Tähän liittyy mm se kysymys, miten käki voi osata munia toisen linnun pesään, sillä vanhemmiltaan se ei ole sitä oppinut, eikä genetiikka tuota suoraan selitä. Jonkinlainen informaation siirto siinä kuitenkin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot jää... siis niille jotka jäivät kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Uskon jälleensyntymiseen
mut tää tässä mättää ootko miettinyt et miten just niistä siittiöistä sä osut uudestaan ja uudestaan . ymmärrän jos ajatellaan sielu sielu juttui niin sielu tulee oleen aina sama=?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuu mitä tapahtuu, mutta haluan ajatella että näen kuoleman jälkeen ne kaikki ihanat rakkaat ihmiset jotka olen tuntenut ja myös ne(ennen syntymääni kuolleet) joista olen kuullut niin paljon hyvää. Se tuo minulle lohtua tähän nyt käsillä olevaan hetkeen.
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Onko tiede selvittänyt mikä on esimerkiksi ihmisen sielu? Energiahan ei kuulemma katoa, joten minne se ihmisen energia katoo kuoleman kohdatessa?
Ihmisen energia on aineenvaihdunnan ravinnosta tuottamaa energiaa.
Kun elintoiminnot loppuvat, loppuu myös ihmisen energiantuotanto. Sen ulkoinen merkki on mm ruumiinlämmön putoaminen ympäristön lämpötilan mukaiseksi.
Kun ruumis alkaa maatua, lämpötila taas nousee, kun bakteerien aineenvaihdunta nostaa sitä. Ruumis toimii siis bakteerien energiavarastona, kunnes sitä ei enää ole. Energia ei siis katoa mihinkään. Se muuttaa muotoaan lämmöksi, hajoamistuotteiksi ja osa siirtyy bakteerien enrgiaksi.
Tietoisuus katoaa, kun prosessori ja massamuisti, eli aivot katoavat. Jotkin kokemukset jatkavat
ilmeisesti epigeneettisessä perimässä jälkipolville, jos sellaisia on. On myös esitetty, että elinsiirrännäinen voisi toimia jonkinlaisena epigeneettisenä siirteenä, mutta tuosta on todella vaikea sanoa mitään varmaa.
Tuo epigenetiikka on mielenkiintoinen juttu sikäli, että se avaa ainoan todennettavissa olevan oven siihen, että elävän olennon tietoisuus voisi jollain tasolla jatkaa olemassaoloaan.
Tähän liittyy mm se kysymys, miten käki voi osata munia toisen linnun pesään, sillä vanhemmiltaan se ei ole sitä oppinut, eikä genetiikka tuota suoraan selitä. Jonkinlainen informaation siirto siinä kuitenkin tapahtuu.
Et voi sanoa, että tietoisuus katoaa, koska kaikki mita on, jattää kaikkeuteen jäljen. Se jälki on sielu. Voit ajatella, että se on RW-CD, ohjelma siellä. Voit pitää sitä kädessäsi, ja kun ns kuolet, on levy valmis, sitten sitä ei voi enää korjata. Egyptiläinen sanoi aikanaan että se on sydän, pieni avoin astia, jota voi pitää kadessä, ja joka tullaan punnitsemaan lopulta "kaikkeuden" totuutta vastan . Se mikä on tietoisuuden lopputulos.
Et sitä oikein voi kumota. Edes aine ei katoa, aine toki voi muuttua energiaksi ja kääntäen. Se on fysiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon jälleensyntymiseen.
Tuttu pappi kyllä kahdenkesken myönsi, että kirkon kannan mukaan kuollut menee "välitilaan", mutta eihän sitä sovi ääneen sanoa. Pitää sanoa, että mummo meni taivaaseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Onko tiede selvittänyt mikä on esimerkiksi ihmisen sielu? Energiahan ei kuulemma katoa, joten minne se ihmisen energia katoo kuoleman kohdatessa?
Ihmisen energia on aineenvaihdunnan ravinnosta tuottamaa energiaa.
Kun elintoiminnot loppuvat, loppuu myös ihmisen energiantuotanto. Sen ulkoinen merkki on mm ruumiinlämmön putoaminen ympäristön lämpötilan mukaiseksi.
Kun ruumis alkaa maatua, lämpötila taas nousee, kun bakteerien aineenvaihdunta nostaa sitä. Ruumis toimii siis bakteerien energiavarastona, kunnes sitä ei enää ole. Energia ei siis katoa mihinkään. Se muuttaa muotoaan lämmöksi, hajoamistuotteiksi ja osa siirtyy bakteerien enrgiaksi.
Tietoisuus katoaa, kun prosessori ja massamuisti, eli aivot katoavat. Jotkin kokemukset jatkavat ilmeisesti epigeneettisessä perimässä jälkipolville, jos sellaisia on. On myös esitetty, että elinsiirrännäinen voisi toimia jonkinlaisena epigeneettisenä siirteenä, mutta tuosta on todella vaikea sanoa mitään varmaa.
Tuo epigenetiikka on mielenkiintoinen juttu sikäli, että se avaa ainoan todennettavissa olevan oven siihen, että elävän olennon tietoisuus voisi jollain tasolla jatkaa olemassaoloaan.
Tähän liittyy mm se kysymys, miten käki voi osata munia toisen linnun pesään, sillä vanhemmiltaan se ei ole sitä oppinut, eikä genetiikka tuota suoraan selitä. Jonkinlainen informaation siirto siinä kuitenkin tapahtuu.
Oho. Tämän ketjun selventävin ja eiprovoavin vastaus.. Tässäpä purtavaa loppuillaksi..😂
htep kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Onko tiede selvittänyt mikä on esimerkiksi ihmisen sielu? Energiahan ei kuulemma katoa, joten minne se ihmisen energia katoo kuoleman kohdatessa?
Ihmisen energia on aineenvaihdunnan ravinnosta tuottamaa energiaa.
Kun elintoiminnot loppuvat, loppuu myös ihmisen energiantuotanto. Sen ulkoinen merkki on mm ruumiinlämmön putoaminen ympäristön lämpötilan mukaiseksi.
Kun ruumis alkaa maatua, lämpötila taas nousee, kun bakteerien aineenvaihdunta nostaa sitä. Ruumis toimii siis bakteerien energiavarastona, kunnes sitä ei enää ole. Energia ei siis katoa mihinkään. Se muuttaa muotoaan lämmöksi, hajoamistuotteiksi ja osa siirtyy bakteerien enrgiaksi.
Tietoisuus katoaa, kun prosessori ja massamuisti, eli aivot katoavat. Jotkin kokemukset jatkavat
ilmeisesti epigeneettisessä perimässä jälkipolville, jos sellaisia on. On myös esitetty, että elinsiirrännäinen voisi toimia jonkinlaisena epigeneettisenä siirteenä, mutta tuosta on todella vaikea sanoa mitään varmaa.
Tuo epigenetiikka on mielenkiintoinen juttu sikäli, että se avaa ainoan todennettavissa olevan oven siihen, että elävän olennon tietoisuus voisi jollain tasolla jatkaa olemassaoloaan.
Tähän liittyy mm se kysymys, miten käki voi osata munia toisen linnun pesään, sillä vanhemmiltaan se ei ole sitä oppinut, eikä genetiikka tuota suoraan selitä. Jonkinlainen informaation siirto siinä kuitenkin tapahtuu.
Et voi sanoa, että tietoisuus katoaa, koska kaikki mita on, jattää kaikkeuteen jäljen. Se jälki on sielu. Voit ajatella, että se on RW-CD, ohjelma siellä. Voit pitää sitä kädessäsi, ja kun ns kuolet, on levy valmis, sitten sitä ei voi enää korjata. Egyptiläinen sanoi aikanaan että se on sydän, pieni avoin astia, jota voi pitää kadessä, ja joka tullaan punnitsemaan lopulta "kaikkeuden" totuutta vastan . Se mikä on tietoisuuden lopputulos.
Et sitä oikein voi kumota. Edes aine ei katoa, aine toki voi muuttua energiaksi ja kääntäen. Se on fysiikkaa.
Käki osaa munia vieraaseen pesään juuri koska on syntynyt siinä pesässä. Lienee kyllä alkeisbiologiaa ja päättelyä. Asialla ei siis liene mitään tekemistä kuoleman alkeisen elaman, ja eläman ikuisen jatkumisen kanssa. Itse näen että sielulla on useita eri olemuksia. Tietoisuus ja elämä itse ovat eri asioita, vaikka liittyvät toisiinsa. Ja molemmat Jättävät jäljen, koska vuorovaikuttavat, sen kanssa minkä kanssa vuorovaikuttavat.
(kirjoitan espanñjasta, siksi aääkkoset ovat valilla miten ovat ctrlv)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään kuolemaa aivan kamalasti. Aviomieheni on minua vanhempi ja pelkään joka päivä että se kuolee eikä me koskaan enää nähdä. Löydän jonkun lohdutuksen vain uudelleen näkemisestä mutta sekin on vähän arvoitus mielessäni. Jotain henkistä tukea varmasti tarvitsisin.
no mä joudun helvetiin toivottaasti teistä kukaan muu ei tuu sinne..
Annat ravintoa määperälle, ollaan kompostia kaikki.
En tiedä. :( uskon että ihmisen määränpää on joko taivas tai helvetti.
Noitana hirtetty kirjoitti:
Uskon jälleensyntymiseen.
Tuttu pappi kyllä kahdenkesken myönsi, että kirkon kannan mukaan kuollut menee "välitilaan", mutta eihän sitä sovi ääneen sanoa. Pitää sanoa, että mummo meni taivaaseen!
Entä Tuonela?
Mistä sä tiedät?