Miten kukaan voi haluta asua maaseudulla?

Täällä on monia hyviä puolia. Hiihtoladut ja lenkkipolut voi tehdä suoraan kotiovelta, eikä kukaan valita vaikka ottaa koiran mukaan hiihtoladulle. naapurit ei häiritse eikä itsekään häiritse naapureita vaikka grillaisi pihalla tai tömistelisi kävellessään ym. voi pitää vaikka hevosta vaikka olisi pienituloinen kun saa sen omaan talliin, koiran pito on helppoa ja voi ottaa kanoja. ei ole valosaastetta saa kulkea pimeässä ja katsella tähtiä ja revontulia, saa raitista ilmaa ja voi tehdä niin ison kasvimaan kuin jaksaa. saa olla omassa rauhassa eikä tarvitse pukeutua hyvin vaan voi kulkea samoissa ryysyissä niin kauan kuin päällä pysyvät, voi lämmittää saunan joka ilta ja pyöriä alasti lumihangessa ajattelematta että joku näkee.

Mulla on niin paljon aktiviteetteja, että monista pitää kieltäytyä. Vapaa-aika menee suurelta osin hevosten parissa.

Maallahan on ihan mukavaa viettää arkea, sillä edellytyksellä on varaa matkustella usein, sekä hyvät edellytykset liikkua pitkiä välimatkoja. Pienet asumiskustannukset, hyvä auto jne..

Paljon masentavampi ajatus on viettää köyhää elämää suuressa kaupungissa.

Jos minun tuloillani pitäisi elää pääkaupunkiseudulla, kykenisin ehkä juuri ja juuri kustantamaan vastaavanlaisen arjen ylläpidon, mutta en kävisi kolmea kertaa vuodessa kaupunkilomalla Euroopassa ja 1-2 kertaa kauempana.

Siellä on parasta. Kuka maksaa rumassa slummissa asumisesta ja vielä maltaita?

Ympäristönä asfaltti.

En vaihtaisi 10 kaupungiss asutun vuoden jälkeen mihinkään :) oma rauha, isot tontit, luonto ympärillä.

Itse olen miettinyt maalle muuttamista. Harrastan koirien kanssa metsästystä.

Kaupungissa ei voi tehdä oikein muuta kuin käydä kävelyllä.

Jos ei keksi tekemistä on vähän yksinkertaisesta seuraava alas.

Oma rauha, luonto ja työpaikka vajaan 2 kilsan päässä. Lisäksi asun omakotitalossa ja omistan myös kesämökin. Ei onnistu näillä tuloilla pääkaupunkiseudulla. Olen sielläkin asunut yli 10 vuotta.

Asuttiin ja vietettiin elämästä tasan 40 vuotta helsingin keskustassa miehen kanssa. Molemmat syntynyt ja kasvanut hki. Käytiin Heinolassa kesällä ja tultiin siihen tulokseen, että muutetaan.. Myytiin 90 neliön kämppä isolla rahalla Krunikasta ja ostettiin talo Heinolasta ja rahaa jäi, niin ettei tarvis käydä edes töissä, mutta molemmat käy silti ainakin pari vuotta vielä. Ollaan nyt 42v.

Edut täällä asumisessa.. Avaan oven ja järvi takapihalla ja koskematon lumi. Luonto kaunis ja on hiljaista. Ei ole naapuri kyljessä kiinni vaan on iso tontti ja naapuri noin 50 metrin päässä. EI ole hys hys tyyppejä tullut vastaan yhtään eikä tarvi pelkää iltalenkkiä. Muutetaanko takaisin kaupunkii, ei ikinä muuteta takasin.

Olen asunut maalla enimmän osan elämästäni.  Nuorena yritin asua Helsingissä, mutta en viihtynyt tippaakaan, koska oli niin likaista, meluisaa ja haisi pahalta.  Mitään omaa rauhaa ei ollut, koska aina jossain joku meuhkasi tai autot ja ratikat rymisteli.  Lapsella ei ollut mitään tolkullista leikkitilaa, jos ei lasketa jotain ns. leikkipuistoja, joissa iso lapsilauma kilpaili toinen toistaan älyttömämpien härveleiden käytöstä. Kun lapseni tuli kouluikään, muutimme maalle ja saimme hänelle pienen koulun ja tilaa puuhata.  Edelleenkin, kun ajan kotiportista sisään, nautin siitä, että joka puolella on kilometrin verran kaunista maisemaa näkyvissä, puhdas ilma, omat kasvimaat, pihasaunat ja istutukset, jotka olen saanut ihan itse suunnitella.  Lapsenlapsilla on tilaa juosta ja leikkiä.

Helsingissä käyn, kun on pakottava tarve.  Yleensä ei ole, ellei joku läheinen ole siellä sairaalassa, jolloin käyn katsomassa.

Ostin maalta 140 neliön talon 25 hehtaarin tontilla yksiön hinnalla. Täällä näen vuodenaikojen vaihtelun aivan eritavoin kuin kaupungissa. Enkä tarvitse kesämökkiä kun asunto ja mökki on samassa.

Kuule kyllä sä kyllästyt niihin Kallion kuppiloihinkin. T: kokemusta on.

selkeä junantuoma.

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin lapsena pakosta maaseudulla 18 vuotiaaksi asti ja en kyllä palaisi maaseudulle takasin mistään hinnasta. Maalla nyt on vaan pirun tylsää ja siellä ei ole mitään aktiviteettejä. Mettässä voi kävellä siinäpä se. En kyllä ymmärrä miten kukaan haluaa asua vapaaehtoisesti maalla. Onhan siellä toki asuminen halpaa mutta muuta hyvää en kyllä keksi.

Mä asuin Helsingissä 38-vuotiaaksi. Toki se oli hyvä diili, nyt keski-iässä mietin tänään viimeksi juuri, miten se eroaa elämässäni, että 100-vuotias hirsitaloni sijaitsee maalla, eikä esim. Meilahden villa-alueella (paitsi tietenkin niin, että sinne minulla ei olisi varaa. Haluan kuitenkin asuan kauniin oman pihan ja puutalon lasikuisteineen ja tulisijoineen kanssa)? Ei hirveästi mitenkään. Arkeni kodin ulkopuolella koostuu siitä, että ajan töihin, tulen kotiin, käyn ehkä ruokakaupassa ja siinä se.

Voin tehdä sitä aivan hyvin kuplassani omalla Meilahden villa-alueellani täällä, kuin siten, että kärsisin ihmismääristä, jotka ovat jatkuvasti tiellä, kaupungissa.

Eli minulla ei ole aivan lähi-rajanaapureita (taloja), kauppaan on muutama kilometri ja töihin parisenkymmentä. Tykkään ajaa töihin autolla, vaikka ei julkisissa, varsinkaan metrossa valittamista ollut, mutta silti.

Nuorelle maalla-asumisen tylsyyden ymmärtää, mutta ei keski-ikäisille. Meille tämä on elämänlaatua. Varsinkin, jos ei ole suuria tuloja ja varaa asua oikeasti hyvällä sijainnilla ja tarpeeksi väljästi tai haluamassaan asumismuodossa.

Maalaiset haluaa takaisin juurilleen, juntti on juntti, vaikka voissa paistais. Mutta ei se ketään haittaa. En kestä kesämökilläkään kuin max. 2 päivää, ei mitään tekemistä.

Maalla saa valita kodikseen kauniin talon. On pihaa missä istuskella kesäillassa kuuntelemassa hiljaisuutta. Ja talvella saa huopatossuissa tallustella roskapussin viennille tai postilaatikolle.

Hiihtämään pääsee tosiaan omalta pihalta ja ladulla ei ole tungosta. Kävelylenkillä voi puhella ja laulaa itsekseen, kun ei ole ketään kuulemassa. Metsä on takapihalla. Naapurien mummot tarjoaa meille keräämiään sieniä ja marjoja ja puutarhan kasviksia. Mielelläni ostan.

Talossa on tilaa, lapsilla omat huoneet, ja minullakin. Töihin on pyöräilymatka. Kaikessa asioinnissa auton saa parkkiin oven eteen. Lasten harrastukset ovat halpoja ja valinnan varaa riittää ja ryhmiin mahtuu.

Kaupunkiin on 20 minuutin matka. Sieltä löytyy ravintolat, kauppakeskukset, elokuvat, teatterit, ym. En kyllä palveluja käytä, ravintolassa käydään välillä. Helsinkiin pääsee junalla kympillä reilussa tunnissa. Eipä sinne kyllä asiaa ole kuin kerran 10 vuodessa.

Ei ikinä pystyisi asumaan jossain junttilassa, hyi helvetti!

Vierailija kirjoitti:

Maalaiset haluaa takaisin juurilleen, juntti on juntti, vaikka voissa paistais. Mutta ei se ketään haittaa. En kestä kesämökilläkään kuin max. 2 päivää, ei mitään tekemistä.

Väärin. Jos sä juntti lukisit ketjun ennen kuin vastaat, niin huomaisit, että täällä helsinkiläiset, siellä syntyneet, kehuvat maalla-asumista. Toki on myönnettävä, että toinen vanhempani oli maalta kotoisin, se on ehkä vaikuttanut asenteisiini maalla-asumista kohtaan. Mutta parempi väkihän on iät ja ajat asunut joko ruuhkaisten kaupunkikeskusten ulkopuolella tai aivan kaupunkien keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Maalaiset haluaa takaisin juurilleen, juntti on juntti, vaikka voissa paistais. Mutta ei se ketään haittaa. En kestä kesämökilläkään kuin max. 2 päivää, ei mitään tekemistä.

Mitä sä teet siellä kaupungis ? Mulle tärkeintä on luonto ja hiljaisuus jota ei saa rahalla eikä löydy kaupungista

Vierailija kirjoitti:

Maalaiset haluaa takaisin juurilleen, juntti on juntti, vaikka voissa paistais. Mutta ei se ketään haittaa. En kestä kesämökilläkään kuin max. 2 päivää, ei mitään tekemistä.

Olen asunut siellä teidän junttien keskuudessa yli 20 vuotta, enkä kaipaa enää mitään sieltä. Junteimmat ihmiset löytyvät ihan helposti Helsingistä.  Surraillaan omassa kaupunginosassa, muutetaan "omilleen" naapurirappuun ja ollaan niin kosmopoliittia.

Mutta hyvä että sielläkin pärjätään. Koitetaan muistaa ettei kaikki halua pienen elinpiirin elämää.