Mun lapsi on päiväkotihäirikkö. Häiriköi toimintaa kokoajan ja sotkee leikkejä.

Saivat lapsen onneksi erityilastenkotiin jossa lapsi saa enemmän huomiota. Lapsia on ryhmässä vähemmän ja hoitajat/opettajat ovat erityiskoulutettuja. Vuoden kuluttua tämä lapsi osasi jo olla ryhmässä ja on nyt valmis siirtymään normaaliin ryhmään

Sellaiset asiat saattaa usein purkautua koulussa ja päiväkodissa, vaikka kotona meneekin ihan ok.

Valitettavasti tulevat olemaan luultavasti kovin yksinäisiä, kun ei tollaisista kukaan tykkää. Kaverit karttaa ja se taas kostetaan muita kiusaamalla.

Päiväkodissa ei voida lapsille antaa yksilöllistä huomiota ja jotkut lapset sitten reagoivat siihen noin. Suosittelen siirtymistä osa-aikahoitoon, perhepäivähoitoon tai kotihoitoon. Tai ainakin kotona lisää huomiota lapselle! Ei ole muita kilttejä päiväkotilapsia kohtaan oikein, että joukossa on tuollaisia kiusaajia. Noin vanhan lapsen kanssa luulisi myös voivan kotona jo puhua varsin hyvinkin asiasta. Kotikasvatusta siis!!

Olen tavannut lapsen vanhemmat, ja he vaikuttavat minusta " normaaleilta" . Mietityttää kovasti, miten lapsi voi olla sellainen. Lapsi ei esim. tunne katumusta tehtyään tuhmasti tai rikottuaan sääntöjä. Epäilen, että hän on tai hänestä on kehittymässä narsisti. Kaikkea en tässä viitsi edes kertoa. Outo lapsi kuitenkin!



Itse epäilen kuitenkin, että lapsella ei ole kotona rajoja. Narsismi kehittyy lapsuudessa, ja syynä voi olla



a) lasta ei rakasteta

b) lapselle ei aseteta rajoja



Tämä meidän päiväkodin häirikkö on myös erittäin taitava manipuloimaan vanhempiaan ja kääntämään jutut aina edukseen. Esim. jos häntä puhutellaan siitä, että on tehnyt jotakin väärin, niin lapsi kääntääkin koko keskustelun ihan toiseen asiaan. Esim. siihen, miten häntä on joskus jossain aiemmassa paikassa kiusattu jne. Ja vanhemmat menevät lankaan.

Vastauksestani tuli tarpeettoman tyly sinua ap kohtaan. On mielettömän hienoa, että olet huolissasi lapsestasi ja haluat tehdä asialle jotakin! Ja varmasti tuntuu todella ikävältä kuulla omasta lapsestaan tuollaista.



Mutta tilanne on varmasti vielä muutettavissa. Sinun lapsellasi tuskin on narsismia, mutta senkin parantaminen on kuulemma mahdollista vielä murrosikään saakka. Miksei siis muitakin juttuja voi hoitaa!



Sinun sijassasi hakisin lapselle apua vaikka perheneuvolasta tai vastaavasta. On tärkeää saada tuollainen ikävä käytös katkaistua alkuunsa. Koska se tuottaa paljon pahaa ja yksinäisyyttä myös omalle lapsellesi.



Voimia ja hae apua!

jo viimeistään tuossa iässä! Eli jos eivät ole ottaneet yhteyttä erityislto:n puoleen niin sitten kyse on vaan lapsen vilkkaasta ja omapäisestä luonteesta, kotikasvatuksesta tai mistä vaan muusta kuin jostain oireyhtymästä...Vastaatko ap onko lapsi ollut kuinka kauan hoidossa, onko sisaruksia, kavereita muuten? Tämä vaikuttaa paljon asiaan!

...koko vuoden sain ihan kauhean huonoa palautetta. Kotona ihan jees kaikki, mutta päikyssä vaan riehui. Matkan varrella kävi ilmi seuraavaa: nämä ryhmän isot pojat joutuivat koko vuoden leikkimään palikoilla, isoilla muoviautoilla yms., heidän kanssaan ei pelattu, ei nikkaroitu, puhumattakaan isompien leluista, heidän kanssaan ei tehty kynähommia (ehkä kaksi kertaa vuoden aikana), heitä ei ohjattu järkevään toimintaa vaan annettiin riehua kaikessa rauhassa. Lisäksi henkilökunnalla oli keskinäistä skismaa.



Nyt on eskarivuosi kohta takana ja koko vuosi on ollut aivan mahtava: iso ryhmä, mutta ei mitään ongelmia. Toiminta on ollut ikätasoista ja opettajat osaavia ja ohjaavaisia, kaikki on sujunut leikiten.



Kannattaa vähän kuulostella tilannetta ja hieman kyseenalaistaa. Kysele ohjannasta yms.

Meilläkin poika, vasta 3 vuotias, käyttäytyy kotona noin kun ei ole mielekästä tekemistä.

Voisiko olla kyseessä lievä sensomotorinen häiriö? Tällaiset lapset ovat usein hieman kömpelöitä, mutta kohtalaisen älykkäitä. Motoriikassa on usein viivästymää ja jokin asia saattaa häiritä lasta raivon partaalle. Tällainen asia voi olla vaikea selvittää, se saattaa olla joku väri, liian karhea paita tai sen pesulappu tai vaikka meteli tai jokin muu asia mikä saa lapsen käyttäytymään toisella tavalla. Myös siirtymätilanteet saattaa olla vaikeita, lähdöt ulos ja sisään, syömään tulo jne. Näihin auttaa se että kertoo etukäteen, " leiki vielä hetki, mutta kohta puemme ulkovaatteet ja lähdemme ulos." Rutiineista muutenkin apua.

Lisätietoa löytyy kirjastosta.

Kun hoitajilla on työ tekemättä niin valitetaan, että kun on näin vaikeita lapsia... Heidän työ on, että he auttavat lapsia käyttäytymään hyvin.



Kannattaa kyseenalaistaa ja pyydä keskustelua. Ihan ilman, että lapset on paikalla.

Meillä on myös tällainen poika, kotonakin kyllä on ongelmia. Pojalla on ihan diagnoosi ja kyseessä on siis erityislapsi. Kyseessä ei kyllä ole rakkauden puutteesta tms, mutta lapsillakin voi olla psyykkisiä ongelmia. Ja arvatkaa vain särkyykö äidin sydän päivittäin tämän pojan kanssa. Ei lapsi ole häirikkö välttämättä ilkeyttään, hämillään se on itsekin itsensä kanssa. Antakaa vähän armoa!

16 jatkaa vielä... Poika on siis ihan tutkitusti keskimääräistä älykkäämpikin.

Meidän lapsien päiväkodissa oli tälläinen häirikkö lapsi. Asia meni niin pitkälle että, muutamat vanhemmat valittivat asiasta, ja lapsi siirrettiin päiväkotiin missä oli pienempi ryhmä. Kurjaa sinulle ja varsinkin muille lapsille, eli sijaiskärsijöille, jos sun lapsellasi on paha olla.

Toki pitää jossain määrin antaa armoa ja ymmärtää. Ja toki käy sääliksi nämä ilkeät riehujatkin - joista tulee yksinäisiä, kun ei kukaan ennen pitkää halua leikkiä heidän kanssaan.. Tai vain harvat ja valitut.



Mutta kypsyttää, jos vanhemmat hyssyttelevät ja selittelevät. Eivätkä tee mitään! Lapselle on syytä hakea apua! Ja jos diagnosoitavaa on, niin hankkikaa se diagnoosi. Siis ihan sen takia, että lapsenne voi saada oikeanlaista tukea ja apua, ja että häntä voidaan ymmärtää.



Ja täsmennys vielä narsismin kehittymiseen, syynä voi olla siis



a) ei saa rakkautta lapsena TAI

b) ei aseteta rajoja lapsena

Vierailija:

Meidän lapsien päiväkodissa oli tälläinen häirikkö lapsi. Asia meni niin pitkälle että, muutamat vanhemmat valittivat asiasta, ja lapsi siirrettiin päiväkotiin missä oli pienempi ryhmä. Kurjaa sinulle ja varsinkin muille lapsille, eli sijaiskärsijöille, jos sun lapsellasi on paha olla.

nro 16 jatkaa eli meidän poika on erityislastentarhassa ja käy säännöllisessä terapiassa, joka näillä näkymin kestää vielä 2 vuotta. Ongelman voivat olla synnynnäisiä eivätkä välttämättä kasvuympäristöstä johtuvia. Ja arvatkaa vaan olenko syyllisyyttä tuntenut!

Narsismin kehittymiseen...Niin siis syynä VOI olla. Ei ole sama asia kuin, että syynä on.

Ja sitten on kuule 9&10 aivan mahdollista, että päiväkodin tädit ovat kykenemättömiä tämän lapsen kanssa toimimaan. Saavat ärsytettyä hänet aivan hurjaan olotilaan joka sitten aiheuttaa huonoa käytöstä. Kotona jos lapsi saa olla rauhassa, toimia rauhassa perheen toimintojen mukana niin hän on rauhallinen ja mukava lapsi. Silloin ei voi hankkia mitään diagnooseja, koska lapsi on terve.

Vierailija:

Toki pitää jossain määrin antaa armoa ja ymmärtää. Ja toki käy sääliksi nämä ilkeät riehujatkin - joista tulee yksinäisiä, kun ei kukaan ennen pitkää halua leikkiä heidän kanssaan.. Tai vain harvat ja valitut.

Mutta kypsyttää, jos vanhemmat hyssyttelevät ja selittelevät. Eivätkä tee mitään! Lapselle on syytä hakea apua! Ja jos diagnosoitavaa on, niin hankkikaa se diagnoosi. Siis ihan sen takia, että lapsenne voi saada oikeanlaista tukea ja apua, ja että häntä voidaan ymmärtää.

Ja täsmennys vielä narsismin kehittymiseen, syynä voi olla siis

a) ei saa rakkautta lapsena TAI

b) ei aseteta rajoja lapsena

ope käy katsomassa lasta ja neuvoo ja me teemme niin ja silti lapsi lyö riehuu ja käyttäytyy huonosti.

Taasen toisaalla on joku riehuja lapsi joka saataisiin " ojennukseen" kun henkilökunta vetäisi yhteen hiileen, mitä olen nähnyt että ei ole tehty.



Ja vielä yksi pointti, henkilökunnan vaihtuvuus vaikuttaa asiaan tosi paljon, ns. kiltti lapsi voi siitä johtuen alkaa yhtäkkiä häiriköimään kun ei olekaan tuttu tai tuttuja hoitajia lähellä vaan se yksi jonka kanssa ei tulekaan toimeen.

Tunnen hänen äitinsä, joka ei osaa kunnolla laittaa rajoja lapselleen. Lapsi saa kiusata kavereitaan, mihin äiti vaan kevyesti sanoo: ' no no, ei noin saa tehdä' MUTTA ei konkreettisesti ESTÄ lasta tekemästä!! Jos lapsi ei usko puhetta, hänelle täytyy konkreettisesti ja fyysisesti näyttää rajat (en tarkoita fyysistä kuritusta vaan esim. tilanteesta pois ottaminen, lelun palauttaminen ym.) Tällaisia tapauksia ikävä kyllä on. Ja tämä äiti ei näe syytä itsessään, lapsessaan eikä myöskään vaihtuvissa hoitopaikoissa. Vaikka lapsen on kerrottu kiusaavan päiväkodissa, äiti ei ole viitsinyt tehdä asialle mitään... HOITOON sellaiset lapset ja äidit.



Ap, hyvä että olet huolissasi tilanteesta. Tärkeintä on nyt konkreettiset toimet asian korjaamiseksi - ja pitkäjänteisyys.