Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla ehkä masennus, mutta ei suostu hakemaan apua?
02.02.2019 |
Tavattiin miehen kanssa 13 vuotta sitten. Rakastuin häneen koska hän oli kiltti, iloinen, huumorintajuinen, rento, avulias ja antelias ihminen.
Miehellä on perussairaus joka on aiheuttanut huonolla hoidolla liitännäissairauksia mm. silmiin ja viimeisenä on tullut verenpainelääkitys. Uskon että sairaus on suurin syy miksi mies voi nykyään huonosti. Asiaa ei auta meidän kaksi lasta jotka ovat ihania ja normaaleja lapsia, mutta vaikeassa iässä molemmat (uhmaikä) ja kyllähän lapset aina verottaa jaksamista terveelläkin ihmisellä.
Pikkuhiljaa miehestäni on kuoriutunut kiukutteleva, äkäinen, huutava, kiroileva, jatkuvasti järkyttävän väsynyt, usein jollainlailla jostain kipeä ihminen. Hän itse syyttää asiasta töitä, lapsia ja joskus minuakin (kuulemma vaadin liikaa). Muiden pitäisi olla koko ajan kotona varpaillaan ettei hän ärsyynny ja mihinkään kotityöhön tai yhteiseen tekemiseen hän ei halua osallistua vaan saan tuntea sen nahoissani jos jotain "vaadin".
Olen sanonut pitkään että hänen olisi hyvä käydä juttelemassa asiasta lääkärillä, mutta hän ei mene. Viimeiseksi totesi jotenkin "en jaksa lapsia, enkä aio mennä siitä mihinkään juttelemaan". Silloin päätin että meidän on erottava ja nyt mies etsii itselleen asuntoa.
Halusin silti tulla kysymään olisiko muilla vastaavia kokemuksia? Oireileeko masentunut ihminen näin, voinko olla oikeassa? Hän siis kuitenkin pystyy välttämättömiin arjen velvotteisiin; käy töissä (ei koskaan saikella) ja hoitaa minimimäärän lapsiin liittyviä velvollisuuksia. Omia kavereita ja harrastuksia jaksaa myös jonkin verran.
Vaikka en asiaa voi enää korjata, jotenkin kalvaa se että miten tässä kävi näin. Pitkään mietin että valitsin varmaan puolisoni huonosti ja turha on valittaa. Mutta jos se onkin masennus mikä tuossa äksyilee, eikä se ihminen jonka joskus valitsin... se olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä. Että pääsisi itsekkin eteenpäin erossa ja elämässä jossain vaiheessa...
Kommentit (20)
Toi miesten haluttomuus mennä lääkäriin on jotain ihan käsittämätöntä!
Hyvä että lähdette eri teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän toi kuulostaa siltä että saattaisi olla masennusta, masentunut saattaa kuitenkin pystyä käymään töissä ja kavereiden kanssa käyttäytymään normaalisti, mutta sitten juuri kotona on ärtynyt eikä jaksa oikein mitään. Tai sitten esim. pitkittynyt stressi tms. Minusta on kuitenkin hyvä että erosit, ei sellaista ihmistä kuulukaan jaksaa joka ei suostu hakemaan apua vaikka oma käytös vaikuttaa koko perheeseen, ja vaikka sitä apua selkeästi tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Toi miesten haluttomuus mennä lääkäriin on jotain ihan käsittämätöntä!
Hyvä että lähdette eri teille.
Apua hakeneena miehenä ymmärrän todella hyvin miesten haluttomuutta tässä asiassa. Miehillä masennus ilmenee monesti juuri tuolla tavalla, että toimintakyky on likimain ok, mutta vointi surkea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi miesten haluttomuus mennä lääkäriin on jotain ihan käsittämätöntä!
Hyvä että lähdette eri teille.Apua hakeneena miehenä ymmärrän todella hyvin miesten haluttomuutta tässä asiassa. Miehillä masennus ilmenee monesti juuri tuolla tavalla, että toimintakyky on likimain ok, mutta vointi surkea
Osaatko selittää ilmiön? Ei naisenakaan omaa pahoinvointia ole helppo käsitellä ja hakea siihen apua. Monilla läheiset saattavat jopa vastustaa hoidon piiriin hakeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa harvinaisen tutulta. Miehellä katkesi työsuhdekin masennukseen koska oli niin lamaantunut töissä. Silti on silleen ei voi hakea apua. En kai minä. Ei kai tässä mitään nyt niin suurta ongelmaa ole. Mitä sitä oikein muka edes juttelis siellä. Ei kai minulla mitään ongelmia ole.
Sitten hän on välillä ollut niin ärtynyt.
Arki on mennyt jutellessa että elämä on turhaa. Elämässä ei ole mitään mieltä. Mitään ei ole edessäpäin. Hän on vetänyt minutkin tuohon synkkyyteen. Kavereita ei näe, istuu vaan lamaantuneena ja on eristänyt itsensä ihmisistä, tekemättä mitään.
Otin hänelle puheeksi terapian koska välillä hän aina puhuu että hänellä on ongelmia itsensä kanssa. Mutta välillä niitä ei ole ja hän ärtyy ehdotuksesta mennä terapiaan. Yritän vielä puhua jos hänet saisi terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin miehen kanssa 13 vuotta sitten. Rakastuin häneen koska hän oli kiltti, iloinen, huumorintajuinen, rento, avulias ja antelias ihminen.
Miehellä on perussairaus joka on aiheuttanut huonolla hoidolla liitännäissairauksia mm. silmiin ja viimeisenä on tullut verenpainelääkitys. Uskon että sairaus on suurin syy miksi mies voi nykyään huonosti. Asiaa ei auta meidän kaksi lasta jotka ovat ihania ja normaaleja lapsia, mutta vaikeassa iässä molemmat (uhmaikä) ja kyllähän lapset aina verottaa jaksamista terveelläkin ihmisellä.
Pikkuhiljaa miehestäni on kuoriutunut kiukutteleva, äkäinen, huutava, kiroileva, jatkuvasti järkyttävän väsynyt, usein jollainlailla jostain kipeä ihminen. Hän itse syyttää asiasta töitä, lapsia ja joskus minuakin (kuulemma vaadin liikaa). Muiden pitäisi olla koko ajan kotona varpaillaan ettei hän ärsyynny ja mihinkään kotityöhön tai yhteiseen tekemiseen hän ei halua osallistua vaan saan tuntea sen nahoissani jos jotain "vaadin".
Olen sanonut pitkään että hänen olisi hyvä käydä juttelemassa asiasta lääkärillä, mutta hän ei mene. Viimeiseksi totesi jotenkin "en jaksa lapsia, enkä aio mennä siitä mihinkään juttelemaan". Silloin päätin että meidän on erottava ja nyt mies etsii itselleen asuntoa.
Halusin silti tulla kysymään olisiko muilla vastaavia kokemuksia? Oireileeko masentunut ihminen näin, voinko olla oikeassa? Hän siis kuitenkin pystyy välttämättömiin arjen velvotteisiin; käy töissä (ei koskaan saikella) ja hoitaa minimimäärän lapsiin liittyviä velvollisuuksia. Omia kavereita ja harrastuksia jaksaa myös jonkin verran.
Vaikka en asiaa voi enää korjata, jotenkin kalvaa se että miten tässä kävi näin. Pitkään mietin että valitsin varmaan puolisoni huonosti ja turha on valittaa. Mutta jos se onkin masennus mikä tuossa äksyilee, eikä se ihminen jonka joskus valitsin... se olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä. Että pääsisi itsekkin eteenpäin erossa ja elämässä jossain vaiheessa...
Hyvä ratkaisu. Isäni on ollut vuosikymmeniä masentunut ja käyttäytynyt juuri noin, kun ei masennustaan ole suostunut hoitamaan. Tuollainen seura käy kenen hyvänsä mielenterveyden päälle. Jaksat paremmin huolehtia lapsistasi, jos sinulla ei ole samaan aikaan taakkana vahvasti oireilevaa puolisoa, jonka tila ei ilman ulkopuolista apua parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi miesten haluttomuus mennä lääkäriin on jotain ihan käsittämätöntä!
Hyvä että lähdette eri teille.Apua hakeneena miehenä ymmärrän todella hyvin miesten haluttomuutta tässä asiassa. Miehillä masennus ilmenee monesti juuri tuolla tavalla, että toimintakyky on likimain ok, mutta vointi surkea
Mutta miksi siis sitä apua vastustetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi miesten haluttomuus mennä lääkäriin on jotain ihan käsittämätöntä!
Hyvä että lähdette eri teille.Apua hakeneena miehenä ymmärrän todella hyvin miesten haluttomuutta tässä asiassa. Miehillä masennus ilmenee monesti juuri tuolla tavalla, että toimintakyky on likimain ok, mutta vointi surkea
Mutta miksi siis sitä apua vastustetaan?
Koska toimivaa apua ei oikeasti saa, varsinkaan miehenä. Vaikka miehen masennus tunnistettaisiin, ei hoitoon pääse, jos on toimintakykyä käydä töissä tai koulussa. Julkisuudessakaan ei näy mitään miesten onnistumistarinoita. Tähän päälle vielä myrkyllinen kulttuuri, jossa jopa osa henkilökunnasta mollaa miehen "epämiehekästä" tunneilmaisua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama kirjoitus on kiertänyt täällä jo paljon aiemmin. Älkää menkö taas ap halpaan jakamaan neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi miesten haluttomuus mennä lääkäriin on jotain ihan käsittämätöntä!
Hyvä että lähdette eri teille.Apua hakeneena miehenä ymmärrän todella hyvin miesten haluttomuutta tässä asiassa. Miehillä masennus ilmenee monesti juuri tuolla tavalla, että toimintakyky on likimain ok, mutta vointi surkea
Mutta miksi siis sitä apua vastustetaan?
Luulisin siksi, että masennus on todella epämääräinen tila. On monia eri tasoja, monia eri elämäntilanteita, ja eri persoonallisuuksia, miten sen kokee. Miehet haluaa yleensä hakea ongelman syyn ja korjata sen. Masennukseen ei välttämättä löydy syytä tai se löytyy piiiitkän ajan kuluessa. Voi olla, etät joutuu laittamaan koko elämänsä uusiksi tai sitten kyse voi olla vain jostain hienosäädöstä. Tuon epämääräisyyden takia ei välttämättä viitsi/osaa edes hakeutua mihinkään apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama kirjoitus on kiertänyt täällä jo paljon aiemmin. Älkää menkö taas ap halpaan jakamaan neuvoja.
No en ole ennen tätä kirjoittanut. Meinaatko ettei masentunutta puolisoa voi olla kuin yhdellä ihmisellä? Eikös masennus ole tässä maassa ihan kansansairaus sitäpaitsi? Miksi masentuneen puoliso ei sinusta saisi hakea apua tai ihan vaan vertaistukea?
Kiitos vastanneille. Sain vähän varmuutta epäilyksilleni. En oikein ole läheisillekkään voinut tästä puhua, meillä on niin yhteiset tuttavat että mies loukkaantuisi/ suuttuisi varmasti jos puhuisin.
ap
Sama stoori oli silloinkin prikulleen, että heipat vaan sinne...saa toki hakea apua ja sinähän olet hakenutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama stoori oli silloinkin prikulleen, että heipat vaan sinne...saa toki hakea apua ja sinähän olet hakenutkin.
Vai niin 😂
Ap
Minä olen saattanut tehdä melko samansisältöisen aloituksen joskus syksyllä. En ole ap.
EIkä edes ihme, jos on ollut samanlaisia aloituksia. Itsellänikin ärtyneisyys ja alakulo johtui pikkulapsiaikana todennäköisesti ylirasituksesta. Tarvitsen omaa rauhaa ja rentoutumista, jotta palaudun. SIlloin ei päässyt moneen vuoteen palautumaan, ja muutuin ärtyneeksi ja ahdistuneeksi.
No voi jestas, jos on joka sana ja lause sama, mitä voidaan siitä päätellä. Täällä saa käyttää järkeä, jos sitä on. Ei kenenkään maailma siihen kaadu, mutta onhan se outoa.
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, jos on joka sana ja lause sama, mitä voidaan siitä päätellä. Täällä saa käyttää järkeä, jos sitä on. Ei kenenkään maailma siihen kaadu, mutta onhan se outoa.
Jos syytät niin olisi aiheellista esittää myös todisteita. Eli linkkiä kehiin.
Käyn tässä läpi hyvin p*skaa elämäntilannetta. Melko karseaa kun joku kokee asiakseen evätä vertaistuen saamisen siinä kohtaa.
Ap
Mitä ihmettä se sitten haittaa, jos samasta asiasta keskustellaan kahdesti yhden elämän aikana!
up