Lue keskustelun säännöt.
Liikenneonnettomuuksien pelko, mitä tälle voi tehdä :(? Pelkään ratissa ja muiden kyydissä!
01.02.2019 |
Onnettomuusuutiset ahdistavat.. Taas lehdessä oli miten joku kuoli kolarissa. Pelkään itse jostain syystä nykyään tosi paljon, että joudun onnettomuuteen. Aluksi pelko oli vain omassa ajamisessa ja ajattelin, että johtuu siitä kun en ole kokenut kuski. Olen vasta ostanut ensimmäisen oman autoni työmatkojen vuoksi, kortti minulla on kyllä ollut pitkään. Nyt olen kuitenkin huomannut, että olen jopa alkanut pelätä jos mies ajaa autoa.
Säpsähdän heti jos esim. tuuli ottaa yhtään autoon tai tulee joku pienikin äkkinäinen liike. Jos olen itse ratissa ja pitää esim. jarruttaa voimakkaasti, sydän alkaa heti välittömästi hakkaamaan ja olen todella ahdistunut. Sama jos auto esim. mutkassa yhtään luisuu niin olen heti aivan paniikin partaalla, vaikka mitään "oikeaa" hätää ei siinä tilanteessa olisikaan. En uskalla ajaa 100 km/h moottoritiellä, 90km/h on ihan maksimi mitä pystyn ajamaan. Koko ajan pelkään, että auto jotenkin luisuu/sinkoaa äkisti johonkin. Vaikka kaiken järjen mukaan jos on hyvä keli niin pitäisi uskaltaa ajaa jotain satasta, mutta en vaan pysty siihen. Sydän hakkaa ja pelottaa.
Helpottaako tämä jos ja kun ajokokemusta tulee lisää? Jostain syystä olen tosiaan alkanut pelätä myös muiden kyydissä, enkä ymmärrä miksi. Joka kerta kun itse ajan, koen sen tavallaan voitoksi että pääsin naarmuitta kotiin. Oletusarvohan se pitäisi olla, että pääsee ehjänä kotiin eikä niin päin, että ihme kun mitään ei käynyt.
Liioittelenkohan päässäni noita ns. läheltä piti tilanteita? Esimerkiksi jos joku tulee kolmion takaa ja joudun jarruttamaan vähän voimakkaammin, menen paniikkiin kun taas mies selviää näistä vaan jollain "oho"-ajatuksella. Kannattaisikohan tähän jo hakea ihan ammattiapua? Minulla myös motarilla tulee päähän kaikenlaisia pakkoajatuksia tai siis mielikuvia siitä miten minua ohittava ajaa kylkeen ja suistun tieltä tai mielikuva omasta autosta ojassa kun olen menettänyt hallinnan. Ihmettelen miten niin moni pysyy tiellä ja joskus kaverinkin kyydissä olen ihmetellyt kun hän istuu ihan rennon näköisesti ja vaan ohjaa sitä autoa, juttelee siinä samalla. Mun on tosi vaikea rentoutua ja istun hartiat korvissa, en todellakaan pystyisi keskittymään juttelemaan jollekin muulle..
Yksi toinen mitä pelkään on se, että ajan jalankulkijan päälle. Olen jäänyt itse teininä auton alle ja säikähdyksellä selvittiin. Tilanne tuli kuskille aivan puskista ja hän ei todellakaan ollut minua huomannut. Johtuukohan pelko tästä? Itse taas en pelkää auton alle jäämistä ollenkaan, pelkään vaan aiheuttavani haittaa muille.
Onko kellään samaa ongelmaa? Koen myös tämän jännityksen turvallisuusriskiksi ja se ei helpota pelkoani tokikaan yhtään!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kommenttina tuohon alemmalla nopeudella moottoritiellä köröttely on itseasiassa vaarallisempaa luin liikennevirran vauhdissa eteneminen, kun se todennäköisesti aiheuttaa yllättäviä tilanteita muille tielläliikkujille.
No luuletko tosiaan, että en sitä tiedä? Totta kai mä tiedostan aivan helvetin hyvin, että oon tiellä muille autoilijoille siellä moottoritiellä jos alinopeutta joudun ajamaan. Sekös vasta ahdistaakin sitten kun muut pistelee menemään ohi ja mä vaan en uskalla ajaa kovempaa, samalla takaraivossa soimaa ajatus, että pitäis pystyä ajamaan kovempaa. Ei ainakaan helpota pelkoa tämä.
Aå
Etkö tajua? Ongelma ei ole se, että olet muiden tiellä. Vaan se, että ajamalla poikkeavasti aiheutat itsellesi vaaran. Peräänajon todennäköisyys kasvaa ajotyylisi vuoksi. Muiden hermostuttaminen aiheuttaa holtittomia ohituksia kohdallasi, ja jos siitä seuraa jokin liikenneonnettomuus, niin on hyvin todennäköistä, että sinä olet siinä onnettomuudessa osallisena.
Hitaasti, epävarmasti ja poikkeavasti ajamalla altistat itsesi vaaraan. Korjaamalla ongelmasi parannat turvallisuuttasi.
No tottakai se aiheuttaa holtittomia ohituksia muille. "Korjaamalla ongelmasi" no kerrohan miten minä tämän tosta vaan korjaan? Sillä se ei ainakaan korjaannu, että lopetan autolla ajamisen. Kun sinne töihin on pakko jotenkin päästä ja mielestäni välttely tekee vaan asiasta pahemman.
Tällasille mun kaltaisille ajoahdistuneille pahinta on just tuo, että tullaan sanomaan miten on vaan haitaksi ja tiellä. Mulla on ihan sama oikeus ajaa autoa mitä teillä muillakin, ei siihen tarvii tulla sanomaan että pysy pois liikenteestä ja mulla ei oo oikeutta ajaa autoa. Itsetunto autoilun suhteen on muutenkin aika alhaalla, koska pelkään ja sitten tullaan vielä sanomaan että no varmaan oot haitaks ja tiellä, oot oikee turvallisuusriski ja lopeta koko autoilu..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla taisi olla fiksu autokoulunopettaja, koska hän huomautti heti, jos hartiat oli jäykkänä ja käski laskemaan ne ja rentoutumaan. Näin jännitys ei päässyt jäämään tavaksi ja kumuloitumaan.
Ajoasentoon pitää varmaan minunkin kiinnittää huomiota enemmän, tässä oli joku konkreettinen neuvo ja kiitos siitä :).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten ahdistunut, vai rajoittuuko se pelko tuohon asiaan? Mulla oli samanlaista, kun olin ahdistunut
Kyllä olen myös muuten ahdistunut, pelkään aina kaikessa pahinta.. En osaa tavallaan luottaa elämään ja heittäytyä, ajattelen ja pelkään esim. sairauksia, murehdin tehtyjä virheitä töissä ja pelkään potkuja yms. Eli ei se rajoitu vaan tähän autolla ajamiseen. Nyt on viime aikoina kuitenkin ollut pinnalla tämä autolla ajaminen. En sinänsä koe, että mun pitäisi varsinaisesti harjoitella. Osaan kyllä parkkeerata, vaihtaa kaistaa yms mutta silti pelkään jotenkin..
Ap
No et sinällään osaa, että sinusta tuntuu että se meni aina "tuurilla" tai äärimmäisen kontrollointisi vuoksi.
Sinun pitäisi mennä jonnekin syrjäiselle, tyhjälle parkkipaikalle ja ajaa hiljaa kädet irti ratista ja sitten yhdellä kädellä ohjaten jne. jotta oppisit luottamaan autosi toimintaan.
Ymmärrän, että siltikin ahdistaa, mutta tuo olisi jo vähän käännettä parempaan.
Voin lohduttaa, että ajoin erittäin hyvin ja pelottomasti 20 vuotta pk-seudun liikenteessä, kunnes elämään tuli muu ahdistus ja aloin pelätä tiettyjä asioita ajamisessa. Ne ovat nyt lieventyneet ja toivottavasti häviävät taas.
Voihan olla, että tämä kaikki on seurausta tuosta teininä tapahtuneesta auton alle jäämisestä. Elämässä on muutenkin nyt paljon meneillään, myös hyviä asioita eli monta rautaa tulessa.. Pelkään tietenkin, että kaikki on vain hetkittäistä ja kohta nämä hyvät asiat viedään pois. Tietynlaista katastrofiajattelua ja tällaista ajoahdistusta ei kyllä ennen ollut. Toki olin tottunut ajamaan lähinnä jossain pikkukaupungeissa enkä pääkaupunkiseudun liikenteessä.
Ap
Itselläni on ihan sama tilanne. Jouduin äskettäin aloittamaan autoilun työmatkojen takia. Eniten tässä ahdistaa talviolosuhteet joissa ajaminen on minulle täysin uutta. Luisuminen, lumipyry, polanteet, pimeys... huh. Työmatkalla ajelen motarilla just max 90 km/h, tosin en koe olevani sen takia vaaraksi muille, menkööt ohi.
Jännitän aivan älyttömästi jo paljon ennen ajoon lähtöä enkä tosiaan pysty ajaessa rentoutumaan. Jatkuva stressaaminen vie paljon voimia. Mutta töihin on päästävä ja muita vaihtoehtoja ei nyt vain ole. Toivottavasti joskus helpottaa!
Itse olen ollut aivan samanlainen pelkääjä autossa, niin muiden kyydissä kuin itsekin ajaessa. Omassa ajossa olen lähinnä kyllä pelännyt vain aiheuttavani joskus jonkun pienen kolhun toisen autoon ja että sitten toinen kuski raivoaisi ja huutaisi minulle. Muiden kyydissä pelkään läheisteni loukkaantumista/ kuolemaa, en omaani.
Olen kerran ollut bussionnettomuudessa ja lisäksi olen nähnyt yli 20 autokolaria, koska liikun paljon (myös jalan).
Eipä pelkoon taida auttaa muu kuin vain ajaminen yhä uudestaan ja uudestaan. Ja totta Kai itse pyrkii ajamaan todella rauhallisesti ja ennakoida kaikki mahdolliset vaarat. Esim risteyksiin kannattaa aina mennä varuillaan, vaikka sinulla olisi etuajo-oikeus.
Oman autoni eteen on tultu suoraan kolmion takaa, ja vain molempien kuljettajien äkkipysähdys pelasti kolarilta keskellä risteystä. Ja kerran toinen auto ajoi minua vastaan yksisuuntaisella (eli väärään suuntaan), ja silloinkin minun nopeat reaktiot pelastivat törmäykseltä. Myös suojateille kannattaa aina hidastaa (etenkin pimeällä), kun ei voi koskaan olla varma kuka sieltä eteen juoksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ihan sama tilanne. Jouduin äskettäin aloittamaan autoilun työmatkojen takia. Eniten tässä ahdistaa talviolosuhteet joissa ajaminen on minulle täysin uutta. Luisuminen, lumipyry, polanteet, pimeys... huh. Työmatkalla ajelen motarilla just max 90 km/h, tosin en koe olevani sen takia vaaraksi muille, menkööt ohi.
Jännitän aivan älyttömästi jo paljon ennen ajoon lähtöä enkä tosiaan pysty ajaessa rentoutumaan. Jatkuva stressaaminen vie paljon voimia. Mutta töihin on päästävä ja muita vaihtoehtoja ei nyt vain ole. Toivottavasti joskus helpottaa!
Minulla kanssa tämä talvi teettää omat haasteensa, olisi pitänyt varmaan jo kesällä ostaa auto ja harjoitella. Muutto tuli kuitenkin niin yllättäen, joten näillä mennään. Minulla on onneksi motarilla aina toinen kaista vieressä niin ei tarvitse sitä pelätä, että minut ohittava ajaa suoraan jotain rekkaa päin. Itselläni hieman auttaa musiikin kuuntelu. Kuitenkin huomaan purevani hampaita yhteen ja jännittäväni hartioita, ehkä ajoasennossa tosiaan on säädettävää jos saisi kädet jotenkin rennommin.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kommenttina tuohon alemmalla nopeudella moottoritiellä köröttely on itseasiassa vaarallisempaa luin liikennevirran vauhdissa eteneminen, kun se todennäköisesti aiheuttaa yllättäviä tilanteita muille tielläliikkujille.
No luuletko tosiaan, että en sitä tiedä? Totta kai mä tiedostan aivan helvetin hyvin, että oon tiellä muille autoilijoille siellä moottoritiellä jos alinopeutta joudun ajamaan. Sekös vasta ahdistaakin sitten kun muut pistelee menemään ohi ja mä vaan en uskalla ajaa kovempaa, samalla takaraivossa soimaa ajatus, että pitäis pystyä ajamaan kovempaa. Ei ainakaan helpota pelkoa tämä.
Aå
Etkö tajua? Ongelma ei ole se, että olet muiden tiellä. Vaan se, että ajamalla poikkeavasti aiheutat itsellesi vaaran. Peräänajon todennäköisyys kasvaa ajotyylisi vuoksi. Muiden hermostuttaminen aiheuttaa holtittomia ohituksia kohdallasi, ja jos siitä seuraa jokin liikenneonnettomuus, niin on hyvin todennäköistä, että sinä olet siinä onnettomuudessa osallisena.
Hitaasti, epävarmasti ja poikkeavasti ajamalla altistat itsesi vaaraan. Korjaamalla ongelmasi parannat turvallisuuttasi.
No tottakai se aiheuttaa holtittomia ohituksia muille. "Korjaamalla ongelmasi" no kerrohan miten minä tämän tosta vaan korjaan? Sillä se ei ainakaan korjaannu, että lopetan autolla ajamisen. Kun sinne töihin on pakko jotenkin päästä ja mielestäni välttely tekee vaan asiasta pahemman.
Tällasille mun kaltaisille ajoahdistuneille pahinta on just tuo, että tullaan sanomaan miten on vaan haitaksi ja tiellä. Mulla on ihan sama oikeus ajaa autoa mitä teillä muillakin, ei siihen tarvii tulla sanomaan että pysy pois liikenteestä ja mulla ei oo oikeutta ajaa autoa. Itsetunto autoilun suhteen on muutenkin aika alhaalla, koska pelkään ja sitten tullaan vielä sanomaan että no varmaan oot haitaks ja tiellä, oot oikee turvallisuusriski ja lopeta koko autoilu..
Ap
Mitä minulle raivoat? Korjausehdotuksia olen jo antanut jossain toisessa viestissä. Ja niin on moni muukin. Mitä jos lukisit ne muutkin viestit.
Ja edelleenkään et mitenkään osoita ymmärtäväsi, että ajotyylilläsi aiheutat suurimman vaaran SINULLE ITSELLESI, et muille tielläliikkujille. Sinun ongelmasi ei siis ole se mitä mieltä muut ovat ajotyylistäsi. Eikä suurin ongelma ole edes se miten muiden mielipiteet vaikuttavat itsetuntoosi. Vaan ongelma on se, että sinä itse olet tien päällä suurimmassa vaarassa, koska sinä itse olet koko matkasi ajan siinä peräänajoriskin ja holtittomien ohitusten vaara-alueella. Muut autoilijat ovat vaara-alueella vain hetkellisesti, kunnes taas karistavat sinut kannoiltaan.
Minulle raivoaminen ei auta sinua mitenkään. Kaikkien näiden viestien lukeminen voisi auttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut ahdistukseeni avun kognitiivisesta psykoterapiasta. Aiemmin pelkäsin suhteettoman paljon juuri esimerkiksi sairauksia, onnettomuuksia, yllättäviä katastrofeja. En aja autoa mutta voisin kuvitella että jos olisin ajanut olisin ollut sinun laillasi paniikissa. Terapiasta on ollut todella iso apu ja elämä tuntuu paljon kevyemmältä. Suosittelen harkitsemaan jos ahdistuksesi on voimakasta ja häiritsee normaalia elämää.
Minulla taisi olla fiksu autokoulunopettaja, koska hän huomautti heti, jos hartiat oli jäykkänä ja käski laskemaan ne ja rentoutumaan. Näin jännitys ei päässyt jäämään tavaksi ja kumuloitumaan.