Karuus iski ja kovaa. Rinnakkaiselämä. Hukattu sukupolvi ja some.

Olen 28v nainen. Olen nyt tässä ihan viimeisten vuosien aikana miettinyt että mikä nyt oikein ahdistaa niin paljon, miksi "uuvun" kaikesta ja tyhjyys iskee. Tajusin että aikuisten oikeasti maailma ei ole koskaan ollut yhtä karu ja kylmä kuin nyt.

Olen sitä sukupolvi joka sai vielä elää niitä kultaisia aikoja kun ei ollut digitalisaatio, pelattiin ulkona, oli ihanaa lapsuus kun sai askarella ja elämä oli nyt ja tässä. Tässä ihan 10 vuoden aikana maailma on muuttunut niin käsittämättömän nopeasti ja rajusti että putosin kärryltä, voisin jopa sanoa että olen henkisesti syrjäytynyt ja eristäytynyt. Minulla perusasiat ovat hyvin mutta yksinäisyyden, huolen ja epävarmuuden määrä ovat suuria.

Olen nyt siinä tilanteessa että vuosien työkokemuksen jälkeen joudun jatkaa kouluja, uudelleenkouluttautua, päivittää itseäni, löytää uutta työpaikkaa koska edellinen oli määräaikainen.

OLEN TÄYSIN PIHALLA! Osaan tehdä kaikkea mutta tajusin kuinka rajusti olen tippunut tästä maailmalta pois, kaikki yhteiskunnan arvot, käsitteet, mitä halutaan on muuttunut täysin. En enää tunnista nykymaailma omakseen, en enää tiedä että mitä nykyään halutaan ja vaaditaan.

Järkyttävää pakokauhua aiheuttaa SOME, pidän väkisin yllä sähköpostia, älypuhelinta, 2 sometiliä koska nykyään sua löydetään sieltä, et ole olemassa etkä voi osallistua yhteiskuntaan ilman somea. Olen somessa jopa työnantajien kanssa jutellut, pankin, opettajien.

Minua "pakotetaan" olla mukana sairaassa ja narsistisessa maailmassa. Mitä jos haluan yksityisyyttä? Mitä jos haluan elää rauhassa enkä jakaa muruakaan netin kanssa? Tässä tullaan sitten taas siihen ongelmaan että joo voit tehdä perusprofiilin ja olla somessa mutta sitten kun sinulla ei ole yhtäkään kaveria eikä päivitystä niin se ei näytä hyvältä, näytät hylkiöltä johon kukaan ei halu tutustua. Miksi minun pitää altistua tällaiselle?
Törmäsin myös sellaiseen juttuun että mitä feikimpi ja mitä enemmän tavoittellisuus paxxskaa kirjoitat sitä enemmän ihmiset tykkää susta.

Eletään rinnakkaiselämää! Tuntuu että oma itseäni ja oma ydin halkaistaan. Some sekoittaa täysin mikä on totta ja mikä ei, mikä toikin juttu on että pitää olla ystäväpyyntöjä ja tykkäyksiä? Ymmärtääkö kukaan että se perustuu hyvin sairaseen suhteseen? Kokoajan käy noloja tilanteita, on myös hyvin br..utaalia että jos sinusta ei tykätä somessa tai vältellään niin se näkyy ja tuntuu!

Kävin katsomaan Oodi kirjaston innostuneena, ennakkoluuloni oli se että se on joku sivistyksen keskus, löysin itseäni jättimäisestä, kolkosta rakennuksesta jossa kaikki hengaili, en tajunnut ollenkaan mitä tällä haetaan. Olen sitä sukupolvi joka on ollut tottunut pieniin tunkkaisiin kodikkaisiin kirjastoihin.

Olen täysin pudonnut pois kärrystä, välillä mietin että millä planeetalla oikein olen. Pahinta on se että jos et just tasan tarkkalleen oot mukana trendeissä ja massassa niin sinua katsotaan kieroon.

En tiedä minulla on maalaisjärki päässä ja jos tämän takia syrjäydyn nyt lopullisesti niin en voi mitään, voin sentään sanoa että olen loppuun asti ollut oma itseäni, aivan sama kuinka paljon silmienpyöritystä saan kun en halu jossain olla mukana.

Ihanneelämäni olisi lähteä kauas pois tästä kovasta yhteiskunnassa jossa en pärjää henkisesti enkä haluakkaan. En vain kestä sitä että sitten lakkaan oikeasti olemassa, olen nyt jo täysin merkityksetön enkä ole kellekkään tärkeä paitsi vanhemmille ja puolisolle.

Tämä yhteiskunnan peli ja kilpailu eivät kuulu arvoihini.