Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karuus iski ja kovaa. Rinnakkaiselämä. Hukattu sukupolvi ja some.
01.02.2019 |
Olen 28v nainen. Olen nyt tässä ihan viimeisten vuosien aikana miettinyt että mikä nyt oikein ahdistaa niin paljon, miksi "uuvun" kaikesta ja tyhjyys iskee. Tajusin että aikuisten oikeasti maailma ei ole koskaan ollut yhtä karu ja kylmä kuin nyt.
Olen sitä sukupolvi joka sai vielä elää niitä kultaisia aikoja kun ei ollut digitalisaatio, pelattiin ulkona, oli ihanaa lapsuus kun sai askarella ja elämä oli nyt ja tässä. Tässä ihan 10 vuoden aikana maailma on muuttunut niin käsittämättömän nopeasti ja rajusti että putosin kärryltä, voisin jopa sanoa että olen henkisesti syrjäytynyt ja eristäytynyt. Minulla perusasiat ovat hyvin mutta yksinäisyyden, huolen ja epävarmuuden määrä ovat suuria.
Olen nyt siinä tilanteessa että vuosien työkokemuksen jälkeen joudun jatkaa kouluja, uudelleenkouluttautua, päivittää itseäni, löytää uutta työpaikkaa koska edellinen oli määräaikainen.
OLEN TÄYSIN PIHALLA! Osaan tehdä kaikkea mutta tajusin kuinka rajusti olen tippunut tästä maailmalta pois, kaikki yhteiskunnan arvot, käsitteet, mitä halutaan on muuttunut täysin. En enää tunnista nykymaailma omakseen, en enää tiedä että mitä nykyään halutaan ja vaaditaan.
Järkyttävää pakokauhua aiheuttaa SOME, pidän väkisin yllä sähköpostia, älypuhelinta, 2 sometiliä koska nykyään sua löydetään sieltä, et ole olemassa etkä voi osallistua yhteiskuntaan ilman somea. Olen somessa jopa työnantajien kanssa jutellut, pankin, opettajien.
Minua "pakotetaan" olla mukana sairaassa ja narsistisessa maailmassa. Mitä jos haluan yksityisyyttä? Mitä jos haluan elää rauhassa enkä jakaa muruakaan netin kanssa? Tässä tullaan sitten taas siihen ongelmaan että joo voit tehdä perusprofiilin ja olla somessa mutta sitten kun sinulla ei ole yhtäkään kaveria eikä päivitystä niin se ei näytä hyvältä, näytät hylkiöltä johon kukaan ei halu tutustua. Miksi minun pitää altistua tällaiselle?
Törmäsin myös sellaiseen juttuun että mitä feikimpi ja mitä enemmän tavoittellisuus paxxskaa kirjoitat sitä enemmän ihmiset tykkää susta.
Eletään rinnakkaiselämää! Tuntuu että oma itseäni ja oma ydin halkaistaan. Some sekoittaa täysin mikä on totta ja mikä ei, mikä toikin juttu on että pitää olla ystäväpyyntöjä ja tykkäyksiä? Ymmärtääkö kukaan että se perustuu hyvin sairaseen suhteseen? Kokoajan käy noloja tilanteita, on myös hyvin br..utaalia että jos sinusta ei tykätä somessa tai vältellään niin se näkyy ja tuntuu!
Kävin katsomaan Oodi kirjaston innostuneena, ennakkoluuloni oli se että se on joku sivistyksen keskus, löysin itseäni jättimäisestä, kolkosta rakennuksesta jossa kaikki hengaili, en tajunnut ollenkaan mitä tällä haetaan. Olen sitä sukupolvi joka on ollut tottunut pieniin tunkkaisiin kodikkaisiin kirjastoihin.
Olen täysin pudonnut pois kärrystä, välillä mietin että millä planeetalla oikein olen. Pahinta on se että jos et just tasan tarkkalleen oot mukana trendeissä ja massassa niin sinua katsotaan kieroon.
En tiedä minulla on maalaisjärki päässä ja jos tämän takia syrjäydyn nyt lopullisesti niin en voi mitään, voin sentään sanoa että olen loppuun asti ollut oma itseäni, aivan sama kuinka paljon silmienpyöritystä saan kun en halu jossain olla mukana.
Ihanneelämäni olisi lähteä kauas pois tästä kovasta yhteiskunnassa jossa en pärjää henkisesti enkä haluakkaan. En vain kestä sitä että sitten lakkaan oikeasti olemassa, olen nyt jo täysin merkityksetön enkä ole kellekkään tärkeä paitsi vanhemmille ja puolisolle.
Tämä yhteiskunnan peli ja kilpailu eivät kuulu arvoihini.
Kommentit (21)
Tuu postiin töihin. Tuut maan pinnalle takas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vielä korostaa sen että en kuulemma todellakaan ole ainut, tiedän monia minun ikäisiä jotka ovat vain kadonneet. Uskokaa tai älä mutta 2 työpaikassa on ollut 2 tyttöä jotka tulivat innoissaan Helsinkiin töihin, löytyivät ittensä yksinäisinä, kalliissa yksiössä ja äärimmäisen kovissa paineissa työpaikalla. Yksi tyttö sanoi että hän lähteekin takaisin maalle asumaan, hän itki kuukausia ja oli paniikissa kun hän ei vain kelvannut ja oli yksinäinen. Ihmisenä oli nätti ja henkisesti aivan ihana tyyppi.
Tuntuu että nykyään ainoastaan kova ja kilpailuhenkiset pärjäävät.
Kannattaa miettii et millasteb ihmisten kanssa on tekemisissa :)
Sinä luot nuo ongelmat ihan omassa päässäsi. Ei minun ystävyyssuhteet tai työ edellytä ainakaan mitenkään somessa olemista. Se on sinusta kiinni, kuinka olet ihmisten kanssa tekemisissä. Sinä päätät, kuinka aikasi vietät. Voit valita somettamisen sisällä tai lähteä ulos tekemään mieleisiäsi asioita.
Mikä estää elämästä hiljaista elämää ilman somea? Pelko jostain? Mistä? Kyllä jotkut ihmiset elää niinkin, lisäksi someaktiivisuuteensa voi ainakin työn ulkopuolella vaikuttaa paljon ja seurailla vaikka vain jotain harrastusjuttuja ja -ryhmiä, kuten itse teen, ne ei ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuu postiin töihin. Tuut maan pinnalle takas
Pyydän, en jaksa mitää ilkeilyä nyt, voisimmeko keskustella tästä aiheesta? Se on todellinen ja tätä ilmiö tunnistetaan jo ulkomailla ja siellä on kriisitoimeenpiteitä.
Miksi minun pitäisi Postille mennä töihin? Olen yö ja iltavuoroani tehnyt jo eivätkä sopinut minulle.
Mua ainaki inhottaa sellaben kylmyya ja kilpailullisuus,eb ite koskaan toivottavasti muutu sellaseks,onneks opiskelwn alaa mis ei sellanen tarviikkaa olla :) naurettavaa jos 19v on o j ku maailman vakavin tosikko.onneks ite elany erilailla..ihan voi jokainen tehda elamassaan minka tarkeaks kokee:)normi moraalin ja lain puitteissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä teinkö selväksi mutta nykyään ilman some ei edes pääse kursseille, jopa kampaamoilla on vain FBssä profiili. Työnantajat käyvät googlettaa nimesi.
Juttu on vain se että jos ei ole some kanavia niin se sulkee aika monet mahdollisuudet pois. Ymmärtäkää nyt jo viimeistään että digilisaatio on tullut jäädäkseen ja ette voi enää kieltää sen olemassaoloaan. En tiedä minkaikäisiä olette mutta jos olette iäkkäittä niin nyt olisi viimeistään aihetta ymmärtää että maailma on muuttunut.
En millään jaksa uskoa että te muut ihmiset tosta vain sopeudutte sekuntiin kaikkiin muutoksiin. Miettikää huvin vuoksi minkalainen oli elämä 10- 20 vuotta sitten.
Itseä ärsyttää nykyisessä työnhaussa se, että pitäisi tehdä itsestään esittelyvideo ja tämä siis ihan duunaritöissä. Kuvan voisin kuvitella laittavani cv:hen mutta että ihan esittelyvideo pitäisi tehdä lisäksi. En lähde tuohon mukaan. Jos rekrytoija on joku ihmispelkoinen joka ei uskalla kohdata työnhakijaa ilman että tietää etukäteen miltä näyttää niin antaapa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään monet poistaa profiilin facebookista.
Wow, ihan kuin oisin ite kirjottanut tän tekstin... Tosin, mä oonkin jo oikeasti ''tippunut pois kärryiltä'', en basically tee mitään enkä nää ketään. Onneks mulla sentään sellanen tilanne et se on ihan ok ja oon tavallaan tyytyväinen... Mut mietityttää vaan se että onko tää nyt tässä, oon parikymppinen ja en voi saada enään esim. ystäviä ellen ole some-aktiivinen... Ihmiset kattoo kun pahempaakin hullua kun kerron etten ole oikeen missään somessa. Ahdistaa myös kamalasti ajatus mahdollisista tulevista lapsista, koska miten oon nähnyt nykyajan lapsien haluavan kasvaa niin nopeasti. Oisin vaan toivonut heille samanlaista vilpitöntä LAPSUUTTA kun itsellä oli... Mutta ei :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wow, ihan kuin oisin ite kirjottanut tän tekstin... Tosin, mä oonkin jo oikeasti ''tippunut pois kärryiltä'', en basically tee mitään enkä nää ketään. Onneks mulla sentään sellanen tilanne et se on ihan ok ja oon tavallaan tyytyväinen... Mut mietityttää vaan se että onko tää nyt tässä, oon parikymppinen ja en voi saada enään esim. ystäviä ellen ole some-aktiivinen... Ihmiset kattoo kun pahempaakin hullua kun kerron etten ole oikeen missään somessa. Ahdistaa myös kamalasti ajatus mahdollisista tulevista lapsista, koska miten oon nähnyt nykyajan lapsien haluavan kasvaa niin nopeasti. Oisin vaan toivonut heille samanlaista vilpitöntä LAPSUUTTA kun itsellä oli... Mutta ei :/
Aivan naurettava väite, ettei voi saada ystäviä olematta someaktiivinen. Luulen, että edelleen suurin osa ihmisistä saa ystäviä niin kuin minäkin, töiden ja harrastusten kautta.
Itse en ole missään somessa, eikä se ole rajoittanut elämääni millään tavalla. Päinvastoin. Monella harkitsematon Suomen käyttö on johtanut hankaluuksiin.
Ihminen, jota Google ei löydä, on fiksu. Näkymättömyys on valttia!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elin lapsuuteni ja aikaisen nuoruuteni ajassa ennen somea ja jopa ennen kännyköitä. Olin sosiaalinen hylkiö jo silloin joten en ikinä kasvanut sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Nykyaika on kaltaisilleni ihanteellista aikaa kun on opittu pärjäämään ilman muita ihmisiä aina. Silloin ei myöskään some ole millään tapaa tarpeellinen eikä sen käytön puutteesta ota paineita. Samalla tavalla sitä on näkymätön oli somessa tai ei.
Olen äärimmäisen sosiaalisesti kömpelö ihminen joten elän elämääni välttäen sosiaalista kanssakäymistä.
Ihmispelko!!Kiteyttää loistavasti tämä nykyajan henki! Jätetään ulkopuolelle, ei vastata enää viesteihin, ei haluta tavata. Auta armias kun on syvällinen ihminen, niitä paetaan kuin ruttoa.
Myönnän olevani aika digitalisaatiovastainen, mutta en koe olevani mitenkään paniikissa. Olen vapaaehtoisesti valinnut sen, että olen vähän pihalla joidenkin tuttavien jutuista, kun en ole whatsappissa, mies kertoo mitä tutuille kuuluu. En vain itse jaksa sitä jatkuvaa viestitulvaa, en halua olla aina tavoitettavissa ja yhteydessä muihin. Miehestä ja toisesta lapsesta näen, millainen tutti siitä älypuhelimesta tulee. Jos on viisi sekuntia tylsää, käsi hapuilee puhelinta. Netissä täytyy käydä läppärillä wilman takia ja hoidan vähäisiä pankkiasioita ja huvikseni käyn joitain keskusteluja. Mutta se on minulle erillinen "tapahtuma", että menen koneelle ja nettiin, en tarkastele mitään viiden minuutin välein. Minulla on edelleen jopa perinteisiä kirjekavereita, kampaajalle varasin ajan ihan soittamalla, monelle varmaan ihan outoa, mutta kukin tavallaan. Mutta kaipaan minäkin "vanhoja hyviä aikoja".
Monella alalla ei tarvitse olla somessa. Linkedin voi olla hyvä mutta sekään ei ole pakollinen. Mielestäni somesta sekoaminen on itseaiheutettuja ongelmia ellei ole alalla, jossa saa hyötyä esillä olemisesta.
Tilanne tulee muuttumaan. Tee tuosta somevastaisuudestasi osa sinua. Se tekee sinusta nyt jo erikoisen ja erityisen. Mutta se pitää tehdä pää pystyssä eikä häpeillen ja anteeksi pyytäen. Somesta tullaan siirtymään pois vähitellen. Yksityisyydestä tulee arvokasta. Jo nyt some on täynnä tietoa kaikista, joiden asiat kuitenkaan ei lopulta ketään kiinnosta. Kohta olet kiinnostavampi kun sinusta ei tiedetä mitään.
Perusta perhe, hanki lapsia ja sinulla on loppuelämäksesi merkitystä ja joku jolla on merkitystä sinulle. Hankit eläimiä ja kasveja ja hoidat niitä. Ne tulevat antamaan sinulle paljon enemmän kuin some koskaan.
Ja teille esittelyvideon tekijöille. Ensikerralla laitatte siihen videoon itseänne kuvaavan kasvin, värin ja/tai eläimen ja sanotte sen edustavan teitä ja haluatte henkilökohtaisesti tavata mahdollisen työnantajan kasvokkain, ettekä puhua pelkästään heitä edustavalle videokameralle.
Ei somessa todellakaan tarvitse olla, siinäpä työnantaja googlaa.
Fiksut eivät jaa asioitaan koko maailman kanssa. Tyhmät sinne laittaa koko elämänsä ymmärtämättä, että tietoa käytetään myös heitä vastaan.
Kaikkein tyhmimmät lukevat päivityksiä toisten elämästä ymmärtämättä että ne päivitykset ovat tietoisesti rakennettuja kuvia, eivät kuvauksia tosielämästä.
Alue: Aihe vapaa
vmp. ei tuollaista kulta-aikaa koskaan ole ollut. Vielä 70-luvulla työttömyys tarkoitti, ettei syöty.