Uskallanko kirjoittaa kirjan lastesuojelusta ja huostaanotosta
Bio-äitinä? Tarinan päähenkilönä ei ole kuoluttamaton, väkivaltainen huumeäiti. Eikä hänen lapsensakaan ole missään muussakaan jäljessä. Juonta en paljasta sen enempää, joku voisi jo nyt tietää mistä on kyse.
Mietin tätä tarvetta kirjalle ja uakoakseni se avaa lastensuokelusektoria laajemminkin.
Kun puhutaan vanhuksista niin uskon että tästä tulee vähintäänkin yhtä suuri puheenaihe. Minulle sanoin yksi vastaanottokodin työtekijöistä, että olet äitejen parhaimmistoa. KIrjoita joskiäus kirja tästä ja mä luen sen varmasti! Terveisiä teille jotka olitte viimeisen päälle ihmisiä.
Kommentit (6)
Uskallat. Ei sua lastensuojelu sen takia salamurhaa.
Tietenkin voit kirjoittaa, mutta kannattaa muistaa, että voit ikävällä tavalla päätyä oikeuteen, jos henkilöt ovat tunnistettavissa. Huostaanotoissa ei mietitä äidin koulutusta vaan lasta. Joskus hyvä lapsuus edellyttää sitä, että äiti ei ole lapsensa kanssa tekemisissä.
Jos kirjoitat itsestäsi, sinun pitää olla sinut itsesi ja historiasi kanssa. Samalla avaat myös lapsesi ennakoitamattomalle julkisuudelle. Ole varautunut juökisuuteen. Se ei toimi vain positiivisesti. Varaudu myös nettikirjoutteluun. Varaudu vihaan ja naurunalaisuuteen
Luulet kirjoittavasi lastensuojelusta, mutta sinä kirjoitat vain itsestäsi. Ja lapsestasi
On hyviä itsestään kirjoitettuja kirjoja. Esim Happotesti. Mutta kirjoittaja on sinut itsensä kanssa eikä syyttele ketään.
Kirjoita ihmeessä, mutta tee se toki järkevästi. Selvitä tarkkaan, että kirjoitat niin, ettet saa itse syytteitä. Itsekin olen miettinyt kirjoittaa, jotta suurelle yleisölle paljastuisi, mikä se lasun todellinen meininki on.
Mikäs siinä, sen kuin kirjoitat. Eri asia on sitten se, saatko sen julkaistuksi. Ymmärrät kai, että kovin subjektiivinen teksti ei kustantajaa löydä.
Kirjoita mieluummin Hesarin mielipidepalstalle näin aluksi. Tavoittaa enemmän lukijoita.