Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskunnan tulisi kehottaa löytämään kumppani nuorena
31.01.2019 |
Yleinen sanoma, jonka mediasta ja muualta saa, on että nuoruus kannattaa viettää vapaana ja sitoutumatta. Vakituisen kumppanin voi kuulemma hakea myöhemmin, eikä sille ole kiire. Tämä voisi olla hyvä ohje miehille, mutta naisille se voi johtaa siihen, että kunnon miestä ei sitten löydykään. Useimmissa tapauksissa nainen on suosituimmillaan kakskymppisenä, ja tällöin on parhaimmat edellytykset hyvän miehen löytämiseen. Vanhempana voi sitten huomata että osa miehistä on jo viety, osa kattelee nuorempaa ja loput on huonompaa laatua. Siinä saa sitten miettiä että jääkö yksin, tyytyykö kohtalaiseen vai yrittääkö sieltä vielä etsiä hyvän.
Olisi parempi jos yhteiskunta kannustaisi nuorena (20-25) sitoutumiseen. Lapsia ei tietenkään tarvitse heti hankkia, ja naimisiinkaan ei tarvitse heti mennä. Opiskelut voi hoitaa pois edestä ennen näitä. Auttaisi yksinäisyyden estämisessä, ja luultavasti myös syntyvyyden kasvattamisessa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi haluaisin pilata vapaa-aikani hankkimalla parisuhteen. Työni vie jo tarpeeksi aikaani ja loppuaika pitäisi muka palvella jotain ukkoa. Ei kiitos. Eläkkeellä voin moista harkita jos aika käy pitkäksi.
Parisuhde on aika paljon muutakin kuin miehen palvelemista.
No eipä juuri. Alkuun miehet jaksavat esittää että haluavat jakaa vastuun kotitöistä yms. Jossain vaiheessa huomaat olevasi miehesi äiti, etkä kumppani. En viitsi tuhlata ainoaa elämääni moiseen. Kuten jo totesin, työni vie ihan liikaa aikaa minulta ja mieluisilta harrastuksilta. Jos olisin työtön, voisin ehkä harkita seurustelua. Toinen vaihtoehto on se eläkeaika, mikäli selviän hengissä niin pitkään. Ajattelin kuitenkin pyhittää nuoruuteni ajan ja rahat minulle tärkeisiin asioihin. Seurustelin jo 6 vuotta elämästäni. Suurin osa ajastani olisi pitänyt käyttää siihen, että leikin hänen äitiään! Hitto, mitä ajanhaaskausta! Vai onko olemassa kulttuuria missä miehet osaavat itse huolehtia tarpeistaan? Tiedän mihin päin varata lennon jos käykin aika pitkäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kaikki ei halua pariutua. Ei voi pakottaa.
Haluun voi vaikuttaa.
Ei voi. Jotkut viihtyy yksin.
Kyllä voi. Jos ihmisille kertoo, että tarvitsee pariutua niin kyllä valtaosa sen uskoo, kun on tarpeeksi toitotettu.
Höpö höpö. Mua ei kukaan pakota asumaan kenenkään kanssa.
Jos ihmisille halutaan luoda jokin kuva niin kyseisen asian toistaminen uudestaan ja uudestaan on koko ihmishistorian auttanut. Toki osan tahto ei murru, mutta suurimman osan kyllä.
Mitä enemmän jotain tuputetaan, sitä kovempaa normaali ihminen laittaa vastaan ja puolustaa omaa kantansa.
Tämä idea villistä nuoruudesta on 1900-luvulla luotu idea. Se voidaan murtaa yhtä helposti kuin se on luotu.
kerro minulle, miksi sinusta olisi tärkeää, että nuoret pariutuisivat jo kaksikymppisinä.
Aloituksessa mainittiin jo.
Mutta kun se oli ihan huuhaata.
"naisille se voi johtaa siihen, että kunnon miestä ei sitten löydykään"
Käsi ylös kaikki naiset, joiden kohdalla noin on käynyt? Että kaksikymppisenä olisi saanut kunnon miehen mutta kolmekymppisenä se kunnon mies on viety? Kuka sen, muuten, on vienyt ja missä iässä, kun eihän se mieskään kaksikymppisenä siis ole pariutunut?
"Useimmissa tapauksissa nainen on suosituimmillaan kakskymppisenä"
Vain lassukkatodellisuudessa.
"ja tällöin on parhaimmat edellytykset hyvän miehen löytämiseen"
Parikymppisistä poikasista on mahdotonta tietää, millaisia miehiä ja puolisoita heistä kehittyy.
Ja kuten edellä on todettu, niin suurin osa kyllä pariutuu jo kaksikymppisenä. Se on sitten eri asia onko se se suhde, jossa perustetaan perhe ja hankitaan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ai sit ku nainen o 25,nii se Mies nimenomaa mies jattaa??mieti vahab kui tyhmalta kuulostat..se etta sa iot pedofiili ei tarkota etta kaikki ois
Onkohan tällä jokin vamma?
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu demokraattiseen länsimaiseen yhteiskuntaan noin pitkälle kansalaisten yksityiselämään kuuluviin juttuihin kehoittelu jollain propagandalla valtion toimesta.
Onhan meillä synnytystalkoot nyt menossa. Niin hyvin on mennyt kun joku "ylempää" alkaa kertoa miten kansalaisten kuuluisi elää. Veikkaan että parisuhteille kävisi sanoin kuin vauvoille.
Hitto joo, on turhaa haaskata elämäänsä olemalla äitinä miehelleen! Paljon parempi on saada oikeita omia lapsia! En muuten tuhlaisi aikaani olemalla äiti lemmikkieläimillekään! Enkä muuten tahdo synnyttää uraa, jossa on aina parasta ennen päiväys ja ollaankin korvattavissa sitten vaihdevuosikäiisenä. Jos rupsahdan, en myöskään tahdo plastiikkakirurgin tuhoavan tuntohermojani, enkä botoxia, joka myös veisi tunnon! Tosin en taida rupsahtaa ennen aikaisesti, koska olen elänyt täysillä hyvää elämää, saanut lapset ajoissa jne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kaikki ei halua pariutua. Ei voi pakottaa.
Haluun voi vaikuttaa.
Ei voi. Jotkut viihtyy yksin.
Kyllä voi. Jos ihmisille kertoo, että tarvitsee pariutua niin kyllä valtaosa sen uskoo, kun on tarpeeksi toitotettu.
Höpö höpö. Mua ei kukaan pakota asumaan kenenkään kanssa.
Jos ihmisille halutaan luoda jokin kuva niin kyseisen asian toistaminen uudestaan ja uudestaan on koko ihmishistorian auttanut. Toki osan tahto ei murru, mutta suurimman osan kyllä.
Miksi pitäisi murtua tai toistaa? Mikä merkitys muille on onko joku muu suhteessa nuorena vai ei?
Olemme miehen kanssa puhuneet, että olisi ollu mukava, jos olisimme löytäneet toisemme myöhemmin muutaman vuoden kuluttua. Olimme 19v ja 21v kun tapasimme eli aika nuoria vielä. Mies oli juuri muuttanut vasta opiskelemaan ja minä taas olin alkanut vähitellen löytämään itseäni. Mutta kun tavattiin niin tavattiin, eikä siinä oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa seurustelemaan. Ei toista voinut enää poiskaan pääsä. Hyvin onnellinen elämä meillä on ollut yhdessä (16 vuotta), mutta tietyllä tapaa sitä olisi ollut vielä hieman vapaampi, jos oltaisiin tavattu myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kaikki ei halua pariutua. Ei voi pakottaa.
Haluun voi vaikuttaa.
Ei voi. Jotkut viihtyy yksin.
Kyllä voi. Jos ihmisille kertoo, että tarvitsee pariutua niin kyllä valtaosa sen uskoo, kun on tarpeeksi toitotettu.
Höpö höpö. Mua ei kukaan pakota asumaan kenenkään kanssa.
Jos ihmisille halutaan luoda jokin kuva niin kyseisen asian toistaminen uudestaan ja uudestaan on koko ihmishistorian auttanut. Toki osan tahto ei murru, mutta suurimman osan kyllä.
Miksi pitäisi murtua tai toistaa? Mikä merkitys muille on onko joku muu suhteessa nuorena vai ei?
Kyse olikin siitä, että lähes kaikki ihmiset ovat aivopestävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei vielä hiukan päälle kaksikymppisenä tunne itseään ollenkaan niin hyvin, että kykenisi solmimaan pysyvän parisuhteen. Osa on oikeasti niin lapsellisia, että etsivät kumppania sen perusteella, mikä näyttää kavereiden silmissä hyvältä. Toiset eivät taas muuten ole sinut itsensä kanssa ja esim. kyky ottaa vastuu omista tunteista - joka on olennainen osa parisuhteen toimivuuden kannalta - on aivan lapsenkengissä.
Vaikka provohan tämä vaikuttaisi olevan.
Pitäisi myös painostaa aikuistumaan nuorempana.
Ketään ei voi noin vain painostaa aikuistumaan. Aikuistuminen on psykososiaalisesti haastava ja monitasoinen prosessi, eikä sitä useinkaan voi saavuttaa ilman omaa panosta. Kansankielellä sanottuna: nuorten on annettava elää, kokea ja tehdä myös niitä virheitä rauhassa. Vain sillä tavoin kasvaa aikuiseksi. Lisäksi pakotettu aikuistuminen monesti näkyy sitten myöhemmässä elämässä. Klassinen esimerkki: kaksikymppisenä avioitunut ja perheellistynyt henkilö eroaa neljänkympin kynnyksellä ja alkaa viettää varhaisaikuisuudelle tyypillistä rillutteluelämää ottamatta muita huomioon lainkaan.
Tästä voisi tehdä häpeällisen asian niin päästäisiin siitäkin ongelmasta.
Sinä siis muodostaisit kestäviä parisuhteita painostamisen, aivopesun ja häpeärangaistusten pelon voimalla? En tiedä oletko psyko-, vai sosio-, vaiko minkä sortin paatti lienetkään, mutta terve et ainakaan ole.
Ennen kaikkea kiinnostaisi mitä tästä hyötyisi ja kuka? Ei vaikuta siltä että ainakaan naiset mihin aloitiksessa koitettiin vedota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi haluaisin pilata vapaa-aikani hankkimalla parisuhteen. Työni vie jo tarpeeksi aikaani ja loppuaika pitäisi muka palvella jotain ukkoa. Ei kiitos. Eläkkeellä voin moista harkita jos aika käy pitkäksi.
Parisuhde on aika paljon muutakin kuin miehen palvelemista.
Mitä muuta? Seksiä saa ilman parisuhdettakin, joten sen takia ei kannata parisuhdetta hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kaikki ei halua pariutua. Ei voi pakottaa.
Haluun voi vaikuttaa.
Ei voi. Jotkut viihtyy yksin.
Kyllä voi. Jos ihmisille kertoo, että tarvitsee pariutua niin kyllä valtaosa sen uskoo, kun on tarpeeksi toitotettu.
Höpö höpö. Mua ei kukaan pakota asumaan kenenkään kanssa.
Jos ihmisille halutaan luoda jokin kuva niin kyseisen asian toistaminen uudestaan ja uudestaan on koko ihmishistorian auttanut. Toki osan tahto ei murru, mutta suurimman osan kyllä.
Mitä enemmän jotain tuputetaan, sitä kovempaa normaali ihminen laittaa vastaan ja puolustaa omaa kantansa.
Tämä idea villistä nuoruudesta on 1900-luvulla luotu idea. Se voidaan murtaa yhtä helposti kuin se on luotu.
Koko yhteiskunnan pitää silloin muuttua ei vain sen miten nuoret tekevät ja ajattelevat myös työ- ja opiskeluelämän ja talouden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi se sinänsä järkevämpää, että nuoret ihmiset usein voivat näyttää paremmilta ja mahdollisesti ovat hoikempia. Heillä on yleensä hiukset.
Ruttuiset ja kaljut keski-ikäiset miehet eivät oikein inspiroi.
Suretti, kun lehtijutun mukaan mukaan iäkäs paappa oli antanut omaisuutensa "lainaksi" 30-vuotiaalle naiselle. Tuttu leskimies halusi yli 90-vuotiaana itselleen 30-vuotiaan puolison. Miehet ja heidän hassut illuusionsa omasta viehättävyydestään.
"Tämä voisi olla hyvä ohje miehille"
Miehenä olen sitä mieltä, että niin onkin. Etenkin komeille ja itsestään huolta pitäville miehille. Mies voi asettua aloilleen ja perustaa perheen sit +35 vuotiaana. Naisille ei ole ihan niin yksivkertaista jos lapsia haluaa.
Aina puhutaan naisten "vallasta" deittimarkkinoilla ja tottahan se on osittain. Koskaan ei kuitenkaan muisteta, että todellisia voittajia ovat ne top15% komeimpiin ja muutoinkin laadukkaisiin miehiin kuuluvat. Niillä on se todellinen "valta" pariutumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kaikki ei halua pariutua. Ei voi pakottaa.
Kuka tässä *pakottamisesta* puhuu? Eipä ollu kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se nuorempana pariutuminen ratkaisee muka sen ongelman, että kolmekymppisenä tuntuu hyvät kumppaniehdokkaat olevan jo viety? Eikös ne ole silloin viedä käsistä vielä aiemmin? Eli edelleen niillä viimeisenä pariutuvilla on edessä haasteita, vaikka ne viimeisetkin yrittäisivät pariutua jo parikymppisenä.
Laske standardeja.
Jos parikymppisenä haluaa puolison, jonka kanssa on hyvä olla ja on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, niin kolmekymppisenä pitää pariutua ihmisen kanssa, jonka seurassa ei tunne oloaan hyväksi ja jolla on tulevaisuudesta ihan eri käsitys mitä itsellä. Ehkä sittenkin on parempi vielä odotella.
Olisi hyvä jos yhteiskunta ei puuttuisi mitenkään paritumis- ja lisääntymistouhuihin. Pelkkä lapsilisäkin on niillä ja rajoilla, puhumattakaan jostain vanhapiikaverosta.
En oikein ymmärrä, millä tavalla "yhteiskunta" voisi tuohon kannustaa tai vaikuttaa. Taloudellinen kannustin pariutua on periaatteessa jo olemassa, sillä kahden hengen talouden pyörittäminen tulee usein nuppia kohden halvemmaksi kuin yhden.
Asenneilmasto vaikuttaa tietysti jonkin verran, mutta siihenkään yhteiskunta ei oikein voi puuttua. Olen omassa tuttavapiirissäni huomannut, että ne, jotka ovat pariutuneet nuorena (yhteenmuutto 20-vuotiaana tai sitä ennen, 25+ naimisiin ja lapsia), ovat yleensä kasvaneet onnellisissa ydinperheissä, jossa vanhemmat ovat yhä yhdessä. Poikkeuksia tietysti aina on, mutta itse sinällään uskon, että kasvuympäristö ja esimerkki vaikuttaa ihmisen ihanteisiin. Toisaalta ymmärrän täysin, jos miehiin elämässään karvaasti pettynyt yh-äiti pyrkii tukemaan erityisesti aikuistuvan tyttärensä itsenäisyyttä. Vanhempien parisuhteen vaikutus lasten tulevaan pariutumiseen on tilastollisestikin havaittavissa, mutta vaikea näihin on kenenään vaikuttaa.
Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, kaikki eivät vaan löydä sopivaa kumppania kaksikymppisenä, vaikka haluaisivatkin. Eikä se olisi kaikille edes hyväksi.
Mikään määrä yhteiskunnan painostusta ei toisi aloittajalle naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei vielä hiukan päälle kaksikymppisenä tunne itseään ollenkaan niin hyvin, että kykenisi solmimaan pysyvän parisuhteen. Osa on oikeasti niin lapsellisia, että etsivät kumppania sen perusteella, mikä näyttää kavereiden silmissä hyvältä. Toiset eivät taas muuten ole sinut itsensä kanssa ja esim. kyky ottaa vastuu omista tunteista - joka on olennainen osa parisuhteen toimivuuden kannalta - on aivan lapsenkengissä.
Vaikka provohan tämä vaikuttaisi olevan.
Pitäisi myös painostaa aikuistumaan nuorempana.
Onko sinua painostettu aikoinaan ja nyt olet pallo jalassa? Sinä olet vain pahainen trolli, jolla on tylsää. Mene ulos leikkimään.
No niinhän se jo kehottaa? Muistan kun 13-vuotiaana kotitalouden tunnilla pojat keskustelivat siitä, että "ei kai kukaan enää neitsyt tässä iässä ole" ja "se Make ei ole muuten edes seurustellut, joo, ei sillä ole ollut muijaa koskaan, miettikää nyt".
13-vuotiaat lapset kokivat (ja nykyäänkin kokevat) paineita seurustelun aloittamisesta ja seksin harrastamisesta koska "kaikki muutkin". Niin enpä kyllä ihan heti kannata tuota otsikon kuningasideaa. Ihan tarpeeksi sitä painostusta tulee jo joka tuutista.