Lue keskustelun säännöt.
Yksinkertainen lapsi (oma)
YksÄ-Vaan
31.01.2019 |
Tämä voi kuulostaa provolta ja myös aika kovalta mutta oma lapseni on ihan suoraan sanottuna tyhmä. Ja kyllä, on testattu lukihäiriöt, ADHD:t, kehityksen asteet jne. ja moneen kertaan. Niin koulussa kuin neurologisissa tutkimuksissakin mutta mitään erityistä poikkeavuutta ei ole löytynyt. Koulussa (alakoulu) pärjää ihan ok kun lukee läksyjä monta tuntia joka päivä ja me vanhemmat autamme paljon. Kun pänttää asioita kovasti ja moneen kertaan niin kyllä oppii ja muistaa. Mutta kaikki joka vaatisi omaa päättelyä tai tietojen oma-aloitteista hankintaa tökkii todella pahasti. Lähes päivittäin käy ilmi että lapsi on tajunnut jonkun vaikka uutisista kuulemansa asian aivan täysin väärin. Ja tämän takia saattaa möläytellä kaikkea kummallista ja kaveritkin jo vitsailevat lapselle tästä ja naureskelevat selän takana. Pelkään että hänellä ei kohta ole enää kavereita varsinkin kun he vielä kasvavat ja muiden ymmärrys vain kasvaa koko ajan eikä puhuta vain lasten juttuja.
Muuten lapsi on luonteeltaan todella ihana ja hyväsydäminen, pitää kovasti eläimistä jne. Nyt vain alkaa olla jo huoli siitä miten tulee koskaan pärjäämään nykyisessä maailmassa jossa tietoa tulvii joka tuutista ja koko ajan pitäisi oppia uutta.
Mitään ajatuksi miten tällaisen lapsen kanssa pitäisi edetä. Koulu ei oikein ota asiaa vakavasti kun meidän tuellamme lapsi kuitenkin pärjää koulussa riittävän hyvin. Minusta ei vain ole normaalia että pärjääminen edellyttää sitä että vanhemmat käyttävät puolet illasta lapsen oppimisen tukemiseen.
Kommentit (53)
Tuntuu jotenkin kurjalta, kun niin moni pyrkii mitätöimään ap:n huolta. On aivan mahdollista, että lapsi on jollain tasolla heikkolahjainen. Sellaisiakin ihmisiä on. Oma anoppini esimerkiksi on tällainen. Hänen aikanaan ei kaikkea diagnosoitu, mutta aivan selvästi kyse on jollain tapaa alhaisesta älykkyysosamäärästä ja siihen liittyvästä heikkolahjaisuudesta. Koska sekä anopin äiti että ainoa poikensa ovat todella teräviä, heidän on ollut vaikea ymmärtää tällaista erilaisuutta.
Anoppi on mm. asunut oman äitinsä kanssa 40-vuotiaaksi saakka ja sen jälkeen ensikodin tuen kautta itsenäistynyt asumaan poikansa kanssa, joka siinä vaiheessa oli jo sen verran iso, että saattoivat pärjätä kahdestaan. Anoppi ei vielä tänäkään päivänä osaa esim. nostaa rahaa automaatista, käyttää cd-soitinta tai älypuhelinta. Internetistä tai tietokoneista ei ymmärrä luonnollisesti mitään. Ei ole koskaan kyennyt opiskelemaan itselleen ammattia. Ennen lamaa sai vielä helppoja avustavan tason töitä (esim. päiväkodissa apulaisena/ jossain firmassa huolehtimassa kahvihuoneen tiskikoneesta ja kahvinkeitosta), mutta sitten olikin eläkkeeseen saakka työttömänä.
Mieheni on noin 9-vuotiaana huomannut ymmärtävänsä monista asioista enemmän kuin äitinsä ja ryhtynyt tälle auttajaksi. Ainoan lapsen muutettua pois kotoa kohta 20 vuotta sitten anoppi ei ole enää koskaan (jos silloinkaan) imuroinut asuntoaan tai tehnyt monia muita tavallisia kotitöitä. Olisi täysin huollettava, jos antaisi huoltaa, mutta tässä maassa on itsemääräämisoikeus niilläkin, jotka eivät osaa itsestään huolehtia... Terveisiä tutuille!
Varmasti parhaiten tällaista lasta tukisi auttamalla häntä löytämään kiinnostuksenkohteen, jonka parissa saisi myönteisiä kokemuksia itsestään. Anopilla on vaikeita kokemuksia siitä, miten äiti ei ole ymmärtänyt hänen vaikeuksiaan koulussa. Ammatti olisi tärkeä asia, sen olisi hyvä olla mahdollisimman simppeli, konkreettinen ja hyvin työllistävä ala. Anoppinikin olisi nauttinut töissä olemisesta ja sen tuomasta sosiaalisuudesta ja struktuurista. Vähemmän älykäskin voi elää onnellista elämää, kunhan puitteet ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika oli hieman ikäisiään jäljessä. Sitten sattui muista syistä kohdalle fysioterapeutti (myös opettaja koulutukseltaan) ja hän opetti ristikkäisliikkeiden merkityksen. Eli jos aivopuoliskojen välillä ei ole riittävästi yhteyksiä tai ne ei toimi riittävän hyvin niin ristiliikkeitä tekemällä tilannetta voi parantaa.
Meillä tämä lapsi kulki vauvana "pyllykiitäjänä" joten ei saanut silloin ryömimisestä/konttaamisesta luonnolllisia ristiliike harjoituksia.
Lapsi kehittyi huomattavasti kun tehtiin noita harjoituksia (hiihto, luistelu, marssiminen niin että kosketaan ristikkäisellä kädellä ylhäällä olevaan polveen, keinuminen, portaiden kiipeäminen takaperin tai kaksi askelmaa kerrallaan jne).
Ja toisaalta neljännellä luokalla yhtäkkiä alkoi koulu sujua helpommin. Kerroin kokeneelle opettajalle huomiostani ja hän tokaisi että onpa hyvä juttu ja niin kuulemma käy monille noin 10 v pojille että tulee iso kehitysharppaus siinä kohden opiskeluun.
Mun miehen lapsi on myös tyhmä. Mieskin on ollut lapsena tyhmä, ja on sitä vielä edelleenkin välillä, mutta hänellä on toisaalta aivan ilmiömäistä älykkyyttä toisaalla, joten tyhmyys ei niin haittaa. Miehen eksä, kenen kanssa tämä poika on tehty, on taas ihan idiotica. Toivottavasti lapsen tyhmyys tulee vain isältä, koska jos se tulee sekä isältä että äidiltä, niin ihan umpipöhölö tuosta lapsesta tulee.
Tuttu kirjoitti 5 laudaturia kirjoituksissa. Muistaa itsekin kuinka ei osannut vielä kolmannella luokalla oikein lukea. Sitten tilanne vain muuttui ja opiskelu alkoi sujua.
Mutta ei älykkyys tee elämästä helppoa tai onnellista. Kehu paljon lastasi niissä asioissa joissa menee hyvin. Ja tue lasta vaikeissa asioissa. Lapsesi voi elää hyvinkin onnellisen elämän vaikka ei päätyisikään aivokirurgiksi.
Sanoisin, että lapsen pitää oppia hahmottamaan maailmaa muun kuin pänttäämisen kautta. Asiayhteyksiä ja tietoja saa vaivattomasti päähänsä esim. fiktiivisen kirjallisuuden kautta.
Itse olin ison perheen kuopus, joka oppi lukemaan jo paljon ennen koulua, siskot "opetti" minua leikeissään ja osasin vaikka mitä jo ensimmäisellä luokalla. Ensimmäiset vaikeudet oppia tuli, kun kouluaineisiin tuli historia. En tiedä miksi, mutta en osannut liittää sitä mihinkään asioihin päässäni ja siitä tuli vain pänttäämistä. Se oli ihan kamalaa enkä todellakaan osannut soveltaa osaamaani mitenkään. Historiaa ei voi päätellä :)
Tätä tuskaa historian kanssa koin, kunnes aloin lukea elämäkertoja ja fiktiivisiä korkealaatuisia tarinoita historiallisesti merkittävistä tapahtumista. Eli näissä tausta on vuosilukuineen ja hahmoineen selostettu ja jää mieleen.
-------------
Pänttääminen ei auta soveltamaan tietoa. Sovellusta oppii, kun sitä lukee tai kuuntelee. Esimerkiksi voitte itse kiinnittää huomiota siihen, miten perheenä keskustelette pojan kanssa. Sen sijaan että kysytään jotain täsmällistä ja vastauksen ollessa väärä, annatte oikean vastauksen niin kysykää, että miksi luulet jonkun olevan näin?
Esimerkkinä presidentti päiväkodissa. Voit antaa esimerkin, että vaikka poikasi menee kauppaan, niin eihän hän ole kaupan työntekijä. Kaupassa on omat työntekijät; kassat, siivoojat, lihanleikkaajat. Ja te olette siellä käymässä asiakkaina. Ja teillä on omat työnne, sinä olet sitä ja sitä, ja poikasi taas on koululainen. Vähän kuin presidentti on presidentti, vaikka hän menisikin päiväkotiin. Uutisissa voitte keskustella, miksi joku asia on uutinen. Ehkäpä poikasi ajatteli, että presidentti meni päiväkotiin töihin oli uutisen aihe. Mutta mikä se oikeasti oli?
Tarjotkaa paljon analogioita, vertauksia ja selityksiä. Haastakaa ajattelua. Ihan perusasioissa. Varsinkin jos näissä jutuissa on ongelmia, niin saatatte osua juuri siihen oikeaan kohtaan, jolla autatte poikaanne saavuttamaan ihan saman tai ainakin hyvän potentiaalin näiden juttujen suhteen.
Ehkäpä opitte toisiltanne jotain, kuten täällä mainittiin, niin poikanne voi olla myös aika luova ajattelija. Jos hän saa ajattelulleen näitä arkipäiväisempiä raameja ja työkaluja, ja oppii kommunikoimaan niiden kautta omaa luovaa maailmaansa, voi hän olla tulevaisuudessa vaikka mitä.
Jaksakaa puhua, selittää ja vertailla. Älkää tuskastuko näyttäen että hän on "väärässä", vaan nauttikaa hänen seurastaan. Oppikaa puhumaan toisillenne kunnioittavasti, kuvaillen ja innostuneesti. Älä stressaa, vaan ajattele että arjen läsnäolo tuottaa hedelmää vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet epäonnistunut lapsesi kasvatuksessa.
Luultavasti. Mutta sinulta saan varmaan tarkat ohjeet kuinka toimia jatkossa?
Olisit tarvinnut ne ohjeet jo 10 vuotta sitten.
Minkäs sille enää mahtaa.
Tosin kyllä ne tyhmemmätkin voivat pärjätä elämässä.
Ei haitta vaikka annatkin ne ohjeet vähän jälkikäteen. Voi moni muu hyötyä että ei tee samoja virheitä kuin minä. Joten anna tulla vain.
Lapsella on varmaan kehitysvamma tai kehitysviivästymä. Ottaisin yhteyttä kouluterkkariin, kunnon testit tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lapsen pitää oppia hahmottamaan maailmaa muun kuin pänttäämisen kautta. Asiayhteyksiä ja tietoja saa vaivattomasti päähänsä esim. fiktiivisen kirjallisuuden kautta.
Itse olin ison perheen kuopus, joka oppi lukemaan jo paljon ennen koulua, siskot "opetti" minua leikeissään ja osasin vaikka mitä jo ensimmäisellä luokalla. Ensimmäiset vaikeudet oppia tuli, kun kouluaineisiin tuli historia. En tiedä miksi, mutta en osannut liittää sitä mihinkään asioihin päässäni ja siitä tuli vain pänttäämistä. Se oli ihan kamalaa enkä todellakaan osannut soveltaa osaamaani mitenkään. Historiaa ei voi päätellä :)
Tätä tuskaa historian kanssa koin, kunnes aloin lukea elämäkertoja ja fiktiivisiä korkealaatuisia tarinoita historiallisesti merkittävistä tapahtumista. Eli näissä tausta on vuosilukuineen ja hahmoineen selostettu ja jää mieleen.
-------------
Pänttääminen ei auta soveltamaan tietoa. Sovellusta oppii, kun sitä lukee tai kuuntelee. Esimerkiksi voitte itse kiinnittää huomiota siihen, miten perheenä keskustelette pojan kanssa. Sen sijaan että kysytään jotain täsmällistä ja vastauksen ollessa väärä, annatte oikean vastauksen niin kysykää, että miksi luulet jonkun olevan näin?
Esimerkkinä presidentti päiväkodissa. Voit antaa esimerkin, että vaikka poikasi menee kauppaan, niin eihän hän ole kaupan työntekijä. Kaupassa on omat työntekijät; kassat, siivoojat, lihanleikkaajat. Ja te olette siellä käymässä asiakkaina. Ja teillä on omat työnne, sinä olet sitä ja sitä, ja poikasi taas on koululainen. Vähän kuin presidentti on presidentti, vaikka hän menisikin päiväkotiin. Uutisissa voitte keskustella, miksi joku asia on uutinen. Ehkäpä poikasi ajatteli, että presidentti meni päiväkotiin töihin oli uutisen aihe. Mutta mikä se oikeasti oli?
Tarjotkaa paljon analogioita, vertauksia ja selityksiä. Haastakaa ajattelua. Ihan perusasioissa. Varsinkin jos näissä jutuissa on ongelmia, niin saatatte osua juuri siihen oikeaan kohtaan, jolla autatte poikaanne saavuttamaan ihan saman tai ainakin hyvän potentiaalin näiden juttujen suhteen.
Ehkäpä opitte toisiltanne jotain, kuten täällä mainittiin, niin poikanne voi olla myös aika luova ajattelija. Jos hän saa ajattelulleen näitä arkipäiväisempiä raameja ja työkaluja, ja oppii kommunikoimaan niiden kautta omaa luovaa maailmaansa, voi hän olla tulevaisuudessa vaikka mitä.
Jaksakaa puhua, selittää ja vertailla. Älkää tuskastuko näyttäen että hän on "väärässä", vaan nauttikaa hänen seurastaan. Oppikaa puhumaan toisillenne kunnioittavasti, kuvaillen ja innostuneesti. Älä stressaa, vaan ajattele että arjen läsnäolo tuottaa hedelmää vuosien päästä.
Kiitos! Tässä oli paljon hyviä neuvoja ja ajatuksia.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lapsen pitää oppia hahmottamaan maailmaa muun kuin pänttäämisen kautta. Asiayhteyksiä ja tietoja saa vaivattomasti päähänsä esim. fiktiivisen kirjallisuuden kautta.
Itse olin ison perheen kuopus, joka oppi lukemaan jo paljon ennen koulua, siskot "opetti" minua leikeissään ja osasin vaikka mitä jo ensimmäisellä luokalla. Ensimmäiset vaikeudet oppia tuli, kun kouluaineisiin tuli historia. En tiedä miksi, mutta en osannut liittää sitä mihinkään asioihin päässäni ja siitä tuli vain pänttäämistä. Se oli ihan kamalaa enkä todellakaan osannut soveltaa osaamaani mitenkään. Historiaa ei voi päätellä :)
Tätä tuskaa historian kanssa koin, kunnes aloin lukea elämäkertoja ja fiktiivisiä korkealaatuisia tarinoita historiallisesti merkittävistä tapahtumista. Eli näissä tausta on vuosilukuineen ja hahmoineen selostettu ja jää mieleen.
-------------
Pänttääminen ei auta soveltamaan tietoa. Sovellusta oppii, kun sitä lukee tai kuuntelee. Esimerkiksi voitte itse kiinnittää huomiota siihen, miten perheenä keskustelette pojan kanssa. Sen sijaan että kysytään jotain täsmällistä ja vastauksen ollessa väärä, annatte oikean vastauksen niin kysykää, että miksi luulet jonkun olevan näin?
Esimerkkinä presidentti päiväkodissa. Voit antaa esimerkin, että vaikka poikasi menee kauppaan, niin eihän hän ole kaupan työntekijä. Kaupassa on omat työntekijät; kassat, siivoojat, lihanleikkaajat. Ja te olette siellä käymässä asiakkaina. Ja teillä on omat työnne, sinä olet sitä ja sitä, ja poikasi taas on koululainen. Vähän kuin presidentti on presidentti, vaikka hän menisikin päiväkotiin. Uutisissa voitte keskustella, miksi joku asia on uutinen. Ehkäpä poikasi ajatteli, että presidentti meni päiväkotiin töihin oli uutisen aihe. Mutta mikä se oikeasti oli?
Tarjotkaa paljon analogioita, vertauksia ja selityksiä. Haastakaa ajattelua. Ihan perusasioissa. Varsinkin jos näissä jutuissa on ongelmia, niin saatatte osua juuri siihen oikeaan kohtaan, jolla autatte poikaanne saavuttamaan ihan saman tai ainakin hyvän potentiaalin näiden juttujen suhteen.
Ehkäpä opitte toisiltanne jotain, kuten täällä mainittiin, niin poikanne voi olla myös aika luova ajattelija. Jos hän saa ajattelulleen näitä arkipäiväisempiä raameja ja työkaluja, ja oppii kommunikoimaan niiden kautta omaa luovaa maailmaansa, voi hän olla tulevaisuudessa vaikka mitä.
Jaksakaa puhua, selittää ja vertailla. Älkää tuskastuko näyttäen että hän on "väärässä", vaan nauttikaa hänen seurastaan. Oppikaa puhumaan toisillenne kunnioittavasti, kuvaillen ja innostuneesti. Älä stressaa, vaan ajattele että arjen läsnäolo tuottaa hedelmää vuosien päästä.
Ja se, että joku kutsuu vanhempiaan etunimillä, on myös aika poikkeavaa ja varmasti lapsi on sen parhain päin itselleen ajatellut. Sinähän voit sanoa, että mehän voidaan kokeilla että sä sanot mua Annaksi ja isää Matiksi vaikka ruokailun ajan. Ja sitten voitte pohtia, että on esimerkiksi lapsia joilla ei ole isää ja äitiä hoitamassa (huostaanotot tms) ja silloin voisikin olla, että joku kaveri on Matin ja Annan luona, eikä Matti ja Anna ole heidän isä ja äiti. Ja sitten on vielä adoptoidut lapset, joille Matti ja Anna on päättänyt olla isä ja äiti. Tämäkin aihe on jo paljon kaikenlaisia merkityseroja sisältävä juttu, joka varmasti tuo paljon puhuttavaa ja ajateltavaa teille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin samalta kuin oman poikani oireet kouluiässä. Tosin hänellä oli hyvä muisti, ja sitä kautta selvisikin peruskoulun ilman muuta kuin vanhempien tukea. Looginen päättelykyky oli heikkoa, samoin oli vaikea ymmärtää esim. vertauskuvat ymmärsi kirjaimellisesti.
Vasta aikuisena diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma
Suosittelen myös lukemaan Paula Tillin kirjan Toisin.
Häpeän tunne vanhemmilla tässä lienee se perimmäinen syy avunhuutoon? Vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän jotku lapset esm osaa solmia kengännauhoja 12 vuotiaana.
Lukeeko lapsi lainkaan kirjoja? Ajattelen että hänen sanavarastonsa voi olla kapea ja ajatusmaailmansa kaipaisi vähän laajentamista.
Keskustelkaa hänen kanssaan ja selittäkää asioita kärsivällisesti. Lukekaa yhdessä ja palkitkaa lasta lukemisesta. Järjestäkää iltoja, jolloin koko perhe lukee yhdessä omia kirjojaan vaikka jonkun naposteltavan voimin. Keskustelkaa siitä, mitä olette lukeneet.
Liikunta tekee myös hyvää aivoille. Esim. suunnistus olisi erinomainen laji.