Lue keskustelun säännöt.
Yksinkertainen lapsi (oma)
YksÄ-Vaan
31.01.2019 |
Tämä voi kuulostaa provolta ja myös aika kovalta mutta oma lapseni on ihan suoraan sanottuna tyhmä. Ja kyllä, on testattu lukihäiriöt, ADHD:t, kehityksen asteet jne. ja moneen kertaan. Niin koulussa kuin neurologisissa tutkimuksissakin mutta mitään erityistä poikkeavuutta ei ole löytynyt. Koulussa (alakoulu) pärjää ihan ok kun lukee läksyjä monta tuntia joka päivä ja me vanhemmat autamme paljon. Kun pänttää asioita kovasti ja moneen kertaan niin kyllä oppii ja muistaa. Mutta kaikki joka vaatisi omaa päättelyä tai tietojen oma-aloitteista hankintaa tökkii todella pahasti. Lähes päivittäin käy ilmi että lapsi on tajunnut jonkun vaikka uutisista kuulemansa asian aivan täysin väärin. Ja tämän takia saattaa möläytellä kaikkea kummallista ja kaveritkin jo vitsailevat lapselle tästä ja naureskelevat selän takana. Pelkään että hänellä ei kohta ole enää kavereita varsinkin kun he vielä kasvavat ja muiden ymmärrys vain kasvaa koko ajan eikä puhuta vain lasten juttuja.
Muuten lapsi on luonteeltaan todella ihana ja hyväsydäminen, pitää kovasti eläimistä jne. Nyt vain alkaa olla jo huoli siitä miten tulee koskaan pärjäämään nykyisessä maailmassa jossa tietoa tulvii joka tuutista ja koko ajan pitäisi oppia uutta.
Mitään ajatuksi miten tällaisen lapsen kanssa pitäisi edetä. Koulu ei oikein ota asiaa vakavasti kun meidän tuellamme lapsi kuitenkin pärjää koulussa riittävän hyvin. Minusta ei vain ole normaalia että pärjääminen edellyttää sitä että vanhemmat käyttävät puolet illasta lapsen oppimisen tukemiseen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen tapauksen, hyvä ystäväni. Aina sydämellinen, mukava ja kavereita paljon. Menestyi koulussa tasolla ihan ok. Sai kokeista 6-8.
Uutisista tai ajankohtaisista asioista ei ole ikinä välittänyt, mutta uskon, että syy on siinä, ettei tajua uutisia. Usein jos puhun esimerkiksi politiikasta on hänelle jako oikeistoon ja vasemmistoon täysin hukassa. Ei myöskään erota hallitusta, puolueita jne.
Ja todellisuudessa tämä ystäväni on väitellyt tohtori, 2 lapsen äiti, jolla ihana koti, mies jne. hyvässä työssä _omalla alallaan_.
Eli mitä tarkoitan on, että ei koulumenestyksellä lapsena ole merkitystä, kunhan on AHKERA ja päättäväinen (kuten ystäväni).
Onko hyvä siis jollain hyvin kapealla alalla, esim. matematiikka? Yleensä tohtorin pitää kyllä olla myös kielellisesti lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkeruudella korvaa älyn puutetta paljon. Ihmisten tekemät rakenteet on tehty keskiverto älylle, joten vähän alle keskiverto kyllä pärjää.
Tehän ootte opettamassa koko ajan lasta ahkeraksi, kun harjoittelee niin paljon. Se auttaa lasta elämässä todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaanhan niitä koiraihmisiäkin. Ehkä hänestä tulee kennelinpitäjä?
Mulle tuli apn kuvauksesta mieleen kanssa eläinten parissa työskentely. Eläinhoitolassa tollanen ihminen pääsisi loistamaan, kun sydämelläkin näkisi mitä ne eläimet tarvii. ❤️
Pänttääminen on kognitiivisesti raskasta eikä tieto välttämättä tallennu muistiin siten, että sitä pystyy soveltamaan muiden kokonaisuuksien ymmärtämiseen.
Tiedon hakeminen, sisäistäminen ja soveltaminen voivat parantua iän myötä, kun lasta alkaa aidosti kiinnostaa asiat. Silloin alkaa ymmärtää tiedot tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina, kun on motivoitunut ymmärtämään niitä. Minulle kävi näin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kannattaa viedä lapsi piikille ja tehdä uusi, tai ehkä tuollaisten vanhempien ei pitäisi hankkia lasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli hömelö lapsi, tai nyt jo nuori aikuinen. On siis hajamielinen, joissain asioissa saamaton, vähän omissa maailmoissaan ja välillä yhdistelee asioita ihan omalla omituisella logiikallaan, yleensä siksi, koska ei ole keskittynyt. Sai 15-vuotiaana ADD-diagnoosin.
Käytännön elämässä pärjää kuitenkin hyvin, samoin opinnoissa löydettyään oman alansa, jolloin motivaatio riitti opiskeluun. On äidin arvioin mukaan huolestuttavan empaattinen ja hyväsydäminen, ammattilaisten arvion mukaan sosiaalisesti lahjakas ja omaa erittäin hyvän itsearviointikyvyn, eli osaa eritellä ja analysoida omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan sekä niiden syy-seuraussuhteita.
Suurin vaikeus näin jälkikäteen ajatellen oli oikeastaan siinä, että itse olen jalat-maassa-rationaalinen kympin tyttö ja paperinkuiva akateeminen ja teoreettinen tyyppi. Vedin ja työnsin ja murehdin vuosikaudet. Meni aikaa, ennen kuin ymmärsin, että näillä geeneillä voi saada täysin toisenlaisen lapsen, joka menestyy omalla sektorillaan ja on elämässään onnellinen, ja se kai lienee tärkeintä?
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä siitä miten ymmärtää asiat väärin?
No saattaa kuvitella että jos presidentti on vieraillut päiväkodissa niin sitten presidentti on ryhtynyt päiväkodin tädiksi vaikka on saattanut edellisellä viikolla nähdä miten vierailee jossain ihan erilaisessa paikassa. Ei siis oikein tajua mitä tarkoittaa vierailla.
Asiat ovat kauhean konkreettisia. Jos siis presidentti on päiväkodissa niin hän on sitten siellä töissä.
Tai toinen juttu oli tässä hetki sitten kun kävi ilmi että hänen yksi kaverinsa kutsuu isäänsä ja äitiään heidän etunimillään, ei isäksi ja äidiksi. Kertoi sitten meille että tuolla lapsella ei ole vanhempia, hänellä on vain Pekka ja Leena (nimet muutettu). Ja vaikka yritin selittää että ne ovat niiden vanhempien nimiä niin ei oikein mennyt jakeluun että Pekka voi samalla olla myös isä ja Leenä äiti.
Eli jälleen vaikeus ymmärtää yhtään abstraktimpia käsitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuisi, jos jätätte auttamisen vähemmälle?
Eikö tosiaan pärjäisi yleisopetuksessa? Jotenkin liioittelun maku tuntuu. Harva alakoululainen on ihan ässä itse hankkimaan tietoa ja varsinkaan lähdekriittisyydessä.
Millainen muisti hänellä on?
Minulla itselläni on huono työmuisti ja esim. historia ei jää kovin hyvin päähän, kun siinä vain on tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kannattaisi keskittyä urheiluun, jossa ei älyä tarvita.
Joku joukkuelaji, esim. jääkiekko, jossa vähä-älyisyys on suorastaan toivottava luonteenpiirre.
Väkivaltaisuutta ja iskunkestävyyttä kannattaa alkaa harjoittamaan jo alakouluikäisestä lähtien.
Jos lapsessa ilmenee tyhmyyden lisäksi tunnekylmyyttä tai psykopaattisia piirteitä, voisi alkaa valmentamisen politiikkaan. Kansanedustajina maassamme toimii paljon edustajia, joiden älykkyysosamäärää sopii epäillä (myös äänestäjien), joten jos kansa on niin tyhmää, että äänestää Sipilän kaltaisia äärioikeistolaisia psykopaatteja pääministeriksi, lapsessasi ei ehkä ole mitään vikaa.
Ole siis huoleti, Naton tykinruoaksi kelpaa tyhmempikin lapsi.
Olet epäonnistunut lapsesi kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen poika määritteli juristin vielä 11-vuotiaana: "sellainen joka on telkkarissa". Tuli mieleen tuosta presidentti päiväkodin työntekijänä :)
Lukioon kuitenkin meni ja AMK:ssa opiskelee tällä hetkellä. Mutta en nyt sano, ettet osaa arvioida tilannetta ja vähättele huoltasi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisi, jos jätätte auttamisen vähemmälle?
Eikö tosiaan pärjäisi yleisopetuksessa? Jotenkin liioittelun maku tuntuu. Harva alakoululainen on ihan ässä itse hankkimaan tietoa ja varsinkaan lähdekriittisyydessä.
Tuota kysymystä tässä on kyllä moneen otteeseen pohdittu. Tiedän (kun seuraan vierestä) että ei opi jos asioita ei kertaa niin montaa kertaa kuin nyt tehdään. Arvoitukseksi jää että puuttuisiko koulu asioihin paremmin jos tulokset romahtaisivat. En vain oikein ole uskaltanut kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet epäonnistunut lapsesi kasvatuksessa.
Luultavasti. Mutta sinulta saan varmaan tarkat ohjeet kuinka toimia jatkossa?
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä siitä miten ymmärtää asiat väärin?
No saattaa kuvitella että jos presidentti on vieraillut päiväkodissa niin sitten presidentti on ryhtynyt päiväkodin tädiksi vaikka on saattanut edellisellä viikolla nähdä miten vierailee jossain ihan erilaisessa paikassa. Ei siis oikein tajua mitä tarkoittaa vierailla.
Asiat ovat kauhean konkreettisia. Jos siis presidentti on päiväkodissa niin hän on sitten siellä töissä.
Tai toinen juttu oli tässä hetki sitten kun kävi ilmi että hänen yksi kaverinsa kutsuu isäänsä ja äitiään heidän etunimillään, ei isäksi ja äidiksi. Kertoi sitten meille että tuolla lapsella ei ole vanhempia, hänellä on vain Pekka ja Leena (nimet muutettu). Ja vaikka yritin selittää että ne ovat niiden vanhempien nimiä niin ei oikein mennyt jakeluun että Pekka voi samalla olla myös isä ja Leenä äiti.
Eli jälleen vaikeus ymmärtää yhtään abstraktimpia käsitteitä.
Omalla 6-vuotiaalla pojallani on kehitysviivästymää ja autismin kirjon piirteitä ja hän ajattelee juuri noin. Saan olla aina oikomassa asioita. Hän tosin myös kuulee välillä väärin, eikä oikein ymmärrä abstraktimpia käsitteitä. Olen kieltämättä vähän huolissani hänen tulevaisuudestaan, vaikka kehitystä onkin tapahtunut paljon.
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet epäonnistunut lapsesi kasvatuksessa.
Luultavasti. Mutta sinulta saan varmaan tarkat ohjeet kuinka toimia jatkossa?
Olisit tarvinnut ne ohjeet jo 10 vuotta sitten.
Minkäs sille enää mahtaa.
Tosin kyllä ne tyhmemmätkin voivat pärjätä elämässä.
Noin pienen alakoululaisen kanssa voi vielä rauhassa odotella kypsymistä,kun ei tutkimusten perusteella ole mitään hälyttävää. Ei lapsia yleisesti ottaen kiinnosta uutiset ja politiikka.
Ei nuo väärinkäsitykset vielä mitään, mutta kun aikoinaan kerroin työkavereilleni (siivoamista, opiskelun ohella), että vuokranantajani, joka oli koulutukseltaan psykologi, muutti työkomennukselle Brysseliin (joka oli tuohon aikaan hirveän tapetilla, koska SUomi oli liittymässä EU:hun), niin sain asua hänen kämpässään, mikä oli minulle, köyhälle opiskelijalle, onnenpotku. Työkaverini katsoivat minua epäilevästi, että mitä ihmettä PSYKOLOGI tekee Brysselissä? Minä katsoin heitä hölmistyneenä, he katsoivat minua epäilevästi ja vähän sellaisella ilmeellä et kiinni jäit luikuria puhumasta. Olin ällistynyt, kunnes heidän kanssaan vähän aikaa keskusteltuani tajusin, että heille Bryssell = EU, ja siellä asuu vain poliitikkoja ja näiden avustajia. Yritin vaivihkaa kyselle, että eikö kukaan näistä ihmisistä ole käynyt Brysselissä tai edes Belgiassa ja nähnyt, että ihan siellä pyörii tavan ihmisten elämä niin kuin muuallakin, oli EU:n mestoja siellä tahi ei. Ei mennyt jakeluun, minä olin valepukki...oli muutenkin sangen värikästä porukkaa töissä ko. paikassa, biologista taiteilijoihin, mut nää nuoret saattoi olla todella tietämättömiä kaikesta, sellaisia espoolaisia tynnyrissä kasvatettuja rinssejä ja rinsesssoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo väärinkäsitykset vielä mitään, mutta kun aikoinaan kerroin työkavereilleni (siivoamista, opiskelun ohella), että vuokranantajani, joka oli koulutukseltaan psykologi, muutti työkomennukselle Brysseliin (joka oli tuohon aikaan hirveän tapetilla, koska SUomi oli liittymässä EU:hun), niin sain asua hänen kämpässään, mikä oli minulle, köyhälle opiskelijalle, onnenpotku. Työkaverini katsoivat minua epäilevästi, että mitä ihmettä PSYKOLOGI tekee Brysselissä? Minä katsoin heitä hölmistyneenä, he katsoivat minua epäilevästi ja vähän sellaisella ilmeellä et kiinni jäit luikuria puhumasta. Olin ällistynyt, kunnes heidän kanssaan vähän aikaa keskusteltuani tajusin, että heille Bryssell = EU, ja siellä asuu vain poliitikkoja ja näiden avustajia. Yritin vaivihkaa kyselle, että eikö kukaan näistä ihmisistä ole käynyt Brysselissä tai edes Belgiassa ja nähnyt, että ihan siellä pyörii tavan ihmisten elämä niin kuin muuallakin, oli EU:n mestoja siellä tahi ei. Ei mennyt jakeluun, minä olin valepukki...oli muutenkin sangen värikästä porukkaa töissä ko. paikassa, biologista taiteilijoihin, mut nää nuoret saattoi olla todella tietämättömiä kaikesta, sellaisia espoolaisia tynnyrissä kasvatettuja rinssejä ja rinsesssoja.
Ollaankohan oltu samassa paikassa töissä :D siivoojana opiskeluaikana ollessani kävi niin, etteivät työkaverit uskoneet mitä kerroin itsestäni koska minulla oli liian samanlainen elämä kuin yhdellä toisella työkaverilla. Yrittivät käräyttää valehtelusta, turhaan.
Oletko nyt ihan varma, ettet vain vaadi lapselta liikaa? Olet pettynyt siihen, ettei lapsi ole niin välkky ja tunnollinen kuin sinä haluaisit, ja nyt pitäisi äkkiä löytää joku selittävä diagnoosi, että saat mielenrauhan. Valittavasti tuo jatkuva diagnoosin haku ja tutkimuksissa ravaaminen leimauttaa lasta, ja siitä tulee itseään toteuttava kierre. lapsi omaksuu ongelmat identiteettiinsä, kokee että hänessä on jotain vikaa, eikä siksi edes oikeasti yritä. Mulle itselleni kävi näin matikan kanssa. vasta aikuisena jatko-opinnoissa tajusin, että voin oikeasti oppia laskemaan siinä missä muutkin, kun vain yritän. siihen asti se oli ollut sellaista opittua avuttomuutta, mun todistuksessa kuului olla nelonen matikan kohdalla. Jos tutkimuksissa ei tähän mennessä ole mitään löytynyt, niin anna olla. Ei elämä sen takia ole tuhoon tuomittu, että on ollut hiukan huonompi koulussa ala-asteella. Joka luokassa on aina ne kympin oppilaat, keskitasoiset ja ne heikoimmat. Motivaatio ja keskittyminen saattavat syttyä kyllä iän myötä. Tärkeää on että yrittää parhaansa, ja aikanaan löytää itseä kiinnostavan alan.