Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään joka olisi ollut kotiäitinä vielä kun kuopus
Kommentit (30)
Olen kotona, kuopus eskarissa, jonkun verran olen tehnyt ilta/viikonloppukeikkoja tässä samalla. Ensi syksynä kun pienin aloittaa koulun tarkoitukseni aloittaa keikkahommat pari-kolme päivää viikossa päivähoidossa (koulutus on), sumplia vuorot miehen kanssa niin ettei ekaluokkalaiselle tule pitkiä aamuja/iltapäiviä yksin kotona. Eli tulen todennäköisesti olemaan "puolittain" kotiäiti vielä ainakin pienimmän ensimmäisten kouluvuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaan, oma äitini.
Meitä on seitsemän sisarusta ja äitini jäi kotiäidiksi ensimmäisen synnyttyä. Nyt ollaan kaikki jo omillaan ja äitini on edelleen kotirouva, ei kai varsinaisesti -äiti.
Isä tienaa hyvin eikä äidin ole ollut tarvetta käydä työssä. Kun me olimme pieniä oli siinä varmasti kädet täynnä ilman kodin ulkopuolista työtäkin. Meillä on 14 vuoden ikähaarukka vanhimmasta nuorimpaan. Minkään sortin uskovaisia emme ole, emmekä asu maalla. Omakotitalo isossa kaupungissa. Oli se mukava tulla kotiin koulusta kun äiti oli kotona ja kuuma kahvi odotti valmiina! Tosin tunsin välillä olevani jotenkin omituinen kun muiden äidit oli työelämässä, meillä ei.
Itse en mitään suurperhettä ole halunnut enkä minkäänlaista perhettä sen puoleen. Ei siksi että olisi ollut jotain valittamista omasta lapsuudesta, päin vastoin, mutta keskityn mieluummin työssäni etenemiseen ja kehittymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, maanviljelijä perheen äiti. Eikai ikinä käynytkään missään töissä.
Kuule. Se maatila on äidin työpaikka.
Ai, enpä ole häntä ikinä siellä pellolla traktoria ajamassa nähnyt. Mitään eläimiä heillä ei ole, pelkkää peltoa.
Ai, oletko pellon laidalla paljonkin päivystämässä? Kyllä meilläkin miehet ajaa traktoria enemmän. Mutta on täällä muutakin työtä. Vaikka et olisi minua pellolla traktoria ajamassa nähnyt, niin kyllä tämä maatalous minulle päätyö on. Sinun luulosi asioiden laadusta ei sitä muuta.
No kerrotko mitä se nainen on siellä työkseen tehnyt kun mies on hoitanut pellot ja muuta heillä ei ole? Niin, hoitanut lapsia ja kotia.
Jos se hoitaa vaikka kaikki paperihommat? Sopimukset tukkujen ja tuottajien kanssa, tukihakemukset, verotusasiat? Tilaa tarvikkeet, sopii huollot ja lomitukset, pitää talouden tulot ja menot tasapainossa? Ootko itse joskus maatilalle elänyt, kun tiedät noin hyvin, ettei siellä ole muita töitä kuin se traktorilla pellolla ajelu? Jotenkin epäilen, että yhtä vähän kuin minäkin, mutta minä sentään tajuan, että siellä maatillalla tehdään vähän kaikkea muutakin kuin ajellaan traktorilla, jotta se tila pysyy pyörimässä, vaikkei minullakaan ole hajua, mitä kaikkea muuta.
Mitä sitä naista tunnen niin ei varmasti hoida mitään virallisia asioita, vaan hänen miehensä. Uskokaa nyt että hän on kotiäitinä ja mies hoitaa pellot ja elinkeinon.
Kylläpä tämä yksi nyt niin varmasti ja ehdottomasti tietää miten jollain maatilalla työt hoidetaan :-) Tiedätkö mitä? Sinulle ja meille muille ei kuulu millään lailla miten siinä perheessä työnjako hoidetaan. Se on aivan heidän asiansa. Sinulla ei ole mitään oikeutta tuohon tuomitsevaan sävyysi. En edes ymmärrä mitä, ketä ja miksi olet tuomitsemassa.
Ketjussa kysyttiin tunnetko ketään ja sanoin että tunnen. Nyt te jankkaatte etten varmasti tunne, varmasti se nainen on siellä pellolla tehnyt sitä sun tätä! Kun ei ole. Hän on ollut kotiäitinä ja hoitanut kodin ja lapset, usko nyt jo.
Minä olin kotona vähän liiankin pitkään, en päässyt oikein takaisin töihin kiinni pitkän kotonaolon jälkeen. Muutaman kuukauden olin töissä kun lapsi oli viisivuotias, sitten oli välillä osa-aikatyötä ja työttömyyttä, työvoimakoulutusta ja ties sun mitä. Kun lapsi oli tokaluokkalainen, menin opiskelemaan. No ei ollut siitäkään loppupeleissä iloa, en saanut töitä sillä tutkinnolla (AMK) vaikka niin toiveikkaana niitä opintoja lähdin suorittamaan. Jonkun palkkatukipaikan sain puoleksi vuodeksi taas jossain välissä. Lopulta sain työpaikan kun lapsi oli jo 17-vuotias ja nyt melkein vuoden olen ollut töissä. Että kyllä tässä kotona ehdin olla ihan riittävän pitkään.
Miehellä oli ihan kohtuuhyvä, mutta ei mikään mahtavan suuri palkka ja tultiin sillä toimeen ihan ok. Paljon auttoi se, että eleltiin ilman autoa. Kerran vuodessa on ollut varaa tehdä ulkomaanreissu. Ekoina vuosina yhdisteltiin niitä miehen työmatkoihin, joita hänellä silloin vielä oli. Opiskeluaika oli tiukkaa, kun sain opintotukea vain 1,5 vuoden ajaksi ja loput 3 vuotta opiskelin ilman mitään tukia. Ja se opintotukikin oli paljon pienempi kuin työttömyyspäiväraha. Välissä oli kausia etten saanut mitään työttömyyskorvaustakaan, siihen aikaan ei saanut jos mies oli töissä. Nykyisinhän sitä saa vaikka mies tienaisi mitä.
Meillä auttoi tietty sekin, että on vain yksi lapsi. Lapseen menee kuitenkin karkeasti 500€/kk joten aika mahtitulot pitää olla, jos haluaa yhden palkalla elättää vaimon ja useampia lapsia.
En tunne, mutta itse aion olla. Olin kyllä kotirouva jo ennen lapsen syntymää.
Joku mietti millä tämmöinen rahoitetaan? Meidän perheessä yrityksen perustaminen ja sen myynti helpotti taloutta sen verran, että molempien ei tarvitse olla työelämässä. Mies käy töissä ja jos jäisi työttömäksi niin menisin itse töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Kolme lasta, joista nuorin nyt ensimmäisellä luokalla ja esikoinen viidennellä. Kun kuopus menee kolmannelle luokalle, olisi minunkin tarkoitus palata työelämään.
Tunnen itseni. Kuopus on nyt 17v.
Kun lapset oli pieniä niin välillä oli tiukkaa mutta ihan ok pärjättiin kuitenkin. Elämä on valintoja ja me valitsimme näin.
Parisuhde ok. Talous ok. Koti ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tiedän, joka oli kotona kunnes nuorin meni kouluun. Läheisempiä tuttuja en tiedä yhtään joka olisi ollut enää nuorimman kouluaikoja kotona. Tietenkin vanhempainvapaita on osa olleet kotona vanhempien ala-asteaikoina, itsekin olin äitiyslomalla vanhimman mennessä ekalle... mutta meneekin jo ohi aiheen.
En arvosta naisia jotka pakoilee työelämää puolisonsa talouden varassa. Ja ei, kotiäitiys ei ole mikään ammatti.
Rahoituksesta: Ilman mitään isompia perintöjä ja lottovoittoja pitkä kotiäitiys tarkoittaa useimmille sitä, että ollaan tyytyväisiä vähän vaatimattomampaan elintasoon. Ei liiemmin lomailla eikä rakennet upouutta isoa hirsitaloa. Toivotaan, etteivät kaikki lapset hurahda ihan kalleimpiin harrastuksiin (vähän ohjaillaankin heitä siihen suuntaan). Ja ei ne miehen tulot ihan pienimmästä päästä tarvitsisi olla, vaikka ihan normituloilla kyllä pärjää.