Aikuisen ADD/ADHD vaikeudet sosiaalisesti. Pitääkö auttaa vai ei?

Voi neuvoa. Tuotahan terapioissa/valmennuksissa opetetaan.

Jos haluat että sulla on kavereita, ota muut huomioon, vaikka kuinka kirpaisisi. Ole ajoissa.

Kannattaa ehdottaa neuropsykiatrista valmennusta.

Jos kuitenkin haluat myös itse auttaa, niin voit ottaa esille konkreettisen ongelman, jonka olet huomannut, esim. se myöhästely, ja sitten auttaa miettimään, mitä konkreettista asian ratkaisemiseksi voisi tehdä. Neuropsykiatrisista vaivoista kärsivä voi hyvinkin olla tietoinen myöhästelystään ja että muut suuttuvat siitä, mutta keskittymishäiriön takia lähtövalmistelut ovat kaaottisia ja tehottomia.

Kuuntele syyllistämättä avoimin mielin ja yritä ymmärtää, mitä ongelmia hänellä on ja miksi asiat eivät toimi. Sitten mietitte yhdessä, mitä voisi tehdä, jotta asiat alkaisivat toimimaan paremmin. Esim. myöhästelyn kohdalla: kaikki mahdolliset valmistelut jo illalla, samojen aamurutiinien tekeminen aina samassa järjestyksessä. Kannattaa kellottaa kauanko rutiineihin menee aikaa, niin tietää herätä ajoissa. Tarvittaessa kännykkään voi laittaa ajanlaskenta/muistuttelu-ohjelman, joka muistuttaa aina seuraavaan vaiheeseen siirtymisestä, jos mieli harhailee tai on jumittunut johonkin asiaan.

Selitä asia sille. Ei ne tyhmiä ole.

Auttaja saa usein huomata, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Neuvoa voi, mutta joskus on pakko vain todeta, että kehitystä ei tapahdu kuin antamalla ihmisen lyödä päätään seinään, jos silloinkaan. Auttaja joutuu helposti omistamaan lopulta koko elämänsä sille auttamiselle. Tukena voi olla, mutta olla järjestämättä asioita toisen puolesta. Jos ei osaa tulla ajoissa kimppakyytiin, niin se on myöhästyjän itsensä ongelma ja hän saa hankkia jonkin toisen kyydin.

Mulla on ADHD, ja en kyllä ilahtuisi sellaisesta neuvomisesta. En ole tyhmä, ja ymmärrän itsekin että esim. myöhästely tai asioiden tai tapaamisten unohtelu on muista ikävää. Yritän parhaani näiden suhteen, mutta kun pää on sellainen kaaosalue kuin mulla on, niin välillä ei vaan onnistu. Sitten jos joku tulee siihen ystävällisesti neuvomaan että "ei kannattaisi olla myöhässä" niin kyllä tympäisee. Tiedän itsekin, mutta mulla nyt on näitä neurologisia haasteita jotka tekee tavallisista asioista vaikeampia kuin monelle muulle.

Neuvominen ei auta, vähän sama kuin toruisit jalatonta siitä ettei hän osaa juosta.

Kun keinot puuttuu, niitä on mahdoton käyttää.

Nepsyvalmennus voi auttaa paljonkin, samoin lääkitys.

Ei voi neuvoa, tai voi mutta ei kannata. Kyse ei ole siitä, että ADHD ei tiedä, että myöhästyminen ei ole ok, vaan hänellä ei välttämättä ole välttämättä valmiuksia muuttaa toimintapojaan. Tämä ei toki silti tee sitä hyväksyttävää. Vaikka henkilöllä on adhd ja hän ilmeisesti mainitsee (avautuu) ongelmistaan sinulle, niin mielestäni sinun tehtäväsi ei silti ole toimia minään sättijänä tai neuvonantajana. Itselläni on ADHD, (aikusena diagnostoitu.) Itselläni ei ole ikinä ollut ongelmia solmia ystävyyssuhteita, vaikkakin aikuisena olen "tyytynyt" vain muutamaan ystävään, koska jo näiden ylläpitäminen vie resursseja.

Eräs sukulaisen puoliso, joka on jotakin kautta saanut tietää diagnoosistani on ottanut tällaisen "käskyttäjän" roolin aina, kun näemme. Hän selkeästi määrittelee minut tämän diagnoosin kautta.  Meissä jokaisessa on kuitenkin "vikamme." Siinä kohtaa, kun lähtee ojentamaan toista ja antamaan neuvoja, niin mielestäni ikään kuin ylentää itsensä toisen yläpuolelle.

Voi olla, että se adhd on ärsyttävä sähläilyineen mutta voi myös olla, että hän on muuten mitä sydämellisin ihminen ja hänen täytyy vain löytää ne oikeat ihmiset ympärilleen.  Jos päättää avautua toisen käytöksestä, niin silloin mielestäni pitää myös olla valmis saamaan palautetta myös omasta käyttäytymisestään, adhd:t eivät aina voi olla vain niitä, joille saa sanoa ja, joita saa komentaa. 

Itse olisin tarvinnut monessa asiassa juuri sellaista ulkopuolisen "normaalin" ihmiset neutraalia kuvailua siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen olettavat toisten käyttäytyvän. On vaikea itse nähdä tarkasti missä tekee huonosti, kun ei omat aivot toimi samalla tavoin kuin muilla. Välillä kyllä huomaan kanssaihmisten reaktioista, että nyt mokasin, mutta palautetta saa hyvin vähän. Liian paljon kantapään kautta opettelua lyö omakuvan melkoisen negatiiviseksi.

Ajattelen, että ota puheeksi jokin sellainen asia, josta hän on nimenomaan itse valitellut ja kerro juurikin neutraalisti, miten suurin osa on yleensä tottunut siinä asiassa toimimaan ja odottamaan toisilta. Eli annat käytännön esimerkin. Hänen vastuulla on kokeilla sitä. 

Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?

Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?

Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.

Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan. 

Univaikeudet kuuluvat vahvasta diagnoosin. Ovat yökukkuujia.Lapsellani on ADHD.Aamulla vaikea nousta kun nukahtaa myöhään.Asuu omillaan.

Joskus olen sanonut että jos kyydillä pääsee niin pitää olla paikalla ennen kyyditsijää. En menisi neuvomaan kuin korkeintaan lähiomaista, enkä sillonkaan neuvoisi.

Me joilla raksuttaa ns. normaalisti?, eikä ole mitään 6 kaistaista moottoritietä aivoissa,emme todellakaan pysty asettumaan toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Univaikeudet kuuluvat vahvasta diagnoosin. Ovat yökukkuujia.Lapsellani on ADHD.Aamulla vaikea nousta kun nukahtaa myöhään.Asuu omillaan.

Joskus olen sanonut että jos kyydillä pääsee niin pitää olla paikalla ennen kyyditsijää. En menisi neuvomaan kuin korkeintaan lähiomaista, enkä sillonkaan neuvoisi.

Me joilla raksuttaa ns. normaalisti?, eikä ole mitään 6 kaistaista moottoritietä aivoissa,emme todellakaan pysty asettumaan toisen asemaan.

Jep, just näin! Henkilöt, jotka "joutuvat" elämään ja asumaan adhd- henkilön kanssa, niin näiden tehtävä on olla tukena. Itse olen ainakin koko elämäni saanut kuulla kaikenlaisia kommentteja ja neuvoja läheisiltäni, niin ei todellakaan tuntuisi hyvältä, jos joku ei- niin läheinen kokisi tarpeelliseksi laukoa itsestäänselviä kommentteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?

Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.

Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan. 

Olen kanssasi eri mieltä.

Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"

Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.

Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?

Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.

Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan. 

Olen kanssasi eri mieltä.

Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"

Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.

Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.

Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä. 

Myös sosiaalisten suhteiden vaikeudet kuuluvat ongelmistoon, ei pelkästään toiminnanohjauksen ongelmat. Sosiaalisissa suhteissa esim. sanattoman viestinnän lukeminen, oma impulsiivisuus keskusteluissa, suorapuheisuus aiheuttavat vaikeuksia. Kaikista näistä on itselläni kokemusta. Siksi olen sitä mieltä, että jos on näissä ongelmaa ja puhuu niistä ongelmina, voi toinen ihminen auttaa antamalla esimerkkejä miten yleensä on totuttu toimimaan. Siksi, että näitä taitoja on vaikea oppia, jos ei saa tietoa, mihin peilata omaa käytösmalliaan.

Vierailija kirjoitti:

Myös sosiaalisten suhteiden vaikeudet kuuluvat ongelmistoon, ei pelkästään toiminnanohjauksen ongelmat. Sosiaalisissa suhteissa esim. sanattoman viestinnän lukeminen, oma impulsiivisuus keskusteluissa, suorapuheisuus aiheuttavat vaikeuksia. Kaikista näistä on itselläni kokemusta. Siksi olen sitä mieltä, että jos on näissä ongelmaa ja puhuu niistä ongelmina, voi toinen ihminen auttaa antamalla esimerkkejä miten yleensä on totuttu toimimaan. Siksi, että näitä taitoja on vaikea oppia, jos ei saa tietoa, mihin peilata omaa käytösmalliaan.

Ongelma on tällöin siinä, että määrittelet henkilön adhd:n perusteella. Ikään kuin kaikki nämä ongelmat olisivat siitä johtuvia ja pelkästään sillä, että näytät esimerkkiä niin toinen pystyy oppimaan kommunikoimaan paremmin.  Itselläni ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia ymmärtää sanotonta viestintää, vaan pikemminkin olen verbaalisesti aika lahjakas, tunneälyinen sekä omaan sosiaalista pelisilmää. Se, että jollakin toisella adhd- henkilöllä taas on vakavia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä voi taas liittyä ihan muihin asiohin kuin adhd:n, vaikkapa ihan henkilön persoonaan tai muihin kykyihin. Siksi tollanen toisen "opettaminen" tuntuu aika tökeröltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?

Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.

Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan. 

Olen kanssasi eri mieltä.

Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"

Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.

Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.

Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä. 

Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.

Hei, kiitos kommenteista. En asu tämän ADHD:n kanssa eikä itselläni ole tietoa miten toimia, siksi kysyin. Autan/yritän neuvoa, jos kysytään. 

Joissakin asioissa olen joutunut tekemään päätöksiä, jotka voivat tuntua loukkaavilta. Hänellä on esimerkiksi autolla ajaessaan tapana joskus ajaa päättömästi, omien sanojensa mukaan "koska mä voin ja jos joku yrittää asettaa rajoituksia, niin haluan rikkoa ne" Käytännössä esimerkiksi ylinopeutta, punaisia päin ajamista ja tahallaan ajamista liian lähelle toista autoa/seinää, jos kyydissä oleva menee sanomaan, että varo. Lapseni eivät enää saa mennä hänen kyytiinsä eikä hän saa ajaa meidän autoamme. Raja on tässä, en voi asettaa lapsiani tai omaisuuttamme vaaraan, vaikka se hänen tunteitaan loukkaisikin. Tässä asiassa ei saa neuvoa, koska se aiheuttaa aiemmin kuvaamani "koska mä voin" -reaktion. 

Tuntuu aika tyhmälle neuvoa omia lapsiaan, että juuri tätä aikuista ei voi eikä saa totella, koska neuvot voivat olla järjettömiä. Pienten, alle kouluikäisen kanssa leikkiessään leikit voivat mennä liian pitkälle, vähintään sotkun muodossa. Lapset kyllä tykkäisivät leikkiä aikuisen kanssa, joka on täysillä mukana leikissä, mutta kun esimerkiksi majanrakennus menee siihen, että sängyistä on otettu peittojen lisäksi petauspatjat ja kaikki, ei enää ole mukava päästää leikkimään.

Tämä ADHD on ilmeisesti ainakin saanut jotain terapiaa, en tiedä nykyistä tilannetta enkä mielestäni voi "käskeä hoitoon". Mietin yhä rajanvetoa siihen, mitkä ovat niitä asioita, joihin minun pitää puuttua. Ainakin lasteni ja omaisuuteni on saatava olla turvassa, vaikka se loukkaisikin AHDH:n tunteita.  

Mielelläni kuulisin vielä lisää näkökulmia asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös sosiaalisten suhteiden vaikeudet kuuluvat ongelmistoon, ei pelkästään toiminnanohjauksen ongelmat. Sosiaalisissa suhteissa esim. sanattoman viestinnän lukeminen, oma impulsiivisuus keskusteluissa, suorapuheisuus aiheuttavat vaikeuksia. Kaikista näistä on itselläni kokemusta. Siksi olen sitä mieltä, että jos on näissä ongelmaa ja puhuu niistä ongelmina, voi toinen ihminen auttaa antamalla esimerkkejä miten yleensä on totuttu toimimaan. Siksi, että näitä taitoja on vaikea oppia, jos ei saa tietoa, mihin peilata omaa käytösmalliaan.

Ongelma on tällöin siinä, että määrittelet henkilön adhd:n perusteella. Ikään kuin kaikki nämä ongelmat olisivat siitä johtuvia ja pelkästään sillä, että näytät esimerkkiä niin toinen pystyy oppimaan kommunikoimaan paremmin.  Itselläni ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia ymmärtää sanotonta viestintää, vaan pikemminkin olen verbaalisesti aika lahjakas, tunneälyinen sekä omaan sosiaalista pelisilmää. Se, että jollakin toisella adhd- henkilöllä taas on vakavia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä voi taas liittyä ihan muihin asiohin kuin adhd:n, vaikkapa ihan henkilön persoonaan tai muihin kykyihin. Siksi tollanen toisen "opettaminen" tuntuu aika tökeröltä. 

Olen yllättynyt siitä, että on näin hyökkäävä asenne täällä aloittajaa kohtaan. Hänhän miettii auttaako vai ei ja jos auttaa niin miten. Jos on sukulaisen diagnoosi tiedossa ja sukulainen valittelee tiettyjä toistuvia vaikeuksia, niin onko siitäkään enempää apua, että vain kuuntelee, muttei sano mitään uusia näkökulmia? Eihän neuvominen automaattisesti ole sitä, että "älä ole tuollainen vaan tällainen". Voi myös puhua syyttelemättä sellaisia näkökulmia, mitä toinen ei ole huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?

Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.

Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan. 

Olen kanssasi eri mieltä.

Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"

Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.

Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.

Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä. 

Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.

Enpä ole minäkään haastamassa riitaa, vaan toin näkemyksiä esiin, minkä takia olen eri mieltä kanssasi. Puhuin siitä miten mielestäni ei ole ok "ojentaa" toista tämän sosiaalisista vaikeuksista, olettaen, että nämä johtuisivat adhd:sta.