Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen ADD/ADHD vaikeudet sosiaalisesti. Pitääkö auttaa vai ei?
29.01.2019 |
Sukulaiseni on jonkinlaisella ADHD-diagnoosilla varustettu ja hänellä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissaan. Esimerkiksi opiskeluissa ei löydy kaveria toisista opiskelijoista. Kimppakyytikaveri ei enää haluakaan olla hänen kanssaan tekemisissään, enkä ihmettele, tämä sukulainen on joka aamu reippaasti myöhässä. Mutta voiko tällaista neuvoa, ole ajoissa niin sitten kanssasi voi kulkea samalla autolla? Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite ja ADHD ottaa kaikki neuvot kirjaimellisesti, jos ottaa.
Sivusta seuraavalla on vähän vaikeaa, kun ADHD tekee ihan ihmeellisiä juttuja ja sitten itkee, kun häntä ei ymmärretä ja toiset kaikkoavat pois seurasta.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kommenteista. En asu tämän ADHD:n kanssa eikä itselläni ole tietoa miten toimia, siksi kysyin. Autan/yritän neuvoa, jos kysytään.
Joissakin asioissa olen joutunut tekemään päätöksiä, jotka voivat tuntua loukkaavilta. Hänellä on esimerkiksi autolla ajaessaan tapana joskus ajaa päättömästi, omien sanojensa mukaan "koska mä voin ja jos joku yrittää asettaa rajoituksia, niin haluan rikkoa ne" Käytännössä esimerkiksi ylinopeutta, punaisia päin ajamista ja tahallaan ajamista liian lähelle toista autoa/seinää, jos kyydissä oleva menee sanomaan, että varo. Lapseni eivät enää saa mennä hänen kyytiinsä eikä hän saa ajaa meidän autoamme. Raja on tässä, en voi asettaa lapsiani tai omaisuuttamme vaaraan, vaikka se hänen tunteitaan loukkaisikin. Tässä asiassa ei saa neuvoa, koska se aiheuttaa aiemmin kuvaamani "koska mä voin" -reaktion.
Tuntuu aika tyhmälle neuvoa omia lapsiaan, että juuri tätä aikuista ei voi eikä saa totella, koska neuvot voivat olla järjettömiä. Pienten, alle kouluikäisen kanssa leikkiessään leikit voivat mennä liian pitkälle, vähintään sotkun muodossa. Lapset kyllä tykkäisivät leikkiä aikuisen kanssa, joka on täysillä mukana leikissä, mutta kun esimerkiksi majanrakennus menee siihen, että sängyistä on otettu peittojen lisäksi petauspatjat ja kaikki, ei enää ole mukava päästää leikkimään.
Tämä ADHD on ilmeisesti ainakin saanut jotain terapiaa, en tiedä nykyistä tilannetta enkä mielestäni voi "käskeä hoitoon". Mietin yhä rajanvetoa siihen, mitkä ovat niitä asioita, joihin minun pitää puuttua. Ainakin lasteni ja omaisuuteni on saatava olla turvassa, vaikka se loukkaisikin AHDH:n tunteita.
Mielelläni kuulisin vielä lisää näkökulmia asiaan.
No, tämä nyt on ihan naurettava. Varmaan tiedät itsekin, että, jos henkilö ajaa päin punaisia ja kaahailee niin hänelle kyllä voi ihan sanoa asiasta. Itse en menisi edes tällaisen henkilön autoon istumaan, saati miettisi voiko kyseiselle henkilölle sanoa asiasta. Aloituksessa oli vähän lievempiä esimerkkejä. T. adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?
Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.
Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan.
Olen kanssasi eri mieltä.
Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"
Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.
Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.
Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä.
Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.
Enpä ole minäkään haastamassa riitaa, vaan toin näkemyksiä esiin, minkä takia olen eri mieltä kanssasi. Puhuin siitä miten mielestäni ei ole ok "ojentaa" toista tämän sosiaalisista vaikeuksista, olettaen, että nämä johtuisivat adhd:sta.
Mukava kuulla, koska ollaan samoilla linjoilla! En ole itsekään "ojentamisen" kannalla, suosin neutraalia tiedon ja näkökulmien jakamista, jolloin kuulija saa mahdollisuuden pohtia kuulemaansa ja verrata sitä itseensä ilman syytöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?
Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.
Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan.
Olen kanssasi eri mieltä.
Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"
Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.
Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.
Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä.
Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.
Enpä ole minäkään haastamassa riitaa, vaan toin näkemyksiä esiin, minkä takia olen eri mieltä kanssasi. Puhuin siitä miten mielestäni ei ole ok "ojentaa" toista tämän sosiaalisista vaikeuksista, olettaen, että nämä johtuisivat adhd:sta.
Mukava kuulla, koska ollaan samoilla linjoilla! En ole itsekään "ojentamisen" kannalla, suosin neutraalia tiedon ja näkökulmien jakamista, jolloin kuulija saa mahdollisuuden pohtia kuulemaansa ja verrata sitä itseensä ilman syytöksiä.
Voitko antaa jonkun esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?
Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.
Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan.
Olen kanssasi eri mieltä.
Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"
Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.
Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.
Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä.
Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.
Enpä ole minäkään haastamassa riitaa, vaan toin näkemyksiä esiin, minkä takia olen eri mieltä kanssasi. Puhuin siitä miten mielestäni ei ole ok "ojentaa" toista tämän sosiaalisista vaikeuksista, olettaen, että nämä johtuisivat adhd:sta.
Mukava kuulla, koska ollaan samoilla linjoilla! En ole itsekään "ojentamisen" kannalla, suosin neutraalia tiedon ja näkökulmien jakamista, jolloin kuulija saa mahdollisuuden pohtia kuulemaansa ja verrata sitä itseensä ilman syytöksiä.
Voitko antaa jonkun esimerkin?
Kiitos kysymästä. Esimerkki on omalta kohdalta. Minulla on suorapuheisuuden taakka. Pitkään en ymmärtänyt, että se sai ihmiset toistuvasti joko ärtymään tai vetäytymään. Vaistosin kyllä, että jokin hiertää. Ärtyneiden ihmisten suutahtaneet argumentit eivät auttaneet ymmärtämään eikä keskustelusta vetäyjät tietenkään halunneet keskustella. Vasta aikuisiällä harrasteporukan kaveri muotoili asian tosiaankin syyllistämättä tähän tapaan, että "se, että joku sanoo keskustelussa heti suoraan ja painokkaasti näkemyksensä voidaan tulkita niin, että muita mielipiteitä ei huomioida. jotkut eivät sen jälkeen ehkä uskalla sanoa omaa mielipidettään". Hän siis tunsi ilmaisutapani ja minut ja olin ihmetellyt näitä tilanteita. Ymmärsin tästä, että tarkoittamattani olin tosiaankin suututtanut, vaientanut ja ylikävellyt ihmisiä, vaikka olin vain olettanut, että muutkin samalla tavalla sanovat ääneen mitä ajattelevat. Add todettu vasta aikuisena eli tämä kaveri oli ja on kullanarvoinen. Näin minulla tässä yhdessä esimerkissä.
Kiitos kysymästä. Esimerkki on omalta kohdalta. Minulla on suorapuheisuuden taakka. Pitkään en ymmärtänyt, että se sai ihmiset toistuvasti joko ärtymään tai vetäytymään. Vaistosin kyllä, että jokin hiertää. Ärtyneiden ihmisten suutahtaneet argumentit eivät auttaneet ymmärtämään eikä keskustelusta vetäyjät tietenkään halunneet keskustella. Vasta aikuisiällä harrasteporukan kaveri muotoili asian tosiaankin syyllistämättä tähän tapaan, että "se, että joku sanoo keskustelussa heti suoraan ja painokkaasti näkemyksensä voidaan tulkita niin, että muita mielipiteitä ei huomioida. jotkut eivät sen jälkeen ehkä uskalla sanoa omaa mielipidettään". Hän siis tunsi ilmaisutapani ja minut ja olin ihmetellyt näitä tilanteita. Ymmärsin tästä, että tarkoittamattani olin tosiaankin suututtanut, vaientanut ja ylikävellyt ihmisiä, vaikka olin vain olettanut, että muutkin samalla tavalla sanovat ääneen mitä ajattelevat. Add todettu vasta aikuisena eli tämä kaveri oli ja on kullanarvoinen. Näin minulla tässä yhdessä esimerkissä.[/quote]
Kiitos tästä esimerkistä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?
Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.
Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan.
Olen kanssasi eri mieltä.
Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"
Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.
Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.
Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä.
Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.
Enpä ole minäkään haastamassa riitaa, vaan toin näkemyksiä esiin, minkä takia olen eri mieltä kanssasi. Puhuin siitä miten mielestäni ei ole ok "ojentaa" toista tämän sosiaalisista vaikeuksista, olettaen, että nämä johtuisivat adhd:sta.
Mukava kuulla, koska ollaan samoilla linjoilla! En ole itsekään "ojentamisen" kannalla, suosin neutraalia tiedon ja näkökulmien jakamista, jolloin kuulija saa mahdollisuuden pohtia kuulemaansa ja verrata sitä itseensä ilman syytöksiä.
Voitko antaa jonkun esimerkin?
Kiitos kysymästä. Esimerkki on omalta kohdalta. Minulla on suorapuheisuuden taakka. Pitkään en ymmärtänyt, että se sai ihmiset toistuvasti joko ärtymään tai vetäytymään. Vaistosin kyllä, että jokin hiertää. Ärtyneiden ihmisten suutahtaneet argumentit eivät auttaneet ymmärtämään eikä keskustelusta vetäyjät tietenkään halunneet keskustella. Vasta aikuisiällä harrasteporukan kaveri muotoili asian tosiaankin syyllistämättä tähän tapaan, että "se, että joku sanoo keskustelussa heti suoraan ja painokkaasti näkemyksensä voidaan tulkita niin, että muita mielipiteitä ei huomioida. jotkut eivät sen jälkeen ehkä uskalla sanoa omaa mielipidettään". Hän siis tunsi ilmaisutapani ja minut ja olin ihmetellyt näitä tilanteita. Ymmärsin tästä, että tarkoittamattani olin tosiaankin suututtanut, vaientanut ja ylikävellyt ihmisiä, vaikka olin vain olettanut, että muutkin samalla tavalla sanovat ääneen mitä ajattelevat. Add todettu vasta aikuisena eli tämä kaveri oli ja on kullanarvoinen. Näin minulla tässä yhdessä esimerkissä.
Tämä oli ihan valaiseva esimerkki. Ymmärrän tämän mutta en usko, että se kaikkien kanssa toimii. Sulla toimi, koska osasit arvioida omaa toimitaasi objektiivisesti. Itse taas koen tämän tyyliset "vihjailut" vähän passiivis-aggressiivisena. Se ettei sanota suoraan mutta vihjaillaan, että "joku" käyttäytyy näin. Itse koen, että, jos toiselle haluaa huomauttaa asiasta niin pitäisi oikeasti tuntea toinen sen verran hyvin, että tietää miten tämä asian ottaa. Mutta hienoa, että itse osasit ottaa asian hyvin ja siitä oli sulle hyötyä. Toki, jos käytös on sellaista, että karkoittaa kaikki ihmiet ympäriltään, niin ehkä on ihan hyvä sanoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei nyt tarvitse takertua tuohon myöhästely-esimerkkiin?
Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat mielestäni sellainen aihepiiri, josta olisi hyötyä keskustella. Odottaa vastapuolen aloitetta ja kommentoi sitten sillä mielellä, että yrittää antaa tietoa minkä pienen muutoksen myötä asiaan voisi tulla helpotusta. Tai koettaa kuvailla toisten näkökulmasta sitä puheena olevaa tilannetta/asiaa. Sanattoman viestinnän lukeminen jos on vaikeaa, niin se toisten näkökulma on hankala hahmottaa ja muut luulee pahimmillaan että sukulainen käyttäytyy tahallaan huonosti.
Pointti oli ehkä siinä, että onko ap:lla valmiuksia antaa neuvoja, kun ei kuitenkaan varmasti itse ole perehtynyt aiheeseen. Tuntui lähinnä kaipailevan neuvoja, miten ilmaista toiselle olemaan "normaalisti." Mielestäni ap voi kehoittaa hakemaan apua mutta eipä tällaiset sanalliset irralliset kehoitukset olemaan myöhästelemättä, auta adhd- henkilöä tuskin lainkaan.
Olen kanssasi eri mieltä.
Ap ilmaisi normaaliudesta näin: "Miten voi esimerkiksi mennä sanomaan, että ole normaalisti, kun normaalius on niin vaihteleva käsite"
Myöhästely oli vain yksi esimerkki, johon nyt takerrutaan.
Ihminen, joka tuntee add-henkilön (tässä sukulainen), voi olla juurikin sopiva henkilö auttamaan. Valmiudeksi riittää mielestäni toisen tunteminen, oikeasti hyvä tahto ja se, että itsellään on sosiaalista pelisilmää niin, että pystyy antamaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset yleisesti ottaen toimivat. Kaiken kattavia vastauksia ei kellään ole.
Voin kertoa, että mielestäni olet väärässä. Uskon, että voin sanoa näin aika monen adhd- henkilön suulta. Itse olen yksi näistä. Aika moni esim. vasta aikuisena diagnosoitu on saanut koko elämänsä kuulla näitä "hyvää tarkoittavia"- neuvoja: "älä kadota avaimia, voitko nyt olla normaalisti, oletko välinpitämätön, kun et kuuntele mitä juuri sanoin sulle..." Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Kyse ei edellenkään todellakaan ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi miten kuuluisi toimia. Tällaiset kommentit luovat vain ahdistusta ja häpeää siitä omasta riittämättömyydestä. Tällaiset kommentit eivät aidosti auta yhtään mitään. Adhd- henkilöllä ongelma on juuri toiminnanohjauksessa, ei siinä etteikö hän ymmärtäisi miten kuuluisi toimia. Jos se sama viattoman kommentin esittäjä on myös valmis tulemaan sinne adhd- henkilön arkeen auttamaan, niin silloin tällaisesta kommentista olisi aidosti jotakin hyötyä.
Tässä on minusta niin, että sinä ajattelet toiminnanohjauksen näkökulmasta ja minä sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Olen kommentoinut sosiaalisten taitojen vaikeuksien kanssa auttamisesta, en toiminnanohjauksesta. Varmaan voimme olla molemmat oikeassa omassa näkemyksessämme? En ole haastamassa riitaa kanssasi.
Enpä ole minäkään haastamassa riitaa, vaan toin näkemyksiä esiin, minkä takia olen eri mieltä kanssasi. Puhuin siitä miten mielestäni ei ole ok "ojentaa" toista tämän sosiaalisista vaikeuksista, olettaen, että nämä johtuisivat adhd:sta.
Mukava kuulla, koska ollaan samoilla linjoilla! En ole itsekään "ojentamisen" kannalla, suosin neutraalia tiedon ja näkökulmien jakamista, jolloin kuulija saa mahdollisuuden pohtia kuulemaansa ja verrata sitä itseensä ilman syytöksiä.
Voitko antaa jonkun esimerkin?
Kiitos kysymästä. Esimerkki on omalta kohdalta. Minulla on suorapuheisuuden taakka. Pitkään en ymmärtänyt, että se sai ihmiset toistuvasti joko ärtymään tai vetäytymään. Vaistosin kyllä, että jokin hiertää. Ärtyneiden ihmisten suutahtaneet argumentit eivät auttaneet ymmärtämään eikä keskustelusta vetäyjät tietenkään halunneet keskustella. Vasta aikuisiällä harrasteporukan kaveri muotoili asian tosiaankin syyllistämättä tähän tapaan, että "se, että joku sanoo keskustelussa heti suoraan ja painokkaasti näkemyksensä voidaan tulkita niin, että muita mielipiteitä ei huomioida. jotkut eivät sen jälkeen ehkä uskalla sanoa omaa mielipidettään". Hän siis tunsi ilmaisutapani ja minut ja olin ihmetellyt näitä tilanteita. Ymmärsin tästä, että tarkoittamattani olin tosiaankin suututtanut, vaientanut ja ylikävellyt ihmisiä, vaikka olin vain olettanut, että muutkin samalla tavalla sanovat ääneen mitä ajattelevat. Add todettu vasta aikuisena eli tämä kaveri oli ja on kullanarvoinen. Näin minulla tässä yhdessä esimerkissä.
Tämä oli ihan valaiseva esimerkki. Ymmärrän tämän mutta en usko, että se kaikkien kanssa toimii. Sulla toimi, koska osasit arvioida omaa toimitaasi objektiivisesti. Itse taas koen tämän tyyliset "vihjailut" vähän passiivis-aggressiivisena. Se ettei sanota suoraan mutta vihjaillaan, että "joku" käyttäytyy näin. Itse koen, että, jos toiselle haluaa huomauttaa asiasta niin pitäisi oikeasti tuntea toinen sen verran hyvin, että tietää miten tämä asian ottaa. Mutta hienoa, että itse osasit ottaa asian hyvin ja siitä oli sulle hyötyä. Toki, jos käytös on sellaista, että karkoittaa kaikki ihmiet ympäriltään, niin ehkä on ihan hyvä sanoa asiasta.
Totta tämä, ei välttämättä toimi kaikkien kohdalla. Osalle pitää olla vielä hienovaraisemmin ilmaistu ja osalle todella suoraan. Ja sitten on muita tapoja, joita en itse osaa ajatellakaan. Varmastikin juuri tuo toisen ihmisen persoonan tunteminen on se avainasia.
T. Suorapuheinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kommenteista. En asu tämän ADHD:n kanssa eikä itselläni ole tietoa miten toimia, siksi kysyin. Autan/yritän neuvoa, jos kysytään.
Joissakin asioissa olen joutunut tekemään päätöksiä, jotka voivat tuntua loukkaavilta. Hänellä on esimerkiksi autolla ajaessaan tapana joskus ajaa päättömästi, omien sanojensa mukaan "koska mä voin ja jos joku yrittää asettaa rajoituksia, niin haluan rikkoa ne" Käytännössä esimerkiksi ylinopeutta, punaisia päin ajamista ja tahallaan ajamista liian lähelle toista autoa/seinää, jos kyydissä oleva menee sanomaan, että varo. Lapseni eivät enää saa mennä hänen kyytiinsä eikä hän saa ajaa meidän autoamme. Raja on tässä, en voi asettaa lapsiani tai omaisuuttamme vaaraan, vaikka se hänen tunteitaan loukkaisikin. Tässä asiassa ei saa neuvoa, koska se aiheuttaa aiemmin kuvaamani "koska mä voin" -reaktion.
Tuntuu aika tyhmälle neuvoa omia lapsiaan, että juuri tätä aikuista ei voi eikä saa totella, koska neuvot voivat olla järjettömiä. Pienten, alle kouluikäisen kanssa leikkiessään leikit voivat mennä liian pitkälle, vähintään sotkun muodossa. Lapset kyllä tykkäisivät leikkiä aikuisen kanssa, joka on täysillä mukana leikissä, mutta kun esimerkiksi majanrakennus menee siihen, että sängyistä on otettu peittojen lisäksi petauspatjat ja kaikki, ei enää ole mukava päästää leikkimään.
Tämä ADHD on ilmeisesti ainakin saanut jotain terapiaa, en tiedä nykyistä tilannetta enkä mielestäni voi "käskeä hoitoon". Mietin yhä rajanvetoa siihen, mitkä ovat niitä asioita, joihin minun pitää puuttua. Ainakin lasteni ja omaisuuteni on saatava olla turvassa, vaikka se loukkaisikin AHDH:n tunteita.
Mielelläni kuulisin vielä lisää näkökulmia asiaan.
Henkilö kuulostaa rajattomalta ja uhmakkaalta.
Rajattoman henkilön kanssa oikea toimintatapa on aina selkeä ja johdonmukainen rajojen asettaminen ja jämäkkyys niiden kanssa. Toki rajaton henkilö voi loukkaantua siitä, että sinulla on rajasi ja ilmaiset ne, mutta sen ei pidä antaa estää niiden asettamista. Rajoja täytyy vain yksiselitteisesti kunnioittaa; sen täytyy kaikkien oppia. Rajojen asettamisessa on hyvä yrittää olla neutraalin assertiivinen, eikä aggressiivinen.
Koska kyseisellä henkilöllä on ilmeisesti ongelmia mentalisaatiossa, eli toisten näkökulman ymmärtämisessä ja huomioon ottamisessa, niin kannattaa yrittää olla pedagoginen ja kertoa, miltä sinusta tuntuu ja miksi. Esimerkiksi: ”En halua olla kyydissäsi tai lainata sinulle autoani, koska ajotyylisi pelottaa minua. Pelkään, että tapahtuu onnettomuus.”
Ehkä neutraalilla assertiivisuudella ja pedagogisella minä-viestinnällä voisi olla vaikutusta myös uhmakkuuteen.
Pienempien asioiden kanssa voi tietysti miettiä mikä on tärkeää. Esimerkiksi jos lapsilla on hauskaa leikkiseuraa, niin voi olla sen arvoista siivota kohtuuden rajoissa jälkiä myöhemmin.
Jos henkilö valittaa muista sosiaalisista suhteistaan, niin kuten tässä on aiemmin mainittukin, voi neuropsykiatrisista oireista kärsivälle olla erittäin arvokasta apua, että joku ”neurotyypillinen” auttaa tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita, mikä niissä kenties on mennyt pieleen ja kuinka voisi toimia eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus ei suinkaan ollut ap:lle, vaan edeltävään kommenttiin.